Aihearkisto: Yleinen

Baumwipfelpfad Schwarzwald ja Bad Wildbad – elämys metsässä


Baumwipfelpfad


Mikä ihmeen juttu tämä on?

Pienellä googlaamisella löysin jotain. On kysymyksessä konsepti, jossa tuotetaan elämyksiä luonnossa, erityisesti metsissä, ja järjestetään tämä kaikki niin, että elämyksiin pääsee esteettömästi, pyörätuoleilla, kävellen ja  lastenvaunuja työntäen. Elämyksiin kuuluu puinen rakennelma korkealla, niin että sieltä voi katsella metsää ja muuta ympäröivää luontoa. Puisen, rakennetun polun varrella on elämyksiä ja levähdyspaikkoja ja mukavaa tekemistä erityisesti perheille. Samalla jaetaan tietoa metsästä, luonnosta ja metsäteollisuuden merkityksestä. Paikoille järjestetään opastettuja teemaretkiä ja tapahtumia, jopa konsertteja tai häitä. Näitä Baumwipfelpfadeja on useita ympäri Saksaa, ja löysin joitain myös Itävallasta ja Slovakiasta.  

Okei, siis mennään ja nähdään!

Tulimme illalla Bad Wildbadiin ja asetuimme Aparthotel Panoramaan. Juha jäi katselemaan parvekkeelta ja laittamaan iltapalaa, kun itse lähdin vielä kameran kanssa katselemaan, minne olimme tulleet.

Aurinko laski kylään ja rinteillä alkoi hämärtää. Pieni joki loi tunnelmaa.

Aamulla emme päässeet liikkeelle, ennen kuin vastapäinen kukkien tunnelma oli kuvattu.

Turisti-info antoi kartan ja neuvoi ympäristön pyörätiet. Juha totesi, että onneksi on omat pyörät mukana.

Rinteen ylös voi kävellä, lähelle Baumwipfelpfadia pääsee autollakin, mutta kätevin on tämä puolen tunnin välein nouseva vaunu suoraan Bad Wildbadin keskustasta. 

Sisäänkäynnin jälkeen alkoi metsään rakennettu polku.

Polun varrella oli kaikenlaisia elämyksiä. Tässä kävin ”silittelemässä” hirveä kuusten keskellä. Haasteelliseksi homman teki se, että tuossa sivurakennelmassa ei ollutkaan kiinteää lankkurakennelmaa pohjalla, vain muutamia lankkuja, joiden välistä pilkisti verkko.

Ihan niin kuin tässäkin, missä voi käydä vähän keikkumassa samaan tapaan kuin puujaloilla kävellään.

Lapset kulkivat monta kierrosta tässä. Minäkin menin kerran ja totesin keikkuvat puut aika haasteelliseksi. Juha kysyi, lupaanko pitsan, jos hänkin menee. Lupasin, kun kuvittelin, että Juha ei ollut tosissaan. Mutta oli.

  

Lopulta oltiin täällä.

Kävely lankkupolulla ylös laajaa ympyrää kiertäen oli hyvin rauhallista ja miellyttävää.

Kaikki muut etenivät rauhassa paitsi pari pikkutyttöä, jotka juoksivat ylös monta kertaa päästäkseen uudelleen ja uudelleen liukumaan alas putkea pitkin. Niiden isä liukui perässä ja huusi putkessa koko ajan tyttärensä nimeä: ”Hilfe, Hilfe!”

Aita oli hyvin turvallisen tuntuinen teräsverkko, jonka läpi voi ihailla luonnon värejä. Ruska oli nyt aluillaan.

Juha kärsii korkean paikan kammosta, mutta ei pitänyt tätä ollenkaan pahana.

Vasta kun tultiin puiden latvojen tasalle, sain jatkaa matkaani kolme ylintä kierrosta yksin. Juha jäi katselemaan, miten nuoret ja lapset lähtivät yksi kerrallaan putkea alas.

Maisema muuttuikin sillä kohtaa jonkin verran ja tuuli osui kävelijään vähän enemmän.

Aidassa oli siellä täällä kuvia ja näkökulmia metsän merkitykseen.

  

Kauempana näin myös metsässä olevan 380 metriä pitkän riippusillan. Tämän elämyksen jätimme tällä kertaa väliin.

  

Tornin vierellä oli lapsille puuhaa. Kiipeilyä ja hyppimistä.

  

Ja sitten sama toiseen suuntaan, kiskovaunulla alas. Tuolla toisella rinteellä oli hotellimmekin.

Olimme kesällä Hollannissa ja otin kymmenittäin kuvia kanavista, silloista ja kukista. Täälläkin oli.

