Munkkiniemi

Munkkiniemen historia on pitkä

Munkkiniemen nimen historia palaa 1300-luvulle, jolloin Suomenlahden eteläpuolella Virossa sijainneella Padisen sistersiläisluostarilla oli alueita Uudenmaan rannikoilla. Tällaisiin ikivanhoihin asioihin törmäsin lukiessani Kone Oy:n kustantamaa Munkkiniemen kartanon historiaa, joka alkoi 1600-luvulta. Tässä en kuitenkaan pitemmästi ala sitä referoida, vaan poimin asioita omista lähivuosikymmenien kokemuksistamme ja viime viikolla tekemästämme Good Guide Helsingin opastetusta kierroksesta.

Luin juuri hyvän blogitekstin myös tuosta Padisen luostarista Virosta.

Munkkiniemestä löytyy jokaiselle jotain

Puistot, rantamaisemat ja kauniit rakennukset ovat aina meidän suosikkejamme, eli lähdetään niistä. Kun kävelee Seurasaaren ja Tamminiemen suunnasta on suoraan Munkkiniemen kartanon puistossa.

Munkkiniemen kartano

Nykyisin Munkkiniemen kartanon omistaa Kone Oy, joka osti ja kunnosti sen pääkonttorikseen. Vuonna 2001 pääosa toimistotiloista siirtyi kuitenkin Keilaniemeen ja Koneen nimi yhdistetään nykyisin useammin niin sanottuun Koneen puistoon, josta myöhemmin.

Munkkiniemen kartano yhdistyy monien mielikuvissa elokuvaan Munkkiniemen kreivistä. ”Sua vain yli kaiken mä rakastan, olet kaikkeni päällä maan” taitaa vieläkin kuulua serenadina sekä häissä että syntymäpäivillä. Yllätys yllätys, koko leffa onkin mielikuvituksen tuotetta. Mitään Munkkiniemen kreiviä ei ole koskaan ollutkaan ja elokuvakin on kuvattu Herttoniemen kartanossa.

Kartanon entiset omistajat ovat säilyneet katujen nimissä. Hollantilaisen rakentajasuvun Matheisenin mukaan on nimetty Hollantilaisentie ja seuraavan omistajan eli Ramsayn perheen mukaan Ramsaynranta, jota Munkkiniemestä ajetaan Kuusisaaren suuntaan.

Kaartintorppa

Tämäkin rakennus liittyy Munkkiniemen kartanoon. Kaartin torppa oli alun perin Munkkiniemen kartanonherran George Ramsayn pojan Edwardin perheen kotina. Kun Munkkiniemi 1946 liitettiin Helsinkiin, tästä tuli lastentarha ja sitä se on vieläkin.

Munkkiniemen kartanon torni

Aikanaan kartanon viljasiiloksi 1840 rakennettu tornimainen rakennus on saneerattu asuinkäyttöön. HIM-yhtyeen Ville Valo osti sen vuonna 2006 ja myi 2015 lähtien asuntoaan yli kahden miljoonan hinnalla, mutta asunto ei ollut vaihtanut omistajaa ainakaan viime kevääseen mennessä. Torniin ei tietenkään pääse sisälle, mutta löysin Iltalehden jutun, jossa oli myös sisäkuvia.

Munkkiniemen sankarihauta

Läheisellä viheralueella Skytten puistossa on Munkkiniemen sankarihauta, joka vihittiin käyttöönsä 14.3.1940. Taideteos, Maaemo suojelee poikaansa, on Wäinö Aaltosen käsialaa. Kaupunginosan sankarihauta selittyy sillä, että tuolloin Munkkiniemi oli Huopalahden kuntaan kuuluva itsehallinnollinen yhdyskunta. Huopalahti liitettiin Helsinkiin 1946. Kaunis ja rauhallinen paikka.

Kalastajatorppa

Kalastajatorppa on varmaan yksi tiedetyimpiä kohteita Munkkiniemessä. Yli satavuotiaalla paikalla on muutakin historiaa kuin erilaisten valtiovierailujen yhteydessä syntyneitä uutisia. Siellä on järjestetty useita viihteen keskeisiä tilaisuuksia. Vuonna 1952 Armi Kuusela kruunattiin siellä Suomen neidoksi ja Suomen ensimmäinen disco järjestettiin siellä 1966. Siellä on pidetty paljon virallisempiakin tilaisuuksia, kuten Helsingin kaupungin 400-vuotisjuhlat.

