Aila sanoi, että tämän päivän matkan varrelle osuu musiikkimuseo. Hetken päästä kävi ilmi, että sinne pitää varata aika. Soitin Harrylle, ja sovittiin, että kello neljä oltaisiin perillä. Kyllä oli uskomaton talo! Niissä huoneissa, joissa käytiin, ei ollut muuta kuin soivia laitteita. Meidän lisäksemme toinen saksalainen pariskunta oli varannut esittelyaikaa ja Harry oli heille ehdottanut, että hekin tulisivat samaan aikaan, eli meitä oli kierroksella sitten neljä vierasta.
Yksityinen museo syntyi intohimosta löytää vanhoja musiikkiteoksia, restauroida niitä ja herättää ne uuteen elämään. Nämä vanhan tekniikan ihmeet ovat kulttuuriomaisuutta, ja ne ovat yleisön saatavilla arvokkaassa ympäristössä. Jokaisen kappaleen kekseliäisyys hämmästyttää.
Jokaisella sen noin 99 itse soittavasta soittimesta on oma tarinansa, jonka 1800- ja 1900-luvun alun keksijät ja taiteilijat kertovat. Musiikkia tuottavat automaatit ovat peräisin pariisilaisten koneenrakentajien studioilta Vichystä Lambertiin. Harvinaisten musiikkilaatikoiden sointi tekee korvistasi katseenvangitsijan. Täällä on nähtävissä monia musiikillisia harvinaisuuksia.
Urut ja piano soivat itsekseen, kun kappaleet ladattiin rullalta soittimeen. Soittimien vasemmalla puolella on kappalevalikoima.
Toinen vaihtoehto itsestään soiville soittimille olivat erilaiset nuket, jotka musiikin tahdissa liikehtivät. Berliiniläisten suosikki on kuulemma olutta juova karhu. Karhu on Berliinin tunnuseläin, ja kun se vielä juo marssimusiikin siivittämänä olutta, ei ihme. Pianoa pimputtava tyttönukke oli kovin luonnollisen kuuloinen, ja musiikin tahdissa telinevoimistelua harjoittanut nuori mies oli varmasti vaatinut aikamoisen työn.
Sitten oli katsaus tallennetun musiikin historiaan. Posetiivin lisäksi on erilaisia metalli- ja savikiekkoja, lieriöitä ja rullia, joiden avulla musiikki soi taidokkaista koriste-esineistä ja erilaisista kelloista. Harry kertoi harrastuksekseen erityisesti erilaisten soittorasioiden tekemisen. Tutun kuuloisia kappaleita oli joukossa useita. Ainakin Mozartia ja Straussia tunnistin.
Osa soittorasioista ja itsestään soivista esineistä soi kellon tahdissa.
Viimeisin laite oli huoneen kokoinen ”soittorasia”. Harry varoitti etukäteen kovasta äänestä. Koneen sisällä oli erikokoisia rumpuja ja puhaltimia, joista tosiaan lähti kova ääni. Kaikkien museossa olevien soitinten musiikki oli tuttua 1700-ja 1800- lukujen kevyttä klassista ja marssimusiikkia. Kun nykyisin kuunnellaan musiikkia langattomilla korvanapeilla kännykästä, täällä voi nähdä musiikin. Museo oli ilmainen, mutta viimeisessä huoneessa oli rasia, johon Harry ystävällisesti ohjasi meitä antamaan tippiä laitteiston kunnossapitoon.
