Avainsana-arkisto: korona

Kulttuuria ja koronaa

Levittääkö kulttuuri koronaa? Estääkö korona kulttuuria? Ei ja kyllä, vai kyllä ja ei? Vai ehkä? Keskimäärin? Todennäköisesti? Antoiko Jyväskylän ooppera tällä viikolla vastauksia?

Viimeiset kiusaukset Jyväskylän oopperassa

Antoi vastauksia tai ei. Meillä oli ensi-iltaliput uudenvuoden aatoksi eli perjantaiksi Jyväskylän oopperaan. Vielä tiistaina asiaa varmistaessamme meille luvattiin, että ensi-ilta toteutuu ja koronapassi vaaditaan, ja niin varasimme myös hotellin. Mutta eipä toteutunutkaan. Illalla myöhään saimme viestin, että koronarajoitukset estävät tilaisuudet keskiviikon ja torstain välisestä yöstä lähtien, eikä koronapassia enää saa käyttää. Ja että ensi-illan sijasta järjestettäisiin keskiviikkoiltana ennakkonäytös, johon ensi-iltaliput kävisivät ja koronapassi kelpaisi. Jaha. Hotelli oli varattu perjantaiksi, eikä siihen sisältynyt mahdollisuutta muuttaa varausta tai saada rahoja takaisin.

Mutta me emme todellakaan halunneet peruuttaa tätä pitkään odottamaamme tilaisuutta.

Lue loppuun

Lupa matkustaa. Omalla porukalla, omalla autolla.

Matkamessujen teemaksi on valittu: ”Lupa matkustaa”. Finnlines aloittaa mainoksensa: ”Omalla porukalla, omalla autolla”. Me teimme juuri näin. Lähdimme, kun se oli mahdollista ja mielestämme pystyimme ratkaisemaan turvallisen tavan matkustaa. Kokosin tähän tekstiin vinkkejä omista valinnoistamme ja kerron myös, miten koronarajoitukset tulivat esille. Matkamme oli automatka, joka alkoi Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja siihen sisältyi kohteita Saksassa, Tsekissä, Itävallassa ja Sloveniassa.

Koronakontrolli rajoilla

Millään rajalla meitä ei automatkalla pysäytetty, eikä mitään valvontaa näkynyt olevan. Joka kerta Saksan rajan ylittäessämme tuli puhelimeen tekstiviesti, jossa oli linkki määräyksiin. Avasin sen aina, ja ainoa meitä koskenut kohta oli se, että kaksi kertaa rokotetuilla on vapaa pääsy maahan. Siis meillä oli. Katsoimme myös matkan edetessä https://reopen.europa.eu/fi/ -sivustolta ajankohtaiset ja päivittyvät määräykset eri maiden välillä. Seuratessamme ajankohtaista tilannetta Suomen uutisista saimme tietoa Suomen ja suomalaisten rajoituksista, mutta tuosta linkistä pystyimme tarkistamaan, oliko jotain muita määräyksiä joidenkin muiden maiden välillä. Tarkistimme esimerkiksi, rajoittaako Itävalta Slovenian puolelta tulevien matkustajien maahantuloa ja muitakin reittiimme liittyviä rajanylityksiä, ettei tulisi mitään yllätyksiä. Ihan poikkeuksetta meidän tilanteemme, eli kaksi otettua rokotetta riitti rajojen ylittämiseen. Olimmehan EU:ssa.

Lähtiessämme Suomesta Vuosaaren satamassa kysyttiin: ”Onhan teillä rokotukset?” Vastasimme, että on, mutta todistusta ei pyydetty, ei Suomessa eikä Travemündessä. Tullessamme takaisin kuusi viikkoa myöhemmin Vuosaaren satamassa oli kontrolli kaikille laivalta tuleville. Kaikki pysäytettiin, kysyttiin koronatodistus ja katsottiin henkilötiedot. Kiitin pysäyttäjiä. Näin, että pari autoa ohjattiin sivuun ja testiin. Toisen kuski alkoi hyppiä ja potkia renkaitaan, heristellä nyrkkiä ja tulkitsin tämän mielenilmaukseksi siitä, että nuorehko mies ohjattiin testiin. Harmi, että tällaista kapinointia esiintyy, kun testin voisi ottaa jo etukäteen tai hakea ilmaiset rokotteet, jos kerran matkustaa haluaa. Helpottaisi omaa matkustamista.

Tällä rajalla melkein nauratti. Pyöräilimme Sloveniasta Italian puolelle järville, eikä kukaan missään mitenkään reagoinut rajanylitykseen. Pyörätien varressa oli sentään tämä kyltti ja rajatolppa.

