Meilahden vihreä huvila-alue on aivan erityislaatuinen paikka. Siellä asuvat sekä presidentti Mäntyniemessä että pääministeri Kesärannassa ja aikaisempia presidenttejä on asunut Tamminiemessä. Tällaisessa presidentillisessä ympäristössä kävelimme. Aloitimme iltakävelymme jälleen Meilahden Arboretumista, jossa olemme tänä kesänä käyneet jo pari kertaa aikaisemminkin. Taas oli uusia kukkivia puita ja pensaita. Vähän haikeaa oli nähdä pihlaja, jossa marjat olivat jo oransseja. Tuleeko jo syksy!
Käännyimme Meilahdentieltä Heikinniementielle ja yllätyimme niin kuin vain tiellä kulkevat ensikertalaiset voivat. Tielle näkyi toinen toistaan värikkäämpien puutalojen päätyjä.
Eristys, syrjäytyminen, rajoitukset, talousongelmat, mielenterveyden häiriöt, riskiryhmät, koronakilot, peruuntuneet matkahaaveet, voiko tällaisesta selvitä? Ongelmia ja mielipahan aiheuttajia on tänä keväänä riittänyt. Koronakesä on jotain aivan kamalaa.
Ainakin kaiken median jakaman mukaan.
Pakko on selvitä?
Riskiryhmässä
Ei saa itse mennä kauppaan, ei apteekkiin, ei kirjastoon. Ei saa tavata lasten perheitä eikä lastenlapsia. Ei saa käydä tervehtimässä vanhaa äitiä. Eikä edes ajaa ulos Uudenmaan ulkopuolelle. Lapsemme rohkaisivat meitä käyttäytymään kuten riskiryhmäläiset velvoitettiin, vaikka tarkasti ottaen emme ihan kriteereitä täyttäneetkään. Ja jos menimme ulos ovesta, meitä katsottiin vähän pitkään. Puimme päälle uuden asusteen ja sitten meille jo hymyiltiinkin. Ei ollut pakko enää ottaa mukaan New Yorkin Disneykaupasta matkamuistoksi tuotua lemmikkiäkään.
Pieni pätkä Meilahdesta Lapinlahteen on turistien suosiossa. Sibelius-monumentti, Kesäranta, Cafe Regatta, Merimelojien maja, Rajasaari, Soutustadion, Hietaniemen hautausmaa, Hietaniemen uimaranta ja lopuksi vielä Lapinlahden sairaalan uusi ilme kiinnostavat kovasti. Ja kun pyöräilimme siellä, se sisälsi paljon enemmän kuin etukäteen kuvittelimme. Tarkka rantojen kiertely toi mukaan kiehtovia maisemia ja yksityiskohtia. Poikkesimme siis pyöräreitiltä rannan suuntaan aina kun voimme ja se oli hauskaa. Eikä yksi päivä ihan edes riittänyt meille, tulimme heti uudelleen.
Meilahti
Saavuimme Meilahteen Seurasaaren suunnasta ja pysähdyimme Mäntymäen portille ja aitojen viereen. Itse presidentin asuntoa ei täältä näy, on vain hauska kuvitella.
Tällä viikolla 30.8.2020 asti Olympiastadionilla oli avoimet ovet. Käytimme tilaisuuden hyväksemme.
Astuin siis kauas ulos mukavuusalueeltani, tai ainakin kauas ulos siitä kokemusmaailmasta, joka on minulle tuttu. Olen käynyt Olympiastadionilla kolme kertaa. Yksi niistä oli jotain urheilua, muistaakseni jokin peli, toinen Billy Grahamin puhetilaisuus Missio Helsingin yhteydessä vuonna 1987 ja kolmas Mestarit Areenalla -konsertti 1999. Kerran olen käynyt tornissa katsomassa näkymiä. En välitä huippu-urheilusta, laitan telkkaristakin äänen pois, kun urheiluruutu alkaa, enkä seuraa urheilua lukuun ottamatta kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelää. Häntäkin vain siksi, että hän on sukulainen. Positiivinen seurattava kylläkin, tykkään. Ja tämä ei siis merkitse sitä, että en välittäisi liikunnasta. Totta kai välitän ja liikun paljon.
Nyt tarjoutui kuitenkin hyvä tilaisuus lähteä Olympiastadionille ihan vain turistina, ilman mitään urheilunäkökulmaa. Stadionin nelivuotinen remontti on valmis ja sinne oli uteliailla vapaa pääsy tämän viikon. Poikkeusoloihin tietysti liittyy se, että vapaaliput oli ”ostettava” etukäteen (lippu.fi). Poikkeusolot näkyivätkin paikan päällä henkilökunnan naamioitumisesta maskien taakse. Maski oli myös Paavo Nurmella, joka 1952 olympialaisiin juoksutti olympiasoihdun.