Ilman muuta kannatti käydä. Ihmettelen aina, miten Aila löytää tämmöisiä kummallisia käyntikohteita, ei nimittäin ollut ollenkaan ainoa harvinaisuus matkareiteillämme. Jos haluat tänne, katso osoite- ja puhelintiedot täältä: https://www.mvnb.de/museumssuche/detail/harrys-klingendes-museum
Ratzeburgin järvimaisemat, Soltaun Designer Outlet, Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkki ja Harry’s Klingendes Museum eli erikoinen musiikkimuseo Schwarmstedtissa olivat tällä kertaa ensimmäisen matkapäivämme pysähdyspaikat. Olimme kyllä perillä Cellessäkin niin aikaisin, että iltalenkki Cellen ristikkotalojen kaduille maistui. Meillä ei ole tapana ajaa lyhintä reittiä ja mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Poimimme matkan varrelle jotain nähtävää ja pysähdymme katselemaan maisemia tai pitämään taukoa, kun siltä tuntuu. Näin on hyvä.
Lähdimme matkaan ja suunnittelimme reitin niin, että moni asia oli jo aikaisemmilta matkoiltamme tuttu. Ensimmäinen oli Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen, joka on ollut monien lomamatkojemme alku. Meillä on kokemuksia jo 90-luvulta, jolloin Finnhansa oli nykyistä selkeämmin rahtilaiva. Uusimpia laivoja on nyt uudistettu huomattavasti matkustajien tarpeisiin, joten tekemistä ja virikkeitä on vielä enemmän.
Bastei on Saksin Sveitsin kansallispuiston huippukohde Dresdenin ja Tšekin rajan välillä. Elbe virtaa sen läpi ja joen rannat luovat hienoja mahdollisuuksia katsoa hioutuneita lähes kahdensadan metrin korkeuteen kohoavia hiekkakivikallioita myös etäämmältä ja alhaalta. Saksin Sveitsillä ei Sveitsin kanssa ole mitään tekemistä, ellei sitten ajatella molempien kivisiä ja vuorisia näkymiä. Bastei on alueen turistisin paikka ja samalla näyttävin. Aivan huikea!
Miten Bastei löytyy
Bastei on helppo löytää ja sinne saapuminen on sujuvaa.
Matkamessujen teemaksi 2022 on valittu: ”Lupa matkustaa”. Finnlines aloittaa mainoksensa: ”Omalla porukalla, omalla autolla”. Me teimme juuri näin. Lähdimme, kun se oli mahdollista ja mielestämme pystyimme ratkaisemaan turvallisen tavan matkustaa. Kokosin tähän tekstiin vinkkejä omista valinnoistamme ja kerron myös, miten koronarajoitukset tulivat esille. Matkamme oli automatka, joka alkoi Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja siihen sisältyi kohteita Saksassa, Tsekissä, Itävallassa ja Sloveniassa.
Aamun suunnitelma oli pyöräillä Kuusisaareen Didrichsenin taidemuseon Tove Jansson -näyttelyyn ja sitten pyöräillä takaisin kotiin paistamaan lättyjä pienille lastenlapsille. Päivän suunnitelmat eivät toteutuneet ollenkaan, ja päivä oli täynnä pelkkiä yllätyksiä. Onneksi yhtä lukuun ottamatta hyviä yllätyksiä.
Keräsin tähän tekstiin niitä taukopaikkoja Helsinki – Tampere välille, joissa pysähtelemme vähän väliä. Helsingistä ajaa Tampereelle moottoritietä alle kahdessa tunnissa, mutta me tuskin koskaan. Ostoksia, tankkaamista, museoita, merkkiliikkeitä, kahvipaikkoja ja muuten vain mukavaa näkemistä, mitä milloinkin.
Ullan pakari
Ullan pakari on leipomo Riihimäellä. Monet heidän leipänsä ovat suosikkejamme ja usein eilen leivottuja saa halvalla tai on muuten tarjouksia. Ja vessa on siisti. Kahvilakin on. Pihalla on ajoittain myös muita paikallisia ruokamyyjiä, ja Kivimäen leikkeleitä on joskus tullut ostettuakin.
Juha löytää näistä laatikoista aina suosikkiaan ruisleipääUllan pakarin herkulliset näkkärit ovat minun suosikkejani
Riihimäen lasimuseo
Riihimäen lasimuseo on yllättävän ihana. Museon lisäksi on myös kahvila ja sään salliessa ulkoterassi.
