Lyypekistä Celleen

Ratzeburgin järvimaisemat, Soltaun Designer Outlet, Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkki ja Harry’s Klingendes Museum eli erikoinen musiikkimuseo Schwarmstedtissa olivat tällä kertaa ensimmäisen matkapäivämme pysähdyspaikat. Olimme kyllä perillä Cellessäkin niin aikaisin, että iltalenkki Cellen ristikkotalojen kaduille maistui. Meillä ei ole tapana ajaa lyhintä reittiä ja mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Poimimme matkan varrelle jotain nähtävää ja pysähdymme katselemaan maisemia tai pitämään taukoa, kun siltä tuntuu. Näin on hyvä.

Ratzeburg

Ratzeburger Seen ranta oli rauhallisen pysähtymisen paikka. Rannassa oli mukava puisto, seurasimme hetken lintuja ja katselimme soutamaan lähtevää koululaisryhmää ja muuten vain istuimme hetken katsellen järveä ja purjeveneitä.

Pysähtyessämme huomasimme myös olevamme Saksan vaalien loppukirin aikoihin matkalla.

Eikä minulla koskaan ole niin kiire, että en pysähtyisi ihailemaan kukkia.

Designer Outlet Soltau

Matkamme jatkui puiden reunustamia pikkuteitä. Tämä on aina Saksassa niin viihtyisää.

Designer Outlet Soltaun ei tällä kertaa pitänyt edes olla reittimme varrella, vaikka se kuuluukin Saksassa ajaessamme lähes aina rutiineihin. Se vain sattui sopivasti lähelle ja huomasimme tarvitsevamme vessatauon.

Nyt emme kauppoja kierrelleet, mutta usein täältä on löytynyt jotain edullista ostettavaa. Astioita, lasten vaatteita, vaatteita tai kenkiä itselle, laukku tai muuta. Suosittelen!

Bergen-Belsenin keskitysleiri

Ennen Bergeniä Beckingenissä tuli sattumapysähdys. Eihän tällaisen upean sodanaikaisen hautamuistomerkin ja hautausmaan ohi noin vain ajeta. Katselimme hetken laajaa hautausmaata ja kävelin ylös kappelille.

Bergen-Belsenissä kuoli vuosien 1943 ja 1945 välisenä aikana ainakin 50 000 ihmistä. Tunnetuin leirin uhreista lienee Anne Frank. Leiri oli siinä mielessä erilainen kuin muut keskitysleirit, että siellä ei ollut kaasukammiota. Ihmiset kuolivat sairauksiin, koska sinne siirrettiin sairaita muilta leireiltä. Ja kun britit vapauttivat leirin huhtikuussa 1945, se tuhottiin polttamalla sairauksien takia. Koko muistoalue onkin sen takia avointa maisemaa, leirin rakennuksia siellä ei ole. Vierailijakeskuksessa on historiasta kertova näyttely.

Teimme kävelylenkin alueella. Laajat hautakummut ja muistokivet veivät ajatukset täällä koettuihin kauhuihin.

Harry’s Klingendes Museum

Tähän paikkaan pääsee vain etukäteisvarauksella, joten aamupäivällä Juha soitti ja Harry lupasi avata meille kotinsa oven neljältä iltapäivällä. Pihalla odotti toinenkin pariskunta, joka näytti, mihin auto pihalle ajettiin.

Tämä oli elämys! Mielenkiintoisia soittimia ja soittorasioita. Harry soitti jokaista ja kertoi soittimista. Erityisesti soittorasioita oli hänellä esillä, niitä hän oli luonut itse. Tanssiva nukke, musiikin mukana liikkuva telinevoimistelija ja olutta siemaileva berliiniläinen karhu olivat hauskoja yksityiskohtia. Juhasta otin kuvan Hollannissakin esillä olleen posetiivin edessä.

Celle ja pihamökkimajoitus

Olimme AirBnb:stä löytäneet lupaavan oloisen pihamökin, emmekä pettyneet yhtään. Tilaa oli, siisti paikka, varastotila polkupyörille ja ystävällinen isäntä. Voisiko enää paremmin olla?

Yllättäen voi olla vielä paremmin. Juha löysi kadun toiselta puolelta hienon sähköpyöräliikkeen, jossa juhlittiin jopa hänen syntymäpäiväänsä.

Seuraavana päivänä pyöräliikkeestä hankittiin uudet lukot pyöriin. Tuntuvat hyviltä ja käteviltä.

Iltakävely Cellessä kruunasi päivän lempeillä tunnelmillaan.

Oli rikas ja hyvä päivä. Tässä reittimme kartalla.

Seuraavan päivän retkeilyä odotellessa oli hyvä mennä nukkumaan pehmeään sänkyyn. Seuraavana päivänä pyöräilimme Cellen ympäristössä ja Cellessä. Oli tosi kiva päivä. Celle pyöräillen.

Juha kirjoitti oman tekstin vierailemastamme museosta: Harry’s Klingendes Museum.

8 ajatusta artikkelista “Lyypekistä Celleen

  1. Paluuviite: Muistojen matka alkaa Finnlinesilla | Aila ja Juha

  2. Paluuviite: Harry’s Klingendes Museum – yksityinen musiikkimuseo | Aila ja Juha

    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Täällä tosiaankin ikään kuin vain ollaan luonnossa ja siellä täällä on kumpujen reunoissa noita hautakiviä. Tuo kappeli tuo tunteet pintaan, varsinkin se tilan päättyminen ahdistavaan nurkkaan. Ei tulevaisuutta.

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Juuri tuo, mitä sinäkin sanot, ”saksalainen kulttuuri” oli tämän ensimmäisen matkapäivämme voimakas ilmapiirikokemus. Niin valtavan monta asiaa punatiilisistä ja ristikkokuvioisista taloista puiden keskellä kulkeviin teihin loi tunteen siitä, että joo, nythän me olemme taas Saksassa.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Meidän matkablogi on ehkä erilainen kuin moni muu, sellainen harrastelijoitten matkakertomustyyppinen ilman mitään kaupallisia intressejä. Kiva, kun kerrot tykkääväsi.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s