Avainsana-arkisto: Pyöräily

88,8 km pyöräretki aloitti kahdeksannen eläkevuoden

Pyöräretki on juhlaa

Kun lastenlapset menevät kouluun ja ystävät aloittavat lukuvuoden, iskee pieni haikeus. Kotiin ei tee mieli jäädä, ja mikä olisi hauskempaa kuin pakata eväät ja lähteä pyöräilemään koko päiväksi. Viime vuonna pyöräilimme koulun aloituspäivänä 77 kilometriä, ja nyt lisääntynyt eläkevuosien määrä antoi uuden haasteen: 88,8km. Kartalle nousi Espoon rantaraitti, sitten Meilahti ja sieltä Paloheinän, Haltialan ja Tikkurilan kautta kotia kohti. Tutustuimme samalla pyörien kuljettamiseen junassa.

Lue loppuun

Riemuylioppilaan juhla – 50 kilometriä elämää pyöräillen

Ylioppilasjuhlistani on nyt viisikymmentä vuotta. On syytä riemuita ja juhlia uudelleen. Suunnittelin siis 50 kilometrin pyöräilyreitin koulumatkani ja lapsuuteni maisemiin. Maisemat johdattivat sekä muistoihin että elämänvaiheiden arviointiin. Vietin todella upean riemujuhlapäivän.

Näin aloitin kertomukseni viime vuonna, kun muita juhlia ei rajoitusten vuoksi vielä järjestetty. Viikko sitten oli lopulta juhla (51v) ja aivan huikea tapaaminen. Lisäsin vähän kokemuksesta tekstin loppuun, mutta ensin tämä pyöräilyjuhla:

Lue loppuun

Maisemareitti Sloveniassa pyöräillen

Triglavin kansallispuiston pohjoisreunassa Sava-joen laaksossa kulkee valtavan hyvä pyöräilyreitti Jesenicestä Italian rajalle Rateceen, josta pyörätie jatkuu Italiaan. Reitin varrelle jäävät Mojstrana, Gozd Martuljek ja Kranjska Gora, jotka ovat viehättäviä pieniä kyliä ja tarjoavat paljon majapaikkoja, laskettelurinteitä, patikkareittejä, näköaloja ja muuta viihdykettä myös matkailijoille. Pyörätie on hyvässä kunnossa ja kulkee metsän, vuorten ja niittyjen keskellä, ei edes autotien rinnalla. Siis juuri sellainen, jota me ajaisimme vaikka joka päivä. Olimme Gozd Martuljekissa 2013 kolmisen viikkoa kodinvaihtolomalla ja pyöräilimme reitillä ja muuallakin lähistöllä paljon, joten oli itsestäänkin selvää, että tulimme uudelleen juuri tänne, kun tulimme uudelleen Sloveniaan.

Lue loppuun

Millstätter Seen ympäri pyöräillen

Millstätter See oli meille tuttu paikka. Olimme jo kerran pyöräilleet sen ympäri ja juuri siksi halusimme tehdä sen jälleen. Koko järven ympäri kulkee pyörätie kauniissa maisemissa ja matkaksi tulee vain reilut 30km.

Aamunäkymä terassiltamme kiirehti matkaan lähtöä. Tuonne ja pian!

Lue loppuun

Mondsee ja Traunsee – Itävallan järviä pyöräillen

Mondsee, Traunsee ja Attersee ovat pieniä järviä, joiden rantanäkymät ovat ehdottomasti nauttimisen arvoisia. Itävallassa Alppien maisemien lisäksi iloa ja viehätystä lisäävätkin juuri kauniit järvet, joita vuoret reunustavat. Järviä ja niiden rannoilla sijaitsevia kyliä ja kaupunkeja voi kierrellä myös pyöräillen. Tätä kokeilimme matkallamme, ja hyvät kokemukset jäivät päällimmäisiksi.

