Aihearkisto: Yleinen

Pääsiäisviikko Granadassa

Niin paljon mahtui pääsiäisviikkoon  Granadassa. Palmusunnuntaina siunattiin palmunoksia, joka päivä kulkueet kulkivat pitkin katuja. Katselimme niitä katujen varsilla, kuljimme mukana, istuimme kiviaidalla monta tuntia katsellen Alhambran näkymistä lähtevää kulkuetta. Näimme  kantajia, soittajia, surevia naisia ja iloisia lapsia. Yhtenä yönä valvoimme aamuyöhön, kun kotikirkkoonsa palaava kulkue ohitti kapean kotikatumme parvekkeemme alta kahden maissa aamuyöllä. Kuvia kaikesta on paljon!

Pääsiäisviikko alkaa palmusunnuntaista, Domingo de Ramos, jolloin messussa siunataan palmunoksat. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, kansa huusi hoosiannaa kuninkaalle ja heilutteli palmunoksia. Tuskin ne kuitenkaan olivat ihan samanlaisia kuin nämä pitkälle kehitellyt viritelmät espanjalaisista pääsiäiskoristeista. Ei varmaan mikään ihme, että näitä näkyy parvekkeilla koristeina vielä kesälläkin.

Kirkoissa odottavat patsaat kulkueita. Ne on veljeskuntien tiloista kannettu valmiiksi kirkkoihin, joista ne sitten kulkueissa lavettien päällä kannetaan ulos. Patsaista käytetään nimitystä trono tai paso. Kulkueet ovat katolisten veljeskuntien järjestämiä, eivät katolisten seurakuntien.

Sattui olemaan sateinen päivä, mutta siitä huolimatta sadat ihmiset odottivat kirkon edustalla kulkueen alkamista. Me muiden mukana ja samalla seurasimme kulkueen hahmojen kerääntymistä kirkkoon. Siellä oli soittokuntaa, roomalaisia sotilaita, huppupäistä kansaa ja lapsia, joita vanhemmat ja koko suku saattoi paikalle. Kaikesta näki, miten yhteisöllinen tapahtuma koko pääsiäisviikko on. Eri ikäisiä osallistujia oli valtavasti. Kulkueilla ei kaikille ole mitään uskonnollista merkitystä, monet korostavat, että ne ovat enemmänkin kulttuuriin liittyvä traditio ja nykyisin vasemmistolaiset liikkeet ovat alkaneet yhä näkyvämmin niitä myös vastustaa.

Lasten osallistuminen oli iloista seurattavaa. Sieltä he tulivat koreineen iloisesti telmien ja koko suku otti kuvia. Lapset edustavat kulkueissa tavallisia Jeesuksen ajan kansalaisia.

Koreissa oli jaettavaa kulkueita seuraavalle yleisölle. Ensimmäiset jaettavat lähtivät odottaville kavereille heti kirkon pihalla. Olikohan kaikilla enää monituntisen vaelluksen jälkeen mitään jäljellä kulkueen loppupuolella?

Laveteilla kannettavat patsaat sisältävät eri tapahtumia pääsiäisviikolta. Tämä veljeskunta kantoi ehtoollisen asettamista kuvaavaa asetelmaa.

Sen perässä kulki surevia naisia mustissaan. Kaikilla oli musta huntu, risti kaulassa ja rukousnauha ja kynttilä kädessä.

Kulkueeseen osallistuva veljeskunta huppuineen ja silmäaukkoineen saattaa näyttää vähän pelottavaltakin. Heitä kutsutaan nimellä penitentes, eli he ovat syntejään katuvia Jeesuksen seuraajia. Jotkut kantavat siihen liittyviä symboleja, esim. ristiä olkapäillään tai kulkevat vaikka paljain jaloin, eli tekevät katumisharjoituksia. Kun he myöskin edustavat ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia,  he kulkevat tunnistamattomina. Naamioitumisen ja huppujen alkuperään en ole löytänyt tämän lisäksi muita kovin hyviä selityksiä, mutta yksi on se, että naamioituminen perustuu siihen, että veljeskunnat ovat nykyisin oikeammin hyväntekeväisyysjärjestöjä. Autettavan ei haluta tunnistavan auttajaansa, ettei hän joutuisi kiitollisuudenvelkaan tunnistamalleen henkilölle. Huppujen tarkoitus on naamioida heidät niin, että ainoastaan Jumala tietää heidän henkilöllisyytensä. Tämä tietysti sopii myös syntien katumiseen. Vain Jumala näkee.

Jeesuksen perässä kuljetetaan aina surusilmäistä Mariaa.

Vieressäni  seisonut vanhahko nainen oli ilmeisesti huomannut, että olen turisti ja neuvoi, että Marian tullessa minun pitäisi polvistua ja tehdä ristinmerkki. Ei meistä kumpikaan siihen sateesta märkään maahan polvistunut, enkä nähnyt kenenkään muunkaan sitä tekevän. Ristinmerkkejä sen sijaan tehtiin ahkerasti ja kuvia otettiin ihan yhtä ahkerasti.

Kulkueet lähtevät eri kirkoista ja kulkevat reittiään tuntikausia. Kaikkien reitit kulkevat kuitenkin tietyn aikataulun mukaan pienen matkan samaa reittiä. Sille taipaleelle on parin korttelin verran rakennettu katsomot, joilla voi istua ja katsoa ohi kulkevia kulkueita. Näihin katsomoihin ei satunnaisella turistilla kuitenkaan ole asiaa. Niihin pitää hankkia liput jo edellisenä vuonna ja koko viikoksi.

