Avainsana-arkisto: Harry's Klingendes Museum

Harry’s Klingendes Museum – yksityinen musiikkimuseo

Aila sanoi, että tämän päivän matkan varrelle osuu musiikkimuseo. Hetken päästä kävi ilmi, että sinne pitää varata aika. Soitin Harrylle, ja sovittiin, että kello neljä oltaisiin perillä. Kyllä oli uskomaton talo! Niissä huoneissa, joissa käytiin, ei ollut muuta kuin soivia laitteita. Meidän lisäksemme toinen saksalainen pariskunta oli varannut esittelyaikaa ja Harry oli heille ehdottanut, että hekin tulisivat samaan aikaan, eli meitä oli kierroksella sitten neljä vierasta.

Yksityinen museo syntyi intohimosta löytää vanhoja musiikkiteoksia, restauroida niitä ja herättää ne uuteen elämään. Nämä vanhan tekniikan ihmeet ovat kulttuuriomaisuutta, ja ne ovat yleisön saatavilla arvokkaassa ympäristössä. Jokaisen kappaleen kekseliäisyys hämmästyttää.

Jokaisella sen noin 99 itse soittavasta soittimesta on oma tarinansa, jonka 1800- ja 1900-luvun alun keksijät ja taiteilijat kertovat. Musiikkia tuottavat automaatit ovat peräisin pariisilaisten koneenrakentajien studioilta Vichystä Lambertiin. Harvinaisten musiikkilaatikoiden sointi tekee korvistasi katseenvangitsijan. Täällä on nähtävissä monia musiikillisia harvinaisuuksia.

Urut ja piano soivat itsekseen, kun kappaleet ladattiin rullalta soittimeen. Soittimien vasemmalla puolella on kappalevalikoima.

Toinen vaihtoehto itsestään soiville soittimille olivat erilaiset nuket, jotka musiikin tahdissa liikehtivät. Berliiniläisten suosikki on kuulemma olutta juova karhu. Karhu on Berliinin tunnuseläin, ja kun se vielä juo marssimusiikin siivittämänä olutta, ei ihme. Pianoa pimputtava tyttönukke oli kovin luonnollisen kuuloinen, ja musiikin tahdissa telinevoimistelua harjoittanut nuori mies oli varmasti vaatinut aikamoisen työn.

Sitten oli katsaus tallennetun musiikin historiaan. Posetiivin lisäksi on erilaisia metalli- ja savikiekkoja, lieriöitä ja rullia, joiden avulla musiikki soi taidokkaista koriste-esineistä ja erilaisista kelloista. Harry kertoi harrastuksekseen erityisesti erilaisten soittorasioiden tekemisen. Tutun kuuloisia kappaleita oli joukossa useita. Ainakin Mozartia ja Straussia tunnistin.

Osa soittorasioista ja itsestään soivista esineistä soi kellon tahdissa.

Viimeisin laite oli huoneen kokoinen ”soittorasia”. Harry varoitti etukäteen kovasta äänestä. Koneen sisällä oli erikokoisia rumpuja ja puhaltimia, joista tosiaan lähti kova ääni. Kaikkien museossa olevien soitinten musiikki oli tuttua 1700-ja 1800- lukujen kevyttä klassista ja marssimusiikkia. Kun nykyisin kuunnellaan musiikkia langattomilla korvanapeilla kännykästä, täällä voi nähdä musiikin. Museo oli ilmainen, mutta viimeisessä huoneessa oli rasia, johon Harry ystävällisesti ohjasi meitä antamaan tippiä laitteiston kunnossapitoon.

Ilman muuta kannatti käydä. Ihmettelen aina, miten Aila löytää tämmöisiä kummallisia käyntikohteita, ei nimittäin ollut ollenkaan ainoa harvinaisuus matkareiteillämme. Jos haluat tänne, katso osoite- ja puhelintiedot täältä: https://www.mvnb.de/museumssuche/detail/harrys-klingendes-museum

Päivän muista kohteista löytyy teksti täältä: Lyypekistä Celleen.

Lyypekistä Celleen

Ratzeburgin järvimaisemat, Soltaun Designer Outlet, Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkki ja Harry’s Klingendes Museum eli erikoinen musiikkimuseo Schwarmstedtissa olivat tällä kertaa ensimmäisen matkapäivämme pysähdyspaikat. Olimme kyllä perillä Cellessäkin niin aikaisin, että iltalenkki Cellen ristikkotalojen kaduille maistui. Meillä ei ole tapana ajaa lyhintä reittiä ja mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Poimimme matkan varrelle jotain nähtävää ja pysähdymme katselemaan maisemia tai pitämään taukoa, kun siltä tuntuu. Näin on hyvä.

