Avainsana-arkisto: Meilahti

Monipuolinen Meilahti

Meilahti tuo useimmille mieleen sairaalan, joka onkin varmaan näkyvimpiä asioita alueella, mutta se on kovin paljon muutakin. Meilahden historia on alkanut Meilahden tilasta, josta on maininta jo vuodelta 1476. Huviloitten historia alkaa 1880-luvulta, jolloin Helsingin kaupunki osti Meilahden tilan ja kaavoitti sen etelärannalle alkuun seitsemän palstaa kaupunkilaisten kesähuviloiden rakentamiseen. 1900-luvun alussa huviloita oli jo 34. Ensimmäisiä rakennuksia olivat Villa Toivola ja nykyisin pääministerin asuntona toimiva Kesäranta. Tämä osa Meilahtea on ihana kierros, joka sisältää vanhoja puutaloja, luontoa, rantoja ja maisemia.

Lue loppuun

Iltakävely Meilahden huvila-alueella

Meilahden vihreä huvila-alue on aivan erityislaatuinen paikka. Siellä asuvat sekä presidentti Mäntyniemessä että pääministeri Kesärannassa ja aikaisempia presidenttejä on asunut Tamminiemessä. Tällaisessa presidentillisessä ympäristössä kävelimme. Aloitimme iltakävelymme jälleen Meilahden Arboretumista, jossa olemme tänä kesänä käyneet jo pari kertaa aikaisemminkin. Taas oli uusia kukkivia puita ja pensaita. Vähän haikeaa oli nähdä pihlaja, jossa marjat olivat jo oransseja. Tuleeko jo syksy!

Käännyimme Meilahdentieltä Heikinniementielle ja yllätyimme niin kuin vain tiellä kulkevat ensikertalaiset voivat. Tielle näkyi toinen toistaan värikkäämpien puutalojen päätyjä.

Lue loppuun

Talista Tilkkaan – pyöräilyä Helsingin rannoilla

Helsingin rannat tarjoavat paljon nähtävää ja hyviä pyöräreittejä. Aloitimme tänään tutustumisen Helsingin rantareitteihin ja rantoihin pyöräilemällä Talista Mätäojan sillalta Tilkantorille. Matkalle jäivät Talin rannat, Munkinpuisto, Tarvo, Munkkiniemen ranta, Kalastajatorppa, Munkkiniemen kartanon puisto, Tamminiemi ja Pikku-Huopalahden rantapuisto.

Tali

Suunnistimme aloittamaan Mätäojan sillalta Talista. Pyöräily tänne Pakilasta sisälsi jonkin verran sekoilua, mutta näimme samalla vähän Vermoa ja Pitäjänmäkeä ja totesimme, että Kehä ykkösen rinnalla kulkee hyväkuntoinen pyörätie. Nopea ja tasainen, jos ei liikenteen melu vieressä haittaa.

Mätäojan silta on siinä kohdassa, jossa Mätäoja laskee mereen.

Tali sisälsi meille sekä uuden tuttavuuden että vanhan muiston.

Tämä veistos Olen itä olen länsi oli se uusi tuttavuus. Kullattu kotka on kiinnitetty siivestään pylvääseen.

Veistoksen katsominen sai vain ymmälle, mutta löysin taiteilijan oman kuvauksen sen symboliikasta:

Taiteilija Pekka Jylhä (s. 1955) itse kuvailee teostaan seuraavasti: ”Ympäristötaideteos on syntynyt ja on kehittynyt sen tilanteen ympärille millaista on elää kahden kulttuurin rajalla. Lapsuuteni Pohjanmaalla elin itse kahden voimakkaan uskonlahkon välissä jolloin Lestijoki muodosti luonnollisen rajan. Välillä elämä tuntui kuin olisi joutunut elämään kahden erilaisen mielen kanssa. Rajavyöhyke oli toisaalta nollapiste jossa molemmat uskonnot neutralisoituvat ja elämä oli siellä vapaampaa ja iloisempaa. Aikaisempi versioni tästä teoksesta on veistos nimeltään Hyökkäys (Galleria Anhava 1992)”

Se meidän vanha muistomme sisältyy tähän kuvaan:

Tämänkin kuvan symboliikan joutuu selittämään. Muisto on vuodelta 2012, jolloin ostimme itsellemme syntymäpäivälahjaksi sähköpyörät. Oma pyöräni on jalkakäytävällä silloisen liikkeen edessä ja Juha pyöräilee ympäri Muusantoria, jolla pyöriä silloin kokeilimme ja päätimme ostaa. Tuona vuonna ei sähköpyöriä Suomessa vielä paljon ollut, ja pieni Electrobike -liike oli ensimmäinen, joka niitä myi. Olimme edelläkävijöitä. Tänä vuonna ostimme jo uudet pyörät.

Munkkiniemi ja Tarvo

Talin jälkeen rantaa pitkin ajamalla päätyy Munkinpuiston kautta Tarvoon. Tarvosta alkaa jo Espoo ja siitä on vain pieni matka Gallen Kallelan museoon Tarvaspäähän.

Munkinpuiston ja Tarvon välinen silta on juuri uusittu.

Sillan vieressä on rata, jolla voi harjoitella veden päällä pysymistä. Lainelautoja voi vuokrata sillan vierestä. Näytti aika kivalta.

Munkkiniemen ranta houkuttelee kauneudellaan jatkamaan pyöräilyä.

Pysähdyin tietysti rantaan vielä katsomaan taakseni sekä Tarvon siltaa että auringon siltaa.