Kadunvarsilla oli tungokseen asti ihmisiä, mutta silti vietimme siinä seisten tuntikausia. Näimme uudelleen monta tuntia myöhemmin myös sen kulkueen, jonka lähtöä olimme seuranneet.

Tuuli antoi vauhdin tuntua huppupäiden kävelyyn.

Eri veljeskunnilla oli eri värit.

Lähietäisyydeltä saattoi vain ihmetellä lavettien ja patsaitten monimutkaisia koristeita.

Ja aina vain upeampia kukka-asetelmia Marian vaunuissa.

Pienen vilahduksen näimme myös kantajien määrästä. Tennareissa ja lenkkitossuissa mennään. Musiikki antaa tarkan tahdin ja sitä vielä ohjaa edessä kulkeva ohjaaja. On ehdottoman välttämätöntä, että kaikki kantajat etenevät samaan tahtiin. Jos tulisi häslinkiä, koko painava vaunu saattaisi alkaa kaatua ja sitä ei enää pysäyttäisi mikään.

Taukoja pidetään muutaman kymmenen metrin välein ja kantajia vaihdetaan välillä .

Kun Maria jälleen nousee ylös kantajien olkapäille, kansa yleensä taputtaa ja saattaapa pikkuisen huudella kannustushuutojakin. Ei tämä pelkkää harrasta suremista ole. Siis voisiko Espanjassa ollakaan?

Lapsia kulkueissa oli erityisen hauska seurata. Tämä pieni poika ”johti” koko orkesteria. Tarkoin askelein, täsmälleen rytmissä.

Pikkurumpalit ottivat tehtävänsä niin iloisesti tosissaan, että ihmettelimme, jaksavatko he oikeasti niin monta tuntia rummuttaa, kuin kulkue on liikkeellä.

Lapsilla oli myös monessa ryhmässä tämä erityistehtävä. Pienillä sytyttimillä käytiin sytyttelemässä tuulessa sammuvia kynttilöitä.

Monetkin pikkutytöt olivat äitiensä ja isoäitiensä tavoin pukeutuneet suruasuun. Ilme ei koko aikaa niin surullisena pysynyt.

Omasta korista riitti myös omaan suuhun.

En ole kyllä varma, olivatko koreissa näkyvät karkit ja suklaat jaettavaksi tarkoitettujakaan. Tässä kohtaa minullekin nimittäin käytiin tuomassa lahja.

Eikä se ollut syötävää vaan tällaisia pieniä tulitikkulaatikon kokoisia Jeesuksen ja Marian kuvia.

Ainoat kulkueissa näkemämme eläimet olivat hevosia. Yleensä Espanjassa on paljon koiria, mutta pääsiäiskulkueissa emme nähneet ainuttakaan.

Vieressäni seisonut mies (ei Juha) näytti vähän ihmettelevän, kun kamerani ei ollutkaan koko ajan suunnattuna kulkueeseen, vaan kallistelin ihan toiseen suuntaan. Sitten hän huomasi  kamerani näytöltä, mitä tein ja hymyili hyvin ymmärtävästi. Auringonlasku Sierra Nevadan suuntaan oli hetken kiinnostavampaa katsottavaa kuin pääsiäiskulkueet.

Eikä soittajien sormia palellut?

Lasten jaksamista emme lakanneet ihmettelemästä. Auringon laskettuakin vielä vain marssittiin iloisesti eteenpäin.

Me aloimme jo pikkuhiljaa väistyä vähän sivummalle.

Emmekä ihan viimeisiä ryhmiä enää nähneetkään.

Kulkueita ei kannata jäädä seuraamaan vain siinä muutaman korttelin tungoksessa, jonka kaikki ohittavat. Kulkueiden reitit ja aikataulut saimme turisti-infon esitteestä, jonka mukaan oli helppo suunnistaa reitille jo päiväsaikaa auringon paistaessa ja kulkea mukana.

Päivällä etenevässä kulkueessa oli rennompi meininki. Kulkue eteni jutellen toisilleen, ei ihan hiljaa ja tahdissa.

Jeesus kantoi ristiä liikenteenjakajien yli.

Marian kynttilöitä sytyteltiin pitkävartisella sytyttimellä.

Jeesuksen ristin kantaminen eteni pienen kävelysillan yli.

Katsojat istuskelivat rennosti sillan kaiteilla.

Päivällä kulkueen mukana kävellessä oli helppo myös tarkkailla kanssakulkijoiden jalkineita.

Jotkut etenivät paljain jaloin. Valinta liittyy ilmeisesti asketismiin ja kärsimyksen kokemiseen. Siis sillä tavalla, että mitä enemmän kärsii, sitä kirkkaamman kruunun saa.

Jotkut lievensivät kärsimystään sukilla.

Itse sanoisin kyllä, että näillä naisilla kärsimys vasta oli huipussaan, kun iltapäivällä alkanut kävely loppui joskus aamuyöstä.

Palmusunnuntaina olimme vähän ihmetellen katselleet, miten pääsiäiskulkueiden reiteillä myytiin ilmapalloja ja kaikenlaista (meidän mielestämme) vappukamaa, mutta asia alkoi aueta viikon mittaan.

Lapsillehan oli tärkeää päästä osallistumaan ja siihen tarvittiin sekä karkkia että rumpuja. Tietysti myös niille lapsille, jotka eivät kulkeneet mukana vaan katselivat kulkueita yleisön joukosta. Eikä kai ilmapalloista mitään haittaa ollut niistäkään. 

