Uusi ihana ystävämme Lola vei meidät reilut viisi vuotta sitten autollaan Marbellasta viikonlopuksi kotikaupunkiinsa Granadaan.
Osasin espanjaa kaksi sanaa: hola ja gracias. Menomatkalla opin kolme sanaa lisää: Muy bonito, trucha ja coche. Paluumatkalla vielä sanan sol, kun aurinko paistoi viistosti pahasti ajajan silmiin. Minua hävetti ja harmitti. Olisin keksinyt sata asiaa, joista olisi ollut kiva jutella espanjalaisen opettajakollegan kanssa, mutta emme vain päässeet alkuun, kun toisen englannin kieli oli nolla ja toisen espanjan kieli nolla, ja se, että toinen vielä ajoi autoa, ei oikein sallinut käsillä puhumista, elekieltä ja sanakirjoja. Tuon viikonlopun jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla osaan.
Lataa Duolingo, sanoi joku. Olin aikaisemmin jo kerrannut sillä ajankulukseni saksaa ja ranskaa. Nyt valitsin uuden kielen ja aloitin.
Duolingo on vähän kuin leikkiä, näppäilyä, pelaamista, oikeiden vaihtoehtojen valintaa. Kyllä siinä sanasto karttuu ja peruskielioppikin tulee tutuksi. Fanfaarit soivat, kun jokin taso on läpäisty. Kävin vähän turhautumassa mukavuusalueeni reunoilla, kun piti opetella outoja fraaseja, kuten ”kissa tarvitsee ruokaa” tai ”elefantti kävelee mansikoitten päällä”, mutta ennen pitkää olin kahlannut alkeet. Duolingo opettaa englanniksi, joten se ei ole oikein kiva vaihtoehto, jos oma englannin taso muodostuu haasteeksi. Minulle se ei ollut ongelma, olen opiskellut englantia aikanaan yliopistossakin ja se oli viimeiset viisitoista vuotta työkielenikin, mutta Juhan aikanaan koulussa lukema lyhyt englanti ei oikein tehnyt opiskelusta luontevaa. Perus Duolingo on ilmainen, lisäopetusta voi ostaa. Kokeilin myös WordDive -ohjelman ilmaisjaksoa, mutta vaikka se vaikutti mukavalta, ilmaisjakso loppui niin alkeisiin, että itselleni siitä ei ollut sanottavaa hyötyä.
Seuraavaksi otettiin vakavampi ote opiskeluun. Helsingin kesäyliopisto tarjoaa monen tasoisia kursseja pitkin vuotta. Toukokuun kurssi kokoontui neljänä aamupäivänä viikossa ja alle kuukaudessa kipaistiin läpi alkeet. Töitä oli. Aamupäivisin pyöräilimme tunneille ja iltapäivällä kotiin tehtäviä tekemään. Kuulustelimme toisiltamme sanoja ja fraaseja samalla kun teimme kevätpuuhia pihalla. Vieläkin muistuu mieleen preesensin taivutusmuotoja, kun katselen krassintaimia ja ruukuissa kasvavia orvokkejani.
Nykyinen oppimisen tutkimus on osoittanut, että käsillä tekeminen samaan aikaan kun opiskelee jotain edistää oppimista. Tosi on. Kuulustelija sai kokeesta hyvän arvosanan ja kuulusteltava, joka samalla istutti krassintaimia kiitettävän.
Hyvinhän tämä sujuu, totesimme.
Tuli opiskeluun vähän taukoa ja espanja jäi taka-alalle, kun seuraavan syksyn aikana syntyi pari lastenlasta lisää ja vietimme syksyn Suomessa perheen parissa.
Tammikuussa keksimme Torremolinosin Kymppipaikan ovelta kielikurssi-ilmoituksen. Ma+ke, yhdeksältä kakkoskurssi, sen jälkeen alkeiskurssi ja sitten vielä keskusteluryhmä niille, jotka osaavat.