Näin korona-aikana koskettaa sellainenkin tieto, että talvisodan aikana pyöreä sali toimi ylimääräisenä sairaalana. Mahtavatkohan salissa nyt juhlivat edes tajuta, että joskus siellä on leikattu potilaita? Mutta mitäpä historiasta, rakennuksen ympärillä on kaunista puistoa ja rauhaa.

Hilton hotelli Kalastajatorpan sisäänkäynti

Hotelli ei ulkoa päin katsottuna anna mitään kovin luksusmaista mielikuvaa, joka valtiovierailu-uutisoinnista on muodostunut. Vielä enemmän yllättää vieressä olevan Valtion vierastalon ulkoinen vaatimattomuus. Sen pihamaalla on kelottuneita puita, piha ja rakennus ovat kuin mikä tahansa metsän reunassa seisova talo. Mitähän odotin? Ehkä ainakin viimeistellympää pihaa. Olen nähnyt Trumpin vierailun yhteydessä myös sisäkuvia muutamissa lehtiartikkeleissa, esimerkiksi Iltalehdessä. Avaraa siisteyttä Artekin kalustein. Niin suomalaista!

Kalastajatorpan vieressä on portin pielessä tällainen kovin ei-suomalainen porttivahti. Talo on Indonesian suurlähettilään virka-asunto. Itse suurlähetystö sijaitsee Kuusisaaressa.

Hollantilaisentien rakennukset

Hollantilaisentien rivitalo on pieni osa Eliel Saarisen tekemää suunnitelmaa koko Munkkiniemestä. Munkkiniemen kaupunginosaan piti tulla Munkkiniemen puistotien alussa olevien korkeiden talojen muodostamasta ”portista”, joiden takana olisi auennut viihtyisä kaupunkimaisema. Olennainen osa suunnitelmaa olivat matalat kerrostalot ja tämäntyyppiset omakoti- ja rivitalot. Tätä katsoessa näyttää siltä, että on harmi, ettei suunnitelma toteutunut. Pienoismalli suunnitelmasta on esillä Helsingin kaupunginmuseossa.

Tämä Saarisen suunnittelema rakennus on juuri nyt muuttumassa asuintaloksi. Voi kun se lottovoitto vihdoin tulisi! Kävisin ainakin katsomassa. Nyt paikasta ei saa edes oikein kunnon kuvaa, mutta netistä löytyy. Ainakin täältä ihan hurjan komea kuva. Munkkiniemen Kadetti.

Rantapolku

Rantapolku on Tiilimäen ja Munkkiniemenrannan välissä oleva pienempi katu. Se tarjoaa lisää Munkkiniemen varakkaaseen historiaan liittyvää katsottavaa. Sen varrella on rakennuksia, joissa on luotu muotia ja järjestetty muotinäytöksiä, joiden takia sillä aikansa oli lempinimi ”Rättikatu”. Nyt katsellaan kauniita sisäänkäyntejä ja istutuksia. Ja haaveillaan vielä lisää siitä lottovoitosta.

Alvar Aalto Munkkiniemessä

Alvar Aallon kotitalo on Munkkiniemessä Riihitiellä. Nykyisin se on museona. Aallon suunnittelemin huonekaluin sisustettu museo kiinnostaa erityisesti suomalaisesta yksinkertaisesta kalustuksesta ja sisustuksesta innostuneita ulkomaalaisia. Aallon ateljeetalo Tiilimäessä on myös opastetuilla kierroksilla auki yleisölle. Nyt täytyy tunnustaa, että molemmista olemme vain kävelleet ohi, sisätilat ovat vielä näkemättä.

Pokrovan kirkko

Myös tämän harvinaisen hienon kohteen ohi olemme Tiilimäestä Nuottapolulle kääntyessämme ajaneet varmaan satoja kertoja niinä vuosina, jolloin lapsemme opiskelivat Nuottapolulla Länsi-Helsingin musiikkiopistossa ja päivärutiineihin kuuluivat kuljetukset sinne lähes joka päivä. Nyt osallistuimme Good Guide Helsingin opastettuun kävelykierrokseen, johon sisältyi vierailu tässä ortodoksisessa kirkossa.

