Pieni pätkä Meilahdesta Lapinlahteen on turistien suosiossa. Sibelius-monumentti, Kesäranta, Cafe Regatta, Merimelojien maja, Rajasaari, Soutustadion, Hietaniemen hautausmaa, Hietaniemen uimaranta ja lopuksi vielä Lapinlahden sairaalan uusi ilme kiinnostavat kovasti. Ja kun pyöräilimme siellä, se sisälsi paljon enemmän kuin etukäteen kuvittelimme. Tarkka rantojen kiertely toi mukaan kiehtovia maisemia ja yksityiskohtia. Poikkesimme siis pyöräreitiltä rannan suuntaan aina kun voimme ja se oli hauskaa. Eikä yksi päivä ihan edes riittänyt meille, tulimme heti uudelleen.

Meilahti

Saavuimme Meilahteen Seurasaaren suunnasta ja pysähdyimme Mäntymäen portille ja aitojen viereen. Itse presidentin asuntoa ei täältä näy, on vain hauska kuvitella.

Seuraavaksi pysähdyimme Humallahden kallioille katselemaan hienoja näkymiä merelle. Kivikasa on pronssikautinen hautaröykkiö, jonka vieressä olevassa kyltissä kerrotaan röykkiön alta löydetyn ihmisen luita. Sininen voimajohdon torni on osa Antin askeleita, eli Antti Nurmesniemen suunnittelemaa Seurasaarenselän ylittävää voimajohtoa.

Näiden Humallahden kallioiden alapuolelle rantaan oli suunnitteilla pyörätie. Minun on vaikea ymmärtää, miten värikkäisiin asuihin pukeutuneet pyöräilijät tämän maiseman pilaisivat, niin kuin jonkun valituksen perusteluissa väitettiin.

Pyörätieltä laskeuduimme uteliaina alemmas rantaan ja olimme pääministerin asunnon Kesärannan portin takana.

Merikannontie

Kesärannan pihan jälkeen tulimme Töölön säveltäjäalueelle eli Merikannontielle, jossa rannassa on erikseen väylä jalankulkijoille ja ylempänä kadun varressa pyöräilijöille. Pyöräilijöiden olen harvoin nähnyt eksyvän soratielle, mutta Sibelius-monumentin lähellä pyörätiellä on todella usein turisteja väisteltäväksi. Merikannontiestä ei kerrota, onko tie nimetty Oskar vai Aarre Merikannon mukaan. Vai molempien?

Vain Sibeliukselle on oma monumenttinsa. Täällä kaikki aasialaiset turistit haluavat ottaa selfien. Suomalaisten olen nähnyt kurkistelevan Eila Hiltusen putkiin.

Rajasaari

Rajasaareen johtava tie ei houkutellut yhtään, taas yksi rakennustyömaa, mutta ajattelimme, että saari olisi kiva katsastaa. Mukavia näkymiä olikin jo heti sataman rannasta. Taas yksi näkökulma Seurasaarenselälle, Kesärannan aidatulle laiturille ja Antin askeleisiin.

Piti hetki etsiä, miten Rajasaaren rannoille pääsee, kun alue näytti niin aidatulta, mutta sitten keksimme, että aidassa oli portti koira-aitaukseen. Koira-aitaukseen? Siis mitä? Pitääkö täällä ulkoilla koirien kanssa? Päätin uskaltaa. Juha ei uskaltanut jättää pyöriä vartioimatta, joten lähdin yksin. Hetken päästä sain Juhalta tekstarin: ”Kaksi koiraa tuli juuri perääsi.” Huh. Olenko kertonut, että olen ikäni pelännyt koiria?

Ranta oli kuitenkin hyvin houkutteleva.

Täältä näkyivät hyvin myös suojellut ja suositut Humallahden kalliot Meilahden sairaalan edessä.