Koronarokotetodistus esille

Meillä oli Omakannasta tulostettu todistus tallennettuna puhelimeen ja sen lisäksi tulostettuna paperille. Molempia käytimme ja kumpikin toimivat joka kerta oikein hyvin.

Jos emme olisi olleet rokotettuja, testit olisi pitänyt tehdä vähän väliä. Asioiden helpottamiseksi tällaisiakin testipaikkoja näkyi. Klagenfurt Itävalta.

Todistusta koronarokotuksista pyydettiin lähes järjestelmällisesti kaikkialla. Kun ostimme pääsylippuja johonkin nähtävyyteen, esim Salzburgin Hohensalzburgin linnaan, Salzkammergutin Baumwipfelpfadiin, Hitlerin Kotkanpesälle, Hellbrunnin linnaan, Krimmlin vesiputouksille tai vastaaviin, rokotustodistus piti näyttää kassalla. Krimmlin vesiputoukset olivat pelkkää ulkoilua ja muita ihmisiä oli lähellä vain joillain näköalatasanteilla, mutta muissa oli joko sisätiloja tai niihin mentiin hissillä, kuten juuri Kotkanpesälle.

Hotelleissa ja majapaikoissa todistusta kysyttiin melkein aina, vaikka olimme tarkoituksella valinneet pieniä majapaikkoja. Joihinkin pyydettiin lähettämään todistus etukäteenkin.

Kolme kertaa ostimme konserttilipun, eli Wienin Musikvereinin ja Schönbrunnin linnan Orangerien konsertteihin ja Grazin oopperaan. Rokotetodistuksen lisäksi näissä täytettiin lomake, johon tulivat henkilötiedot ja istumapaikkamme numero. Lipputoimistojen jonoissa kului aikaa jonkin verran, mutta emme me siitä harmistuneet. Ennemminkin pidimme hyvänä sitä, että näissä paikoissa tällaisella koronapassilla pidettiin kulttuuritarjonta auki, ja pääsimme näihin upeisiin paikkoihin nauttimaan upeasta musiikista. Ja vaikka mikään rokote ei anna sataprosenttista suojaa, jo niiden selvästi vähentämä riski on peruste sille, että rajoitteita voidaan purkaa, kun sisäänpääsy sallitaan vain koronapassilla.

Yllättävintä oli se järjestelmällisyys ja tarkkuus, jonka koimme pari kertaa istahtaessamme kahville ja kerran syömään ravintolaan. Paikoissa ei juuri muita ollut, mutta silti meiltä kysyttiin rokotustodistus, kerättiin henkilötiedot, merkittiin pöytä, jossa istuimme ja tuloaika. Nämä koimme jo jonkin verran liioittelunakin. Varsinkin siinä yhdessä saksalaispaikassa, jossa olimme hetkeä ennen sulkemista viimeiset ja ainoat asiakkaat. Ilmeisesti oli kyse siitä, että järjestäjien oli pakko näin tehdä.

Oli kyllä myös paljon paikkoja, joissa todistuksia ei kyselty. Kaupoissa ei missään, ja aika monessa kirkossakin poikkesimme sisällä ilman passia.

Maskipakko

Nimenomaan maskipakko, ei vain vahva suositus. Näin asia ilmaistiin erittäin usein. Saksassa ja Itävallassa sen piti vielä olla FFP2-maski. Samalla muistutettiin turvaväleistä ja tarjottiin käsidesi. Maskipakkoa näimme myös noudatettavan erittäin hyvin. Kaupoissa se oli jokaisella, joukkoliikenteessä myös ja niissä muutamissa nähtävyyksiin liittyneissä hissikokemuksissa oli rokotetodistuksen lisäksi jokaisella maski.

Tällaisenkin ohjeen kyllä satuin näkemään. Maskipakko koski vain rokottamattomia. Tämä liike oli Itävallassa.

Omat valintamme koronaturvallisuuden lisäämiseksi

Automatka

Automatkaa emme valinneet koronan takia, vaan se on meidän tapamme matkustaa muutenkin. Mutta koimme, että se on myös erittäin turvallinen tapa matkustaa, koska siten voi välttää kontakteja, joita joukkoliikenteessä ja lennoilla tulisivat.

Finnlines Travemündeen

Tämäkin on jo 30 vuotta ollut meidän valintamme matkustaa autolla Eurooppaan. Ensimmäiset matkamme teimme asuntovaunu auton perässä ja neljä lasta takapenkillä, mutta nykyisin matkustamme kahdestaan pelkän auton kanssa. Korona-aikana tämä valinta on vielä parempi. Laivalla ei ole ruuhkia edes ravintolassa, eikä viihdetarjontaa, joka keräisi väkeä yhteen. Kuntosali, pieni kauppa, kahvila, väljyys kannella – kaikessa voi tehdä omia turvallisia valintoja.