Ihmettelimme pitkään, minkä vuoksi lapset keräävät kynttilöistä tippuvaa talia isoksi palloksi. Kysyin yhdeltä naiselta,  ja hän sanoi, että se on vain hupia, että aika kuluisi, kun tuntikaupalla katsoo kulkueiden ohimarssia.

Näyttipä aikuisillekin olevan tarjolla jotain muuta kuin suruasuja ja huppuja.

Yksi kivoimmista kulkuepäivistä meille oli se, jolloin kiipesimme kaunista Carrera del Darroa Alhambran sivuitse Albaicinin puolelta Monasterio de la Concepciónin aukiolta lähtevää kulkuetta seuraamaan.

Olimme paikalla lähes pari tuntia ennen kulkueen lähtöä ja kun totesimme, että aukiolla jo oli paljon ihmisiä, jäimme portin pieleen muurille istumaan ja odottamaan, eli varasimme itsellemme istumapaikan niin kauan kuin se vielä oli mahdollista. Ei se odottaminen niin tylsää ollut, oli kiva seurata kaikenlaista.

Näimme läheltä veljeskunnan tunnukset jonkun kulkijan selästä. On siinä ollut kirjomista, kun nämä vaatteet ovat kymmenillä.

Tyttöjen lettinauhat olivat poikkeuksetta veljeskunnan väreissä.

Eilisen päivän kulkueessa lettinauhat olivat tietysti punaiset tai valkoiset niin kuin puvutkin.

Kantajanuorukaiset esittelivät auliisti, miten selkää vahvistetaan kantourakkaa varten ja peukuttivat hymyillen kuvaajaa.

Näin pehmustetuilla päähineillä vahvistetaan otsaa ja niskaa.

Orkesteri marssi paikalle soittaen.

Lopulta kulkue oli järjestäytynyt ja valui ulos luostarin pihalta.

Ensin tuli Jeesus jälleen kantaen ristiä.

Vaunu oli erittäin koristeellinen.

Alaspäin menevässä mutkassa Alhambra jäi hienosti taustalle.

Sitten tuli Maria, tällä kertaa tietysti sinisessä viitassa veljeskunnan värien mukaan.

Moni kävi kevyesti koskettamassa Marian vaunua. En tiedä, miksi, ehkä siihen liittyy jokin rukouselementti. Päätin kokeilla itsekin, kun olin sopivasti lähellä.

Maria hävisi samaan mutkaan Jeesuksen perässä, Alhambra taustalla. Oli kyllä juhlallista!

Tullimme Albaicinin pikkukatuja pitkin takaisin keskustaan katsomaan muita kulkueita. Jeesus kantoi taas ristiään ja näimme Marialla sekä punaisen että vihreän viitan.

Ohi kulkevassa orkesterissa äänenjohtaja piti huolta siitä, että puhaltimet säilyttivät vireensä.

Jotkut veljeskuntien symbolit olivat villimpiä kuin toiset.

Iltamyöhään seurasimme upeita kulkueita tänäänkin. Ei sieltä kaduilta oikein malttanut poiskaan lähteä, kun aina tuli uutta.

Seisomisella ja kylmällä ilmalla alkoi olla jo seurauksensa. Aamulla Juhan oli kovin vaikea päästä liikkeelle, ylipäänsä istua tai edes seistä. Soitimme matkavakuutusfirmaan ja saimme osoitteen, jonka kanssa he tekevät yhteistyötä. Harjoittelimme espanjaksi selittämään, että selkä on kipeä. Se kuvattiin ja Juha sai montakin lääkettä.

Maltoinko minä jättää yhtään iltaa väliin. No en, kyllähän tuolla tungoksessa yksinkin pärjää. Kävelin Plaza Nuevalle, jonka kautta kulki useita kulkueita.

Sen verran yksin oleminen toi mieleen epävarmuutta, että jossain vaiheessa siirryin syrjään avoimelta aukiolta vähän kauemmas seinän viereen. Aukio oli jotenkin liian avoin.

Eipä näitä mikään pakko olisi ollut iltakausia kadulla katsella. Televisiosta tuli koko viikon joka ilta ja yö kulkueita Sevillasta. Ihan selostettuina. Ihan kuin urheilukilpailuissa.

Oli meillä yksi ihan omakin yönäytös. Asuntomme oli vanhassa kaupungissa ja parvekkeemme alta kapeaa katua pitkin kulki aamuyöstä yksi kulkue kotikirkkoonsa. Jo hyvissä ajoin katu oli täynnä väkeä. Niin täynnä, että ihmettelimme, miten tuosta enää voi mikään kulkue mahtua.

Mutta sieltä se vähitellen tuli. Jeesus rukoili Getsemanessa öljypuun alla ja enkeli tarjosi hänelle juotavaa opetuslasten nukkuessa.

Marian tullessa näimme näytelmän, johon emme muualla olleet törmänneet. Parvekkeella meitä vastapäätä seisoi mies ja nainen ja he molemmat lauloivat arabialaistyyppisen ylistys- ja rukouslaulun Marialle ennen kuin kulkue jatkoi eteenpäin. Kysymyksessä oli ilmeisesti maurilaisperinnöstä muistuttava saeta-laulu.

Ja sitten Marian katoksen päälle alkoi sataa tuoreita kukkien terälehtiä. Seuraavana päivänä näin kadulla, että ne  olivat ruusun ja orkidean kukkia.

