Roihuvuoren kirsikkapuisto ja sen vieressä oleva japanilainen puutarha ovat kevään ykkösnähtävyys. Aina jännittää kaksi asiaa. Ovatko puut jo/vielä kukassa? Onko liikaa tungosta? Otimme selvää eilen. Jo tästä kuvasta näkyy, että tungosta ei olisi tarvinnut jännittää.
Lux Helsinki hajoitettiin tänä vuonna ympäri Helsinkiä tungosten välttämiseksi. Kiertelimme katselemassa. Ei ollut ruuhkia. Eikä juuri näkemistäkään. Miksi näin?
”Ajatus vaaleanpunaisesta maailmasta – sellaisesta, jossa kaikki voivat mennä kaikkialle, harmaisiin ja jylhiinkin paikkoihin” – näin kuvaa Lux Helsinki Ainu Palmun Pink Caravan -teosta, joka ruuhkien pelossa oli siirretty Talvipuutarhasta Suvilahteen. Tältä se näytti siellä.
Lue loppuun
Lux Helsinki aukesi tänään. Kannattaako karsittu Lux Helsinki nähdä? Osa teoksista on karsittu, taideteokset ovat hajallaan pitkin kaupunkia, reittiä ei ole – mitä siis on jäljellä? Kävimme katsomassa.
Aloitimme Stadionilta, missä pilvien ja valonheittimien luomat revontulet loistivat ja valot heijastuivat penkkiriveihin, kun kiersimme radan. Olimme paikan ensimmäiset kävijät, eikä kovin monta muuta näkynyt.
Stadionin ulkopuolella rätisi sähköinen torni,
Lue loppuun
Aamun suunnitelma oli pyöräillä Kuusisaareen Didrichsenin taidemuseon Tove Jansson -näyttelyyn ja sitten pyöräillä takaisin kotiin paistamaan lättyjä pienille lastenlapsille. Päivän suunnitelmat eivät toteutuneet ollenkaan, ja päivä oli täynnä pelkkiä yllätyksiä. Onneksi yhtä lukuun ottamatta hyviä yllätyksiä.
Lue loppuun
Aamulla perheen, ystävien ja lastenlasten postaukset hehkuttivat koulun alkamista. Mietimme, miten me viettäisimme koulun alkamispäivän. Kuusi vuotta sitten oli ensimmäinen kerta, kun emme enää menneet kouluun. Tehdäänkö jotain, mitä kaikki eläkeläiset eivät tee?
Siitä se lähti. Huomasin, että matkamittarini 2000 km lukemasta puuttuu vielä 66 km. Pyöräillään se tänään, tulee samalla sellainen kuusivuotisjuhla vietettyä. Eväät takaboxiin, kevyt suunnitelma matkan päämäärästä (Vuosaaren satama) ja pyörien akut kiinni.
Lue loppuun
Vallisaari avattiin virkistys- ja ulkoilukäyttöön 2016 ja sinne avattiin veneyhteys Kauppatorilta. Vallisaari on muodostunut suosituksi ulkoilualueeksi, onhan se mukavan lähellä Helsingin rantoja ja Pohjolan Gibraltarin salmi eli kapea Kustaanmiekan salmi erottaa sen perinteisesti vielä suositummasta ulkoilukohteesta eli Suomenlinnasta. Lähellä on myös Lonna. Kesällä 2021 sen suosiota on kasvattanut vielä Helsinki Biennaali
Suomen saaristokuljetus liikennöi Vallisaareen Kauppatorilta ja suositus on ostaa lippu etukäteen. Helsinki Biennaalin sisätiloissa sijaitsevat kohteet avautuvat 11.00, joten kymmeneltä lähtevä lautta ja sitä seuraavat ovat usein jo lähellä lähtöaikaa loppuunmyytyjä. Me valitsimme edellisenä iltana yhdeksältä lähtevän lautan, joten raikkaassa aamussa lähdimme Kauppatorin laiturilta merelle.
Vallisaaren ulkoilureitti on helppokulkuinen ja selkeä. Lastenrattaita näkyi, mutta sen verran siellä ja erityisesti näköalapaikoille poiketessa oli epätasaisia polkuja ja portaita, että reitti ei ihan esteettömyyden vaatimuksia täytä. Kahvilat aukeavat, kun Helsinki Biennaalin näyttelytilatkin, joten ensimmäisen ohitimme suljettuna. Vesipullojen täyttöpiste oli kyllä käytössä.