Riihimäen lasi on tietysti suomalaisen lasitaiteen klassikko, mutta silti oli yllättävää nähdä, miten paljon vitriineissä oli samoja tavaroita kuin kotona omissa hyllyissä. Otin hihkuen kuvia, kun löysin aina vain lisää.
Etten tuntisi itse olevani pelkkää museokamaa, otin kuvia myös asioista, joita en ollut ikinä ennen nähnyt.
Näyttelytilat ovat avarat ja kauniit kierreltävätSeinillä on muutakin kuin lasiaKaikki näytteillä oleva lasi ei ole tuttua käyttölasia
Lasimuseon vieressä on metsästysmuseo. Siellä emme ole itse käyneet, mutta olen kuullut suosituksia. Oletko sinä käynyt? Kerro kokemuksesi.
Näiden kahden museon välissä on hauska puisto, jonka puihin oli ripustettu esille kaikenlaista. Mielenkiintoista oli esimerkiksi lukea, miten luonnosta etsitään ja löydetään parannuskeinoja erilaisille kehon vaivoille.
Tiiriön alue Hämeenlinnassa
Hämeenlinnassa löytyy pysähtymisen syitä ja menopaikkoja paljon, mutta jätän ne nyt tässä kohtaa tekstin ulkopuolelle, koska Aulangon, Ahveniston, Hämeen linnan ja muiden nähtävyyksien käyminen ei oikeastaan ole enää pelkkä matkan varrelle sijoittuva tauko.
Tiiriön alue Hämeenlinnan pohjoispuolella sen sijaan usein on pieni taukopaikka. Tankkaaminen, Prisman ostokset ja joskus jotain muutakin tarpeellista tulee haetuksi täältä. Se, miksi nostan alueen nyt tähän, on itselleni Nanson outletmyymälä. Nansosta tulee tosi usein haettua jotain sopivaa. Joku, joka minut tuntee, taisi joskus kysyäkin, ostanko enää mistään muualta vaatteita kuin Marimekosta ja Nansosta. No, enpä juuri.
Hämeenlinna – Hattula – Pälkäne – Kangasala
Kun ei ole kiire mihinkään, Hämeenlinnan jälkeen on paljon mielenkiintoisempaa kääntyä pois moottoritieltä. Hattulan, Pälkäneen ja Kangasalan kautta on selkeä ja hyvä reitti Tampereelle.
Hattulan Pyhän Ristin kirkko on vanha ja käymisen arvoinen. Oikealla puolella tietä Hämeenlinnasta ajettaessa näkyy vanha kirkko ja sen takana on hautausmaa järvinäkymineen.
Kesäisin se on myös kirkkokäytössä ja kerran satuimme paikalle iltapäivällä seurakunnan hartaushetkeen ja pysähdyimme laulamaan heidän kanssaan. Opas kertoi meille kirkon historiasta ja maalauksista tilaisuuden jälkeen ja seurakunta tarjosi kahvit kirkon ulkopuolella. Sisätilat olivat tosiaankin vaikuttavat.
Hattulan uusi kirkkokin on komea.
Hattulan kirkon lähellä on Mierolan museosilta, jonka vieressä on houkuttelevan näköiset maisemat ja varsinkin kesäisenä päivänä houkutteleva kahvila.
Tässä vielä kartta Hattulan kohteista:
Pälkäneellä suosikkimme on Laitikkalan makukylä, joka tarjoaa paikallistuottajien tilapuoteja, kahviloita ja jopa viinitilan. Suttisen tila on paikka, jonka ohi emme aja juuri koskaan. Rento ja kaunis paikka pysähtymiseen ja kahvitaukoon. Lapsia näkyy joka kerta katselemassa lampaita ja hevosia aitauksissaan. Sisältä puodista löytyy useimmiten jokin tuote tai marjarasia, joka lähtee mukaan. Myös amppelikukkia on tullut ostetuksi.