Ratzeburg

Ratzeburger Seen ranta oli rauhallisen pysähtymisen paikka. Rannassa oli mukava puisto, seurasimme hetken lintuja ja katselimme soutamaan lähtevää koululaisryhmää ja muuten vain istuimme hetken katsellen järveä ja purjeveneitä.

Pysähtyessämme huomasimme myös olevamme Saksan vaalien loppukirin aikoihin matkalla.

Eikä minulla koskaan ole niin kiire, että en pysähtyisi ihailemaan kukkia.

Designer Outlet Soltau

Matkamme jatkui puiden reunustamia pikkuteitä. Tämä on aina Saksassa niin viihtyisää.

Designer Outlet Soltaun ei tällä kertaa pitänyt edes olla reittimme varrella, vaikka se kuuluukin Saksassa ajaessamme lähes aina rutiineihin. Se vain sattui sopivasti lähelle ja huomasimme tarvitsevamme vessatauon.

Nyt emme kauppoja kierrelleet, mutta usein täältä on löytynyt jotain edullista ostettavaa. Astioita, lasten vaatteita, vaatteita tai kenkiä itselle, laukku tai muuta. Suosittelen!

Bergen-Belsenin keskitysleiri

Ennen Bergeniä Beckingenissä tuli sattumapysähdys. Eihän tällaisen upean sodanaikaisen hautamuistomerkin ja hautausmaan ohi noin vain ajeta. Katselimme hetken laajaa hautausmaata ja kävelin ylös kappelille.

Bergen-Belsenissä kuoli vuosien 1943 ja 1945 välisenä aikana ainakin 50 000 ihmistä. Tunnetuin leirin uhreista lienee Anne Frank. Leiri oli siinä mielessä erilainen kuin muut keskitysleirit, että siellä ei ollut kaasukammiota. Ihmiset kuolivat sairauksiin, koska sinne siirrettiin sairaita muilta leireiltä. Ja kun britit vapauttivat leirin huhtikuussa 1945, se tuhottiin polttamalla sairauksien takia. Koko muistoalue onkin sen takia avointa maisemaa, leirin rakennuksia siellä ei ole. Vierailijakeskuksessa on historiasta kertova näyttely.

Teimme kävelylenkin alueella. Laajat hautakummut ja muistokivet veivät ajatukset täällä koettuihin kauhuihin.

Harry’s Klingendes Museum

Tähän paikkaan pääsee vain etukäteisvarauksella, joten aamupäivällä Juha soitti ja Harry lupasi avata meille kotinsa oven neljältä iltapäivällä. Pihalla odotti toinenkin pariskunta, joka näytti, mihin auto pihalle ajettiin.

Tämä oli elämys! Mielenkiintoisia soittimia ja soittorasioita. Harry soitti jokaista ja kertoi soittimista. Erityisesti soittorasioita oli hänellä esillä, niitä hän oli luonut itse. Tanssiva nukke, musiikin mukana liikkuva telinevoimistelija ja olutta siemaileva berliiniläinen karhu olivat hauskoja yksityiskohtia. Juhasta otin kuvan Hollannissakin esillä olleen posetiivin edessä.

Celle ja pihamökkimajoitus

Olimme AirBnb:stä löytäneet lupaavan oloisen pihamökin, emmekä pettyneet yhtään. Tilaa oli, siisti paikka, varastotila polkupyörille ja ystävällinen isäntä. Voisiko enää paremmin olla?

Yllättäen voi olla vielä paremmin. Juha löysi kadun toiselta puolelta hienon sähköpyöräliikkeen, jossa juhlittiin jopa hänen syntymäpäiväänsä.

Seuraavana päivänä pyöräliikkeestä hankittiin uudet lukot pyöriin. Tuntuvat hyviltä ja käteviltä.

Iltakävely Cellessä kruunasi päivän lempeillä tunnelmillaan.

Oli rikas ja hyvä päivä. Tässä reittimme kartalla.

Seuraavan päivän retkeilyä odotellessa oli hyvä mennä nukkumaan pehmeään sänkyyn. Seuraavana päivänä pyöräilimme Cellen ympäristössä ja Cellessä. Oli tosi kiva päivä. Celle pyöräillen.

Juha kirjoitti oman tekstin vierailemastamme museosta: Harry’s Klingendes Museum.