Valitsimme majapaikaksemme ylihalvan Rosslwirt Motelin Strass am Attergausta ja teimme retkemme sieltä. 24€ yöstä ei todellakaan ole mikään hinta näillä seuduin. Yöt siellä, päivät retkillä, ihan hyvä ratkaisu.

Lue loppuun

Tonavan rannat pyöräillen

Halusimme maistiaiset Tonavan rannoilla pyöräilystä ja saimme sellaiset herkut, että näihin varmasti palataan. Ensimmäinen nautiskeluhetkemme oli auringonlaskussa Itävallassa Linzin lähellä Au an der Donaun ja Mitterkirchenin välillä. Toisen etsimme paluumatkallemme Erlaun ja Passaun välille, eli jo Saksan puolelle. Ihanat kokemukset!

Lue loppuun

Saksin Sveitsi

Ensimmäinen käyntikohteemme oli Bastei, Saksin Sveitsin tunnetuin ja suosituin kohde. Oli upea! Mutta alueella on paljon muutakin nähtävää. Kansallispuisto on täynnä vaellusreittejä ja maisemia, näistä vierailimme Lichtenhainen vesiputouksella ja Kuhstallin näköalapaikalla. Alueella on myös viihtyisiä ja kauniita pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Näistä kävimme Hohnsteinissa, Sebnitzissä, Pirnassa, Königsteinissa ja Bad Schandaussa. Majapaikkamme oli AirBnb:n kautta löytynyt huoneisto Ulbersdorfissa. Huoneisto oli upea ja isäntäväki ylitti kaikki odotukset. Ei niin keskeinen sijainti tarjosi mukavasti näkökulmia koko alueeseen, kun ajelimme sieltä milloin mihinkin suuntaan. Kaikkein ihanin aktiviteettimme oli pyöräily Elben rannoilla. Oli hyvät pyörätiet ja upeat maisemat koko ajan.

Lue loppuun

Leipzig pyöräillen

Pyöräily Leipzigin puistoissa oli hieno kokemus. Wildpark, Clara-Zetkin puisto, Friedenspark, Wilhelm-Kulz puisto, Kansojen taistelun muistomerkki, Eteläinen hautausmaa ja Markkleeberg ja Cospudener järvet mahtuivat kaikki yhden päivän pyöräilyretkeen. Illalla kävin vielä ihailemassa auringonlaskun Bistumshöhen näkötornista Cospudener Seen rannalla ja sen jälkeen saimme jo pyöräillä ihan viimeiset kilometrit pimeällä majapaikkaamme, mutta eipä haitannut, Leipzigissa on hyvät pyörätiet. Leipzigissä käyntimme ei ollut ensimmäinen, eli Bach-museon, Tuomaskirkon, konserttisalit ja Bach-festivaalit ja Leipzigin A Cappella festivaalit olemme käyneet jo aiemmin. Kannattaa ehdottomasti käydä nekin, koska Leipzig on Bachin kotikaupunki ja yhteys Bachiin tarjoaa paljon koettavaa.

Lue loppuun

Celle pyöräillen

Celle on tunnettu ristikkotaloistaan ja joulumarkkinoistaan kävelykaduilla. Viimeksi vierailimmekin täällä juuri joulumarkkinoilla, jotka todellakin olivat fantastisen ihastuttavat. Tällä kertaa tutustuimme Celleen ja sen ympäristöön toisella tavalla, eli pyöräillen. Siihenkin Celle tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.

Majapaikkamme oli pari kilometriä keskustasta länteen, joten olimme saman tien pyöräteillä ja maalaismaisemissa suunnatessamme Aller-joen rantareittejä Winsenin suuntaan. Teimme aamupäivällä tämän Winsenin retken ja iltapäivällä jatkoimme ihanan kauniin Cellen puistoja, katuja ja jokivarsia.

Lue loppuun

Lupa matkustaa. Omalla porukalla, omalla autolla.