Jaakko Niemelän teos Laituri 6 oli ensimmäinen, jota pysähdyimme ihmettelemään. Teos ja sen rakenne pani pohtimaan, olihan meitä matkassa kolme polvea.
Aika vähän pieniä luotoja lukuunottamatta olisi jäljellä taustalla näkyneestä maisemasta, jos uhka veden nousemisesta punaisen katon tasolle toteutuisi.
Linnoitussaaren kylänraitilla oli tunnelmallisen hiljaista.
Vallisaaren lampi on tyyni keidas keskellä saarta. Sen reunoilla on pari piknikpaikkaa, mutta vaikka ranta houkuttelisi myös uimaan, se ei ole sallittua. Pohjasta voi löytyä vaaroja. Matalassa vedessä oli näkyvissä kaloja ja rapuja. Rauhallinen ympäristö on täydellinen paikka pysähtyä nauttimaan metsästä ja hiljaisuudesta.
Kustaanmiekan näköalapaikka on vastustamattoman hieno kohta pysähtyä. Paikalla on siihen sopivia penkkejä ja rantakallioita.
Kallioilla on myös Alijia Kwaden teos Pars pro Toto, joka koostuu valtavista kivipalloista, jotka on sijoitettu aaltojen hiomille kallioille. Värikkäät kivilajit ovat peräisin eri puolilta maapalloa samalla kun kokonaisuus tuo mieleen kuulapeliksi hajonneen aurinkokunnan. Teos on paikkaansa tehty, mutta siirtyy kesän jälkeen Helsingin Kalasatamaan. Onpa mielenkiintoista nähdä, miten kivipallojen geometria toimii kaupunkiympäristössä.
Hetken käveltyämme istahdimme ensimmäiselle välipalalle ja siinä istuessamme kioski avautui.
Kahvilan vieressä oli hauska pieni raidallinen kivi, joka näytti keräävän paljon selfien ottajia. Kelpasi meidänkin seuralaisellemme.
Tämä EGSin teos lähestyy Helsinkiä historian ja tulevaisuusnäkymien kautta. Eilisen ja huomisen saaristo levittäytyy eri puolille Helsinkiä ja koostuu kahdeksasta kadonneisiin tai mahdollisiin tulevaisuuden saariin viittaavasta veistoksesta. Viisi veistosta sijaitsee paikoilla, joilta on kadonnut veden ympäröimä saari kaupungin rakentamisen myötä. Yhden näistä olemme aikaisemmin nähneet Ruoholahden torilla, toinen löytyy helposti Pikkuparlamentin puistosta.
Taideteos se on tämäkin. Puun runkoa kiertävät käävät.
Tämä rakennelma näytti vähän siltä, että se olisi voinut kuulua saarelle muutenkin kuin taideteoksena, esimerkiksi lintutornina tai majakkana. Mutta taidettapa tämäkin:
Sisätiloissa sijaitseviin videoteoksiin oli ulkona jo vähän jonoa, vaikka vielä olimmekin tulijoiden ensimmäisiä. Tämän Lazarus-teoksen mikrokirurgiakuvat olivat erityisen vaikuttavia.
Tosi vaikuttava oli myös seuraava. Tossut piti piilottaa suojuksiin, että pääsi kävelemään tunneliin rakennetun suoliston läpi. Älä missaa tätä!
Vallisaaressa on tarjolla näkymiä merelle siellä täällä, mutta upein näköalapaikka on ehdottomasti Aleksanterin patteri.
Oli hauska palata takaisin muutaman viikon takaisiin muistoihin, jolloin katselimme tuolta vastarannalta Lauttasaaresta merelle. Lauttasaari – onnellisten saari
Portaitten juurella on kiinnostavan näköistä punaista. Näihin sidottuihin liinoihin on kirjoitettu viestejä niille ihmisille, joille on tehnyt mieli. Nimettömänä toki.
Tänne alkoi jo kuulua jyrinää lähistöltä. Ukkonen vai tykkejä? Polku vei metsään.