Laitomme parvekkeen ovet kiinni, laskimme kaihtimet ja vuorokaudenaika armahti. Hiljaista ei ollut, mutta uni tuli, olihan kello jo ainakin kolme.

Pääsiäispäivän kulkueita leimasi valo. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta, aurinko ja kevään vihreys yhdessä loivat iloisen tunnelman, jota heijastui kaikkialle. Hakeuduimme valoisalle puistokadulle katsomaan viimeistä kulkuetta. Musiikkikin oli iloisempaa.

Surevat naiset olivat vaihtaneet asunsa valkoiseen morsiushuntuun.

Mariankin puku oli valkoinen ja kukka-asetelmat vaaleanvihreän ja valkoisen yhdistelmää.

Poikkesimme vielä viereisessä kirkossakin katsomassa pääsiäisaamupäivän messua. Hetkeksi vain, espanjankieliseen messuun ei oikein jaksanut jäädä pitkäksi aikaa seisomaan. Istumapaikkoja ei enää riittänyt. Tunnelma oli kyllä käsin kosketeltavan iloinen ja helpottunut kaiken piinaviikon suremisen jälkeen.

Keväisenä iltapäivänä meidät yllätti vielä lasten kulkue. Kannettava lavetti ja patsas oli kevyempi ja vaatetus rennompi. Hartaus oli hommasta kaukana, niin paljon oli omaisia vieressä ottamassa kuvaa ja videota.

Pääsiäisviikko Granadassa on ikimuistettava. Tunnelma, kaikenlaiset pikkujutut, lapset, soittajat, koristellut lavetit ja patsaat – tällaisen kokeminen on harvinaista. Granada on ehkä kokemistamme pääsiäisviikoista kivoin. Olemme katselleet kulkueita aikaisemmin jo Marbellassa, Malagassa ja Tarragonassa. Kaikki ovat erilaisia. Marbellassa illat olivat tunnelmallisia, Malagan kulkueet ehdottomasti näyttävimpiä, joskin turistien tungos jonkin verran vie tunnelmaa. Tarragona Kataloniassa oli erilainen, kulkueet vaatimattomampia, niitä oli vähemmän ja kaikissa oli roomalaisia sotilaita.

Pääsiäispäivän iltana jätimme hyvästejä sekä pääsiäisviikolle että Granadalle. Kiipesimme Alhambran ohi mäelle ja katselimme vaaleanpunaiseksi värjäytyvää Sierra Nevadaa.

Jostain kaukaa kuului vielä orkesterin musiikkia sen verran, että aavistimme jossain vielä jonkun kulkueen menevän. Aurinko laski ja valot alkoivat syttyä.

Edellä olevasta voisi kuvitella, että näimme kaiken, mitä Granadalla oli tarjolla. Ei ihan sentään. Pitkäperjantain hartaimpia ja hiljaisempia kulkueita emme nähneet. Olimme poissa kaupungista, koska halusimme nähdä Riogordon kylän pääsiäisnäytelmän. Siitä on oma teksti täällä:

Riogordon pääsiäisnäytelmä – koko kylä näytttämöllä

Toinen näkemättä jäänyt on perinteinen ja kuuluista mustalaisten Kristuksen kulkue paso del Cristo de los Gitanos,  joka lähtee Sacromontesta. Kulkue on liikkeellä pimeän aikaan ja sitä juhlistavat luolien suulle ja asumusten eteen sytytetyt pääsiäistulet. Ehkä vielä joskus? Oletko sinä nähnyt sitä? Tai yleensä näitä pääsiäiskulkueita? Mitä mieltä olet? Jätä viesti kommentteihin, olisi kiva jakaa kokemuksia.

Luin tänään mielenkiintoisen ja minulle uutta tietoa antanee tekstin palmunoksista Barcelonassa: Löydät sen täältä Virvon varvon Barcelonassa 

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Jos erityisesti Malagan kulkueet kiinnostavat, Espanja-loman sivulta löytyy hyvin sekä eri päivien kulkueita ja veljeskuntien osuutta valaiseva teksti.

Riogordon pääsiäisnäytelmä – koko kylä näyttämöllä

Pääsiäisviikolla Espanjassa todella tapahtuu. Pääsiäiskulkueita on kaikkialla ja ne ovat varsinkin suuremmissa kaupungeissa todella näyttäviä. Monissa kylissä on omia perinteisiä tapahtumia, esimerkiksi pääsiäisnäytelmiä. Yksi hienoimmista on Riogordon pääsiäisnäytelmä, jota pidetään yhtenä Espanjan upeimmista.

Riogordon kylä on nätisti vuorten sylissä. Kuvat on otettu Colmenarin suunnasta. Ensimmäinen helmikuun alussa, kun Sierra Nevadan huipuilla vielä näkyi reilusti lunta ja rinteillä kukkivat mantelipuut. Toinen maaliskuun lopussa, jolloin rinteillä jo oli paljon vihreämpää.

Näyttämö on luonnonrinne, jonne on rakennettu esityspaikat. Koko näytelmä tapahtuu rinteellä eri paikoissa. Vasemmalla on juutalaisten pappien paikka, edessä olevat pylväät kuuluvat roomalaisille ja niiden edessä Pilatuskin kätensä pesee. Jeesus opettaa rinteellä, kansa kulkee milloin missäkin, samarialainen nainen tulee kaivolle, sokea mies tulee kansanjoukosta, kansalla on mukanaan lapsia, joiden Jeesus sallii tulla lähelleen. Näytelmää on helppo seurata, vaikka ei osaisi espanjaa. Raamatun keskeiset kertomukset ovat useimmille niin tuttuja, että hyvin tietää, mitä on tekeillä.