Tulimme heti seuraavana aamuna paikalle katsomaan, miten opiskelu espanjalaisen Ineksen johdolla onnistuisi. Ines kuunteli meitä ja sanoi, että me putoamme. Siis putoamme ykkös- ja kakkoskurssin väliin, kannattaisi vähän aikaa istua molemmissa.
Tammikuun visiittimme oli kuitenkin vain pariviikkoinen. Hankimme kirjat, tulimme kotiin ja yritimme itseksemme kertailla sitä ykköskurssin osuutta ja maaliskuussa palasimme takaisin kakkosryhmään.
Osasimme ehdottomasti jo enemmän kuin silloin kun häveten istuimme Lolan auton kyydissä. Olisinpa osannut jo silloin edes tämän, minkä nyt jouduin ensimmäiselle tunnille kirjoittamaan:
Hola! Me llamo Aila. Vivo en Helsinki. Soy casada. Mi padre y mis suegros están muertos, pero mi madre vive y tiene ochenta y cinco años. Tengo un hermano y tres hermanas. Son todos casados y tienen familias grandes. Nos juntamos en navidad y los cumpleaños. Tengo tres hijos y una hija, dos nueras y un yerno. Tengo también cinco nietas y cuatro nietos. Son de uno a dieciséis años de edad. Jugamos mucho con nuestros nietos.
Fui una profesora y una orientadora de estudios durante cuarenta años, pero me jubilé hace dos años. Mi marido es jubilado también. Nos gusta viajar. El año pasado viajamos en Alemania, Francia y España. Me gusta estudiar idiomas. Hablo muy bien inglés, bastante bien alemán y sueco, y un poco de francés. Mi marido habla alemán mejor que yo.
Nyt jälkeen päin huomaan, että ser- ja estar-verbit eivät olleet ihan skarppeja vielä ja muutakin pientä oli oppimatta. Kurssilla paneuduttiin jo myös menneeseen aikamuotoon. Preteriti ja imperfekti olivat yhtä sekasotkua aivoissa, eikä ollut helppoa muistaa, miten toista käytettiin kuvailemaan tilannetta ja toista sitten, kun jotain tapahtuu ”räps” puhumattakaan siitä että edes säännölliset taivutusmuodot olisivat tulleet luonnostaan. Epäsäännölliset verbit olivat vielä luku erikseen. Sinnittelimme, mutta kakkoskurssi oli yllättävän vaikea. Vaikeustasoa nosti mielestämme myös se, että espanjalainen opettaja opetti äidinkielellään selittämättä kielioppiasioita siten, kuin me olimme ne oppineet oppimaan, eli vertaamaan esimerkiksi aikamuotoja omaan kieleemme. Tai ehkä yllättävän vaikeaa oli vain oppia uutta kieltä tässä iässä? Teimme taas paljon töitä kotitehtävien kanssa ja mietimmekin, tuliko haukattua vähän liikaa. Mutta totta kai jotain tarttui mukaan tästäkin jaksosta. Ja opettajamme Ines oli herttainen ja ystävällinen. Tässä poseeraan hänen kanssaan hänen ojentamiansa syntymäpäiväkukkien kanssa.
Ineksen ote opiskeluun oli muutenkin rento. Kun tila kerran ei ollut käytössä, tunti pidettiin keskustan kahvilassa.
Täyttä työtä opiskelu silti oli. Kirjat olivat pöydällä ja iltalenkki jäi monastikin tekemättä, kun oli kotitehtäviä.
Kesällä ilmoittauduimme Helsingin kesäyliopiston kakkoskurssille. Kesäyliopiston nopea tahti jatkui. Kurssilla oli paljon nuoria, opiskelijaikäisiä, muutama seniorikin toki. Joku kuiskasi jonkun espanjanopettajan joskus sanoneen: ”Kun subjunktiivi tulee, seniorit lähtee.” Päätimme, että meille ei käy niin, ja teimme taas iltakaudet kotitehtäviä.