Lähdin siis ihan uteliaisuudesta katsomaan, miten verovarojani on käytetty, eikun siis ihan vain katsomaan, miten tämä iso kulttuuriprojekti on toteutettu ja saatu päätökseen. Kulttuuriprojektista ja museoviraston valvomasta projektistahan tässä on ollut myös kysymys. Stadion on valmistui jo 1938 vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka peruuntuivat poikkeustilan takia (myös 1944). Sen poikkeustilan jälkeenhän olympialaiset on järjestetty neljän vuoden välein, kunnes ne tänä vuonna taas poikkeustilan takia peruutettiin.
Olympialaiset järjestettiin täällä 1952. Se oli muutenkin merkittävä vuosi Suomessa. Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi ja minä synnyin.
Olympiastadionin uusimiseen kului melko paljon rahaa. 300 miljoonaa sisälsi myös ennakoimattoman budjetin ylityksen, eli lopputulos maksoi 100 miljoonaa enemmän kuin sen ensin piti maksaa. Ylitystä selitettiin mm. sillä, että stadionin istuimet piti uusia. Vanhojen puisten lauteitten tilalle rakennettiin yksittäisistuimet, jotka ovat turvallisemmat ja helppohoitoisemmat kuin vanhat. Hienoilta näyttivät penkkirivit nyt.
Juha kokeili ja sanoi, että jos joskus tulisi tänne istumaan, hän kyllä ottaisi oman istuinalustan mukaan. Kova penkki on aina kova, vaikka olisikin paloturvallinen ja helposti puhdistettava.
Stadionin nurmikko on aito. Ensimmäisen kerran stadion oli käytössä seuraavalla viikolla nimenomaan jalkapallopelin areenana. Tulevat pelaajat kehuivat nurmea Ylen uutisissa. Aito nurmi on kuin samettia. Se on superluonnonnurmi, jota leikataan 4 – 6 kertaa päivässä. GreenCare-nurmi on kasvanut Vihervakan siirtonurmikasvustona Loimaalla. Alastaron Virttaalla muinaisella jäätikköjoen suistoalueella on paksu hiekkakangas, joka on paras kasvualusta nurmikolle, joka on kylvetty jo 2017. Olympiastadion on nurmistadion, olisi outoa, jos nurmi olisi keinotekoinen.
Stadion on ollut myös suurten urheilujuhlien näyttämönä. Yksi äänekkäimpiä tapahtumia oli se, kun Juha Väätäinen voitti Euroopan mestaruuden 10 000 metrin juoksussa 1971. Vähänpä itse tuollaista muistan, mutta muistan tavanneeni Juha Väätäisen Espanjassa Aurinkorannikolla, jossa hän myi itse maalaamiaan tauluja. Monipuolinen mies siis. Hän sanoi itse suunnitelleensa yksityiskohtia myöten, miten tuo juoksuvoitto saavutetaan. ”Taiteilijaverta muuallakin kuin siveltimessä” sanoi hän itse Ylen haastattelussa.
A-katsomon lipan peruskorjaus lisäsi myös kustannuksia, koska runkopilareita ja kehärakenteita piti vahvistaa. Huomattava parannus koko stadionilla on se, että koko katsomo on nyt katettu. Tänään jo nautimme siitä kovasti, kun vähän väliä auringonpaisteen katkaisivat sadekuurot ja juoksuradalle alkoi kerääntyä melkein lätäköitä. On tämä nyt hieno!
Isot Led-taulut stadionin kummassakin päässä auttavat tapahtumien seuraamisessa. Toista asennettiin paikoilleen vasta siellä käydessämme.
Kaikin tavoin stadion näytti uudelta ja tyylikkäältä.
Kyllä tälle aina kannatti yhdet (kahvi)maljat nostaa.
Yleisöä oli tällä kertaa niin vähän, että käytimme tilaisuutta hyväksemme ja asetuimme presidentin aitioon nauttimaan tunnelmasta.
Ja siihen istahti juhlatunnelmissaan moni muukin.
Stadionilla on tehty paljon muuallakin kuin itse katsomotiloissa ja kentällä. Vessatkin on uusittu ja niitä on lähes kolminkertainen määrä entiseen verrattuna. Siisteiltä näyttivät.
Stadionin allekin on rakennettu toisen stadionillisen verran lisätiloja. 20 000 neliöitä sisältää esimerkiksi ison palloiluhallin ja toisen maanalaisen juoksuradan. Samalla on rakennettu paljon turvallisuuteen liittyviä uusia rakenteita, esimerkiksi savunilmaisimia ja poistumisteitä, joiden avulla koko stadion voidaan hätätilanteessa tyhjentää kahdeksassa minuutissa. Alakertaan ei vielä nyt päässyt katsomaan.
Myös Olympiastadionin ulkopuolelle on tapahtumia varten rakennettu lisätilaa. Ravintolatiski odotti vielä järjestäjiä ja torilla oli enemmän lippusiimoja kuin väkeä.
Stadion on aikamoisen urheilutilakeskittymän osa. Jalkapallokenttä ja Jäähalli ovat aivan vieressä.