Omat eväät

Meillä on autossa mukana autojääkaappi, joka helpottaa ruoan mukana kuljettamista. Ja aina voi valita, milloin ja millaisessa kaupassa käy. Emme olleet koskaan täysissä ruokakaupoissa tai edes jonoissa. Olimme matkalla melkein kuusi viikkoa ja laskin juuri, että yhteensä seitsemän kertaa söimme aamiaisen, jota emme olleet itse omassa majapaikassamme valmistaneet, eli aamiaisen, jonka majoittajamme tarjosi. Aamiaisen söimme toki laivallakin. Näistäkin kolmea lukuun ottamatta aamiainen tarjoiltiin suoraan pöytään, eli vain kolme kertaa valitsimme syötävämme yhteisestä tarjoilupöydästä. Kyllä me näissäkin tilanteissa osasimme käyttää maskia ja koskea tarjoiluvälineisiin vain lautasliinan avulla. Ja jokaisessa istuttiin väljästi kukin seurue omassa pöydässään, parissa paikassa jopa terassilla ulkona. Aamuisin teimme aina eväät päivää varten. Keitimme kahvit termariin, teimme eväsleivät, kuorimme mukaan porkkananpaloja, pesimme ja kuorimme valmiiksi hedelmiä välipaloiksi. Kaikella tällä pyrimme siihen, että me voimme välttää kontakteja ja samalla nauttia elämästä.

Jos majapaikassamme oli keittiö, eväisiimme tuli mukaan keitettyjä munia, paistettua kalaa tai kanaa, eli jotain helppoa kokattavaa ja syötävää. Nämä eväät nautimme automatkoilla tienvarsien pysähtymispaikoissa tai pyöräretkillämme milloin missäkin.

Meillä oli myös vähän Suomesta mukaan otettua evästä. Euroopassa ei ole ollenkaan itsestään selvää, että aina saisi laktoosittomia tuotteita. Ja Oululaisen kaurakorput ovat jo lähes kymmenen vuotta olleet lempileipäämme. Kätevää syötävää retkillä.

Majoitusten valinta

Etsimme majapaikkoja, joissa kontaktit olisivat mahdollisimman vähäisiä. Sen lisäksi meillä oli pari muutakin tärkeää kriteeriä. Ensimmäinen oli turvallinen, ensisijaisesti yksityinen parkkipaikka, koska pyörämme olivat auton kuljetustelineessä. Toinen oli juuri mahdollisuus tehdä aamiainen ja eväät itse ja myös siten välttää kontakteja. Näiden lisäksi ilman muuta hinta, koska 40 yötä meille liian kalliissa paikoissa olisi ollut este edes lähteä. Onnistuimme kaikkien suhteen oikein hyvin. Kuvissa muutama esimerkki.

Nämä esimerkit näyttävät, miten vähäisillä kontakteilla pystyimme majoittumaan.

Käyntikohteiden valinta

Emme käy ravintoloissa juuri muutenkaan, eli emme nytkään. Sisätiloissa olevista käyntikohteista museot, konserttisalit, linnat ja kirkot kiinnostavat, ja niissä kävimme, toki vähän valikoiden. Ei onneksi tarvinnut kovin paljon valintaa harrastaa, koska syys-lokakuu ei ole Euroopassa enää ruuhkaisinta lomasesonkia.

Monessa kirkossa poikkesimme sisällä niin, ettei siellä ollut ketään muuta.

Parissa museossa olimme ainoat kävijät.

Kaikkein eniten kuljimme ulkona, joko luonnossa tai kaduilla. Nautimme rinteillä kiipeilystä, hienoista näköaloista, ja välimatkat muihin olivat itsestään selvyys. Nämä kuvat ovat Bledistä. Rinteen polku ei ollut helppo, ja ehkä senkin takia täysin ruuhkaton, mutta palkintona näköala järvelle oli käsittämättömän hieno.

Vuorten näköalat olivat rauhallisen nautinnon lisäksi myös aivan ilmaisia.

Yksi suosikkikohteemme on näköalapaikka, jonne voi rauhassa kiivetä, eikä hissiä tarvita. Baumwipfelpfadit ovat tämmöisiä.

Muitakin kivoja kiivettäviä paikkoja löytyy helposti. Pyramidenkogel lähellä Klagenfurtia Itävallassa oli tällainen. Ihastuin siihen niin paljon, että vastoin tapojani ostin myymälästä matkamuiston, eli maljakon kotiin. Se oli palkintoni 440 askelman noususta. Toinen palkinto olivat tietysti upeat näköalat.