Ja sitten keksin kiivetä kalliolle, josta oli lisää kivoja näkymiä Meilahden suuntaan. Meilahden sairaalan lisäksi vanha ja uusi lastensairaala ja Kesärannan hauskat tornit ja parvekkeet.

Kävelin Rajasaaren kärkeen ja rantakallioilta avautui näkymiä lisää. Näinkö lähelle Suomessa pääsee sekä presidentin että pääministerin asuntoja? On Suomi varmaan kovin turvallinen ja tasa-arvoinen maa.

Rajasaaren rannoille tuli Juha mukaan toisella retkellämme ja sanoi, että ilman muuta kannatti lukita pyörät hetkeksi ja jättää parkkiin. Oli lisää kiviä, lisää näkymiä Antin askeleisiin ja ensimmäisiä syksyn merkkejä. Sinänsä kauniita, mutta ajatus oli haikea. Varpusetkin tulivat lähelle. Istuimme tovin penkillä saaren kärjessä ja katselimme Kesärannan puutarhaan.

Cafe Regatta

Melkein vastapäätä Sibelius-puistoa on Cafe Regatta. Oiva paikka pysähtymiseen ja kahvihetkeen. Aika harvoin pysähdymme missään kahvilassa, koska kannamme mukana omia eväitä, mutta tämä houkutteli hetkeksi istahtamaan kahvin ja jäätelön ääreen.

Soutustadion

Cafe Regatan lähellä on Soutustadion. Se rakennettiin Suomen olympialaisiin vuotta 1952 varten, mutta osoittautui silloin vähän liian tuuliseksi, eikä kaikkia kilpailuja voitukaan järjestää siellä. Myöhemmin sitä on käytetty muuhunkin, olemme ainakin itse olleet siellä yhteislaulutilaisuudessa. Ei se mikään ihme ole, osaamme paljon paremmin laulaa kuin soutaa.

Soutustadionin vieressä on neljäs säveltäjänimi, eli Toivo Kuulan puisto. Tämä kuva on otettu Hietaniemen rannan kärjestä.

Samalla kohdalla Merikannontien toisella puolella on Kesäkatu moderneine asuintaloineen. Kuka vielä muistaa Kesäkadun Ylen studioiden sijaintipaikkana? Isopaja valmistui Pasilaan 90-luvulla, joten on siitä jo aikaa.

Merikannontien päässä Hietalahden tennishallien vieressä on Helsingin jäätelötehtaan kioski. Merikadulla tehtaan kioskiin on aina jono, tänne ei koskaan. Muutaman kerran työmatkoilla pysähdyin hetkeksi. Nyt pysähdyimme mekin.

Siirryimme viereisten tenniskenttien viereen nauttimaan yhteisen kahden pallon jäätelömme. Turvavälit oli helppo pitää. Iso yllätys oli, että kaksi palloa oli noin puoli litraa jätskiä.

Hietaniemen ranta

Hietaniemen ranta on Helsingin tunnetuin ja suosituin uimaranta. Se oli tungokseen asti täynnä nytkin. Ikävä kyllä. Ei tuonne olisi oikein voinut mennä turvavälejä rikkomatta.

Hiekkarannantien toisella puolella on laaja Hietaniemen hautausmaa-alue, jossa on niin paljon nähtävää, että tulemme vielä joskus toistekin. Normaalin luterilaisen hautausmaan ja sen muistomerkkien lisäksi alueella on esimerkiksi sankarihautausmaa, juutalainen hautausmaa ja kaksi ortodoksista hautausmaata sekä alue muslimeille.

Hiekkarannan parkkipaikan takana on pieni saari (tai niemi), jolla on outo nimi: Ourit. Tällä niemellä olevan Antin askeleen Helsingin Energia aina joskus valaisee. Täältä sen näkeekin läheltä. Ja kaukaa.

Sitten jatkoimme Hietarannan ihanaa pyörätietä. Tämä on paikka, jossa ilman muuta pysähdyn joka kerta, kun tästä ajan. Näkymä on vastustamaton. Varsinkin auringon laskiessa.

