Berchtesgadenin kansallispuiston tunnetuin nähtävyys on Kehlsteinhaus eli Hitlerin Kotkanpesä.
Saapuminen Kehlsteinhausille
Omalla autolla voi ajaa Obersalzbergin parkkipaikalle, josta lähtee bussikuljetus vuorelle puolen tunnin välein. Näin me teimme. Ylös tullessa on hyvä käydä varaamassa paluuaika, jos ei halua käyttää ennakkoon automaattisesti varattua kahden tunnin aikaa ylhäällä. Emme huomanneet tätä, vaan pyrimme paluubussiin jo aikaisemmin. Sekin onnistui, mutta jouduimme odottamaan ensin, täyttyivätkö bussit niistä matkustajista, joille se oli varattu. Onneksi muutama jäi tulematta.
Berchtesgadenin rautatieasemalta voi matkustaa myös linjalla 838 Obersalzbergiin ylös menevien bussien lähtöpaikalle.
Bussit vievät turistit 6,5 kilometrin pituisen matkan ylös. Serpentiinitie ja jyrkkä nousu ovat hyvässä kunnossa, samoin bussien jouset ja jarrut, mutta siitä huolimatta meno tuntuu hurjalta. Jos jyrkänteiden yli katsominen pelottaa, silmät kiinni tai katse muualle. Itse katsoin jyrkistäkin jyrkimpiä paikkoja ja yritin vauhdissa ottaa kuvia muistoksi.
Bussista siirrytään hisseille pitkin vuoren sisään rakennettua tunnelia. Tunneli on Hitlerin ahtaan paikan kammon takia hyvin valaistu. Aluksi valaisimina oli hienompia kattokruunuja ja lattiakin oli maton peitossa. Hissiin pääsee kerralla 20 henkeä, joten jonotusta syntyy kyllä kolmen bussin tullessa paikalle yhtaikaa. Syyskuun lopulla jonotimme noin vartin.
Hyvin valaistu ja peileilläkin sisustettu hissi nostaa ylös viimeiset 124 metriä.
Kotkanpesän historiaa
Kotkanpesän rakennuttaminen on aloitettu 1937. Tiukassa kahden vuoden rakentamisaikataulussa rakennuksen piti olla valmis Hitlerin 50-vuotissyntymäpäiväksi 1939. Aluksi paikkaan piti rakentaa yli kuuden kilometrin mittainen tie. Sitä ajavat nyt turisteja kuljettavat bussit. Viimeiset yli 120 metriä noustaan huipulle vuoren sisällä hissillä. Hitlerillä oli suljetun paikan kammo ja siksi hissin seinät ja katto on päällystetty peileillä. Kyllähän ne vieläkin auttavat vastaavista ongelmista kärsiviä.
Hitler vieraili Kehlsteinhausilla eli Kotkanpesässä vain 14 kertaa. Nykyisin tätä historiaa ei vuoren huipulla esitellä, vaan paikka on ensisijaisesti näköalapaikka ja ravintola. Historiaan voi perehtyä Obersalzbergissa olevassa museossa.
Sodan aikana rakennus säilyi ehjänä, koska se oli kaukana muista natsikomplekseista. Rakennus määrättiin tuhottavaksi vuonna 1952 muiden alueen natsirakennusten kanssa. Silloinen aluepresidentti Jacob esti tuhoamisen ja näin rakennus sekä pääsy vuorelle säästyivät.
Kehlsteinhausin näkymät
Hissistä ulos tullessa korkean paikan kammoinen saattaa säikähtää. Viimeksi Juha jäi istumaan ravintolan seinustalle ja sain yksin kiivetä huipulle näkymiä ihailemaan, mutta nyt hän päätti ottaa haasteen vastaan ja edetä portaita ja kaiteiden reunustamia väyliä pitkin ylemmäs.
Tämän tehtyään hänkin myönsi, että todellakin kannatti. Maisemat olivat vaikuttavat joka suuntaan. Vuorten seinämiä ja huippuja, Königseen järvi ja kyliä. Hauska oli myös seurata ympärillä lenteleviä haukkoja ja kotkia.