Joku on joskus todennut, että tässä iässä yksi asia päivässä riittää. Niin riittääkin usein, mutta nyt päätimme olla reippaita ja lähteä toiseen projektiin. Nostimme pyörät pois auton perästä ja lähdimme ajamaan jokilaaksoa etelään. Kivaa!

Kapea Grosse Enz joki halkoo Bad Wildbadia. Kävimme  aika lähellä sen alkulähdettä eli Enziä, mutta emme ihan siellä asti, kun laskeskelimme, että pitää ehtiä takaisin ennen pimeää. Joki oli kaunis ja solisi tällä kohdalla matalana kivien yli.

 

Huomenna vaihdamme maata ja ylitämme Saksan ja Sveitsin rajan. Jos Sveitsistä on jotain kirjoitettavaa, se löytyy helpoiten Facebook-sivuamme tykkäämällä.

Lisää Baumwipfelbladeista esimerkiksi tästä linkistä: https://www.baumwipfelpfade.de/portal-de/

Mantelinkukkia Andalusiassa (Colmenar)

 

Olen jo vuosia katsellut ihaillen kuvia valkoisten ja vaaleanpunaisten mantelipuiden kaunistamista vuorenrinteistä, mutta vasta kaksi vuotta sitten olimme paikalla oikeaan aikaan. Onneksi! Mantelinkukkien ihailuun on Andalusiassa ja Espanjassa yleensäkin paljon mahdollisuuksia ja useita hyviä paikkoja ja reittejä. Täällä etelässä Mondan ja Guaron seudut ovat hyviä, Mijas Pueblon rinteillä, Aloran, Pizarran ja Antequeran seuduilla pääsee makuun myös. Itse laitoimme  navigaattoriin nimen Colmenar. Emme pettyneet.
Lue loppuun

Mantelipuu kukkii Andalusian rinteillä (Guaro)

Día de los Almendros

Guarossa vietetään joka vuosi Mantelipuiden kukkimisen päivää, Día de los Almendros. Se on normaalisti tammikuun viimeisenä sunnuntaina. Tänä vuonna se on siis 26.1.2020. Päivä sisältää opastetut vaellukset mantelipuita kasvaville rinteille, markkinoita, ohjelmaa ja manteliherkkuja. Voit seurata sivua ja päivämääriä itse kylän turistitoimiston sivuilta. Sivuilla myös neuvotaan ilmoittautumaan etukäteen, jos haluaa osallistua opastetuille vaelluksille. Tämä juttu ei ole tuosta päivästä, koska emme uskaltautuneet mukaan, vaan sitä seuraavasta. Ai miksi? Siihen on hyvin luonnollinen selitys. Eikä varmaan kovin yllättäväkään. Harmi, että sellaisesta syystä pitää jättää väliin hyvät juhlat. Lue loppuun

Torremolinos – älä jätä väliin!

Torremolinos on kestosuosikki

Torremolinos on mukava paikka Fuengirolan ja Malagan puolivälissä. Juna ohittaa sen tunnelissa. Ethän sinä sentään? Torremolinos on ollut vuosikymmeniä suosikki aurinkolomakohteena, mutta siitä on tullut myös suosittu paikka asua talven yli ja se tarjoaa muutakin nähtävää kuin rantapaseon, esimerkiksi rauhallisisa puistoja, shoppailumahdollisuuksia ja tapahtumia kulkueineen.

Torremolinos junalla

Toistaiseksi Torremolinosin juna-asemalla pitää kulkea portaita alas, vain ylöspäin voi seisoa liukuportailla, mutta aseman muuttamisesta esteettömäksi on jo tehty suunnitelmat ja päätös. Lue loppuun

Loppiainen Aurinkorannikolla

 

Loppiaisaatto Espanjassa

Olimme hyvissä ajoin Torremolinosin kävelykadulla, jossa tiesimme kohta tapahtuvan jotain. Espanjassa loppiainen on suuri juhla. Silloin jaetaan lapsille lahjat. Tietäjät (eli täällä kuninkaat Los Reyes Magos) jakavat ne yön aikana ja lapset jättävät ulko-ovelle vähän jotain ruokaa tietäjien kameleille. Tätä ennen kuitenkin juhlitaan kaduilla yhteisöllisesti kuninkaitten saapumista. Itämaan tietäjät tulevat näyttävinä kuninkaitten kulkueena keskeisiä katuja pitkin ja heittelevät karkkeja lapsille.
Lue loppuun

Tunnustusta Espanjan harrastajille!

