Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Itämeren kaasuputkien räjäyttäminen, inflaatio, polttoaineiden hinnannousu, energiakriisi, koronan leviäminen, influenssariski – joka päivä uutiset tuovat matkaa automatkaa suunnittelevalle pelkkiä lisähuolia. Nyt olemme kolmen viikon matkustamisen jälkeen perillä ja kokosin ajatuksia siitä, miten nämä ”Entä jos…” huolet kohtasivat matkamme aikana.
Itämeren turvallisuus
Olimme lähdössä ajamaan autolla Suomesta Aurinkorannikolle ja laivaliput Travemündeen oli jo hankittu kauan sitten niin kuin aina ennenkin. Matkapäivien ollessa jo lähellä tulivat huonot uutiset Itämereltä. Laivojen piti muuttaa reittejään metaanivuotojen takia. Entä jos jotain tapahtuu vielä lisää?
Ylen uutinen ja kartta kaasuputkista:
Finnlinesin laivan reitti:
Finnlinesin laivalla ei mikään viitannut mihinkään vaaraan, eikä mikään riski ollut millään tavalla esillä. Ainoa, mikä muistutti tilanteesta ja mahdollisista riskeistä oli ilmeisesti Venäjän liikennekannallepanon lisäämä venäläisten autojen määrä laivalla. Kuskit olivat järjestään alle kolmikymppisiä miehiä. Oma mieli oli kuitenkin vähän harmaa. Kuten sääkin. Silti laivamatka oli tyyni ja rauhallinen.
Travemünden valoisan sataman näkymä jo helpottikin.
Ja vielä helpompi olo tuli, kun tuttu Hotelli Schweitzerhausin pääty toivotti tervetulleeksi.
Tämän paikan tuttu ja erinomainen aamiainen ja seinällä oleva kehotus antoivat toivoa matkaan.
Uhkaako sota Eurooppaa?
Mutta entä jos Euroopassa tapahtuukin jotain? Lähdimme Berliinin suuntaan ja tiesimme olevamme pian paljon lähempänä sota-alueita kuin kotona. Venäjä pelotteli ydinaseilla. Eivätkä erilaiset kyberhyökkäykset tai mahdolliset energiaongelmat olleet poissuljettuja. Koko ajan kaikesta tästä uutisoitiin.
Näimme todella usein merkkejä siitä, että Euroopan maat tukivat Ukrainaa.
Ratzeburgin satamassa liehuivat liput.
Berliinin valofestivaaleilla olivat teemana tulevaisuuden visiot. Yksi tärkeä oli rauha ja yhteisöllisyys maailmassa. Fernsehturmin varressa loistiva tekstit PEACE ja TOGETHERNESS.
Espanjassa Valenciassa kirkon tornissa olivat esillä Ukrainan värit.
Torremolinosissa illalla oli liikuttava mielenosoitus Ukrainan puolesta Venäjää vastaan. Totiset nuoret seisoivat kävelykadulla ja pitivät esillä julisteita, joissa vaadittiin yhteistyön ja kaupan lopettamista Venäjän kanssa ja Venäjän erottamista YK:n turvallisuusneuvostosta.
Nämä erilaiset mielenosoitukset, liput ja värit muistuttivat koko ajan sodan läsnäolosta ja siitä, että läntinen Eurooppa tukee Ukrainaa. Hyvä tietysti niin, mutta toisaalta ne toivat koko ajan viestiä sodan läsnäolosta.
Kustannusten nousu
Me olemme eläkeläisiä, joille budjettimatkailu on aina ollut välttämätön tapa matkustaa.
Polttoaineiden hinnat mietityttävät koko ajan. Mitä diesel maksaa Suomessa, Saksassa, Tsekissä, Itävallassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa? Ja voiko polttoaineen saamisessa tulla ongelmia?
Huoli ei ollut aivan turha. Hinnat vaihtelivat pitkin matkaa. Halvimmillaan tankkasimme Italiassa jollain pikkutien asemalla noin 1,8€ hintaan, eikä hinta kovin usein ollut yli 2€. Vaihtelua oli kyllä, riippui aika paljon ilmeisesti myös siitä, oltiinko moottoritien varrella vai pienemmällä tiellä. Emmekä oikein tienneet, oliko ei firmoilla eri perusteita hinnoitella. Mutta joka tapauksessa autolla matkustaminen oli selkeästi tullut kalliimaksi tänä vuonna.
Entä inflaation merkitys Euroopassa? Koimme koko ajan hintojen nousseen. Vielä viime vuonna tehdessämme automatkan löysimme paljon majoituksia jopa 30 – 40 euron hintaan, mutta nyt ei tahtonut alle viidenkympin löytyä mitään. Joku hostel tai Ibis budget tms. löytyi, mutta melkein aina halvimmatkin hinnat sekä Booking.comin, Hotels.comin tai AirBnb:n kautta olivat 60 – 70€. Ja valtavasti oli kalliimpia myös. Tässä kohtaa koimme kustannusten nousseen eniten. Ruokakaupoissa taas oli ihan ok tehdä valintoja, eikä hintojen nousu sillä tavalla kaatanut budjettia, vaikka hinnat olivatkin entistä kalliimpia. Ravintolahintoja emme edes kokeilleet.
