Arbon

Arbonin kaupunki Bodenseen rannalla on mitä mainioin paikka aloittaa pyöräretki. Arbon on Thurgaun kantonissa Säntis-vuoren ja Bodenseen välissä, joten sillä on valtavat mahdollisuudet olla alku maisemareitille. Arbonin turistisivuilla pyöräilyreitit mainitaankin kaupungin tärkeimpänä antina. Tämä kuva on napattu kaupungin omilta sivuilta.

Arbon on toki pysähtymisen arvoinen muutenkin. Sen linna, linnan vieressä oleva luostarin kirkko ja vanha kaupunki ansaitsevat pienen kävelylenkin.

Jossain sometekstissä kehoitettiin katsomaan peiliin, jos suurin osa omista viimeaikaisista kuvista sisältää pääasiassa rakennuksia. Kyllä minä vain paljon mieluummin katselen näitä rakennuksia kuin omaa peilikuvaani.

Arbonissa törmäsimme myös hauskaan sattumanähtävyyteen. Paikallinen lankaliike oli sponsoroinut noin viidenkymmenen kohteen mittaisen neulereitin, jonka varrella lyhtypylväät, puut, kivet ja kaiteet oli päällystelty neuleilla ja pensaissa ja ovissa roikkui virkattuja lippuja ja perhosia. Neuleiden ystävältä meni hetki ennen kuin ollenkaan nostettiin polkupyöriä pois auton perästä.

Ja sitten menikin jo toinen hetki siihen, että piti kattaa eväskahvit rantapuiston penkille.

Päivä oli hyvinkin aurinkoinen ja siksi Bodenseen rannassa oleva sankka sumu olikin vähän yllätys. Kyllä tuossa pyöräilevän Juhan takana sininen järvi on, vaikka sitä ei näykään. Vielä.

Romanshorn

Eipä kuitenkaan tarvinnut polkea kymmentäkään kilometriä, kun jo aurinko voitti sumun ja vastaranta ja järven veneet alkoivat erottua. Joku totesi, että tämä kuva sopisi hyvin opaskirjaan: ”Miten nauttia parhaiten eläkepäivistä.” Olen aikalailla samaa mieltä. Aurinko paistaa, maisema on sanoin kuvaamattoman kaunis, eikä ole kiirettä mihinkään. Ja kannatti ottaa Suomesta lähtiessä omat pyörät mukaan.

Koko pyöräreitti ei kulkenut pitkin ihania rantoja. Välillä rannan ja pyörätien edessä oli yksityistaloja, ravintoloita ja ihan vain puskia.

Asutuksesta kertoo myös tämä erityisesti eläköityneen musiikinopettajan huomion kiinnittänyt varoitus soittavista lapsista.

Välillä oli pakko pysähtyä ja katsella taivaalle. Tämä haave taitaa jäädä toteutumatta.

Bottighofen

Tässä Bottighofenin rannassa kävimme hetken keskustelua paluumatkasta. Olimme 28 kilometrin päässä lähtöpisteestämme, jonne auto oli jäänyt. Olisi ollut mahdollista, lähteä junalla takaisin, koska juniin voi täällä ottaa pyörän (maksaa puolet lipun hinnasta). Olisi ollut myös mahdollista, että Juha olisi palannut yksin junalla ja tullut sitten autolla hakemaan minua ja pyöriä, mutta Juha tekikin hänelle epätyypillisen ehdotuksen: Ajetaan yhdessä takaisin. Minulle sopi kyllä.

Pieni hetki vietettiin tässä sekä paikallisten että turistien suosimassa uimarannassa ja katseltiin, miten jotkut muut menivät uimaan.

Aurinko alkoi vain jo laskea ja varjot pidetä. Piti edetä reippaasti. Se ei ollut mitenkään hankalaa, pyörätie oli koko matkalta tasainen ja päällystetty. Ihan pari pikku pätkää, joilla ajettiin autojen kanssa samaa katua.

Pyöräreitti kulki suurimman osan matkasta myös ihan radan vieressä ja radan ylityksiä oli useita. Junia kulkee niin usein, että varsin usein olimme myös tasoristeyksessä odottamassa puomien nousemista.

Romanshorn jälleen

Ihan ilman pysähdyksiä ei sentään paluumatkastakaan selvitty. Romanshornin kirkko houkutteli auringonlaskun väreissä.

Ja venesatamassakin oli oma tunnelmansa.

Romanshorniin on säännöllinen lauttayhteys Saksan puolelta Friedrichshafenista.

Sataman suihkulähde oli myös ohittamaton.

Niinpä sitten varjot alkoivat vielä pidetä ja vuorten rinteillä auringon viime säteet haalistua, kun vielä olimme useiden kilometrien päässä Arbonista ja auton parkkipaikasta.