Matkamessujen teemaksi on valittu: ”Lupa matkustaa”. Finnlines aloittaa mainoksensa: ”Omalla porukalla, omalla autolla”. Me teimme juuri näin. Lähdimme, kun se oli mahdollista ja mielestämme pystyimme ratkaisemaan turvallisen tavan matkustaa. Kokosin tähän tekstiin vinkkejä omista valinnoistamme ja kerron myös, miten koronarajoitukset tulivat esille. Matkamme oli automatka, joka alkoi Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja siihen sisältyi kohteita Saksassa, Tsekissä, Itävallassa ja Sloveniassa.

Koronakontrolli rajoilla

Millään rajalla meitä ei automatkalla pysäytetty, eikä mitään valvontaa näkynyt olevan. Joka kerta Saksan rajan ylittäessämme tuli puhelimeen tekstiviesti, jossa oli linkki määräyksiin. Avasin sen aina, ja ainoa meitä koskenut kohta oli se, että kaksi kertaa rokotetuilla on vapaa pääsy maahan. Siis meillä oli. Katsoimme myös matkan edetessä https://reopen.europa.eu/fi/ -sivustolta ajankohtaiset ja päivittyvät määräykset eri maiden välillä. Seuratessamme ajankohtaista tilannetta Suomen uutisista saimme tietoa Suomen ja suomalaisten rajoituksista, mutta tuosta linkistä pystyimme tarkistamaan, oliko jotain muita määräyksiä joidenkin muiden maiden välillä. Tarkistimme esimerkiksi, rajoittaako Itävalta Slovenian puolelta tulevien matkustajien maahantuloa ja muitakin reittiimme liittyviä rajanylityksiä, ettei tulisi mitään yllätyksiä. Ihan poikkeuksetta meidän tilanteemme, eli kaksi otettua rokotetta riitti rajojen ylittämiseen. Olimmehan EU:ssa.

Lähtiessämme Suomesta Vuosaaren satamassa kysyttiin: ”Onhan teillä rokotukset?” Vastasimme, että on, mutta todistusta ei pyydetty, ei Suomessa eikä Travemündessä. Tullessamme takaisin kuusi viikkoa myöhemmin Vuosaaren satamassa oli kontrolli kaikille laivalta tuleville. Kaikki pysäytettiin, kysyttiin koronatodistus ja katsottiin henkilötiedot. Kiitin pysäyttäjiä. Näin, että pari autoa ohjattiin sivuun ja testiin. Toisen kuski alkoi hyppiä ja potkia renkaitaan, heristellä nyrkkiä ja tulkitsin tämän mielenilmaukseksi siitä, että nuorehko mies ohjattiin testiin. Harmi, että tällaista kapinointia esiintyy, kun testin voisi ottaa jo etukäteen tai hakea ilmaiset rokotteet, jos kerran matkustaa haluaa. Helpottaisi omaa matkustamista.

Tällä rajalla melkein nauratti. Pyöräilimme Sloveniasta Italian puolelle järville, eikä kukaan missään mitenkään reagoinut rajanylitykseen. Pyörätien varressa oli sentään tämä kyltti ja rajatolppa.

Koronarokotetodistus esille

Meillä oli Omakannasta tulostettu todistus tallennettuna puhelimeen ja sen lisäksi tulostettuna paperille. Molempia käytimme ja kumpikin toimivat joka kerta oikein hyvin.

Jos emme olisi olleet rokotettuja, testit olisi pitänyt tehdä vähän väliä. Asioiden helpottamiseksi tällaisiakin testipaikkoja näkyi. Klagenfurt Itävalta.

Todistusta koronarokotuksista pyydettiin lähes järjestelmällisesti kaikkialla. Kun ostimme pääsylippuja johonkin nähtävyyteen, esim Salzburgin Hohensalzburgin linnaan, Salzkammergutin Baumwipfelpfadiin, Hitlerin Kotkanpesälle, Hellbrunnin linnaan, Krimmlin vesiputouksille tai vastaaviin, rokotustodistus piti näyttää kassalla. Krimmlin vesiputoukset olivat pelkkää ulkoilua ja muita ihmisiä oli lähellä vain joillain näköalatasanteilla, mutta muissa oli joko sisätiloja tai niihin mentiin hissillä, kuten juuri Kotkanpesälle.