Pyöräreitti ei kuitenkaan jatku Munkkiniemen suuntaan ihan näin sujuvasti. Pyöräilijä joutuu ennen rantaa nousemaan rinteeseen vähän ylemmäs. Kävelijä voi jatkaa suoraan uimarantaan.

Munkkiniemen ranta on auringonlaskussa aina ihana. Kai muutenkin.

Rannassa on vielä yksi harvinainen meren rannassa säilytetty matonpesupaikka, joka näyttää olevan vielä käytössäkin.

Meitä kyllä kiinnostaa täällä enemmän jäätelökioski, jolla on tullut tänäkin kesänä vierailtua useita kertoja. Kioskille oli nyt niin pitkä jono, että Juhakaan ei halunnut jäätelöä. Näillä kivillä sitä monet syövät ja katselevat auringonlaskun kirkastamaa merta.

Me katselimme taas taivaalle ja mietimme, miltä tuollainen lentäminen mahtaisi tuntua. Näitä näkee hyvällä säällä joka ilta useita.

Seuraava etappimme oli Kalastajatorppa ja tällä kertaa katselimme sen ympäristön rantanäkymiä.

Munkkiniemen rannan eli Ramsaynrannan pohjoispuolella on kolme puistoa.

Sigurd Steniuksen puistoon voi nousta Kärkitieltä. Se on eniten luonnontilainen ulkoilupaikka, mutta siellä on myös tämän Munkkiniemen, Haagan ja Huopalahden kehittäjän hauta ja muistomerkki.

Gert Skytten puiston näyttävin näkymä on sankarihautausmaa ja sen muistomerkki.

Kartanonpuiston laidalla on komea Munkkiniemen kartano.

Munkkiniemen rannasta on näköalat veneiden yli Tamminiemeen ja Seurasaaren sillalle.

Meilahden sillan jälkeen on vanha Meilahden kartano, joka muutama vuosi sitten oli vielä paremmin hoidettu ja avoinnakin. Helsinki on yrittänyt myydä rakennuksia ja etsinyt alueelle kehittäjää. Näyttää siltä, että ei ole vielä löytynyt.

Tamminiemi sen sijaan kukoistaa ja on museona elämää täynnä.

Tamminiemen rantatielläkin on taidetta, eli Bernard Kirschenbaumin teos Helsinki Arch.

Pikku Huopalahti

Pikku Huopalahti on kapea lahti, jonka ympäri on puisto. Sen kierto on noin 3km. Ajoimme nyt vain toisen rannan, eli Meilahden ja Ruskeasuon puoleisen rantatien kautta Haagaan.

Paciuksenkadun ja rannan tuntumassa on yksi alueen näyttävimpiä rakennuksia, eli Mac Donadsin ravintola ja pääkonttori.

Toinen Pikku Huopalahden tunnetuimmista rakennuksista näkyy myös tähän. Terassitaloa käyvät turistitkin ihmettelemässä.

Otin terassitalosta kuvan vähän lähempääkin. On se aika villi.

Joku on joskus kuvaillut Pikku Huopalahtea vähän kuin Legopalikoista rakennetuksi. Totta. Muistaakohan kukaan enää sellaista aikaa, jolloin tätä kaupunginosasta käytettiin nimeä ”Köyhien Stocka” täällä sijainneiden romuttamoiden ja romuliikkeiden takia? Parempi tämä Legokaupunki on, eikö niin?

Legopalikkakaupungilta näyttää vähän myös Tilkantori, joka on kaupunginosan keskeisin paikka.

Ranta on rauhallinen ja kaunis.

On rannalla yksi sellainenkin rakennus, joka ei näytä Legopalikoilta. Vanha Tapanilan asemarakennus on siirretty tänne ja näyttää olevan jonkinlaisessa asukaskäytössä.

Käänsimme pyörämme Tilkanpuistoon. Mielenkiintoisen näköinen rakennus taisi olla päiväkoti. Ainakin pihakalusteiden perusteella näytti siltä. Ja googlettaessani löysin sille nimenkin: Päiväkoti Tuuli.

Leikkipuisto Viiri ei sekään ollut ihan tavallinen. Leikkipuistotätien sijasta täällä odotti leikkipuistosetä.

Olivatkohan tädit sitten toimineet sisätiloissa? Kai tällainen on perinteisesti tätipuuhaksi yhdistetty?

Emme itse asu rantareiteillä, joten jatkoimme matkaa Haagan suuntaan ja kotiinpäin ylittäen Vihdintien kevyen väylän auringon jo laskiessa.

Tässä vielä kartta pyöräretkemme siitä osasta, josta kirjoitin tämän tekstin:

Oli mukavaa taas pyöräillä. Olimme joutuneet pitämään parin viikon tauon, kun kaaduin ja sain polveni verille ja käteni kantositeeseen. Ensi hotkaisulla tämän päivän kokonaisuudessaan 30km lenkki voi kuulostaa paljolta, mutta olo on sen jälkeen ihan ok. Pyöräily on kivaa. Poikkesimme samalla moikkaamaan pieniä lapsenlapsiamme ja heidän ilmeensä kertovat mainiosti, että mummin ja taatan pyöräilyharrastus saa varmaan lähivuosina seuraajia.

Munkkiniemessä on paljon paljon muutakin nähtävää kuin ranta. Kirjoitimme siitä pari viikkoa sitten oman tekstin, löytyy täältä: Munkkiniemi.

Toissapäivänä kävelimme Meilahden huvila-alueella, eli paljon muutakin kuin rantaa. Se teksti löytyy täältä: Iltakävely Meilahden huvila-alueella.

Jos retkeilymme kiinnostaa, käy tykkäämässä Facebook-sivustamme, niin olet helpommin kuulolla, kun uutta tulee: Ailajajuha.