Baumwipfelpfad on erilainen ja erikoinen puusta rakennettu näkötorni metsän keskellä ja mäen päällä. Niissä tuotetaan elämyksiä luonnossa, erityisesti metsissä, ja järjestetään tämä kaikki niin, että elämyksiin pääsee esteettömästi, pyörätuoleilla, kävellen ja lastenvaunuja työntäen. Elämyksiin kuuluu puinen rakennelma korkealla, niin että sieltä voi katsella metsää ja muuta ympäröivää luontoa. Puisen, rakennetun polun varrella on levähdyspaikkoja ja mukavaa tekemistä erityisesti perheille. Samalla jaetaan tietoa metsästä, luonnosta ja metsäteollisuuden merkityksestä. Paikoille järjestetään opastettuja teemaretkiä ja tapahtumia, jopa konsertteja tai häitä. Näitä Baumwipfelpfadeja on useita Saksassa, Itävallassa, Slovakiassa ja Tsekissä.
Kävimme ensimmäisen kerran tällaisessa Schwarzwaldissa kaksi vuotta sitten ja tällä matkalla kahdessa, eli Tsekissä Lipnossa ja Itävallassa Salzkammergutissa. Näiden lisäksi bongasimme Itävallasta Klagenfurtin läheltä Pyramidenkogel-näkötornin, joka myös on puusta rakennettu, vaikka ei Baumwipfelpfad olekaan. Kiipeily näissä on hieno juttu. Baumwipfelpfadit ovat yleensä myös niin esteettömiä, että niissä näkee myös lapsiperheitä rattaineen kiipeämässä puiden latvojen yläpuolelle maisemia ihailemaan.
Karlovy Vary on kylpyläkaupunki Tšekin länsiosassa. Kuumat lähteet, näkötorni, hieno Pietarin ja Paavalin ortodoksinen kirkko ja tietysti aivan mahtavat katunäkymät komeine rakennuksineen tekevät siitä suositun ja syystä. Kaupungissa on noin 50 000 asukasta, eli ei ole mikään suurkaupunki, vaan mukava käveltävä ja myös suosittu päiväretkikohde Prahasta.
Berchtesgadenin kansallispuiston tunnetuin nähtävyys on Kehlsteinhaus eli Hitlerin Kotkanpesä.
Saapuminen Kehlsteinhausille
Omalla autolla voi ajaa Obersalzbergin parkkipaikalle, josta lähtee bussikuljetus vuorelle puolen tunnin välein. Näin me teimme. Ylös tullessa on hyvä käydä varaamassa paluuaika, jos ei halua käyttää ennakkoon automaattisesti varattua kahden tunnin aikaa ylhäällä. Emme huomanneet tätä, vaan pyrimme paluubussiin jo aikaisemmin. Sekin onnistui, mutta jouduimme odottamaan ensin, täyttyivätkö bussit niistä matkustajista, joille se oli varattu. Onneksi muutama jäi tulematta.
Berchtesgadenin rautatieasemalta voi matkustaa myös linjalla 838 Obersalzbergiin ylös menevien bussien lähtöpaikalle.
Bussit vievät turistit 6,5 kilometrin pituisen matkan ylös. Serpentiinitie ja jyrkkä nousu ovat hyvässä kunnossa, samoin bussien jouset ja jarrut, mutta siitä huolimatta meno tuntuu hurjalta. Jos jyrkänteiden yli katsominen pelottaa, silmät kiinni tai katse muualle. Itse katsoin jyrkistäkin jyrkimpiä paikkoja ja yritin vauhdissa ottaa kuvia muistoksi.