Das Gipfelkreuz vuoren korkeimmalla kohdalla oli kuvanottopaikka, jonne sai jonottaa. Ei ihme. Ilmeet kertovat onnistuneesta vierailusta.
Kehlsteinhaus on avoinna yleisölle vain toukokuusta lokakuun lopulle ja välillä sään takia muutenkin suljettuna. Tiedot kannattaa katsoa paikan omalta sivulta. Ja myös maksut. Meidän täällä käydessämme hinta oli 26€ hengeltä. Kehlsteinhaus.
Ylös pääsee myös polkuja nousten, jos halu ja kunto riittävät. Emme edes ajatelleet nousevamme ilman bussia, koska jotkut ystävämme ovat kertoneet kontanneensa viimeiset nousut. Oli kuulemma rankkaa.
Vaikka paikan historia tuntuu ristiriitaiselta ja ikävältäkin, sillä ei ole enää mitään merkitystä. Historia ei näy missään, vuoren huippu on nykyisin turistien suosima ravintola ja näköalapaikka ja hyvä niin.
Jatkoimme matkaa pidemmälle Itävallan puolelle. Alpit olivat näkymiämme pitkään tämän jälkeen. Näimme niitä sekä kiipeillen, pyöräillen että autolla ajellen. Krimmlin vesiputoukset, Zell am Seen pyöräily ja Grossglocknerin alppitie olivat tulossa. Vuoret ja maisemat olivat matkallamme muutenkin esillä. Erityisesti Bastein näköalapaikka Saksin Sveitsissä oli upea. Näistä on tekstit tässä:
Aila ja Juha 
Kiitos hyvästä raportista. Olimme elokuussa melko lähellä, mutta jäi seuraavaan kertaan, sillä nähtävää oli lähempänäkin.
TykkääTykkää
Kiitos Asko kommentista! Kyllä tuolla seudulla tosiaan riittää nähtävää, ei ole pakko mennä juuri tähän kaikkien tuntemaan paikkaan.
TykkääTykkää
Oikeastaan ihan samaa mietin itsekin tätä lukiessa. Mukava asia, että paikkaa ei ole ”pilattu” sen synkällä historialla, ja se puoli esitetään sitten muualla. Upeat maisemat kyllä, nuo vuoret aina säväyttävät itseäni aina!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Minä mietin tuolla käydessäni, että se yhteys Hitleriin on nykyisin niin näkymättömissä, että jos sitä itse ei tietäisi, tuskin se näkyisi missään. Sitä myös mietin, että yhteys Hitleriin palvelee hienosti nyt turisteja. Kun häntä varten on rakennettu hyväkuntoiset tiet hankaliin paikkoihin ja upeat ja isot tunnelit ja hissit, ne tekevät nyt helpoksi turisteille päästä huipulle. Olisikohan noin hienoja varusteluja tehty pelkästään turisteja varten? Ehkä joutuisimme tyytymään johonkin köysihissiin tai funikulariin?
TykkääTykkää
Itse en ole tuolla käynyt, mutta Berchtesgadenissa ja Königseellä kylläkin. Hienoja paikkoja upeissa maisemissa.
Jotenkin minulle tuo rakennuttajan synkkä varjo makaa Kehlsteinhausen päällä. Kiva kuulla, jotta on jätetty synkempi historia muualle ja paikka on valjastettu luontoon ja näkymiin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Ei tuo lahjansaajan varjo tosiaan näy missään muussa kuin nimessä, jolla paikka tunnetaan. Ja ehkä siinä, että rakentamisen ratkaisuja kuten esim. rinteen teitä, hissin ja sinne johtavan käytävän materiaaleja perustellaan hänen ahtaan paikan peloillaan. Mutta ei tuota historiaa missään tuputeta. Ihan hyvä minusta, että paikkaa ei tuhottu samoin kuin muita natseihin liittyviä rakennuksia sodan jälkeen, vaan säilytettiin näköalapaikkana, jonne pääsee helposti.
TykkääTykkää
Paluuviite: Salzburg ja Hellbrunn | Aila ja Juha