Vähäsen epävarmoina menimme loppukokeeseen, mutta sen jälkeen kävimme Pasilan kirjastossa palauttamassa kurssikirjat ja lainasimme tilalle espanjankielisiä muumikirjoja odottamaan espanjalaisia vieraitamme.
Opettajalta tuli viesti kummallekin jo samana päivänä. ”Valitettavasti pisteet eivät riittäneet läpimenoon.” Siinä tuli hämmästys ja melkein itku. Miten meille kummallekaan voi käydä näin? Kumpikin sai ensimmäistä kertaa elämässään ikinä mistään kielikokeesta hylätyn. Uskomatonta. Latinan prot on läpäisty, virkamiesruotsikin yllättäen, yo-kirjoitusten kielikokeistakin on kummallakin lähes pelkkiä älliä. Onpas tämä espanja nyt vaikeaa! Lähdimme allapäin hakemaan lohdutusta Haagan kukkivasta Rhodopuistosta.
Kertaamaan. Ei luovuteta. Uusintakokeeseen. En ole varmaan koskaan ollut niin iloinen kakkosesta loppukokeessa. Sitä juhlittiin oitis jäätelöllä. Valitettavasti vain yhdellä.
Syksyllä päätimme aloittaa alusta. Kertaus on opintojen äiti – sen olemme oppineet itse ja opettaneet lukuisille vuosikerroille oppilaitamme. Ilmoittauduimme Eiran aikuislukion lyhyen espanjan kursseille. Ensimmäinen kurssi oli pelkkää juhlaa. Oli kiva osata asiat jo ennen kuin opettaja ehti edes kysyä, vaikka huomasimme kyllä, että aina jotain unohtuu, esimerkiksi sanat kaikkoavat helposti mielestä. Kakkoskurssin suoritustavaksi valitsimme jo verkkokurssin, koska olimme lähdössä taas Espanjaan kesken kurssin, mutta osallistuimme opetukseen ennen lähtöämme ja teimme loput tehtävät ja kokeet Espanjassa netin kautta.
Espanjassa saimmekin sitten hauskan haasteen. Meidät kutsuttiin ystävämme Antonion koululuokkaan kertomaan 100-vuotiaasta Suomesta. Katsoimme toisiamme, ja työnjako oli selvä. Juha ottaa kitaran ja opettaa espanjalaislapset laulamaan: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Suomi, paljon onnea vaan. Aila näyttää kuvia ja kertoo lapsille Suomesta ja Suomen satavuotisjuhlinnasta. Voisiko sen tehdä espanjaksi?
No voi! Kunhan vain yrittää. Teimme tekstin, ja luokassa luin tekstiä läppärin näytöltä samalla kun Juha vaihtoi kuvia numeroinnin mukaan.
Sabéis dónde está aeropuerto de Malaga?
Si vas al aeropuerto de Málaga, ves un avión de Finnair, que te lleva a Helsinki, Finlandia. (100) El avión de Finnair a veces tiene imágenes de Marimekko (105, 106) o renos (107). No son renos en Helsinki, pero puedes ver renos en Laponia (108). Le septiemdre pasado visitamos Laponia y vimos renos. Laponia esta en el norte de Finlandia.
Se necesitan cuatro horas y media para volar a Helsinki. Puedes conducir con un coche pero tarda quarenta y seis horas (110) conducir desde Finlandia a Costa del Sol. La primavera pasada vinimos en coche y duró más que una semana.
Kysyin lapsilta, ymmärtävätkö he ja sain vastaukseksi innostuneen ”Si!” Eli puutteista huolimatta jonkinlainen ymmärrettävä taso oli saavutettu. Juha valitti jälkeen päin, että en pysynyt tekstissä, eikä hän aina tiennyt, milloin kuvan olisi pitänyt vaihtua, mutta pitihän minun yrittää vastata lasten kysymyksiin.