Pälkäneelle tullessa tielle näkyy Pälkäneen keskiaikainen rauniokirkko, jonne on helppo poiketa. Valitettavasti minulla ei ollutkaan tästä kuvaa, kuva on Retkipaikka-blogista, josta löytyy myös lisätietoa ja lisää kuvia kirkosta.
Kangasala on tunnettu näkötorneistaan. Kesäpäivä Kangasalla on tutuimpia ja monen mielestä kauneimpia suomalaisia lauluja. Niin ovat maisematkin Haaralan tornista. Musiikinopettaja hyräili katsoessaan:
Mä oksalla ylimmällä on Harjulan seljänteen Niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen
Lähellä Kangasalan kirkkoa on Kirkkoharjun näkötorni, josta myös on upeat näkymät.
Vehoniemen näkötorni on se, jonka ohi ei voi ajaa. Torni on ihan tien vierellä, joten se on myös matkan varrella luontevasti.
Se, mikä tekee tästä paikasta täysin ohittamattoman on Vehoniemen automuseo. Kuvat kertovat, miksi ohi ei kannata ajaa. Museo on ilmainen, esillä on upeita autoja ja myös leikkivät lapset on otettu huomioon.
Tässä vielä Kangasalan näkötornit. Vehoniemen ja Kirkkoharjun tornit ovat lähellä matkareittiä, Haaralanharjulla käynnistä tulee pitempi mutka, mutta kannattaa kyllä käydä kokemassa ”Mä oksalla ylimmällä” -elämys.
Iittalan lasikylä
Jos jatkaa Hämeenlinnasta moottoritietä Tampereen suuntaan, pian Parolan jälkeen on oikealle viitta Iittalan lasikylään. Lasikylän mäki on monipuolinen ja tarjoaa Iittalan outletin ja lasimuseon lisäksi paljon muutakin. On kirppari, sisustusliike, keramiikkamuseo, Kultasuklaan myymälä ja Iittalan Naivistien näyttely kesäisin.
Iittalan outletissä myydään Iittalan lasitavaran lisäksi myös Fiskarsin tuotteita. Usein voi tehdä löytöjä löytöpöydistä.
Outletin takana on lapsille tilaa leikkiä, Anubis keramiikkapaja, Iittalan lasimuseo ja Kultasuklaan myymälä. Näistä tulee yllättäen useimmin pistäydyttyä Kultasuklaalla.
Ladoin auton kojelaudalle tämänkertaiset ostokset. Juha haluaa aina kokeilla lakritsit ja nyt ostimme maistiaispalat rommirusinasuklaasta. Ei niin hyvää kuin jäätelö, mutta ok. Huono äiti – lohtusuklaalevy ei itseäni oikein puhutellut, mutta ehkä idea on kiva jonkun muun mielestä. Suklaa maistui.
Kahvila tarjoaa sekä sisätilat että terassin.
Vieressä on myös Kirpputori, joka on auki kesäisin, eikä joka päivä silloinkaan. Sen ohessa on myös kauppamuseo.
Naivistit Iittalassa on taidenäyttely, jossa käymme mielellämme joka vuosi. Näyttelyt vaihtuvat, lisää tietoa taiteilijoista ja aukioloajoista löytyy edellä olevasta linkistä.
Tämä kuva on vuodelta 2018, jolloin kiertelimme Uudenmaan kirkkoja. Täältä löytyi silloin seinä, jolla oli yhdeksän kirkkoa.
Kesällä 2021 näyttelyn nimi oli Yksissä tuumin. Sitä tuntuvat kuvastavan taulut, joissa ihmiset tai eläimet tekevät jotain yhdessä. Meitä huvittivat yhteislaulu-, orkesteri- ja kuorokuvat.
KalakravattikuoroYhteislaulua
Jos olisin tuonut täältä jotain seinälleni, se olisi ehkä ollut tämä kuva mustarastaasta ja puutarhasta. Juuri tällaista olen koko kesän katsellut omalla pihallani.