Hotelleissa ja majapaikoissa todistusta kysyttiin melkein aina, vaikka olimme tarkoituksella valinneet pieniä majapaikkoja. Joihinkin pyydettiin lähettämään todistus etukäteenkin.

Kolme kertaa ostimme konserttilipun, eli Wienin Musikvereinin ja Schönbrunnin linnan Orangerien konsertteihin ja Grazin oopperaan. Rokotetodistuksen lisäksi näissä täytettiin lomake, johon tulivat henkilötiedot ja istumapaikkamme numero. Lipputoimistojen jonoissa kului aikaa jonkin verran, mutta emme me siitä harmistuneet. Ennemminkin pidimme hyvänä sitä, että näissä paikoissa tällaisella koronapassilla pidettiin kulttuuritarjonta auki, ja pääsimme näihin upeisiin paikkoihin nauttimaan upeasta musiikista. Ja vaikka mikään rokote ei anna sataprosenttista suojaa, jo niiden selvästi vähentämä riski on peruste sille, että rajoitteita voidaan purkaa, kun sisäänpääsy sallitaan vain koronapassilla.

Yllättävintä oli se järjestelmällisyys ja tarkkuus, jonka koimme pari kertaa istahtaessamme kahville ja kerran syömään ravintolaan. Paikoissa ei juuri muita ollut, mutta silti meiltä kysyttiin rokotustodistus, kerättiin henkilötiedot, merkittiin pöytä, jossa istuimme ja tuloaika. Nämä koimme jo jonkin verran liioittelunakin. Varsinkin siinä yhdessä saksalaispaikassa, jossa olimme hetkeä ennen sulkemista viimeiset ja ainoat asiakkaat. Ilmeisesti oli kyse siitä, että järjestäjien oli pakko näin tehdä.

Oli kyllä myös paljon paikkoja, joissa todistuksia ei kyselty. Kaupoissa ei missään, ja aika monessa kirkossakin poikkesimme sisällä ilman passia.

Maskipakko

Nimenomaan maskipakko, ei vain vahva suositus. Näin asia ilmaistiin erittäin usein. Saksassa ja Itävallassa sen piti vielä olla FFP2-maski. Samalla muistutettiin turvaväleistä ja tarjottiin käsidesi. Maskipakkoa näimme myös noudatettavan erittäin hyvin. Kaupoissa se oli jokaisella, joukkoliikenteessä myös ja niissä muutamissa nähtävyyksiin liittyneissä hissikokemuksissa oli rokotetodistuksen lisäksi jokaisella maski.

Tällaisenkin ohjeen kyllä satuin näkemään. Maskipakko koski vain rokottamattomia. Tämä liike oli Itävallassa.

Omat valintamme koronaturvallisuuden lisäämiseksi

Automatka

Automatkaa emme valinneet koronan takia, vaan se on meidän tapamme matkustaa muutenkin. Mutta koimme, että se on myös erittäin turvallinen tapa matkustaa, koska siten voi välttää kontakteja, joita joukkoliikenteessä ja lennoilla tulisivat.

Finnlines Travemündeen

Tämäkin on jo 30 vuotta ollut meidän valintamme matkustaa autolla Eurooppaan. Ensimmäiset matkamme teimme asuntovaunu auton perässä ja neljä lasta takapenkillä, mutta nykyisin matkustamme kahdestaan pelkän auton kanssa. Korona-aikana tämä valinta on vielä parempi. Laivalla ei ole ruuhkia edes ravintolassa, eikä viihdetarjontaa, joka keräisi väkeä yhteen. Kuntosali, pieni kauppa, kahvila, väljyys kannella – kaikessa voi tehdä omia turvallisia valintoja.