Uudestaanhan tänne pitää tulla. Torniin nimittäin pääsee vasta viikon päästä ja urheilumuseoon vasta lokakuussa. Ja vaikka en urheilusta paljon piittaa, niin maisemista, kiipeämisestä ja näköaloista kyllä.
Olipa kiva käydä. Sateen ja auringonpaisteen vuorottelu palkitsi meidät käyntimme lopuksi vielä upealla sateenkaarella.
Jos retkeilymme kiinnostaa, käy tykkäämässä Facebook-sivustamme, niin olet helpommin kuulolla, kun uutta tulee: Ailajajuha.
Helsingin rannat tarjoavat paljon nähtävää ja hyviä pyöräreittejä. Aloitimme tänään tutustumisen Helsingin rantareitteihin ja rantoihin pyöräilemällä Talista Mätäojan sillalta Tilkantorille. Matkalle jäivät Talin rannat, Munkinpuisto, Tarvo, Munkkiniemen ranta, Kalastajatorppa, Munkkiniemen kartanon puisto, Tamminiemi ja Pikku-Huopalahden rantapuisto.
Kulosaari on täynnä kauniita rakennuksia, lähetystöjä, rantaa ja puistoja. Leposaaren kaunis hautausmaa, vaaleanpunainen Kulosaaren kartano puistoineen ja Kivinokan ulkoilualueen sekä Mustikkamaan läheisyys vielä lisäävät Kulosaaren houkuttelevuutta. Kivinokka ja Kulosaaren kartano löytyvät Herttoniemen puolelta kävelymatkan päästä.
Kulosaaren liikenneyhteydet
Kulosaareen on helppo tulla metrolla ja metroasema on myös helppo lähtöpaikka kävelyretken tai pyöräilyn alkamiseen. Kulosaareen pääsee helposti myös kaikilla idän suuntaan menevillä busseilla. Me olemme usein pyöräilleet Kulosaareen ja sieltä pois, esimerkiksi tulleet Viikin ja Herttoniemen kautta ja poistuneet Mustikkamaan ja Isoisän sillan kautta Kalasatamaan ja Hakaniemeen.
Seurasaari on ulkoilmamuseo, auringonlaskun fiilistelypaikka, lenkkipolku, uimaranta ja juhlapaikka. Se tarjoaa sekä historiaa ja tapahtumia että luontoa, maisemia ja liikuntaa. Ei mikään ihme, että se on suosittu ja hyvin harva Helsingin tunteva ei ole siellä koskaan käynytkään. Me nautimme siitä melko harvoin, mutta aina mielellämme. Luonnon lisäksi ulkoilmamuseo on tosi mielenkiintoinen kierreltävä.
Munkkiniemen nimen historia palaa 1300-luvulle, jolloin Suomenlahden eteläpuolella Virossa sijainneella Padisen sistersiläisluostarilla oli alueita Uudenmaan rannikoilla. Tällaisiin ikivanhoihin asioihin törmäsin lukiessani Kone Oy:n kustantamaa Munkkiniemen kartanon historiaa, joka alkoi 1600-luvulta. Tässä en kuitenkaan pitemmästi ala sitä referoida, vaan poimin asioita omista lähivuosikymmenien kokemuksistamme ja tekemästämme Good Guide Helsingin opastetusta kierroksesta.
Puistot, rantamaisemat ja kauniit rakennukset ovat aina meidän suosikkejamme, eli lähdetään niistä. Kun kävelee Seurasaaren ja Tamminiemen suunnasta on suoraan Munkkiniemen kartanon puistossa.
Museokortti on pääsylippu Suomessa noin kolmeen sataan museoon. Sain sen äitienpäivälahjaksi ja Juha sai samanlaisen samana päivänä syntymäpäivälahjakseen. Olemme odottaneet sopivaa sadepäivää ottaaksemme korttimme käyttöön mahdollisimman hyvällä museovierailulla. Eilen satoi kaatamalla. Katsoin, että Tamminiemi on auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 11 – 17 ja lähdimme ajamaan paikalle ehtiäksemme ensimmäiselle opastetulle kierrokselle yhdeksitoista.
Tamminiemi on Seurasaaren vieressä
Seurasaaren kävijät ymmärtävät varmaan hyvin, miksi erityisesti presidentti Kekkonen viihtyi Tamminiemessä. Kun omalta kotiportilta pääsee suoraan saaren ympäri kiertävälle juoksulenkille, mikä voisi olla urheilulliselle miehelle parempi paikka asua.
Espoon rantaraitti kulkee meren rantaa Kivenlahdesta Tapiolan kautta Laajalahteen. Kaunis merenrantareitti on hyvin pyöräiltävissä yhdessä päivässä, se on alle 40km pitkä. Mutta jos olet jo tutustunut meihin, ymmärrät varmaan hyvin, että meiltä meni sen suorittamiseen viikko, vaikka osa reitistä oli jo tuttuakin. Yhdistimme reittiin myös kävelyä luonnossa. Tähän meren lähellä olevat luontokohteet Kasavuori, Hanikka ja Villa Elfvik olivat antoisimmat.
Aila ja Juha 