Metsässä on teos nimeltä Metsä. Sen äänimaisemaa istutaan kuuntelemaan pölkyille ja koko ajan taustalla pyörii äänimaailma siitä, mitä metsä on kokenut. Kaikkea löytyy tykistökeskityksestä, ilmapommituksista ja hevosten hirnunnasta musiikkiin ja lintujen lauluun. Hiljaisina kuuntelimme. Kokemukset tulivat lähelle, kullekin myös omia. Yksi meistä oli itsekin laulanut taustalla kuuluvaa Arvo Pärtin musiikkia ja itselleni nousivat kyyneleet silmiin sodan metelissä, kun ajattelin isääni, joka on aikoinaan nuo äänet kokenut ja samalla kokenut myös kranaatinsirpaleen aiheuttaman kivun.
Matka jatkui metsäpolkua. Vähän väliä polun varressa oli myös paikkoja, joissa olisi voinut pysähtyä ja istua hetken.
Torpedonlahden satamassa on kaikkea huoltoon liittyvää. On terassiravintolat, vessat, matkamuistomyymälät ja lasten leikkipaikat. Niiltä voi siirtyä jonottamaan seuraavaan lauttaan. Ennakkolippu varataan Kauppatorilta lähtiessä tiettyyn aikaan, mutta paluumatkalle lähdetään jonottamalla silloin kun itselle sopii tai lauttaan mahtuu.
Emme jääneet vielä jonottamaan seuraavaa lauttaa varten, vaan lähdimme kannasta pitkin Kuninkaansaareen. Kierros sielläkin oli oikein mukava. Näytti siltä, että Kuninkaansaaren kärjessä jotkut ottivat rauhassa aurinkoa ja kai menivät jopa uimaan, mutta en nähnyt oliko se virallisesti tarkoitettu niin.
Kannakselta löytyy myös saaren paras selfiepaikka.
Ja siltä voikin siirtyä lauttajonoon ja nauttia merellisestä paluumatkasta.
Vallisaari oli hieno kokemus. Yksi monista saarista, joihin pääsee joko Merisataman ja Kaivopuiston tai Kauppatorin tai Hakaniemen laitureista. Tällä matkalla näimme Korkeasaaren lautan ja tulimme lähes yhtä matkaa tämän Suomenlinnan lautan kanssa Kauppatorille. Oli hieno päivä.
Mukava oli rantaan tullessa myös poiketa Kauppahalliin, joka on siinä vieressä.
Oletko jo käynyt Vallisaaressa?
Katajanokka on Wikingin satama, Uspenskin katedraali, Allas Sea Pool ja jäänmurtajien kesälomapaikka. Ja yllättävän toisenlainenkin, kun pyöräilee sen rannat.
Lue loppuun
Hernesaari – siellähän on se Löyly. Sauna ja komea terassi. Mutta on siellä muutakin. Erityisesti taide yllätti.
Tulimme Hietalahden rannan kautta Jätkäsaaresta Hernesaareen. Tämä reitti ei ole koskaan hiljainen, mutta onneksi on pyörätie. Usein kyllä myös erilaisia rakennustöitä.
Lue loppuun
Mielikuvat tylsistä uusista alueista menivät täysin uusiksi, kun kiertelimme Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa vähän perusteellisemmin. Olivatpa monipuolisen kauniita paikkoja, ja vaikka rakenteilla olevia taloja, puistoja ja rantoja on Jätkäsaaressa vieläkin, todella paljon on valmista.
Ruoholahden vetonaula on Ruoholahden kanava, sen viihtyisät rannat ja kanavan ylittävät seitsemän siltaa. Jätkäsaaren yhdistämme mielikuvissamme Länsisatamaan, mutta siellä on paljon muutakin, on väriä, uusia mielenkiintoisen näköisiä taloja ja yllättäviä yksityiskohtia. Ja pyöräilijää ilahduttava kirkkaan sininen pyörätie.
Ruoholahteen pääsee metrolla, Jätkäsaareen raitiovaunuilla 8 ja 9. Tällä kartalla on raitiovaunujen reitti.
Lapinlahti on entinen psykiatrinen sairaala, joka sijoittuu Helsingin rannalle Hietaniemen ja Ruoholahden väliin. Nykyisellään se on erittäin monipuolinen ja kiinnostava kokonaisuus, johon kannattaa todellakin tutustua.
Mikä kiinnostaa eniten? Avoimet hyvinvointiin ja kulttuuriin liittyvät tapahtumat ja näyttelyt? Kahvila- ja lounaspalvelut? Luonto ja ranta? Kirpparit ja kierrätys? Engelin suunnittelema rakennus? Meistä tuntuu, että joka kerta käydessämme löydämme jotain lisää.
Lue loppuun
Aila ja Juha 