Katsomoon mahtuu noin 6000 ihmistä ja hyville paikoile pitää tulla ajoissa. Tässä tilanne noin 1,5 tuntia ennen näytöksen alkamista. Keskellä edessä oli paikkoja varattu joillekin kutsuvieraille tai ryhmille. Onneksi vielä pääsimme eturiviin. Siitä oli helppo häiritsemättä kuvata. Kamera sylissä.

Tämä aurinkoisempi kuva on ensimmäisestä kerrastamme vuodelta 2016. Silloin paistoi aurinko, mutta toisinkin voi olla. Näytelmä kestää ilman väliaikaa melkein neljä tuntia, joten on hyvä myös pukeutua kunnolla. Toisella kerralla pipo ei ollut yhtään liikaa.  Mukana tuodut tuolin pehmusteet eivät myöskään olleet turhaa luksusta. Takanamme istunut pariskunta sanoi näytelmän jälkeen koko ajan kadehtineensa istuintyynyjämme.

Pääsiäisnäytelmä on koko kylän ponnistus ja harrastus. Siihen osallistuu 400 esittäjää. Kävellessämme esityspaikalle yksi ravintolanpitäjä ystävineen jäi juttelemaan. He kertoivat kohta olevansa näyttämöllä Barabbas ja Kaifas ja olivat aivan innoissaan, kun me kerroimme omien poikiemme olleen myös esittämässä pääsiäisnäytelmärooleja Suomessa. Toinen lauloi Jeesuksen roolin ja toinen Kaifaan.

Aluksi kaikki esittäjät marssivat näyttämölle hevosta myöten.

Naisia lapsineen, mukana myös ihan kannettavia pieniä. Naisten itse tehdyissä puvuissa oli mukava värimaailma.

Ensimmäisessä näytöksessä Abraham ja Iisak joutuivat ratkaisemaan vaikeimmista vaikeinta ongelmaa.

Isä ja poika olivat jo luopuneet taistelemasta Jumalan tahtoa vastaan, kun Jumala sanoikin Abrahamille, ettei Iisakia tarvitse uhrata ja antoi samalla isot lupaukset tulevaisuudesta. Paikalle tupsahti enkeli, jolla oli lammas sylissään. Lopulta lammaskin sai lähteä Iisakin olkapäillä pois.

Jeesus kohtasi kaivolla samarialaisen naisen, jolle kertoi olevansa Messias.

Nainen villiintyi täysin ja juoksi kertomaan kohtaamisesta kylän muille naisille. ”Hän kertoi minusta kaiken! Hän se on!”

Jeesus opetti kansaa. Vuorisaarna menossa. ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”
”Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen”
”Autuaita kärsivälliset, he perivät maan”
”Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan”
”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan”
”Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan”
”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen”
”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta”
”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa”
”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri”
Jeesus valitsi itselleen kurjan joukon opetuslapsia. Mukana oli myös pettureita ja vallanhimoisia vehkeilijöitä.
Rikasta nuorukaista Jeesus kehotti menemään ja myymään kaiken ja antamaan sen köyhille. Ei ihme, että rikkaan on vaikea päästä taivaaseen.
Jeesus opetti rukoilemaan. Isä meidän, joka olet taivaissa…

Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen tuomitsemaan aviorikoksesta syytetyn naisen, mutta Jeesus yllätti heittämällä pallon syyttäjille. ”Se joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven!”

Naisen tuoneet miehet katselivat äänettöminä vaivihkaa sopivaa reittiä poistua tapahtumien keskipisteestä.

Sokea kerjäläinen tuotiin Jeesuksen luokse. Jeesus kysyi osuvan kysymyksen: ”Mitä haluat, että tekisin sinulle?” ”Herra, että saisin näköni jälleen”, vastasi mies ja kohtaamisen jälkeen hän lähti iloisena näkevänä eteenpäin.

Kansa heilutti palmunoksia kaupunkiin ratsastavalle Jeesukselle.

Jeesus antoi lasten tulla, vaikka opetuslapset ensin luulivatkin lasten häiritsevän Jeesusta.

Lapset innoissaan melkein peittivät Jeesuksen näkyvistä. Jokainen sai halit ja  kaksi poskipusua espanjalaiseen tapaan.

Opetuslapsetkin olivat ymmällä, kun Jeesus antoi naisen voidella jalkansa kalliilla öljyllä. Juudas piti sitä suurena tuhlauksena ja olisi keksinyt tuhlatuille rahoille paremmankin osoitteen kuin Jeesuksen jalat.

Illan isäntä sai näpäyksen siitä, että ei ollut huomioinut vierastaan tapojen mukaisesti.

Mariaan oli tämän näytelmän Jeesuksella tiiviimmät suhteet, kuin ennestään tiesin. En muista Raamatusta esim. sellaista kohtaa, jossa Jeesus kävisi kysymässä äidiltään neuvoa.

Enkä sitä, että Maria olisi tullut erityisesti Jeesuksen avuksi, kun hän lyyhistyi ristin alle.

Opetuslapset ja Jeesus viettivät viimeistä iltaa yhdessä. Paljon Jeesus puhui heille. Antoi leipää ja viiniä ja rukoili, että olisivat yhtä ja rakastaisivat toisiaan. Että maailma uskoisi. Rukoilee varmaan vieläkin.

Juudas keksi, keneltä saa rahaa. 