Kaksi vuotta  sitten kyselin kavereilta, kannattaisiko meidän alkaa kirjoittaa matkablogia ja kyselin nimiehdotuksia sille. Sain rohkaisua ja ehdotuksia, joista en sitten valitettavasti valinnut mitään, vaan valitsin blogin nimeksi vähän hankalan ”Espanjaan Espanjassa Espanjasta”, koska ajattelimme kerätä siihen kokemuksemme Espanjan matkoista, emmekä siinä vaiheessa edes tienneet ajavamme vielä vaikka Montenegroon tai viettävämme kodinvaihtoviikkoja Hollannissa ja Sveitsissä.

Mutta tehty, mikä tehty, ja olemme koko päivän iloisina miettineet Costa del Sol Centro des Turistas Ignorantesin meille antamaa hienoa  tunnustusta  ahkerasta espanjanharrastuksestamme ja iloinneet siitä, että he ovat luvanneet meille palkinnoksi valkoisten andalusialaiskylien patikointikartat. Olemme sen kyllä ansainneet – eikö? Ihan ahkerasti olemme patikoineet tuntemattomilla vuorilla ja pikkukylissä ja kirjoittaneet niistä kaikenlaista positiivista: Lue loppuun

Seimet kertovat Betlehemistä, joulusta ja muustakin

Espanjan jouluseimet ovat valloittaneet minut. Niitä on kaikkialla,  ei vain kirkoissa vaan myös kaupungintaloilla, toreilla, näyteikkunoissa ja jopa liikenneympyröissä, ja ne ovat monipuolisia, todellisia kuvakertomuksia joulusta ja joulun ympärille sijoittuvista tapahtumista. Joissain kylissä on jouluseimiä myös livenä, paikallisten asukkaiden näytteleminä, mutta sellaista en ole vielä ehtinyt nähdä.  Loppiaisen jälkeen seimet puretaan.

Ihan uusi innostukseni seimiin ei ole, mutta espanjalaisseimien monipuolisuus on yllättänyt. Lue loppuun

Tää ei oo meidän juttu. Kun matkanteko ei ole kivaa.

Martes

Aurinkorannikon kuoron joulukonsertti päättyi kuudelta. Juha vaihtoi äkkiä rusetin, valkoisen paidan ja mustan puvun ajokamppeisiin ja muuttolinnut lähtivät kohti pohjoista.

Hetkeä myöhemmin tihrustin auton ikkunasta matkan ensimmäistä kuutamokuvaa A7-tiellä korkealla Benalmadenan ja Torremolinosin yläpuolella. Näitä kuutamokuvia oli tarjolla joka ilta matkan aikana. Lue loppuun

Celle – joulumarkkinat ja ristikkotalot

Saksalaiset joulutorit

Saksassa joka kaupungissa on omat joulumarkkinansa. Isommissa kaupungeissa voi olla teemoittain erilaisia joulutoreja. Joillain toreilla on enemmän esillä enkeleitä, toisilla tonttuja tai esimerkiksi sataman edustalla voi olla omanlaisensa tori. Yhteistä näille kaikille ovat herkkuja pursuavat myyntikojut. Glögiä (Glühwein) saa kaikkialla, koristeltuja isoja pipareita riippuu  kojun seinillä, on makkaroita, suklaata, paahdettuja manteleita, joulukoristeita, lahjatavaraa ja valoja. Lapsille on vähintään karuselli, usein myös luistelurata. En tahdo oikein edes uskoa, että vasta tänä jouluna kävin ensimmäistä kertaa saksalaisella joulutorilla, vaikka Saksassa muualla olemmekin matkustelleet varmaan kymmeniä kertoja. Ei vain ole koskaan matka osunut joulukuuhun. Ensimäisen parin tunnin pysähdyksemme teimme Bad Münstereifelin mielenkiintoisessa outlet-kylässä, jossa normaalisti asutetun kylän pääkadun kaupat ovat outlet-myymälöitä, ristikkotalot luovat tunnelmaa ja näin joulukuussa kojut reunustavat katua. Lue loppuun

Tolox – tyttöjen päivä

Tolox

Tolox on omissa mielikuvissani aina liittynyt Sierra de las Nievesin luonnonpuistoon ja vuoristoon. Lähes aina kun olemme hehkuttaneet Malagan vuorilla vaeltelua, joku on kysynyt: ”Mutta oletteko tutustuneet Sierra de las Nievesiin? Toloxista lähtee hyviä reittejä.” Tolox on varmasti hyvä kohde vaeltamiseen. Tänään Tolox antoi meille jotain aivan muuta eli päivän paikallisesta monipäiväisestä kyläjuhlasta. Lue loppuun