Omat eväät

Meillä on autossa mukana autojääkaappi, joka helpottaa ruoan mukana kuljettamista. Ja aina voi valita, milloin ja millaisessa kaupassa käy. Emme olleet koskaan täysissä ruokakaupoissa tai edes jonoissa. Olimme matkalla melkein kuusi viikkoa ja laskin juuri, että yhteensä seitsemän kertaa söimme aamiaisen, jota emme olleet itse omassa majapaikassamme valmistaneet, eli aamiaisen, jonka majoittajamme tarjosi. Aamiaisen söimme toki laivallakin. Näistäkin kolmea lukuun ottamatta aamiainen tarjoiltiin suoraan pöytään, eli vain kolme kertaa valitsimme syötävämme yhteisestä tarjoilupöydästä. Kyllä me näissäkin tilanteissa osasimme käyttää maskia ja koskea tarjoiluvälineisiin vain lautasliinan avulla. Ja jokaisessa istuttiin väljästi kukin seurue omassa pöydässään, parissa paikassa jopa terassilla ulkona. Aamuisin teimme aina eväät päivää varten. Keitimme kahvit termariin, teimme eväsleivät, kuorimme mukaan porkkananpaloja, pesimme ja kuorimme valmiiksi hedelmiä välipaloiksi. Kaikella tällä pyrimme siihen, että me voimme välttää kontakteja ja samalla nauttia elämästä.

Jos majapaikassamme oli keittiö, eväisiimme tuli mukaan keitettyjä munia, paistettua kalaa tai kanaa, eli jotain helppoa kokattavaa ja syötävää. Nämä eväät nautimme automatkoilla tienvarsien pysähtymispaikoissa tai pyöräretkillämme milloin missäkin.

Meillä oli myös vähän Suomesta mukaan otettua evästä. Euroopassa ei ole ollenkaan itsestään selvää, että aina saisi laktoosittomia tuotteita. Ja Oululaisen kaurakorput ovat jo lähes kymmenen vuotta olleet lempileipäämme. Kätevää syötävää retkillä.

Majoitusten valinta

Etsimme majapaikkoja, joissa kontaktit olisivat mahdollisimman vähäisiä. Sen lisäksi meillä oli pari muutakin tärkeää kriteeriä. Ensimmäinen oli turvallinen, ensisijaisesti yksityinen parkkipaikka, koska pyörämme olivat auton kuljetustelineessä. Toinen oli juuri mahdollisuus tehdä aamiainen ja eväät itse ja myös siten välttää kontakteja. Näiden lisäksi ilman muuta hinta, koska 40 yötä meille liian kalliissa paikoissa olisi ollut este edes lähteä. Onnistuimme kaikkien suhteen oikein hyvin. Kuvissa muutama esimerkki.

Nämä esimerkit näyttävät, miten vähäisillä kontakteilla pystyimme majoittumaan.

Käyntikohteiden valinta

Emme käy ravintoloissa juuri muutenkaan, eli emme nytkään. Sisätiloissa olevista käyntikohteista museot, konserttisalit, linnat ja kirkot kiinnostavat, ja niissä kävimme, toki vähän valikoiden. Ei onneksi tarvinnut kovin paljon valintaa harrastaa, koska syys-lokakuu ei ole Euroopassa enää ruuhkaisinta lomasesonkia.

Monessa kirkossa poikkesimme sisällä niin, ettei siellä ollut ketään muuta.

Parissa museossa olimme ainoat kävijät.

Kaikkein eniten kuljimme ulkona, joko luonnossa tai kaduilla. Nautimme rinteillä kiipeilystä, hienoista näköaloista, ja välimatkat muihin olivat itsestään selvyys. Nämä kuvat ovat Bledistä. Rinteen polku ei ollut helppo, ja ehkä senkin takia täysin ruuhkaton, mutta palkintona näköala järvelle oli käsittämättömän hieno.

Vuorten näköalat olivat rauhallisen nautinnon lisäksi myös aivan ilmaisia.