Ja laski, että varmasti sai kolmekymmentä. Yksi puuttui, ja ylipappi sai kaivaa jostain vielä lisää.

Jeesus rukoili, muut nukkuivat. ”Jos on mahdollista, ota minulta pois tämä malja. Tapahtukoon Sinun tahtosi.”

Juudas kuitenkin kavalsi Jeesuksen ja Jeesus vangittiin. Äkkipikainen Pietari nousi puolustamaan Jeesusta ja huitaisi miekalla yhdeltä vangitsijalta korvan.

Jeesus yllätti nuhtelemalla Pietaria, että miekkaan tarttuva siihen hukkuu ja paransi palvelijan korvan.

Ja sen jälkeen vangitsijat lähtivät viemään Jeesusta köytettynä tuomiolle.

Jumalaa pilkannut Jeesus joutui tuomiolle.

Ja taas Jeesusta vietiin narussa sidottuna pitkin kenttää.

Pilatuksen antaman tuomion jälkeen Jeesusta ruoskittiin pahasti. 

Pilatus yritti pestä kätensä koko hommasta. Roomalaiset sotilaat olivat jo kruunanneeet Jeesuksen kuninkaaksi orjantappurakruunulla.

Pietari joutui tilille Jeesuksen tuntemisesta, kielsi kaiken ja kauhistui itsekin, kun kukko muistutti, mitä Jeesus oli ennustanut.

Samoin Juudas tajusi pettäneensä Herransa. Mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi, vaikka hän kävi palauttamassa saamansa kolmekymmentä kolikkoa. Jeesus oli jo otettu kiinni ja vangittu.

Juudas ajautui täysin toivottomaan tekoon. Koki tehneensä kovin väärin ja meni ja hirtti itsensä.

Jeesus päätyi kantamaan ristiä, jonka alle lopulta luhistui.

Golgatalle se risti kuitenkin vietiin, ja sotilaat marssivat tekemään, mitä tehtävä oli.

Lopulta siellä seisoi kolme ristiä. Muutama vaikuttava keskustelu käytiin. Ryöväri sai taivaspaikan ja Maria uuden pojan Johanneksesta. Lopulta Jeesus antoi henkensä.

Kuolinhetkellä tuli pimeys ja maanjäristys ja kansa pakeni.

Viimeisinä pakenivat sotilaatkin.

Vain Jeesuksen äiti ja Maria Magdaleena jäivät.

Jeesus laskettiin alas ristiltä ja häntä lähdettiin viemään Nikodeemuksen osoittamaan hautaan

.

Ja lopuksi oli vain tyhjä risti. Kansa lähti pääsiäislauantain viettoon.

Me lähdimme ajamaan pois muutaman kilometrin päähän Colmenariin hotelliin.  Liikennettä oli niin paljon, että piti tyytyä auton ikkunasta räpsimään hienosta iltamaisemasta mitä räpsittävissä oli. Ilta ei ollut vielä liian pitkällä, mutta olimme valinneet hotellimajoituksen, koska majapaikkamme oli tällä kertaa Granadassa ja sinne vanhaan kaupunkiin ajaminen olisi ollut pääsiäiskulkueiden takia mahdotonta perjantai-iltana.

Tietoa Riogordon tämänvuotisesta pääsiäisnäytelmästä: El Paso de Riogordo. Näytelmä esitetään pitkäperjantaina ja pääsiäislauantaina. Viime vuonna emme onnistuneet saamaan etukäteen lippua. Menimme paikalle jo kahdelta, jolloin lippuja alettiin myydä portilla. Olimme ensimmäisten joukossa ja saimme lipun. Vaikka jono näytti kasvavan, luulen, että halukkaat lippunsa saivat.

Oletko sinä nähnyt tämän? Mitä tykkäsit? Voit jättää kommentin tähän alle.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt kotona Helsingin lähialueilla retkeillessä, mikä sekin on ollut hyvin antoisaa. Kuvia tästä pääsiäisnäytelmästä on tänä vuonna esillä pääsiäisviikolla Länsi-Pakilassa Hyvän Paimenen kirkon pääsiäisikkunoilla, eli rakennuksen pohjoispuolella ulkoiluväylän puolella.

¿Opiskeletko espanjaa?

Uusi  ihana ystävämme Lola vei meidät reilut viisi vuotta sitten autollaan Marbellasta viikonlopuksi kotikaupunkiinsa Granadaan.

Osasin espanjaa kaksi sanaa: hola ja gracias. Menomatkalla opin kolme sanaa lisää: Muy bonito, trucha ja coche. Paluumatkalla vielä sanan sol, kun aurinko paistoi viistosti pahasti ajajan silmiin. Minua hävetti ja harmitti. Olisin keksinyt sata asiaa, joista olisi ollut kiva jutella espanjalaisen opettajakollegan kanssa, mutta emme vain päässeet alkuun, kun toisen englannin kieli oli nolla ja toisen espanjan kieli nolla, ja se, että toinen vielä ajoi autoa, ei oikein sallinut käsillä puhumista, elekieltä ja sanakirjoja. Tuon viikonlopun jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla osaan.

Siitä alkoi vuosien prosessi. Duolingo, kesäyliopistokurssit, keskustelukursseja Espanjassa, työväenopisto, SES-kielikurssit – jopa lukion lyhyen espanjan oppimäärä. Onnistumisia ja pettymyksiä …

Lue loppuun

Baumwipfelpfad Schwarzwald ja Bad Wildbad – elämys metsässä


Baumwipfelpfad


Mikä ihmeen juttu tämä on?