Joulu lähestyi ja opetimme lapsille vielä suomalaisen tiptaptiptaptipetipetiptapin, mitä en kuitenkaan kyennyt kääntämään. Ja lopuksi opettaja sanoi, että voitaisiin laulaa se uudelleen, mutta vähän reippaammin. Törmättiin näin Espanjan ja Suomen kulttuurieroihin? Opetimme muutakin kulttuuria koululuokalle. Annoin kaikille lahjaksi suomalaiset sinivalkoiset villasukat, joista suurimman osan olin kutonut itse.
Lisäksi lapset saivat itse askartelemani tontut. Tontulle emme löytäneet yhdessäkään ollenkaan vastinetta espanjan kielestä. Elfo (tai duende) eli kai jonkinlainen haltia tai peikko tuli lähimmäksi. Lapsille askarteluni olivat Papá tai Mama Noel, eivät heidän lapsiaan tai apulaisiaan.
Tämän kokemuksen jälkeen melkein lensin. Jalat irti maasta, pää pilvissä, olipa ollut hauskaa. Ja tämän jälkeen espanjan opiskeluun tuli aivan uusi motivaatio. Aikuislukion kolmoskurssi oli verkossa juuri alkanut, ja siirryimme uusiin tehtäviin, jotka vielä olivat kertausta kesälukiokurssin sisällöstä. Suomeen palattuamme ehdimme käydä yhdellä lähiopetustunnilla tapaamassa opettajaa. Kävimme läpi Espanjan joulunviettoon liittyviä tapoja, kuten Gordo-jouluarvontaa ja loppiaisen traditioita ja opiskelimme jouluun kuuluvaa sanastoa.
Oli todella hyvä, että motivaatio oli korkealla, koska kolmoskurssin jälkeen olimme suunnilleen siinä kohdassa, jossa kesäyliopistokurssilla läpi käydyn kertaaminen loppui ja siirryttiin uusiin teksteihin ja kielioppiasioihin. Olimme taas palaamassa myös Espanjaan ja pikkuisen motivaatiota nosti myös se, että matkallamme kävimme tapaamassa paria entistä espanjalaista kodinvaihtoperhettämme, jotka kylläkin olivat Kataloniasta ja heille katalaanin kieli on se oma. Heille on tärkeää, että kutsumme muualla Espanjassa käytettyä kieltä castellanoksi. Tapasimme myös seuraavan kesän vaihtarit Guadixissa. Kommunikoimme enimmäkseen englanniksi , mutta oli mukavaa aina välillä osata sanoa jotain espanjaksikin. Eikä Guadixilaisen perheen englannin taso ollut kovin huikea, riittävä kylläkin.
Espanjasta alkoi kuin alkoikin kovalla tsempillä tulla jo vähän käyttökieli. Lukion kurssien harjoitustehtävänä piti kirjoittaa pari viestiä espanjankielisille ystäville ja sain aikaan tämmöiset:
Ensimmäinen viesti on opettajaystävällemme, joka oli vieraillut meillä käydessään suomalaisessa koululuokassa ja ihaillut lasten kielitaitoa:
Visitaste en Agosto una escuela Finlandésa y preguntaste, por qué se enseñan muchas idiomas en la escuela. Diste que los alumnos finlandéses hablaban muy bien inglés y unos des alumnos hablaban un poco de español tambien. ¿Has probado el francés? Tu hablas francés, tambien, lo sé. En Finlandia, hay más niños que estudian francés que español. En Finlandia se enseñan muchos idiomas, pero visitaste una escuela especial de idiomas (SYK). El inglés se enseña en todas las escuelas y el sueco también. El inglés es el idioma más importante en las relaciones internacionales. El sueco es el segundo idioma oficial en Finlandia. Los otros idiomas europeos como italiano, español, ruso, francés y alemán son importantes para finlandeses, también, porque el finés es un idioma pequeño, El finés se hablan por poco más de cinco millones de personas.
