Tämän päivän paras anti oli luonto. Aurinko paistoi, metsä oli metsää, pellot vihreitä, ja joet virkistivät sekä maisemaa että mieltä. Metsätiet Havukosken ja Matarin välillä ja Leppäkorven ympäri olivat rauhallisia ja mukavia ajaa. Maalaismaisemista nautimme Vallinojan ympäristössä ja Korsosta Rekolaan loi Keravanjoki rantakasvustoineen tunnelmaa. Oikein onnistunut pyöräilypäivä tänään.
Lue loppuun
Kaikkiin otsikon nimiin liittyi meillä mielikuvia, jotka päivän mittaan muuttuivat paljon. Petikko on paikka, josta olemme ostaneet huonekaluja ja muuta kodin tavaraa, Iskusta, Askosta, Maskusta ja Kodin Anttilasta. Keimola tuo mieleen moottoriurheilun, Seutula lentokentän ja Kivistöön liittyy henkilökohtaisia muistoja esimerkiksi koulusta, jota ei enää edes ole. Tänään jokaiseen paikannimeen tuli uusia näkökulmia.
Petikko on edelleenkin kauppakeskus, mutta on se muutakin. Ajoimme auton parkkiin Petikon virkistysalueelle, nostimme pyörät pois auton perästä ja hetken päästä viiletimme mäkistä metsätietä Keimolan suuntaan. Mäkiä tosiaankin riitti ennen kuin vasemmalla oli Keimolan golfrata, oikealla Isomäen suoalue ja edessä Keimolanmäki.
Lue loppuunKylmäojan korpi kuulosti lähes eksoottiselta, kun katselimme Vantaan karttaa. Luvassa olisi 37 hehtaaria metsää ja ainutlaatuinen tervaleppäkorpi. Olimme lähdössä pyöräilemään, mutta Vantaan pyöräilysivuston mukaan pyörä kannatti tällä kohtaa jättää parkkiin ja kävellä metsään. Näin teimme, katsoimme ensin metsän ja sitten vasta otimme pyörät esille. Etsimme siis parkkipaikan. Tahtitien päästä sellainen löytyi. Liikennemerkin lupaamat 24 h riittäisivät hyvin. Pieni polun pää houkutteli metsään.
Käveltyämme hetken ruohikossa, tulimme kaunille hiekkatielle.
Lue loppuunJos joltakulta ystävältä kysyisi, millaisia olemme, ja pyytäisi mainitsemaan vain tärkeimmät, vastaus mitä luultavimmin olisi tämäntyyppinen: ”Ne on musikaalinen perhe, niillä on paljon lastenlapsia ja ne reissaa aina.” Tuon voisin hyvin allekirjoittaa. Juha on musiikinopettaja, kodissamme lauletaan ja soitetaan paljon, kaksi neljästä aikuisesta lapsestamme saa elantonsa laulamisesta, lapsenlapsia on yksitoista ja nykyisin, kun työelämä ei enää kahlitse, saattaa vuodesta 4 – 5 kuukautta kulua ihan muualla kuin kotona. Kolmen viime vuoden aikana suosikiksi on noussut Espanja, mutta muuallakin olemme viihtyneet. Kodinvaihtolomailu on meille mieluisaa ja esimerkiksi viimevuotiset lomat Hollannissa ja Sveitsissä olivat aivan huippukokemuksia.
Aila: Matkustamme yhdessä. Parempi varmaan niin, koska yksin matkustaessani matkani olisivat aivan erilaisia. Autolla lähtisin tuskin minnekään Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomessa toki ajan automaattivaihteisella Volvolla paikasta toiseen, jos se on valmiiksi tankattu. Matkakohteissa kävelisin tai menisin julkisilla aina, ei tulisi mieleenkään altistua taskuparkkeerauksille tai liikenneympyröille vieraissa paikoissa. Minulla ei olisi avaimia mukana läheskään aina, eikä paperiversioita varauksista ja matkalipuista. Eväitä kuljettaisin vain sen, mitä kameralaukun taskuun mahtuisi, enkä ikinä kantaisi mukana niin paljon syötävää, että siitä olisi jotain jäljellä vielä palatessa. Ja on kyllä hyvä, että Juha on rauhallinen tyyppi. Minä olen se, joka ensimmäisenä heittelee esineitä, nakkaa niskojaan ja vaihtaa suuntaa.
Juha: Luulen, että koko idea matkailusta on lähtenyt Ailalta. Totta kai tykkään matkustaa, mutta jos Aila ei näyttäisi kartalta, minne pitää mennä, en ehkä tietäisi itsekään. Enkä ikinä löytäisi niitä kummallisia tai pieniä tai halpoja majoituksia, jotka Aila netistä kaivaa. Enkä löytäisi paikasta toiseen. Kerran Aila jätti minut yksin ajamaan Göteborgista kotiin. Valmiiksi varatun majapaikan onnistuin löytämään yksinkin, mutta Tukholmassa tarvitsin jo poliisin apua ennen kuin onnistuin ajamaan Siljan lautalle. Kaikkein erilaisinta meissä on puhumisen tarve. Rouva puhuu kaikille ja aina. Joku saksalainen ystävä määritteli meidät näin: ”Sie redet viel und versteht nichts, er versteht alles, aber sagt nichts.” Ja nyt kun opiskelemme espanjaa, sama jatkuu: ”La mujer habla mucho pero no entiende nada, el marido entiende todo pero no habla nada.” Kotien vaihtaminen ulkomaalaisten perheitten kanssa on minulle lähes kauhistus, eikä pelkästään siksi, että koko talo pitää aina siivota, vaan siksi, että siinä pitää kumminkin puhua jollekulle, mutta Aila käy tutuissa paikoissa kylässä vielä jälkeenkin päin. Espanjaan matkaaminenkin on hidasta, kun pitää poiketa Saksan, Ranskan ja Katalonian tuttavilla. Ja kerran se sai aikaan aikamoisen prosessin, kun sanoi yhdelle belgialaiselle miehelle: ”My husband is a music teacher as well.” Sen seurauksena belgialainen koululaisorkesteri teki viikon vierailun Suomeen ja oma orkesterini vietti toisen viikon Brüggessä.