Pienellä googlaamisella löysin jotain. On kysymyksessä konsepti, jossa tuotetaan elämyksiä luonnossa, erityisesti metsissä, ja järjestetään tämä kaikki niin, että elämyksiin pääsee esteettömästi, pyörätuoleilla, kävellen ja  lastenvaunuja työntäen. Elämyksiin kuuluu puinen rakennelma korkealla, niin että sieltä voi katsella metsää ja muuta ympäröivää luontoa. Puisen, rakennetun polun varrella on elämyksiä ja levähdyspaikkoja ja mukavaa tekemistä erityisesti perheille. Samalla jaetaan tietoa metsästä, luonnosta ja metsäteollisuuden merkityksestä. Paikoille järjestetään opastettuja teemaretkiä ja tapahtumia, jopa konsertteja tai häitä. Näitä Baumwipfelpfadeja on useita ympäri Saksaa, ja löysin joitain myös Itävallasta ja Slovakiasta.  

Okei, siis mennään ja nähdään!

Tulimme illalla Bad Wildbadiin ja asetuimme Aparthotel Panoramaan. Juha jäi katselemaan parvekkeelta ja laittamaan iltapalaa, kun itse lähdin vielä kameran kanssa katselemaan, minne olimme tulleet.

Aurinko laski kylään ja rinteillä alkoi hämärtää. Pieni joki loi tunnelmaa.

Aamulla emme päässeet liikkeelle, ennen kuin vastapäinen kukkien tunnelma oli kuvattu.

Turisti-info antoi kartan ja neuvoi ympäristön pyörätiet. Juha totesi, että onneksi on omat pyörät mukana.

Rinteen ylös voi kävellä, lähelle Baumwipfelpfadia pääsee autollakin, mutta kätevin on tämä puolen tunnin välein nouseva vaunu suoraan Bad Wildbadin keskustasta. 

Sisäänkäynnin jälkeen alkoi metsään rakennettu polku.

Polun varrella oli kaikenlaisia elämyksiä. Tässä kävin ”silittelemässä” hirveä kuusten keskellä. Haasteelliseksi homman teki se, että tuossa sivurakennelmassa ei ollutkaan kiinteää lankkurakennelmaa pohjalla, vain muutamia lankkuja, joiden välistä pilkisti verkko.

Ihan niin kuin tässäkin, missä voi käydä vähän keikkumassa samaan tapaan kuin puujaloilla kävellään.

Lapset kulkivat monta kierrosta tässä. Minäkin menin kerran ja totesin keikkuvat puut aika haasteelliseksi. Juha kysyi, lupaanko pitsan, jos hänkin menee. Lupasin, kun kuvittelin, että Juha ei ollut tosissaan. Mutta oli.

  

Lopulta oltiin täällä.

Kävely lankkupolulla ylös laajaa ympyrää kiertäen oli hyvin rauhallista ja miellyttävää.

Kaikki muut etenivät rauhassa paitsi pari pikkutyttöä, jotka juoksivat ylös monta kertaa päästäkseen uudelleen ja uudelleen liukumaan alas putkea pitkin. Niiden isä liukui perässä ja huusi putkessa koko ajan tyttärensä nimeä: ”Hilfe, Hilfe!”

Aita oli hyvin turvallisen tuntuinen teräsverkko, jonka läpi voi ihailla luonnon värejä. Ruska oli nyt aluillaan.

Juha kärsii korkean paikan kammosta, mutta ei pitänyt tätä ollenkaan pahana.

Vasta kun tultiin puiden latvojen tasalle, sain jatkaa matkaani kolme ylintä kierrosta yksin. Juha jäi katselemaan, miten nuoret ja lapset lähtivät yksi kerrallaan putkea alas.

Maisema muuttuikin sillä kohtaa jonkin verran ja tuuli osui kävelijään vähän enemmän.

Aidassa oli siellä täällä kuvia ja näkökulmia metsän merkitykseen.

  

Kauempana näin myös metsässä olevan 380 metriä pitkän riippusillan. Tämän elämyksen jätimme tällä kertaa väliin.

  

Tornin vierellä oli lapsille puuhaa. Kiipeilyä ja hyppimistä.

  

Ja sitten sama toiseen suuntaan, kiskovaunulla alas. Tuolla toisella rinteellä oli hotellimmekin.

Olimme kesällä Hollannissa ja otin kymmenittäin kuvia kanavista, silloista ja kukista. Täälläkin oli.

Joku on joskus todennut, että tässä iässä yksi asia päivässä riittää. Niin riittääkin usein, mutta nyt päätimme olla reippaita ja lähteä toiseen projektiin. Nostimme pyörät pois auton perästä ja lähdimme ajamaan jokilaaksoa etelään. Kivaa!

Kapea Grosse Enz joki halkoo Bad Wildbadia. Kävimme  aika lähellä sen alkulähdettä eli Enziä, mutta emme ihan siellä asti, kun laskeskelimme, että pitää ehtiä takaisin ennen pimeää. Joki oli kaunis ja solisi tällä kohdalla matalana kivien yli.

 

Huomenna vaihdamme maata ja ylitämme Saksan ja Sveitsin rajan. Jos Sveitsistä on jotain kirjoitettavaa, se löytyy helpoiten Facebook-sivuamme tykkäämällä.