Ensimmäinen käyntikohteemme oli Bastei, Saksin Sveitsin tunnetuin ja suosituin kohde. Oli upea! Mutta alueella on paljon muutakin nähtävää. Kansallispuisto on täynnä vaellusreittejä ja maisemia, näistä vierailimme Lichtenhainen vesiputouksella ja Kuhstallin näköalapaikalla. Alueella on myös viihtyisiä ja kauniita pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Näistä kävimme Hohnsteinissa, Sebnitzissä, Pirnassa, Königsteinissa ja Bad Schandaussa. Majapaikkamme oli AirBnb:n kautta löytynyt huoneisto Ulbersdorfissa. Huoneisto oli upea ja isäntäväki ylitti kaikki odotukset. Ei niin keskeinen sijainti tarjosi mukavasti näkökulmia koko alueeseen, kun ajelimme sieltä milloin mihinkin suuntaan. Kaikkein ihanin aktiviteettimme oli pyöräily Elben rannoilla. Oli hyvät pyörätiet ja upeat maisemat koko ajan.
Magdeburgissa on perinteisten nähtävyyksien lisäksi pari sellaista erikoista paikkaa, joita oli aivan pakko pysähtyä katsomaan, eikä vain ajaa ohi, kun olimme matkalla Cellestä Leipzigiin. Hundertwasser-kortteli ja Elbauen-puiston Jahrtausendturm ovat paikkoja, joita ei mistä tahansa löydy. Olivat todella ainutlaatuiset kokemukset.
Pyöräily Leipzigin puistoissa oli hieno kokemus. Wildpark, Clara-Zetkin puisto, Friedenspark, Wilhelm-Kulz puisto, Kansojen taistelun muistomerkki, Eteläinen hautausmaa ja Markkleeberg ja Cospudener järvet mahtuivat kaikki yhden päivän pyöräilyretkeen. Illalla kävin vielä ihailemassa auringonlaskun Bistumshöhen näkötornista Cospudener Seen rannalla ja sen jälkeen saimme jo pyöräillä ihan viimeiset kilometrit pimeällä majapaikkaamme, mutta eipä haitannut, Leipzigissa on hyvät pyörätiet. Leipzigissä käyntimme ei ollut ensimmäinen, eli Bach-museon, Tuomaskirkon, konserttisalit ja Bach-festivaalit ja Leipzigin A Cappella festivaalit olemme käyneet jo aiemmin. Kannattaa ehdottomasti käydä nekin, koska Leipzig on Bachin kotikaupunki ja yhteys Bachiin tarjoaa paljon koettavaa.
Celle on tunnettu ristikkotaloistaan ja joulumarkkinoistaan kävelykaduilla. Viimeksi vierailimmekin täällä juuri joulumarkkinoilla, jotka todellakin olivat fantastisen ihastuttavat. Tällä kertaa tutustuimme Celleen ja sen ympäristöön toisella tavalla, eli pyöräillen. Siihenkin Celle tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.
Majapaikkamme oli pari kilometriä keskustasta länteen, joten olimme saman tien pyöräteillä ja maalaismaisemissa suunnatessamme Aller-joen rantareittejä Winsenin suuntaan. Teimme aamupäivällä tämän Winsenin retken ja iltapäivällä jatkoimme ihanan kauniin Cellen puistoja, katuja ja jokivarsia.
Aila sanoi, että tämän päivän matkan varrelle osuu musiikkimuseo. Hetken päästä kävi ilmi, että sinne pitää varata aika. Soitin Harrylle, ja sovittiin, että kello neljä oltaisiin perillä. Kyllä oli uskomaton talo! Niissä huoneissa, joissa käytiin, ei ollut muuta kuin soivia laitteita. Meidän lisäksemme toinen saksalainen pariskunta oli varannut esittelyaikaa ja Harry oli heille ehdottanut, että hekin tulisivat samaan aikaan, eli meitä oli kierroksella sitten neljä vierasta.
Yksityinen museo syntyi intohimosta löytää vanhoja musiikkiteoksia, restauroida niitä ja herättää ne uuteen elämään. Nämä vanhan tekniikan ihmeet ovat kulttuuriomaisuutta, ja ne ovat yleisön saatavilla arvokkaassa ympäristössä. Jokaisen kappaleen kekseliäisyys hämmästyttää.