Toista viestiä harjoitellessani sain kirjoittaa viestin perheelle, joka oli tulossa meille kesällä kodinvaihtoon. Heidän kanssaan viestitellessämme yritin muutenkin koko ajan käyttää espanjaa ihan harjoituksen vuoksi:
Viajar con niños no es tan difícil como se imagina. Me alegro que vuestra familia haya decidido intercambiar casas con nosotros en agosto. Escribí un blog para vosotros sobre algunas cosas que podrías hacer aquí con vuestro hijo Mateo. Incluí algunos consejos sobre el vecindario y Tampere, porque dijiste que te gustaría visitarlo.
Viajar en Finlandia y quedarse en nuestra casa con un niño es muy fácil y cómodo. Llévate ropa de abrigo, porque aquí hace más frío que en España. Tenemos un asiento para bebé para el auto y un asiento para la bicicleta también. Recomiendo tomar paseos en bicicleta por el vecindario. El bosque finlandés es tan diferente de lo que se ve en Andalucía. La natación es posible, pero el agua está fría en Finlandia. Tenemos nueve nietos, entonces también tenemos juguetes para niños en nuestra casa.
Cuando nuestros hijos eran pequeños, viajamos mucho. Creo que es muy importante llevar a los niños a otros países y mostrarles cosas nuevas, escenarios nuevos, comidas diferentes y tal vez aprender algunas palabras nuevas de un idioma extranjero. Recuerdo que ya sabes ”Hei” y ”Kiitos”. Mateo los aprenderá rápidamente.
Kevään ohjelma eteni lukion verkkokursseja suorittaessa, ja toukokuussa jouduimme jo harjoittelemaan ylioppilaskirjoitustehtäviä. Suoriuduimme niistä joten kuten apuneuvojen kuten kieliopin ja sanakirjojen avulla ja harjoittelimme sinnikkäästi läpi Ylen Abitreeneistä löytyviä vanhoja kirjoituksia. Ihan näillä eväillä en vielä lähtisi kirjoituksiin, koska en kestäisi reputtaa, ja itse asiassa en kestäisi, jos en saisi ällää, eli taitaa todellakin jäädä käymättä, mutta kyllä tässä jo jotain on opittu lähtötilanteeseen verrattuna.
Verkossa tehtävistä harjoituksista sai aina välittömän palautteen.
Harva se ilta tietokoneella selattiin tehtäviä samalla kirjoja kerraten. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että viitoskurssin viimeiset tehtävät oli palautettu ja pöytään nostettiin jo viinilasit kirjojen keskelle.
Verkko-opiskelu määräaikoineen piti sopivasti yllä kielen opiskelua. Se oli hyvä tapa lisätä sanavarastoa ja tutustua kielioppiin, mutta jotenkin koin, että asiat eivät tällä tavalla itse opiskellen jääneet kunnolla muistiin. Kertaamista ja harjoittelua tuli varmaan liian vähän. Ja puhumista ei opi puhumatta. Mutta, kuten sanoin, se on hyödyllinen tapa ylläpitää opiskelua ja vähintäänkin kielioppi tulee tutuksi. Hyvä mahdollisuus, jos säännöllinen lähiopetus on hankala järjestää.
Olen tuon lukion espanjan lyhyen oppimäärän jälkeen kokeillut paria muutakin kurssia. Helsingin kesäyliopisto tarjosi kesällä viisipäiväisen suggestopedisen kielikurssin. Taso oli minulle oikea, metodi oli mielenkiintoinen, ja harjoittelua tuli paljon. Ihan saman opettajan kurssille en ehkä lähtisi toista kertaa. Jos jää eläkkeelle, jossain kohtaa ehkä kannattaisi lopettaa. Juhakin aina sanoo kitaransoitostaan, että jos hän ei itse ymmärrä, ottakaa te muut plektra pois. Vaikka ei harmaantumisen välttämättä sitä tarvitse tarkoittaa, että taidot katoaisivat, ei opettajalla sen paremmin kuin soittajallakaan.