Kesän 2022 näyttelyn aihe on Taivas kattona. Sitä en ole vielä nähnyt.
Jos on aikaa, ei Iittalastakaan tarvitse palata moottoritielle, vaan jatkaa vanhaa tietä 130 ja ihailla matkalla Sääksmäen siltamaisemat. Sieltä pääsee takaisin moottoritielle tai pikkuteitä pitkin Laitikkalaan ja sitä kautta Pälkäneelle ja Kangasalle. Tai voi tehdä koukkauksen Valkeakoskelle ja ajaa sitä kautta Kangasalaan.
Sääksmäen silta tarjoaa näkymiä ihaniin suomalaisiin järvinäkymiin.
Mitäpä vielä kertoisin? Kymmenien vuosien aikana kokemuksia on kertynyt kyllä enemmänkin ja ehkäpä käyn myöhemmin päivittämässä tätä.
Moni kyselee taukopaikkoja ja asettaa heti ehdoksi, että ei mitään ABC-huoltamoita eikä ostoskeskuksia. Jos nämä kiinnostavat, niin pari mukavaa löytyy. Toijalan ABC on meistä kivoin. On kauppa, kahvila ja vieressä oleva veturi näyttää houkuttelevan sekä pikkulapsia että isompia miehiä.
Vieressä on myös Pellavatehdas, vaatekauppa, jonka värikästä valikoimaa olen muutamia kertoja käynyt selailemassa. Kahvilakin siellä on.
Jos taas on jotain ostostarvetta, Lempäälän Ideapark ei ole huono valinta. On löytynyt tarpeellisia vaatteita, arjen tavaroita ja sellaista. S-market menee siellä kiinni jo yhdeksältä ja muutaman kerran Tampereelta palatessamme olemme osuneet sinne viimeisen tunnin aikana ja löytäneet mukavasti hävikkiruokaa 60%:n alennuksella omaan jääkaappiin.
Jos sinulla on aikaa Helsingistä Tampereelle ajaessa, poikkea ihmeessä jossain tai ajaa vanhaa tietä. Meillä ei yleensä ole kiire, paitsi jos olemme niin myöhään liikkeellä, että pitää kiirehtiä Tammelan torille ostamaan Tapolan mustaa makkaraa, se kun menee kiinni jo kahdelta.
Aamulla perheen, ystävien ja lastenlasten postaukset hehkuttivat koulun alkamista. Mietimme, miten me viettäisimme koulun alkamispäivän. Kuusi vuotta sitten oli ensimmäinen kerta, kun emme enää menneet kouluun. Tehdäänkö jotain, mitä kaikki eläkeläiset eivät tee?
Siitä se lähti. Huomasin, että matkamittarini 2000 km lukemasta puuttuu vielä 66 km. Pyöräillään se tänään, tulee samalla sellainen kuusivuotisjuhla vietettyä. Eväät takaboxiin, kevyt suunnitelma matkan päämäärästä (Vuosaaren satama) ja pyörien akut kiinni.
Vallisaari avattiin virkistys- ja ulkoilukäyttöön 2016 ja sinne avattiin veneyhteys Kauppatorilta. Vallisaari on muodostunut suosituksi ulkoilualueeksi, onhan se mukavan lähellä Helsingin rantoja ja Pohjolan Gibraltarin salmi eli kapea Kustaanmiekan salmi erottaa sen perinteisesti vielä suositummasta ulkoilukohteesta eli Suomenlinnasta. Lähellä on myös Lonna. Kesällä 2021 sen suosiota on kasvattanut vielä Helsinki Biennaali
Katajanokka on Wikingin satama, Uspenskin katedraali, Allas Sea Pool ja jäänmurtajien kesälomapaikka. Ja yllättävän toisenlainenkin, kun pyöräilee sen rannat.
Aila ja Juha 