Aurinkorannikon kuoron joulukonsertti päättyi kuudelta. Juha vaihtoi äkkiä rusetin, valkoisen paidan ja mustan puvun ajokamppeisiin ja muuttolinnut lähtivät kohti pohjoista.
Hetkeä myöhemmin tihrustin auton ikkunasta matkan ensimmäistä kuutamokuvaa A7-tiellä korkealla Benalmadenan ja Torremolinosin yläpuolella. Kuutamokuvia oli tarjolla joka ilta matkan aikana.
Lue loppuun
Andalusia ympäristöineen tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia osallistua isojen tapahtumien lisäksi kylien tarjoamiin erikoisiin elämyksiin. Meillä on kokemuksia sieltä täältä, ja tänään osallistuimme fiestaan, joka antoi maistelun lisäksi paljon tietoa. Cuevas Bajas on paikka, jossa viljellään violetteja tai lähes mustia porkkanoita. Genil-joki ja sen rinteiden rikas maaperä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuksien näiden juuresten viljelyyn. Yhtä maukkaaseen tulokseen ei olla päästy ilmeisesti missään muualla. Kylä järjestää joka vuosi joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina Zanahoria Mora (=Violetti porkkana) -festivaalin, johon osallistuu 5000 – 6000 ihmistä.
Lue loppuun
Meillä oli haaveena valloittaa Mirador Natural de la Cañada del Lobo viime huhtikuussa päivää ennen lähtöämme takaisin Suomeen.
Ajattelimme, että pikkuisen patikointia tarvitaan vielä, ja ihan suoraan Torremolinosissa oli tarjolla yksi meille vielä tuntematon houkutteleva reitti, joka vieläpä alkoi läheltä Montemaria, jossa asuimme. Tälle näköalapaikalle oli kävellen vain reilut viisi kilometriä siitä, mihin asti pääsi autolla Calle Juan Rose Mateon päästä A7 tien alta ja sitten pari kilometriä eteenpäin.
Lue loppuun
OLEN PAHOILLANI, TEKSTIN ALKUPUOLEN KUVAT HÄVISIVÄT, KUN RANTAPALLO LOPETTI ALUSTANSA KÄYTTÄMISEN. EN OLE EHTINYT KOKEILLA, PYSTYNKÖ VIELÄ KORJAAMAAN ASIAA. LOPPUTEKSTISSÄ ON KUVIAKIN.
Mijasin rinteet tarjoavat vaeltajalle paljon vaihtoehtoja. Los Pacosista voi kävellä ylös kylään, ja jos kääntyy ennen kylää huoltoaseman kohdalta oikealle, voi nousta avolouhoksen tai antennivuoren suuntaan ja edetä vaikka Benalmadenasta lähtevän hissiradan saapumispisteeseen Calamorro-vuorelle.
Mijasin turistitoimiston jakamassa kartassa ohjataan kuitenkin pääasiassa rinteellä näkyvän Ermitan paikkeilta lähteville erilaisille eri värein merkityille reiteille. Lue loppuun
Espanjan valkoiset kylät aukioineen, rinteineen, kapeine katuineen ja aukioineen ovat kaunista nähtävää ja niitä kiertelemme ihastellen katselemassa. Oletko samalla kurkistanut hautausmaan portin sisäpuolelle? Espanjalainen hautausmaa on hyvin eri näköinen, kuin se nurmikon, kukkien ja hautakivien alue, joka Suomessa on kirkon ympärillä.
Aamun aloitus: ”Mitä jos ajettaisiin tänään Casabermejaan ja tsekattaisiin se upea hautausmaa siinä tien vieressä?” ei heti saavuttanut varauksetonta ihastusta. ”Siis retkikohteeksi hautausmaa kaikista Andalusian hienoista paikoista???”
Hetken päästä olimme kuitenkin menossa.
Lue loppuun
Arbonin kaupunki Bodenseen rannalla on mitä mainioin paikka aloittaa pyöräretki. Arbon on Thurgaun kantonissa Säntis-vuoren ja Bodenseen välissä, joten sillä on valtavat mahdollisuudet olla alku maisemareitille. Arbonin turistisivuilla pyöräilyreitit mainitaankin kaupungin tärkeimpänä antina. Tämä kuva on napattu kaupungin omilta sivuilta.
Arbon on toki pysähtymisen arvoinen muutenkin. Sen linna, linnan vieressä oleva luostarin kirkko ja vanha kaupunki ansaitsevat pienen kävelylenkin.
Lue loppuun