Hakeuduin Suomi-Espanja -seuran kielikursseille. Intensiivinen viikonloppu mennyttä aikamuotoa ja subjunktiivia kerraten oli erittäin hyvä. Matti Mäkisen opetustavasta tykkäsin ja koin oppivani paljon. Jatkoin ennen Espanjaan lähtöämme vielä muutaman viikon parin eri opettajan ryhmissä, joissa kummassakin oli kymmenkunta motivoitunutta opiskelijaa. Kertasin saman tason asioita, joita luin aikuislukion kursseilla 4 ja 5. Kertaus oli hyvin mielekästä, koska metodi oli niin erilainen. Sanastoa karttui, ja kurssi antoi paljon hyviä virikkeitä ja kommunikointimahdollisuuksia. Oppiminen ei kuitenkaan ole pelkästään aineistosta ja opettajasta kiinni. Sen tiedän, että itse pitää opiskella tuntien välillä, mieluummin joka päivä edes vähän, tai vähintään tehdä kotitehtävät. Olisin saanut kurssista paljon enemmän irti, jos olisin ottanut.
Juhan kanssa yhdessä osallistuimme Helsingin Työväenopiston kurssille vähän ennen kuin korona peruutti matkasuunnitelmat ja vähän kaiken muunkin. Ryhmä oli melko iso, mutta kotitehtävät ohjasivat hyvin etsimään kommunikointimahdollisuuksia. Taas vain oli tunne, että paljon oli unohtunut. Hauskin tehtävä meille oli, kun seuraavalle viikolle piti tehdä jokin ilmastonmuutokseen liittyvä iskulause tms. Juha keksi, että hän säveltää laulun ja niinpä sitten kehittelimme tällaisen.
Juha otti kitaran mukaansa ja kaikkien yllätykseksi lauloimme tekemämme kotitehtävän. Opettaja löysi muutaman pienen korjattavan asian, mutta muuten saimme olla tyytyväisiä siihen, että motivoiduimme ja paneuduimme.
Sitten tuli stoppi. Koronarajoitukset iskivät, kurssi siirtyi etäalustalle ja meillä oli vaikeuksia kirjautua sille. Opiskelu jäi. Jostain syystä kaikki espanjan harrastaminen poistui arjestamme, myös sellainen epävirallinen, jossa arjen valinnoilla ylläpidetään kieltä. Vaikea sanoa, miksi katkosta tuli niin totaalinen.
Kaikki siis jäi, vaikka olin myös alkanut ympäröidä itseäni espanjalla kaikin tavoin. Ensimmäiseksi vaihdoin Facebookin käyttökieleksi espanjan. ”Me gusta” palkit ja muut valitut fraasit tulivat nopeasti tutuiksi, kun ne kertautuivat koko ajan.
Ja taas joku ”ha respendido a tu comentario del enlace de…”
Yhtenä kesänä vaihdoimme auton navigaattorin käyttökieleksi saksan, kun piti orientoitua saksan puhumiseen, mutta espanjaan vaihtoa emme ole vielä uskaltaneet tehdä. Sävellaji saattaisi autossa nousta liian usein.
Wikilocin reittisovelluksen latasin itselleni espanjaksi. Eli nyt aina kun etsin patikointireittejä, joudun kommunikoimaan espanjaksi. Ei haittaa mitään, että vähän väliä saan sähköpostiini ilmoituksen ”Alguien ha compartido nuevas rutas cercanas a las tuyas” tai se, että search sanan korvaa buscar tai reitin vaikeusaste ilmaistaan sanoilla facil, moderado, dificil. Reittikuvausten kanssa saa joskus vähän tsempata.