Lisää Baumwipfelbladeista esimerkiksi tästä linkistä: https://www.baumwipfelpfade.de/portal-de/

Mantelinkukkia Andalusiassa (Colmenar)

Olen jo vuosia katsellut ihaillen kuvia valkoisten ja vaaleanpunaisten mantelipuiden kaunistamista vuorenrinteistä, mutta vasta kaksi vuotta sitten olimme paikalla oikeaan aikaan. Onneksi! Mantelinkukkien ihailuun on Andalusiassa ja Espanjassa yleensäkin paljon mahdollisuuksia ja useita hyviä paikkoja ja reittejä. Täällä etelässä Mondan ja Guaron seudut ovat hyviä, Mijas Pueblon rinteillä, Aloran, Pizarran ja Antequeran seuduilla pääsee makuun myös. Itse laitoimme  navigaattoriin nimen Colmenar. Emme pettyneet.
Lue loppuun

Mantelipuu kukkii Andalusian rinteillä (Guaro)

Día de los Almendros

Guarossa vietetään joka vuosi Mantelipuiden kukkimisen päivää, Día de los Almendros. Se on normaalisti tammikuun viimeisenä sunnuntaina. Tänä vuonna se on siis 26.1.2020. Päivä sisältää opastetut vaellukset mantelipuita kasvaville rinteille, markkinoita, ohjelmaa ja manteliherkkuja. Voit seurata sivua ja päivämääriä itse kylän turistitoimiston sivuilta. Sivuilla myös neuvotaan ilmoittautumaan etukäteen, jos haluaa osallistua opastetuille vaelluksille. Tämä juttu ei ole tuosta päivästä, koska emme uskaltautuneet mukaan, vaan sitä seuraavasta. Ai miksi? Siihen on hyvin luonnollinen selitys. Eikä varmaan kovin yllättäväkään. Harmi, että sellaisesta syystä pitää jättää väliin hyvät juhlat. Lue loppuun

Torremolinos – älä jätä väliin!

Torremolinos on kestosuosikki

Torremolinos on mukava paikka Fuengirolan ja Malagan puolivälissä. Juna ohittaa sen tunnelissa. Ethän sinä sentään? Torremolinos on ollut vuosikymmeniä suosikki aurinkolomakohteena, mutta siitä on tullut myös suosittu paikka asua talven yli ja se tarjoaa muutakin nähtävää kuin rantapaseon, esimerkiksi rauhallisisa puistoja, shoppailumahdollisuuksia ja tapahtumia kulkueineen.

Torremolinos junalla

Toistaiseksi Torremolinosin juna-asemalla pitää kulkea portaita alas, vain ylöspäin voi seisoa liukuportailla, mutta aseman muuttamisesta esteettömäksi on jo tehty suunnitelmat ja päätös.

Lue loppuun

Loppiainen Aurinkorannikolla

Loppiaisaatto Espanjassa

Olimme hyvissä ajoin Torremolinosin kävelykadulla, jossa tiesimme kohta tapahtuvan jotain. Espanjassa loppiainen on suuri juhla. Silloin jaetaan lapsille lahjat. Tietäjät (eli täällä kuninkaat Los Reyes Magos) jakavat ne yön aikana ja lapset jättävät ulko-ovelle vähän jotain ruokaa tietäjien kameleille. Tätä ennen kuitenkin juhlitaan kaduilla yhteisöllisesti kuninkaitten saapumista. Itämaan tietäjät tulevat näyttävinä kuninkaitten kulkueena keskeisiä katuja pitkin ja heittelevät karkkeja lapsille.
Lue loppuun

Tunnustusta Espanjan harrastajille!

Kaksi vuotta  sitten kyselin kavereilta, kannattaisiko meidän alkaa kirjoittaa matkablogia ja kyselin nimiehdotuksia sille. Sain rohkaisua ja ehdotuksia, joista en sitten valitettavasti valinnut mitään, vaan valitsin blogin nimeksi vähän hankalan ”Espanjaan Espanjassa Espanjasta”, koska ajattelimme kerätä siihen kokemuksemme Espanjan matkoista, emmekä siinä vaiheessa edes tienneet ajavamme vielä vaikka Montenegroon tai viettävämme kodinvaihtoviikkoja Hollannissa ja Sveitsissä.

Mutta tehty, mikä tehty, ja olemme koko päivän iloisina miettineet Costa del Sol Centro des Turistas Ignorantesin meille antamaa hienoa  tunnustusta  ahkerasta espanjanharrastuksestamme ja iloinneet siitä, että he ovat luvanneet meille palkinnoksi valkoisten andalusialaiskylien patikointikartat. Olemme sen kyllä ansainneet – eikö? Ihan ahkerasti olemme patikoineet tuntemattomilla vuorilla ja pikkukylissä ja kirjoittaneet niistä kaikenlaista positiivista: Lue loppuun

Seimet kertovat Betlehemistä, joulusta ja muustakin

Espanjan jouluseimet ovat valloittaneet minut. Niitä on kaikkialla,  ei vain kirkoissa vaan myös kaupungintaloilla, toreilla, näyteikkunoissa ja jopa liikenneympyröissä, ja ne ovat monipuolisia, todellisia kuvakertomuksia joulusta ja joulun ympärille sijoittuvista tapahtumista. Joissain kylissä on jouluseimiä myös livenä, paikallisten asukkaiden näytteleminä, mutta sellaista en ole vielä ehtinyt nähdä.  Loppiaisen jälkeen seimet puretaan.

Ihan uusi innostukseni seimiin ei ole, mutta espanjalaisseimien monipuolisuus on yllättänyt. Lue loppuun