Pokrovan ortodoksinen kirkko kuuluu Moskovan patriarkaattiin eikä Konstantinopolin, kuten se tunnetumpi ortodoksinen kirkkokunta Suomessa. Kirkko on rakennettu ja sitä ja sen toimintaa ylläpidetään täysin yksityisesti.

Kaunis ja pieni. Kirkon voi nähdä sisältä sunnuntaisin, kun siellä on messu kymmeneltä.

Eila Hiltusen ateljee

Kirkkoa vastapäätä on taiteilija Eila Hiltusen asunto ja ateljee.

Länsi-Helsingin musiikkiopisto

Ja kun nyt satuimme nurkilla olemaan, kävimme muistelemassa ja fiilistelemässä Länsi-Helsingin musiikkiopiston pihalla. Useita kertoja olen nukkunut pienet iltaunet autossa täällä pihalla odotellessani soittotunnin tai orkesteriharjoitusten päättymistä. Ei se ole ikävä muisto, vaikka tällä hetkellä osaan arvostaa sitä vaivannäköä paremmin kuin silloin. Kaksi lapsistamme on musiikin ammattilaisia ja ne kaksi muutakin osaavat hyvin soittaa ja laulaa, vaikka eivät sitä ammatikseen teekään. Täältä on alkanut monen lahjakkaan muusikon ura. Neljä lastenlapsistamme kulkee täällä nyt joka viikko. Eli paikka ei ole vieras meille vieläkään.

Munkinpuisto ja Koneen päärakennus

Nuottapolun päässä avautuu Munkinpuisto moneen suuntaan. Joskus olen kuullut tätä puistoa nimitettävän myös Koneen puistoksi (epävirallisesti), koska Munkkiniemen puistotien suunnasta sinne saavutaan entisen Koneen pääkonttorin talon alta. Koneen talo on ihan vähän aikaa sitten muutettu asuintaloksi ja sen viereen on rakennettu myös matalampi siipi asuntoja. Edelleenkin pyöräilijät ja jalankulkijat saapuvat Koneen portista puistoon.

Taloon rakennettiin kaksi lisäkerrosta ja pysäköinti sijoitettiin syvälle maan alle. Se oli tuottaa ongelmia läheisen lammen suhteen. Lampi piti säilyttää viitasammakoiden takia ja pysäköintikerros eristää siitä.

Rakennuksen jälkeen alkavaa puistoa halkoo leveä ulkoilureitti, jossa vasen puoli on pyörätie ja oikea jalankulkijoille. Tätä on aina kiva pyöräillä.

Puistossa on frisbeegolfrata, joka taitaa olla ainoa, jossa olen ikinä heittänyt. Yksi pojistani on harrastanut sitä enemmänkin ja hän houkutteli kokeilemaan. Puistossa on myös monipuolinen leikkikenttä mataline skeittiratoineen ja erillinen koirapuisto.

Tarvo

Meidän pyöräretkemme jatkuvat usein Tarvoon ja Tarvaspään suuntaan. Munkkiniemestä on sinne kevyen liikenteen väylä ja silta on juuri uusittu. Sillan pielessä on vesihiihtoaktiviteetteja ja välinevuokrausta.

Kevyen liikenteen silta Tarvoon.
Kevyen liikenteen silta Munkkiniemestä Tarvoon aikaisemmin

Munkkiniemen ranta

Tarvosta Munkkiniemeen on mukava kävelyreitti rantaa pitkin. Sen varrelle jää myös Munkkiniemen uimaranta. Polku ei ole koko matkalta rannassa näin selkeää, osa rannasta on puita ja polkua, esimerkiksi rattaiden tai pyörän kanssa pitää nousta ylemmäs.

Munkkiniemenranta on viihtyisä käveltävä. Erityisesti nautiskelemme siitä auringonlaskun aikaan, mutta myös rannan jäätelökioski houkuttelee vähän väliä. Vuosi sitten koulun alkajaispäivänä neljä lastenlastamme kiipesi puiden oksille syömään juhlajäätelönsä ja olen kyllä nähnyt näissä houkuttelevissa puissa muitakin, vaikka rannan kivet ovat varmasti yhtä suosittuja jäätelönsyöntipaikkoja.

Viereisestä Cafe Torpanrannasta saa kyllä muutakin. Houkuttelee.

