Halusimme maistiaiset Tonavan rannoilla pyöräilystä ja saimme sellaiset herkut, että näihin varmasti palataan. Ensimmäinen nautiskeluhetkemme oli auringonlaskussa Itävallassa Linzin lähellä Au an der Donaun ja Mitterkirchenin välillä. Toisen etsimme paluumatkallemme Erlaun ja Passaun välille, eli jo Saksan puolelle. Ihanat kokemukset!
Ensimmäinen käyntikohteemme oli Bastei, Saksin Sveitsin tunnetuin ja suosituin kohde. Oli upea! Mutta alueella on paljon muutakin nähtävää. Kansallispuisto on täynnä vaellusreittejä ja maisemia, näistä vierailimme Lichtenhainen vesiputouksella ja Kuhstallin näköalapaikalla. Alueella on myös viihtyisiä ja kauniita pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Näistä kävimme Hohnsteinissa, Sebnitzissä, Pirnassa, Königsteinissa ja Bad Schandaussa. Majapaikkamme oli AirBnb:n kautta löytynyt huoneisto Ulbersdorfissa. Huoneisto oli upea ja isäntäväki ylitti kaikki odotukset. Ei niin keskeinen sijainti tarjosi mukavasti näkökulmia koko alueeseen, kun ajelimme sieltä milloin mihinkin suuntaan. Kaikkein ihanin aktiviteettimme oli pyöräily Elben rannoilla. Oli hyvät pyörätiet ja upeat maisemat koko ajan.
Pyöräily Leipzigin puistoissa oli hieno kokemus. Wildpark, Clara-Zetkin puisto, Friedenspark, Wilhelm-Kulz puisto, Kansojen taistelun muistomerkki, Eteläinen hautausmaa ja Markkleeberg ja Cospudener järvet mahtuivat kaikki yhden päivän pyöräilyretkeen. Illalla kävin vielä ihailemassa auringonlaskun Bistumshöhen näkötornista Cospudener Seen rannalla ja sen jälkeen saimme jo pyöräillä ihan viimeiset kilometrit pimeällä majapaikkaamme, mutta eipä haitannut, Leipzigissa on hyvät pyörätiet. Leipzigissä käyntimme ei ollut ensimmäinen, eli Bach-museon, Tuomaskirkon, konserttisalit ja Bach-festivaalit ja Leipzigin A Cappella festivaalit olemme käyneet jo aiemmin. Kannattaa ehdottomasti käydä nekin, koska Leipzig on Bachin kotikaupunki ja yhteys Bachiin tarjoaa paljon koettavaa.
Celle on tunnettu ristikkotaloistaan ja joulumarkkinoistaan kävelykaduilla. Viimeksi vierailimmekin täällä juuri joulumarkkinoilla, jotka todellakin olivat fantastisen ihastuttavat. Tällä kertaa tutustuimme Celleen ja sen ympäristöön toisella tavalla, eli pyöräillen. Siihenkin Celle tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.
Majapaikkamme oli pari kilometriä keskustasta länteen, joten olimme saman tien pyöräteillä ja maalaismaisemissa suunnatessamme Aller-joen rantareittejä Winsenin suuntaan. Teimme aamupäivällä tämän Winsenin retken ja iltapäivällä jatkoimme ihanan kauniin Cellen puistoja, katuja ja jokivarsia.
Matkamessujen teemaksi 2022 on valittu: ”Lupa matkustaa”. Finnlines aloittaa mainoksensa: ”Omalla porukalla, omalla autolla”. Me teimme juuri näin. Lähdimme, kun se oli mahdollista ja mielestämme pystyimme ratkaisemaan turvallisen tavan matkustaa. Kokosin tähän tekstiin vinkkejä omista valinnoistamme ja kerron myös, miten koronarajoitukset tulivat esille. Matkamme oli automatka, joka alkoi Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja siihen sisältyi kohteita Saksassa, Tsekissä, Itävallassa ja Sloveniassa.
Aamun suunnitelma oli pyöräillä Kuusisaareen Didrichsenin taidemuseon Tove Jansson -näyttelyyn ja sitten pyöräillä takaisin kotiin paistamaan lättyjä pienille lastenlapsille. Päivän suunnitelmat eivät toteutuneet ollenkaan, ja päivä oli täynnä pelkkiä yllätyksiä. Onneksi yhtä lukuun ottamatta hyviä yllätyksiä.
Aamulla perheen, ystävien ja lastenlasten postaukset hehkuttivat koulun alkamista. Mietimme, miten me viettäisimme koulun alkamispäivän. Kuusi vuotta sitten oli ensimmäinen kerta, kun emme enää menneet kouluun. Tehdäänkö jotain, mitä kaikki eläkeläiset eivät tee?
Siitä se lähti. Huomasin, että matkamittarini 2000 km lukemasta puuttuu vielä 66 km. Pyöräillään se tänään, tulee samalla sellainen kuusivuotisjuhla vietettyä. Eväät takaboxiin, kevyt suunnitelma matkan päämäärästä (Vuosaaren satama) ja pyörien akut kiinni.
Katajanokka on Wikingin satama, Uspenskin katedraali, Allas Sea Pool ja jäänmurtajien kesälomapaikka. Ja yllättävän toisenlainenkin, kun pyöräilee sen rannat.
Hernesaari – siellähän on se Löyly. Sauna ja komea terassi. Mutta on siellä muutakin. Erityisesti taide yllätti.
Tulimme Hietalahden rannan kautta Jätkäsaaresta Hernesaareen. Tämä reitti ei ole koskaan hiljainen, mutta onneksi on pyörätie. Usein kyllä myös erilaisia rakennustöitä.
Mielikuvat tylsistä uusista alueista menivät täysin uusiksi, kun kiertelimme Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa vähän perusteellisemmin. Olivatpa monipuolisen kauniita paikkoja, ja vaikka rakenteilla olevia taloja, puistoja ja rantoja on Jätkäsaaressa vieläkin, todella paljon on valmista.
Ruoholahden vetonaula on Ruoholahden kanava, sen viihtyisät rannat ja kanavan ylittävät seitsemän siltaa. Jätkäsaaren yhdistämme mielikuvissamme Länsisatamaan, mutta siellä on paljon muutakin, on väriä, uusia mielenkiintoisen näköisiä taloja ja yllättäviä yksityiskohtia. Ja pyöräilijää ilahduttava kirkkaan sininen pyörätie.
Ruoholahteen pääsee metrolla, Jätkäsaareen raitiovaunuilla 8 ja 9. Tällä kartalla on raitiovaunujen reitti.