Muutenkin olen kerännyt ympärilleni espanjaa. Olen ottanut seurattavakseni esimerkiksi Torremolinosin ja Fuengirolan kaupunkien tiedotussivut. On hyvä, että joka päivä silmiin pompahtaa jokin teksti, tulee taas luettua ainakin muutama lause. Ihan ilman paineita.
Opiskeluun liittyviä sivustoja ja ryhmiä löytyisi enemmänkin, mutta mainitsen yhden kivan Facebook-ryhmän: Espanjan kielen ja kulttuurin harrastajat. Juuri tänään siellä kerättiin suosituksia helpoista espanjankielisistä kirjoista ja vähän väliä ruudulla on jokin pieni kiva opeteltava asia, joka tulee siinä saman tien pikaisesti kerrattua, esimerkiksi tällaisia:
Olen myös löytänyt pari kiinnostavaa espanjankielistä blogia. Toinen on tämä:
ja toinen tämä:
Molemmat kirjoittavat espanjaksi Suomesta. Matkailusta, kulttuurista, tavoista, ilmastosta ja kaikenlaisista kummallisuuksista, kuten avantouinnista, tiernapojista tai karjalanpiirakoista. Niitä lukemalla oppii kielen lisäksi myös ajattelutapoja. Mikä Suomessa kiinnostaa ulkomaalaisia, mikä kummastuttaa, miten asioita voi selittää. Sekä kiinnostavaa että hyödyllistä, ja joskus olen linkannut näitä juttuja myös espanjalaisille ystävilleni. Näiden avulla voi opetella myös itse kertomaan Suomesta espanjaksi.
Yksi tahattomasti eteen tuleva on myös Olé-lehden lopussa oleva aukeama, jossa espanjankielisen tekstin avulla opetetaan sekä sanastoa, kielioppia että kulttuuria. Luin ajatuksella kirjoituksen, jossa Antequerasta lähtenyt vaihto-opiskelija oli viettänyt vuoden Seinäjoella. Tekstissä opiskeltiin myös se-passiivia: En Finlandia se suele viajar a Andalucia. Se disfrutan mucho del calor de Andalucia. Generalmente se piensa que España es más barata para vivir. Viimeksi paneuduin artikkeliin, jossa verrattiin suomen ja espanjan kielen sanontoja. Kun suomeksi sanotaan että johonkin on koira haudattuna, espanjaksi se ilmaistaankin, että jossain on kissa piilossa. Olé lehti on muutenkin korvaamaton tietolähde Espanjan asioista, siis suomeksi.
Ja lopuksi vähän espanjanopiskeluuni kuuluvaa viihdettä. Usein nukahdan katsellen ja kuunnellen espanjankielisiä saippuasarjoja ja joskus muutakin. Yle Areenasta seurasin Señoran ja La otra mirada -sarjan ja Alcantaran perhettä on tullut katseltua myös. Netflixistä olen katsellut Velvetin, Gran hotelin, Keskustytöt, Sodan ajan ja ihan kummallisen ja koukuttavan Rahapajan.
Yksi suosikkini Espanjan sarjoista oli Yle Areenalta löytyvä Syötävän hyvä Espanja, jossa näyttelijät Imanol Arias ja Juan Echanove, jotka ovat veljeksinä tuttuja Alcantaran perheestä, tekivät ruoka- ja kulttuurimatkaa pitkin Espanjaa. Tässä tuli ruokaa, kulttuuria, maisemia, paikkakuntia ja ihmisiä varsin mukavasti käärityssä paketissa. Ja sanoinko jo, että myös sitä espanjan kieltä? Ruokasanasto karttui erityisesti. Harmi, että sarja ei enää löydy Areenasta. Jos joku tietää, mistä löytyisi, haluaisin ehdottomasti vinkin.
Kevyet telkkariohjelmat opettavat kieltä vähän kuin itsestään. Toistaiseksi en ole uskaltautunut jättämään pois suomenkielistä tekstiä, koska haluan myös nukahtaa. Espanjassa ollessa sitten on joskus pakko. Eivät ne vielä tekstitä uutisia tai säätiedotuksia suomeksi.