Korona tai influenssa – pysymmekö terveinä?
Ehdimme saada neljä rokotusta ja takana on myös alkuvuodesta sairastettu korona. Viidettä suositeltiin jo meidän ikäisille, mutta kun neljännestä ei ollut kolmea kuukautta, ei sitä ehditty saada. Eikä influenssarokotustakaan. Olemme kyllä tottuneet kulkemaan omassa kuplassa ja eristäytyen. Omalla autolla, omin eväin, ulkoillen. Mutta ei matkustaessa kaikelta voi välttyä. Jännittävimpiä hetkiä olivat Berliinin valofestivaalien tungokset. Eihän näyttävien valojen katsomista tai kuvaamisa voinut väliin jättää.
Olemme selvinneet Aurinkorannikolle asti ilman tartuntoja, mutta kysymys ”Entä jos…” sisältää myös ajatuksen siitä, olemmeko kaukana, jos joku läheisistämme sairastuu ja tarvitsisi apua. Näin kävi, ja huoli seurasi matkalla. Useat läheisemme sairastavat koronaa juuri nyt. Onneksi näyttävät selviävän.
Matkalla jännittää myös muu terveenä pysyminen. Berliinin pimeällä torilla kompastuin ja olin kaatumaisillani, mutta onneksi vieressä ollut nuori nainen sai napatuksi kiinni ja esti onnettomuuden. Jos olisin kaatunut, olisin takuulla siinä loukkaantunut. Yhtenä iltana Juha taas voi niin huonosti, että kävin respasta kysymässä neuvot siltä varalta, jos yöllä tapahtuu jotain. Onneksi kysymys taisi olla sen päivän vääränlaisesta ruokailusta ja homma oli aamuun mennessä ohi. Tällaiset tilanteet pitävät kuitenkin yllä juuri sitä ”Entä jos…” ajatusta. Ystävämme toivottivat meille joukolla turvallista matkaa. Onneksi tämä on ollut sitä.
Oletko sinä tällä hetkellä huolissasi tai jännitätkö matkustamista? Onko sinulla näitä ”Entä jos…” huolia? Valmistaudutko niihin jotenkin?
Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Tässä linkki Facebook-sivullemme:
Aila ja Juha 
Minä olen kova jännittämään. En olisi ikinä uskaltanut matkustaa eksoottisempiin paikkoihin ilman Mikkoa. Hän saa minut rauhoittumaan ja reissut ovat olleet ikimuistoisia. Usein kyllä ennen matkaa saattaa mieleen tulla hetkellisesti huoliajatuksia. Vakuutukset tuovat osittain turvaa ja myös oma nuorempi ikä vaikuttaa siihen, että sairastumista tai loukkaantumisia matkan aikana en murehdi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Noissa eksoottisissa paikoissa on vielä sekin lisäjännitys, että ei oikein tiedä, mitä niissä kohtaa. Tämä meidän jännityksemme tällä kertaa oli lisähuoli aika tuttuihin reitteihin ja paikkoihin, kun maailma on niin arvaamaton ollut viime aikoina. Ja tuo on totta, emme me nuorempina olleet niin huolissamme terveydestä kuin nyt. Korona on tuonut huolta ihan toisessa mittakaavassa, kun se on niin vaihteleva tilanne koko ajan. Ja iän mukaan on tullut myös kokemuksia, joiden ei halua toistuvan. Kerran todellakin kaaduin kadulle Espanjassa, löin nenäni, rikoin rillini, jouduin lääkäriin ja loppuloma meni tuskissa. Ja kerran hälytin kotiin ambulanssin, eli entä jos tämä tapahtuisi matkalla? Vakuutukset toki on, ja niillä pääsee lääkäriin, mutta kipuja ne eivät poista. Onneksi matkamme meni huolista huolimatta ihan hyvin.
TykkääTykkää
Kieltämättä se kysymys on koko aikaa läsnä. Olen pohtinut sitä itsekin, myös blogissani. On tämä hullua aikaa, eikä asialle edes voi mitään. Ei elämä voi jättää elämättä.
Hintojen nousu tällä kerralla ei ole sidottu inflaatioon vaan yleiseen kustannustason nousuun kriisien vuoksi. Polttoaineiden hinnat nousivat, joten lämmityksen kulut (mm lämmin vesi) ovat pakottaneet monia nostamaan majoitusten hintoja. Myös moni pienempi majoittaja ei kestänyt kahden vuoden korona-seisokkia. Ja nyt, kun kysyntä taas räjähti käsiin, edullisia majoituksia ei vaan ole tarpeeksi.
Onneksi olette turvallisesti perillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tosi on, että elämää ei voi jättää elämättä. Mutta jos ei ole pakko esimerkiksi matkustaa, niin onko väärin valita niin, että kumminkin lähtee? Koen saavani tästä aika monelta taholta vähän ristiriitaista palautetta. Ikään kuin omia huolia ei saisi tuoda edes esille, kun muka voisi valita, että ei matkusta. Onneksi todellakin selvittiin matkastamme vieläkin turvallisemmin kuin luulimme. Ainoa toteutunut harmi oli tuo kustannusten nousu. Mutta onpahan tässä jo pari vuotta säästetty tätä varten.
TykkääLiked by 1 henkilö