Yksi suosikkikohteemme on näköalapaikka, jonne voi rauhassa kiivetä, eikä hissiä tarvita. Baumwipfelpfadit ovat tämmöisiä.

Muitakin kivoja kiivettäviä paikkoja löytyy helposti. Pyramidenkogel lähellä Klagenfurtia Itävallassa oli tällainen. Ihastuin siihen niin paljon, että vastoin tapojani ostin myymälästä matkamuiston, eli maljakon kotiin. Se oli palkintoni 440 askelman noususta. Toinen palkinto olivat tietysti upeat näköalat.

Leipzigissa kiirehdin kiipeämään Bistumshöhen näköalatorniin Cospudener Seen rannalla hetkeä ennen auringonlaskua ja onnistuin näkemään hienot maisemat tunnelmallisessa valaistuksessa.

Magdeburgin Jahrtausendturm Elbauenin puistossa oli myös mahtava kokemus kävellä ylös.

Nämä esimerkit matkaltamme kertovat siitä, miten on helppo valita täysin koronaturvallisia kohteita ja saada unohtumattomia ja hauskoja elämyksiä jokaiseen päivään.

Pyöräily

Ja kaikkein ihanin valinta meille tällä kertaa oli ottaa pyörät mukaan. Useina päivinä nautiskelimme varsinkin jokirantojen pyöräreiteillä. Ja tietysti taas omin eväin, ilman kontakteja. Ei tosin ihan, koska aina joku pysähtyy kohdalle, kyselee pyöristämme tai kuultuaan, että olemme Suomesta, kyselee lisää tai kehuu ystävällisesti saksan kielen taitoamme. Tällaiset kohtaamiset ovat kirsikoita päivään. Eikä niissä halailla tai olla liian lähellä. Ei edes sisätiloissa.

Omalla autolla, omalla porukalla

Tämä toteutui matkallamme erittäin hyvin. Matkamme päättyi tälläkin kertaa Finnlinesin laivalla Travemündesta Helsinkiin. Päivä oli meille lepopäivä, oli aikaa nukkua pitkään aamulla, nukahtaa päiväunille ja käydä vain ravintolakannella, jonne jäimme myös istumaan kahvilaan ja pistäytymään ulkona kannella merestä ja näköaloista nauttimassa ihan rauhassa omalla porukalla.

Illalla otin tapani mukaan matkan lopetuskuvana kuvan illan auringonlaskusta. Tällä kertaa myös ikkunan läpi sisältä.

Lupa matkustaa, turvallisesti

Näillä kaikilla esimerkeillä halusimme näyttää, millaisia valintoja me teimme matkustaaksemme mahdollisimman turvallisesti. Autolla matkustaminen, rauhallinen laivamatka, vähäkontaktiset majapaikat, omat eväät ja autojääkaappi ravintoloitten välttämiseksi, kohdevalinnat ja ulkoilmakohteet kävellen ja pyöräillen olivat meidän ratkaisumme. Ja tietenkään emme olisi lähteneet ilman rokotteita, koska rokottamattomuus on isompi riski ja koronapassin vaatimus testeistä olisi tullut hankalaksi ja kalliiksi. Ja tietysti meillä oli maski aina. Ymmärrän, että juuri tällaiset valinnat eivät ole kaikille mieleisiä tai mahdollisia. Olisikin mukava kuulla, millaisia valintoja sinä olet tehnyt turvallisuuden lisäämiseksi. Pandemiahan ei oikeasti ole hellittänyt, rajoituksia vain on haluttu purkaa ja niiden kanssa taiteilu kuuluu nyt asiaan, että rajoituksista ja pandemiasta oikeasti päästään eroon.

Aamu Vuosaaren satamassa oli kaunis tervetulotoivotus kotiin.

Kirjoittelen juuri lisää tarkemmin eri kohteista, joissa kävimme. Voit seurata meitä täällä:
Aila ja Juha