Pysähdyimme pariksi tunniksi Schweriniin ajaessamme Lyypekistä Berliiniin. Keskustan kaduilla on kivoja näkymiä ja komea katedraali. Kaikkein hienoin ja tärkein asia Schwerinissä on kuitenkin Schwerinin upea linna, jonka innoittamana tämän pysähdyksen teimme ja suosittelemme muillekin. Lempinimi ”Pohjoisen Neuschwanstein” kuulosti erittäin sopivalta tälle Unescon maailmanperintökohteelle.

Parkkipaikan löytyminen on kaupunkien keskustoissa aina vähän haaste. Olemme usein ajaneet jonkun kirkon lähelle, koska tosi usein siellä on vapaita paikkoja silloin, kun ei ole tilaisuuksia. Näin nytkin. Auto jäi puiston reunalle.

Katedraali oli tosi näyttävä rakennus. En tässä kohtaa edes tiennyt, että torniin voisi päästä kiipeämään (220 porrasta), mutta eipä olisi sille tänään ollut aikaakaan.

Schwerinin katedraali oli alun perin puusta rakennettu pyhiinvaeltajien kirkko, joka oli omistettu Pyhälle Marialle ja Joosefille. Vuonna 1222 kirkkoon tuotiin Jerusalemista pisara Kristuksen verta, jota ihmiset palvoivat pyhäinjäännöksenä. Vanha romaaninen kirkko kävi pian pieneksi pyhiinvaeltajille ja paikalle rakennettiin uusi katedraali, josta tuli yksi Pohjois-Saksan tärkeimmistä pyhiinvaelluspaikoista. Torni on valmistunut vasta 1800-luvun lopulla, ja se on Mecklenburg-Vorpommernin korkein kirkon torni, 117,5 metriä. Torniin kannattaisi kiivetä, koska näkymä kaupunkiin, järville, linnalle ja ympäröivälle maaseudulle olisi upea eivätkä nuo 220 askelmaa mitenkään ylivoimaisia olisi. Ensi kerralla sitten.

Kurkistimme kirkkoon sisälle. Sisätilat olivat yksinkertaiset ja mahtavan tyylikkäät. Harvinainen näkymä yleensä niin koristeellisissa katolisissa kirkoissa.

Kadulta oli kutsuva näkymä järven suuntaan. Siis sinne.

Maisemat olivat todella hienot. Järvinäkymiä on Schwerinissä paljon.

Keskustan näkymät ovat tyypillisiä saksalaisen kaupungin näkymiä. Ihailemme aina koristeellisia taloja ja aukioita.

Tarkoituksemme oli ollut pysähtyä vain ihailemaan Schwerinin linnaa, mutta kaupunki viehätti niin paljon muutenkin, että meni ainakin tunti, ennen kuin linna tuli näköpiiriimme. Linnassa oli vieläkin menossa remontti, joten se ei ollut kaikilta osin auki ja niin mekin kiertelimme vain linnan puutarhaa ja katselimme linnaa ulkoa joka suunnasta. On kyllä ehdottoman kaunis linna kauniilla paikalla ja kauniin puutarhan ja järven ympäröimänä.

Linnasta ja historiasta löytyy lisätietoa linnan omilta nettisivuilta saksaksi. Siellä kerrotaan, että linnaa on alun perin rakennettu jo 1100-luvulla, jolloin Mecklenburgia hallinneiden Mecklenburgin ruhtinaiden esi-isät obotriitit rakensivat linnoituksen ja sitä on laajennettu eri vuosisadoilla. Nykyinen rakennus on rakennettu 1800-luvun puolivälissä.

Osa linnan järvenpuoleisen siiven sisätiloista tuhoutui tulipalossa 1913 ja monet alueet sisällä on avattu museoksi. Juuri nyt kaikki ei siis kuitenkaan ollut auki, joten jätimme tutustumisen ensi kertaan. Jo tämä yksi linnan omilta sivuilta lainattu kuva kertoo, että sisällä kannattaa vielä käydä.

Takaisin paluuta toivoen lähdimme sitten siltaa pitkin takaisin vanhan kaupungin läpi katedraalin puiston viereen ja autoon.

Sää oli loistava ja Saksan moottoritiet aivan parhaimmillaan. Ei ruuhkaa, ruskan reunustamat ja hyvässä kunnossa.

Vähän turhankin lyhyt oli pysähdyksemme ollut näin jälkeen päin ajatellen. Mihin meillä sitten oli kiire? Olimme menossa Berliiniin valofestivaalin houkuttelemana ja meidän piti olla siellä sopivasti ennen iltaa, että ehdimme valojen joukkoon. Ehdimme hyvin!

Berliinin valofestivaaleista on tekstiä ja lisää värikkäitä kuvia täällä:

Berliinin valofestivaalit

Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Tässä linkki Facebook-sivullemme:

Ailajajuha