Viimeksi kävellessämme Kalastajatorpantietä ihmettelimme yhden talon seinässä isoa kylttiä: Museum Oologicum R. Kreuger. Mikä kumma tuo on? Ei mikään ihme, että emme tienneet. Munamuseo ei ole yleisölle avoin, vain tiedemiehille. Munia on vetolaatikollisissa teräskaapeissa valtava määrä eli arviolta noin 50 000. Olisipa hauska päästä sisälle.

Mutta eipä mitään, kyllä Munkkiniemen pienillä kaduilla on ulkonakin mukava kulkea ja fiilistellä rauhallista menoa.

Torpan Pojat

Munkkiniemi nostaa meidän perheessämme esiin myös urheilumuistoja. Torpan Pojat on yksi Suomen parhaista koripalloseuroista. Oma poikamme pelasi kaksi kertaa sen joukkueessa, kun ToPo voitti nuorten Suomen mestaruuden joskus kauan sitten. Koripalloharrastus on otettu Munkkiniemessä niin tosissaan, että sille on pystytetty Juhana Blomstedtin luoma patsas Munkkiniemen yhteiskoulun pihalle. Patsaan nimi on Vapaaheitto. Kaari nousee yli kuuden metrin korkeuteen ja päättyy tasan korin yläreunaan 3,05 metrin korkeuteen.

Munkkiniemi on meille täynnä hyviä muistoja. Asuimme siellä kolme vuotta naimisiin mennessämme ja vaikka ennen lasten syntymää muutimmekin muualle, Länsi-Helsingin musiikkiopisto ja ToPo toivat meidät takaisin Munkkaan harva se päivä. Viihdymme kaduilla, vanhat rakennukset ovat mukavaa katseltavaa ja ranta tarjoaa kaunista kävely- ja pyöräilyreittiä.

Ihan viimeisin muisto ei ole hyvä. Pyöräretkemme päättyi, kun pyörän eturengas luiskahti raitiovaunun raiteeseen ja samassa olin itse rähmälläni jalkakäytävällä. Polvi verillä, käsi paketissa, ilta Haartmanin sairaalassa ja elinen päivä Töölön tapaturma-asemalla eivät kuitenkaan mustaa Munkan mukavia muistoja. Kyllä tästä selvitään. Ja lähden kyllä käsi paketissakin Munkkiniemen rantaan jäätelölle.

Voit seurata meitä Facebook-sivumme kautta täältä: Ailajajuha

7 ajatusta artikkelista “Munkkiniemi

    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Samoin ajattelen, muutin sinne 1974, asuin kolme vuotta ja senkin jälkeen olen kulkenut siellä alituisesti. Varsinkin sillä opastetulla kierroksella tuli uusia asioita ja uusia kysymyksiä, joihin sitten etsin vastauksia. Tällainen on ainakin minulle antoisaa. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

      Vastaa
  1. AnnaKoskela (@anna_koskela)

    Todellakin, Padisen luostari liittyy Munkkiniemeen ja Munkkivuoreen hyvin vahvasti! Kysehän oli siitä, että Padisen-luostari, joka sijaitsee nykyisen Harjumaan alueella Virossa, eli kukoistuskauttaan vuoden 1400 paikkeilla. Rikas luostari hankki Virossa sijaitsevien laajojen maa-alueiden lisäksi maaomaisuutta myös Porvoosta, Sipoosta ja Pernajasta. Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti 15. toukokuuta 1351 Helsingeneli Vantaanjoen lohenkalastusoikeudet Padisen sistersiläis-munkeille. Tuolloin Helsinki mainittiin ensimmäisen kerran historiankirjoissa.

    Vantaanjoki toimi siis keskiajalla virolaismunkkien kalastuspaikkana. Padisen luostarin veljeskunta piti tukikohtanaan myös Munkkiniemeä ja Munkkivuorta. Nämä paikannimet juontavat juurensa siis suoraan tähän veljeskuntaan.

    Kirjoitin juuri Padisen luostarista, mikäli kiinnostaa kurkistaa millainen paikka oli kyseessä (upea).
    https://tamamatka.fi/padisen-luostari-lansi-viron-uutuuskohde/

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Hurjasti kiitoksia tästä mielenkiintoisesta ja perusteellisesti historiaa avaavasta linkistä ja tiedoista. Et varmaan pane pahaksesi, jos lisään linkin suoraan omaankin tekstiini?

      Tykkää

      Vastaa
  2. Paluuviite: Talista Tilkkaan – pyöräilyä Helsingin rannoilla | Aila ja Juha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s