Hietaniemen jälkeen käännyimme Lapinlahden sairaalan suuntaan. Engelin suunnittelema Lapinlahden sairaala valmistui keisarillisesta käskystä vuonna 1841 Suomen ensimmäiseksi psykiatrian sairaalaksi. Täällä on ollut hoidossa mm. Aleksis Kivi 1871–72 kroonisen melankolian vuoksi. Lapinlahden sairaalan uusi käyttö on ollut paljon esillä viime vuosina, mutta tämänhetkinen tilanne yllätti meidät kokonaan. Hyönteishotelli, Roskasta taiteeksi -näyttely, taidetta, hävikkiruokaravintola ja ehkä emme kaikkea nähneetkään.

Täällä Venetsia-talossa toimii yleinen sauna ja näytti olevan kahvilakin. Taustalla on Hietalahdenrannan pyöräilytie.

Näissä maisemissa kaivoimme eväät esille ja katselimme merelle. Juha alkoi olla sitä mieltä, että olin jo ottanut liiankin monta kuvaa sinisistä Antin askelista. Minusta ne vain olivat aika hauska juttu merellisessä maisemassa koko Seurasaarenselällä.

Itse asiassa jopa tuijotimme. Mikä tämä on? Ainakin tämä näytti uskomattoman taitavalta temppuilulta.

Lapinlahden sairaalan alue oli siisti, kaunis ja myös hyvin hoidettuja istutuksia oli paljon.

Tulemme varmasti uudelleen. Jo hävikkikasvien myymälän valikoima houkutteli. Harmi, että pyörällä liikkuessa ei oikein voinut ajatella ottavansa mitään mukaan. Patinapuoti ja kirppari ovat myös tutustumisen arvoisia samoin kuin esillä oleva taide. Ne tukevat Lapinlahden Lähteen toimintaa. Avainasia on edistää mielenterveyttä ja siihen liittyvää toimintaa ja palveluja.

Juttelimme pitkään kierrätyksestä pihalla olleen nuoren miehen kanssa, joka hoiteli tätä kierrätystaideprojektia. Hän kehotti meitä jättämään maatumattomat roskamme tähän ja tarjosi rautalankaa kiinnitykseen, mutta meillä ei ollut mitään. Hauska juttu ja antoisa keskustelu. Juttelimme myös Itämerestä, olihan Itämeri-päivä.

Lapinniemi ja Lapinlahden sairaala ympäristöineen oli meille ihan uusi tuttavuus ja päätimme jatkaa ennen tutkimattomille reiteille, eli lähdimme ennen Länsiväylän alitusta oikealle pientä pyörätietä.

Mikä tämä on? Mitä tässä tapahtuu? Altaassa näkyi pieniä kaloja. Kalankasvatusta?

Tarkistin kartasta, minkä nimisillä niemillä tässä olimme. Morsian ja Sulhanen. Iso Pässi ja Pikku Pässi jäivät aikanaan Länsiväylän pengerrysten alle samoin kuin Morsiamen niemestä osa, mutta Sulhanen säästyi. Länsiväylän metelistä piittaamattomille täällä on jopa nuotiopaikka ja penkkejä luonnosta nautiskeluun. Tai ainakin maisemasta.

Alitimme sillan ja Tulimme Ruoholahden puolelle.

Ja ohoh! Mitä tämä taide sitten on? Näin jalustasta, että teoksen nimi oli ”Liian painavat vieraat”. Voiko tässä enää itseään tervetulleeksi tuntea?

Jatkoimme Lauttasaaren sillan yli Lauttasaaren rannoille. Kirjoitan niistä myöhemmin lisää. Käy tykkäämässä meidän Facebook sivullamme Ailajajuha, niin olet kuulolla. Jatkoa seuraa Helsingin aurinkoisista rannoista ja muustakin.