Tällä viikolla 30.8.2020 asti Olympiastadionilla oli avoimet ovet. Käytimme tilaisuuden hyväksemme.

Astuin siis kauas ulos mukavuusalueeltani, tai ainakin kauas ulos siitä kokemusmaailmasta, joka on minulle tuttu. Olen käynyt Olympiastadionilla kolme kertaa. Yksi niistä oli jotain urheilua, muistaakseni jokin peli, toinen Billy Grahamin puhetilaisuus Missio Helsingin yhteydessä vuonna 1987 ja kolmas Mestarit Areenalla -konsertti 1999. Kerran olen käynyt tornissa katsomassa näkymiä. En välitä huippu-urheilusta, laitan telkkaristakin äänen pois, kun urheiluruutu alkaa, enkä seuraa urheilua lukuun ottamatta kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelää. Häntäkin vain siksi, että hän on sukulainen. Positiivinen seurattava kylläkin, tykkään. Ja tämä ei siis merkitse sitä, että en välittäisi liikunnasta. Totta kai välitän ja liikun paljon.

Nyt tarjoutui kuitenkin hyvä tilaisuus lähteä Olympiastadionille ihan vain turistina, ilman mitään urheilunäkökulmaa. Stadionin nelivuotinen remontti on valmis ja sinne oli uteliailla vapaa pääsy tämän viikon. Poikkeusoloihin tietysti liittyy se, että vapaaliput oli ”ostettava” etukäteen (lippu.fi). Poikkeusolot näkyivätkin paikan päällä henkilökunnan naamioitumisesta maskien taakse. Maski oli myös Paavo Nurmella, joka 1952 olympialaisiin juoksutti olympiasoihdun.

Lähdin siis ihan uteliaisuudesta katsomaan, miten verovarojani on käytetty, eikun siis ihan vain katsomaan, miten tämä iso kulttuuriprojekti on toteutettu ja saatu päätökseen. Kulttuuriprojektista ja museoviraston valvomasta projektistahan tässä on ollut myös kysymys. Stadion on valmistui jo 1938 vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka peruuntuivat poikkeustilan takia (myös 1944). Sen poikkeustilan jälkeenhän olympialaiset on järjestetty neljän vuoden välein, kunnes ne tänä vuonna taas poikkeustilan takia peruutettiin.

Olympialaiset järjestettiin täällä 1952. Se oli muutenkin merkittävä vuosi Suomessa. Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi ja minä synnyin.

Olympiastadionin uusimiseen kului melko paljon rahaa. 300 miljoonaa sisälsi myös ennakoimattoman budjetin ylityksen, eli lopputulos maksoi 100 miljoonaa enemmän kuin sen ensin piti maksaa. Ylitystä selitettiin mm. sillä, että stadionin istuimet piti uusia. Vanhojen puisten lauteitten tilalle rakennettiin yksittäisistuimet, jotka ovat turvallisemmat ja helppohoitoisemmat kuin vanhat. Hienoilta näyttivät penkkirivit nyt.

Juha kokeili ja sanoi, että jos joskus tulisi tänne istumaan, hän kyllä ottaisi oman istuinalustan mukaan. Kova penkki on aina kova, vaikka olisikin paloturvallinen ja helposti puhdistettava.

Stadionin nurmikko on aito. Ensimmäisen kerran stadion oli käytössä seuraavalla viikolla nimenomaan jalkapallopelin areenana. Tulevat pelaajat kehuivat nurmea Ylen uutisissa. Aito nurmi on kuin samettia. Se on superluonnonnurmi, jota leikataan 4 – 6 kertaa päivässä. GreenCare-nurmi on kasvanut Vihervakan siirtonurmikasvustona Loimaalla. Alastaron Virttaalla muinaisella jäätikköjoen suistoalueella on paksu hiekkakangas, joka on paras kasvualusta nurmikolle, joka on kylvetty jo 2017. Olympiastadion on nurmistadion, olisi outoa, jos nurmi olisi keinotekoinen.

Stadion on ollut myös suurten urheilujuhlien näyttämönä. Yksi äänekkäimpiä tapahtumia oli se, kun Juha Väätäinen voitti Euroopan mestaruuden 10 000 metrin juoksussa 1971. Vähänpä itse tuollaista muistan, mutta muistan tavanneeni Juha Väätäisen Espanjassa Aurinkorannikolla, jossa hän myi itse maalaamiaan tauluja. Monipuolinen mies siis. Hän sanoi itse suunnitelleensa yksityiskohtia myöten, miten tuo juoksuvoitto saavutetaan. ”Taiteilijaverta muuallakin kuin siveltimessä” sanoi hän itse Ylen haastattelussa.

A-katsomon lipan peruskorjaus lisäsi myös kustannuksia, koska runkopilareita ja kehärakenteita piti vahvistaa. Huomattava parannus koko stadionilla on se, että koko katsomo on nyt katettu. Tänään jo nautimme siitä kovasti, kun vähän väliä auringonpaisteen katkaisivat sadekuurot ja juoksuradalle alkoi kerääntyä melkein lätäköitä. On tämä nyt hieno!

• 

• 

Isot Led-taulut stadionin kummassakin päässä auttavat tapahtumien seuraamisessa. Toista asennettiin paikoilleen vasta siellä käydessämme.

• 

Kaikin tavoin stadion näytti uudelta ja tyylikkäältä.

• 

• 

Kyllä tälle aina kannatti yhdet (kahvi)maljat nostaa.

Yleisöä oli tällä kertaa niin vähän, että käytimme tilaisuutta hyväksemme ja asetuimme presidentin aitioon nauttimaan tunnelmasta.

Ja siihen istahti juhlatunnelmissaan moni muukin.

Stadionilla on tehty paljon muuallakin kuin itse katsomotiloissa ja kentällä. Vessatkin on uusittu ja niitä on lähes kolminkertainen määrä entiseen verrattuna. Siisteiltä näyttivät.

Stadionin allekin on rakennettu toisen stadionillisen verran lisätiloja. 20 000 neliöitä sisältää esimerkiksi ison palloiluhallin ja toisen maanalaisen juoksuradan. Samalla on rakennettu paljon turvallisuuteen liittyviä uusia rakenteita, esimerkiksi savunilmaisimia ja poistumisteitä, joiden avulla koko stadion voidaan hätätilanteessa tyhjentää kahdeksassa minuutissa. Alakertaan ei vielä nyt päässyt katsomaan.

Myös Olympiastadionin ulkopuolelle on tapahtumia varten rakennettu lisätilaa. Ravintolatiski odotti vielä järjestäjiä ja torilla oli enemmän lippusiimoja kuin väkeä.

Stadion on aikamoisen urheilutilakeskittymän osa. Jalkapallokenttä ja Jäähalli ovat aivan vieressä.

Uudestaanhan tänne pitää tulla. Torniin nimittäin pääsee vasta viikon päästä ja urheilumuseoon vasta lokakuussa. Ja vaikka en urheilusta paljon piittaa, niin maisemista, kiipeämisestä ja näköaloista kyllä.

Olipa kiva käydä. Sateen ja auringonpaisteen vuorottelu palkitsi meidät käyntimme lopuksi vielä upealla sateenkaarella.

Jos retkeilymme kiinnostaa, käy tykkäämässä Facebook-sivustamme, niin olet helpommin kuulolla, kun uutta tulee: Ailajajuha.