Vantaa tutuksi pyöräillen – Rekola, Leppäkorpi, Vallinoja, Korso

Tämän päivän paras anti oli luonto. Aurinko paistoi, metsä oli metsää, pellot vihreitä, ja joet virkistivät sekä maisemaa että mieltä. Metsätiet Havukosken ja Matarin välillä ja Leppäkorven ympäri olivat rauhallisia ja mukavia ajaa. Maalaismaisemista nautimme Vallinojan ympäristössä ja Korsosta Rekolaan loi Keravanjoki rantakasvustoineen tunnelmaa. Oikein onnistunut pyöräilypäivä tänään.

Havukoski ja Matari

Havukosken virkistysalue on keidas keskellä kaunista aluetta. Myllykoski ja sen silta kukkineen puiston etelälaidalla houkuttelee pysähtymään ja istahtamaan penkille. Valitsimme tämän lähtöpaikaksemme ja ajoimme Havukosken virkistysalueen viereen parkkiin.

Havukosken virkistysalueella näkyi auringonottajia, lenkkeilijöitä ja lapsia juoksentelemassa nurmikoila, mutta siellä oli tarjolla myös omia puutarhapalstoja ahkerille.

Osuus Havukoskelta Matariin on rauhallista ja hyväkuntoista pyörätietä. Laurintielle tultaessa ylitetään Pikku Hanabölenkoski. Sen rannalle tasaisille kallioille voi hetkeksi pysähtyä katselemaan vihreyttä ja kuuntelemaan kosken kohinaa ja lintujen laulua. Alas koskelle johtaa sillan päästä pieni polku.

Matarinkosken uimapaikan vieressä on mahdollisuus myös muille ahertajille. Tämä ei todellakaan ollut ainoa matonpesupaikka, jonka olemme retkillämme nähneet. Vantaalla on näitä monta. Yllättävän tyhjältä näytti tämä kyllä tällä kertaa.

Matarinkosken jälkeen jatkoimme Pirjontielle ja sen pienille poikkikaduille. Yksi ystäväni asui täällä silloin, kun itse muutin Helsinkiin ja luulin, että paikka olisi jotenkin tuttu, olihan minulla paljonkin tärkeitä ja rakkaita muistoja täältä. Yritin kauniiden talojen joukosta löytää jotain tuttua, mutta ei se vain tuntunut löytyvän. Näistä kumpikaan ei ole se muistojen paikka. Lippu liehui yhdessä jos toisessa talossa juhannuksen kunniaksi.

Korson kauas näkyvät vesitornit toimivat samalla suunnistuksen maamerkkinä. Ympäristössä olisi ollut mukavaa kivistä maisemaa eväshetkellekin, mutta meillä ei vielä ollut nälkä.

Saavuimme Leppäkorven ulkoilualueelle, jota kiertää mukava metsäinen ulkoilupolku. Mäntyjä, suota, pieniä mäkiä – nautimme olostamme joka hetki.

Vallinojan alueella Anttilantien ja Lehmustontien risteyksessä oli mielenkiintoisen ja kauniin näköinen rakennus. Sen portilla kehotettiin poistuessa sulkemaan portti, mutta emme keksineet, mikä tuo rakennus olisi.

Pienen matkan päässä käännyttiin Lehmustontieltä oikealle Kirvisenkujalle ja sen päästä jatkettiin polulle metsään. Metsässä ei enää voinut pyöräillä joten pyörät sidottiin vaijerilukoilla puihin ja jatkettiin jalan Tussinkosken yli. Metsä ja pieni koski tarjosivat rauhallisen eväshetkipaikan. Ketään ei ollut missään. Yksi paikallinen koiranulkoiluttaja käveli ohi ja kertoi paikan olleen suosittu ulkoilukohde koronakevään aikana. No, ei tänään enää.

Jatkoimme matkaamme Korsoon ja pysähdyimme Ankkapuistossa katselemaan tämänkin suositun virkistysalueen pikkulampia, Rekolanojaa ja sen siltoja. Puiston reunalle, pienen kallion päälle johtivat portaat näköalapaikalle. Sen edessä kohisi vesi alas kalliota pitkin ja näköalapaikalta oli mukava maisema puistoon.

Jatkoimme Rekolanojan vartta kohti Rekolaa. Jälleen olimme tunnelmallisella metsätiellä kilometrikaupalla. Keskikesän parasta tunnelmaa.

Poikkesimme katsomaan Rekolan komeaa kirkkoa. Päivän ”kohtaaminen” oli tänään täällä. Kirkossa sisällä näytti olevan menossa jokin pieni perhejuhla, ehkä vihkiminen, ja pieni poika kävi lasiovella moneen kertaan vilkuttamassa meille. Kivaa.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko on valmistunut vuonna 1987. Se on siis uudempaa modernia arkkitehtuuria, jonka on suunnitellut espoolainen Arkkitehtitoimisto Pirkko ja Pekka Piirta. Paikka on tosi kaunis ja edessä olevassa puistikossa on penkkejä levähtämistä varten.

Rekolasta ei enää ollut pitkä matka takaisin Havukoskelle. Kierreltyämme hetken puiston ulkoiluteitä pitkin, Juha oli yllättynyt nähdessään automme. Hänelle auringon mukaan suunnistaminen on yllättävän vieras asia joka kerta.

Tämä retki oli jälleen täynnä kaunista ja rauhallista luontoa. Leppäkorven kiertäminen ja Rekolanojan tunnelma olivat ehkä parhaat kohdat, mutta myös paikat, joista emme ennen olleet tienneet mitään, kuten Tussinkoski ja Korson Ankkapuisto olivat mukavia nähdä. Tykkäsimme kovasti.

Tämänkin reitin suunnittelussa käytimme hyväksemme Vantaan pyöräilyreittien sivuja. Leppäkorven, Vallinojan ja Tussinkosken osuudet on kuvattu reitillä seitsemän. Pidensimme itse reittiä Havukosken ja Rekolan osalta, saimme lisää luontoa päiväämme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s