Jos viettää lyhyehköjä jaksoja talvella Costa del Solilla, kuten me, ei ole pakko osata espanjaa. Muutenkin pärjää. Meidän mielestämme kielen oppiminen on kuitenkin kivaa, ja uskomme, että sen myötä saamme jotain lisähauskaa elämään.
Kirjoittaessani tätä tekstiä nyt uusiksi, olemme juuri päättäneet olla luovuttamatta ja palanneet takaisin espanjan opiskelun pariin vuoden totaalikatkoksen jälkeen. Aivan ensimmäiseksi ilmoittauduin uudelleen Suomi-Espanja seuraan Matti Mäkisen preteritin, imperfektin ja subjunktiivin kertauskursseille, jotka olin havainnut tehokkaiksi ja pedagogiselta otteeltaan itselleni sopiviksi. Vähän ristiriitaisin tuntein kävin kurssit juuri loppuun. Tiedän, että taas kertasin ja opin paljon, opetus oli selkeää, tehokasta ja kannustavaa, mutta, mutta, mutta: Miten voi vuodessa unohtaa kaiken niin kokonaan? Sanat hukassa, kielioppi epävarmaa, kommunikointitaidot huonot – onko tässä iässä enää mitään mahdollisuutta oppia uutta kieltä? Onko ainoa mahdollisuus käyttää hyväksi kaikki opiskelumahdollisuudet nuorena? Välillä tuntuu siltä, että vaikka lukion lyhyen saksan opiskelusta kohta tulee jo 50 vuotta, silti osaan saksaa melkeinpä paremmin kuin espanjaa. Puhumattakaan Juhasta, jonka saksan kielen taito jo koulusta lähtiessämme oli parempi. Olemme niin erilaisiakin. Joku sanoikin meistä: ”Sie spricht viel aber versteht nichts, er versteht alles aber sagt nichts.”
Sama kyllä on siirtynyt nykyiseenkin opiskeluhaasteeseen: ”La mujer habla mucho pero no entiende nada. Su marido entiende mucho pero no dice nada.” Näin kai jatketaan. Sain Juhan mukaan, kun ilmoittauduin työväenopistoon kertauskurssille. Aloitetaan kolmatta kertaa kerrata Que tal? kakkosta. Eli ei luovuteta.
Emme luovuta, vaikka taas saamme opiskella kotona ja katsella Teamsissa, kun opettaja selittää, emmekä näe muuta opiskeluryhmää. Hetki sitten loppui ensimmäinen tunti. Läppäri pöydällä ja ympärillä läjä kirjoa, joista olemme jo opiskelleet. Onneksi tämä kurssi on selkeästi kertauskurssi. Sitä näköjään tarvitsemme paljon!
Yhden ongelman espanjanopiskelussamme tiedän. Meillä on ollut aivan liian vähän kielen käyttöä suullisesti. Kun se puuttuu, muu ei riitä. En koulusta lähtiessänikään mitään englantia osannut, vaikka ylioppilaskirjoitusten ällästä olisi voinut muuta päätellä. Vasta oltuani yhden kesän Englannissa aupairina puhuin englantia sujuvasti ja silloin opittu säilyi hyvin.
Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi kielen oppimisesta. Oletko opiskellut espanjaa Espanjan matkojasi tai siellä oleskeluasi varten? Koetko sen tärkeäksi? Miten olet opiskellut ja oppinut? Ja hei, kaikki lisävinkit ovat mielenkiintoisia! Jätä kommentti.
Kirjoittelemme koko ajan lisää matkoistamme ja retkistämme. Kunhan korona on ohi, haaveilemme taas ajavamme Espanjaan. Sitä ennen retkeilemme ja pyöräilemme enimmäkseen pääkaupunkiseudulla. Voit seurata meitä Facebookissa: Ailajajuha.
JUHA JA TORNI
AILA JA TORNI