Leipzigissa kiirehdin kiipeämään Bistumshöhen näköalatorniin Cospudener Seen rannalla hetkeä ennen auringonlaskua ja onnistuin näkemään hienot maisemat tunnelmallisessa valaistuksessa.

Magdeburgin Jahrtausendturm Elbauenin puistossa oli myös mahtava kokemus kävellä ylös.

Nämä esimerkit matkaltamme kertovat siitä, miten on helppo valita täysin koronaturvallisia kohteita ja saada unohtumattomia ja hauskoja elämyksiä jokaiseen päivään.

Pyöräily

Ja kaikkein ihanin valinta meille tällä kertaa oli ottaa pyörät mukaan. Useina päivinä nautiskelimme varsinkin jokirantojen pyöräreiteillä. Ja tietysti taas omin eväin, ilman kontakteja. Ei tosin ihan, koska aina joku pysähtyy kohdalle, kyselee pyöristämme tai kuultuaan, että olemme Suomesta, kyselee lisää tai kehuu ystävällisesti saksan kielen taitoamme. Tällaiset kohtaamiset ovat kirsikoita päivään. Eikä niissä halailla tai olla liian lähellä. Ei edes sisätiloissa.

Omalla autolla, omalla porukalla

Tämä toteutui matkallamme erittäin hyvin. Matkamme päättyi tälläkin kertaa Finnlinesin laivalla Travemündesta Helsinkiin. Päivä oli meille lepopäivä, oli aikaa nukkua pitkään aamulla, nukahtaa päiväunille ja käydä vain ravintolakannella, jonne jäimme myös istumaan kahvilaan ja pistäytymään ulkona kannella merestä ja näköaloista nauttimassa ihan rauhassa omalla porukalla.

Illalla otin tapani mukaan matkan lopetuskuvana kuvan illan auringonlaskusta. Tällä kertaa myös ikkunan läpi sisältä.

Lupa matkustaa, turvallisesti

Näillä kaikilla esimerkeillä halusimme näyttää, millaisia valintoja me teimme matkustaaksemme mahdollisimman turvallisesti. Autolla matkustaminen, rauhallinen laivamatka, vähäkontaktiset majapaikat, omat eväät ja autojääkaappi ravintoloitten välttämiseksi, kohdevalinnat ja ulkoilmakohteet kävellen ja pyöräillen olivat meidän ratkaisumme. Ja tietenkään emme olisi lähteneet ilman rokotteita, koska rokottamattomuus on isompi riski ja koronapassin vaatimus testeistä olisi tullut hankalaksi ja kalliiksi. Ja tietysti meillä oli maski aina. Ymmärrän, että juuri tällaiset valinnat eivät ole kaikille mieleisiä tai mahdollisia. Olisikin mukava kuulla, millaisia valintoja sinä olet tehnyt turvallisuuden lisäämiseksi. Pandemiahan ei oikeasti ole hellittänyt, rajoituksia vain on haluttu purkaa ja niiden kanssa taiteilu kuuluu nyt asiaan, että rajoituksista ja pandemiasta oikeasti päästään eroon.

Aamu Vuosaaren satamassa oli kaunis tervetulotoivotus kotiin.

Kirjoittelen juuri lisää tarkemmin eri kohteista, joissa kävimme. Voit seurata meitä täällä:
Aila ja Juha

Koronakesä ahdistaa

Eristys, syrjäytyminen, rajoitukset, talousongelmat, mielenterveyden häiriöt, riskiryhmät, koronakilot, peruuntuneet matkahaaveet, voiko tällaisesta selvitä? Ongelmia ja mielipahan aiheuttajia on tänä keväänä riittänyt. Koronakesä on jotain aivan kamalaa.

Ainakin kaiken median jakaman mukaan.

Pakko on selvitä?

Riskiryhmässä

Ei saa itse mennä kauppaan, ei apteekkiin, ei kirjastoon. Ei saa tavata lasten perheitä eikä lastenlapsia. Ei saa käydä tervehtimässä vanhaa äitiä. Eikä edes ajaa ulos Uudenmaan ulkopuolelle. Lapsemme rohkaisivat meitä käyttäytymään kuten riskiryhmäläiset velvoitettiin, vaikka tarkasti ottaen emme ihan kriteereitä täyttäneetkään. Ja jos menimme ulos ovesta, meitä katsottiin vähän pitkään. Puimme päälle uuden asusteen ja sitten meille jo hymyiltiinkin. Ei ollut pakko enää ottaa mukaan New Yorkin Disneykaupasta matkamuistoksi tuotua lemmikkiäkään.

Lue loppuun