Ja saapuessamme takaisin Arbonin rantapuistoon aurinko oli jo ehtinyt laskea. Valoisa taivas vielä heijastui veteen ja veneisiin.

Reittimme Arbon – Bottighofen – Arbon keräsi matkamittariin 56 km.

Tässä vielä kartta reitistä, jonka siis ajoimme edestakaisin. Reitti olisi varmasti kiva myös esimerkiksi Konstanzista aloitettuna.

Toinen pyöräilypäivä: Meersburgista Friedrichshafeniin

Tämä pyöräilypäivä alkoi tästä: Jätimme auton Konstanzin lauttasatamaan ja menimme lautalla Konstanzista Meersburgiin.

Katselimme toisiamme huvittuneina, kun huomasimme olevamme enimmäkseen nuorten reippaitten pyöräilijöiden joukossa. Vain harvalla oli harmaata partaa tai sähköavusteista pyörää. Päätimme pysyä reippaina vielä pitkään.

Meersburgia oli mukava katsella mereltä, kun lautta tuli Bodenseen yli. Ruskan alku väritti rantamaisemia ja kaupungin rinteellä näkyy komea linna.

Meersburgissa pyöräreitti alkaa lyhyen kävelykadun kautta. Ajaa saa kyllä, mutta liikennemerkeissä sanotaan ”Schrittempo” ja annetaan nopeusrajoitus 7 km/t. Mutta kukapa sitä kaupungin kävelykadun läpi sen nopeammin porhaltaisikaan.

Heti kävelykadulta poistuttaessa alkavat viinirinteet ja komeat talot rinteillä.

Meersburgista Hagnauhin merenrantanäkymät hidastivat matkantekoa huomattavasti. Näitä pikkupenkkejä oli matkan varrella monta.

Eikä Hagnaun kylän läpi ajaminenkaan kovin nopeasti käynyt.

Tie oli taas hyväkuntoista ja tasaista. Suurin osa matkasta oli pyörätietä, jolla saattoi liikkua vähän paikallisliikennettä, esim. pihoihin ajamista.

Immenstaadin kohdalla oli ainoa osuus, jolla jouduimme muun liikenteen mukaan ajamaan kylän läpi. Ei sekään niin hankalaa ollut, kun yleinen nopeusrajoitus oli autoillekin 30 km/t.

Immenstaadin jälkeen löytyi taas rantakeidas, joka löytyy kartalta nimellä Fischbach. Uimarantaa, leikkipaikkoja, puistoa, penkkejä ja myös kahvila ja ravintola, jos ei käytä omia eväitä, kuten me.

Friedrichshafeniin tullessamme näkyi rannan suunnassa komea kaksitorninen kirkko. Totta kai piti käydä taas sisällä toteamassa, kuinka koristeellinen katto ja pylväät kirkossa oli ja kuinka paljon komeita tauluja ja kaunis saarnatuoli.

Hyvä syy tulla Friedrichshafeniin on sen Zeppelin-museo. Kävimme siellä muutama vuosi sitten ja totta kai se kannattaa nähdä. Nyt oli enemmän mielessä vain pyöräily ja maisemat, niin emme lähteneet parkkeeraamaan pyöriä ollenkaan museokäyntiä varten.

Viimeksi kiipesin myös tähän torniin katselemaan maisemia. Hyvä juttu tämäkin.

Rantakatu museon ja tornin välillä on täynnä ravintoloita, joissa näkyi olevan vilkasta.

Ja sitten takaisin ennen kuin aurinko laskisi. Mikäs näitä teitä oli taas pyöräillessä.

Hämärän jo aavistellessa olimme takaisin lautalla. Lauttaliikenne Meersburgin ja Konstanzin välillä on vilkasta. Lauttoja lähtee kymmenen – viidentoista minuutin välein ja matka kestää noin vartin.

Vartissa ehtii napata vielä muutamat viimeiset ruska- ja auringonlaskukuvat rinteistä ja vuorista. Näitä ei millään väsy katselemaan.

Tässä vielä tämän päivän reitti Konstanz – Meersburg -Friedrichshaven ja sama takaisin.

Tämä teksti kertoi lähes viimeisimmästä päivästämme kodinvaihtolomalla Weinfeldenissä 2019. Lomamme oli ollut kuukauden pysähdys matkallamme Helsingistä Aurinkorannikolle. Voit helpoiten seurata matkamme jatkumista tykkäämällä meidän

sivustamme Facebookissa. Tervetuloa mukaan!

Vuosina 2020 ja 2021 olemme kirjoitelleet pyöräily- ja patikointiretkistämme pääkaupunkiseudulla ja nauttineet kovasti niistäkin. Syksyllä 2021 palasimme jo muuhunkin matkailuun ja teimme varovaisen automatkan Eurooppaan.