Jokaisella sen noin 99 itse soittavasta soittimesta on oma tarinansa, jonka 1800- ja 1900-luvun alun keksijät ja taiteilijat kertovat. Musiikkia tuottavat automaatit ovat peräisin pariisilaisten koneenrakentajien studioilta Vichystä Lambertiin. Harvinaisten musiikkilaatikoiden sointi tekee korvistasi katseenvangitsijan. Täällä on nähtävissä monia musiikillisia harvinaisuuksia.
Urut ja piano soivat itsekseen, kun kappaleet ladattiin rullalta soittimeen. Soittimien vasemmalla puolella on kappalevalikoima.
Toinen vaihtoehto itsestään soiville soittimille olivat erilaiset nuket, jotka musiikin tahdissa liikehtivät. Berliiniläisten suosikki on kuulemma olutta juova karhu. Karhu on Berliinin tunnuseläin, ja kun se vielä juo marssimusiikin siivittämänä olutta, ei ihme. Pianoa pimputtava tyttönukke oli kovin luonnollisen kuuloinen, ja musiikin tahdissa telinevoimistelua harjoittanut nuori mies oli varmasti vaatinut aikamoisen työn.
Sitten oli katsaus tallennetun musiikin historiaan. Posetiivin lisäksi on erilaisia metalli- ja savikiekkoja, lieriöitä ja rullia, joiden avulla musiikki soi taidokkaista koriste-esineistä ja erilaisista kelloista. Harry kertoi harrastuksekseen erityisesti erilaisten soittorasioiden tekemisen. Tutun kuuloisia kappaleita oli joukossa useita. Ainakin Mozartia ja Straussia tunnistin.
Osa soittorasioista ja itsestään soivista esineistä soi kellon tahdissa.
Viimeisin laite oli huoneen kokoinen ”soittorasia”. Harry varoitti etukäteen kovasta äänestä. Koneen sisällä oli erikokoisia rumpuja ja puhaltimia, joista tosiaan lähti kova ääni. Kaikkien museossa olevien soitinten musiikki oli tuttua 1700-ja 1800- lukujen kevyttä klassista ja marssimusiikkia. Kun nykyisin kuunnellaan musiikkia langattomilla korvanapeilla kännykästä, täällä voi nähdä musiikin. Museo oli ilmainen, mutta viimeisessä huoneessa oli rasia, johon Harry ystävällisesti ohjasi meitä antamaan tippiä laitteiston kunnossapitoon.
Ilman muuta kannatti käydä. Ihmettelen aina, miten Aila löytää tämmöisiä kummallisia käyntikohteita, ei nimittäin ollut ollenkaan ainoa harvinaisuus matkareiteillämme. Jos haluat tänne, katso osoite- ja puhelintiedot täältä: https://www.mvnb.de/museumssuche/detail/harrys-klingendes-museum
Ratzeburgin järvimaisemat, Soltaun Designer Outlet, Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkki ja Harry’s Klingendes Museum eli erikoinen musiikkimuseo Schwarmstedtissa olivat tällä kertaa ensimmäisen matkapäivämme pysähdyspaikat. Olimme kyllä perillä Cellessäkin niin aikaisin, että iltalenkki Cellen ristikkotalojen kaduille maistui. Meillä ei ole tapana ajaa lyhintä reittiä ja mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Poimimme matkan varrelle jotain nähtävää ja pysähdymme katselemaan maisemia tai pitämään taukoa, kun siltä tuntuu. Näin on hyvä.
Lähdimme matkaan ja suunnittelimme reitin niin, että moni asia oli jo aikaisemmilta matkoiltamme tuttu. Ensimmäinen oli Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen, joka on ollut monien lomamatkojemme alku. Meillä on kokemuksia jo 90-luvulta, jolloin Finnhansa oli nykyistä selkeämmin rahtilaiva. Uusimpia laivoja on nyt uudistettu huomattavasti matkustajien tarpeisiin, joten tekemistä ja virikkeitä on vielä enemmän.
