Erfurtin vanha kaupunki on Saksan parhaiten säilyneitä selvittyään toisesta maailmansodasta vähin vaurioin ja tämä näkyi heti, kun lähdimme kävelemään illalla Erfurtin sydämeen, eli juuri siihen vanhaan kaupunkiin. Vanhoja kauniita rakennuksia oli paljon, mutta oli myös modernia ja uutta, kuten kauppakeskus, raitiovaunuja, suihkulähteitä ja puistoja.
Lue loppuun
Onko tämä ilo, suoritus vai vitsi? Lastenlapsista yhdeksän aloittaa koulun, lapsista osalla alkaa kouluvuosi töissä, ystäviä kokoontuu kouluihin. Ja mitä me sitten keksimme, kun ei koulu enää kuulu kuvioihin. No, me pakkaamme eväät mukaan, lataamme sähköpyörien akut ja aiomme nauttia hyvästä säästä ja vapaasta päivästä. Kivaa polkemista, terveellinen liikuntapäivä, kauniita maisemia ja muistoja elämästä.
Edellisenä iltana tulee kuitenkin vähän mutkaa matkaan. Kai se kuuluu tähän ikään.
Lue loppuun
Ihanaa, että taas pääsee. Jonkin verran on jo valmiita suunnitelmia ja ehkä vielä enemmän ideoita ja kysymyksiä. Valmiit suunnitelmat ovat meille tuttuja, eli Finnlinesin laivalla helmikuussa Travemündeen, automatka Espanjaan, siellä kahden viikon kodinvaihto, aktiivinen retkeilykuukausi Aurinkorannikolla ja taas autolla Euroopan halki vapuksi kotiin. Kesällä pyöräillään.
Mitä sitten sen kesän jälkeen tapahtuu? Siihen enemmänkin keräillään ideoita.
Lue loppuun
Kuinka kauan sähköpyörän akku kestää? Tämän kysymyksen kuulen usein. En ole kertaakaan jaksanut tai ehtinyt yhdessä päivässä ajaa akkua loppuun, mutta nyt sen lopulta tein.
Lue loppuun
Kun lastenlapset menevät kouluun ja ystävät aloittavat lukuvuoden, iskee pieni haikeus. Kotiin ei tee mieli jäädä, ja mikä olisi hauskempaa kuin pakata eväät ja lähteä pyöräilemään koko päiväksi. Viime vuonna pyöräilimme koulun aloituspäivänä 77 kilometriä, ja nyt lisääntynyt eläkevuosien määrä antoi uuden haasteen: 88,8km. Kartalle nousi Espoon rantaraitti, sitten Meilahti ja sieltä Paloheinän, Haltialan ja Tikkurilan kautta kotia kohti. Tutustuimme samalla pyörien kuljettamiseen junassa.
Lue loppuun
Villa Elfvik sattui matkareitillemme pyöräillessämme Espoon rantaraittia. Pysähdyimme tutustumaan ja päätimme saman tien tulla lasten kanssa sinne uudelleen. Oli niin houkuttelevaa. Nyt olemme käyneet jo kahden eri porukan kanssa. Molemmat olivat aivan innoissaan.
Villa Elfvikin luontotalo on Espoon kaupungin ympäristövalistuskeskus ja arvokas jugend-huvila.
Esillä on tietoa siitä, miten jokainen itse voisi edistää kestävää elämäntapaa.
Lue loppuun
Ylioppilasjuhlistani on nyt viisikymmentä vuotta. On syytä riemuita ja juhlia uudelleen. Suunnittelin siis 50 kilometrin pyöräilyreitin koulumatkani ja lapsuuteni maisemiin. Maisemat johdattivat sekä muistoihin että elämänvaiheiden arviointiin. Vietin todella upean riemujuhlapäivän.
Näin aloitin kertomukseni viime vuonna, kun muita juhlia ei rajoitusten vuoksi vielä järjestetty. Viikko sitten oli lopulta juhla (51v) ja aivan huikea tapaaminen. Lisäsin vähän kokemuksesta tekstin loppuun, mutta ensin tämä pyöräilyjuhla:
Triglavin kansallispuiston pohjoisreunassa Sava-joen laaksossa kulkee valtavan hyvä pyöräilyreitti Jesenicestä Italian rajalle Rateceen, josta pyörätie jatkuu Italiaan. Reitin varrelle jäävät Mojstrana, Gozd Martuljek ja Kranjska Gora, jotka ovat viehättäviä pieniä kyliä ja tarjoavat paljon majapaikkoja, laskettelurinteitä, patikkareittejä, näköaloja ja muuta viihdykettä myös matkailijoille. Pyörätie on hyvässä kunnossa ja kulkee metsän, vuorten ja niittyjen keskellä, ei edes autotien rinnalla. Siis juuri sellainen, jota me ajaisimme vaikka joka päivä. Olimme Gozd Martuljekissa 2013 kolmisen viikkoa kodinvaihtolomalla ja pyöräilimme reitillä ja muuallakin lähistöllä paljon, joten oli itsestäänkin selvää, että tulimme uudelleen juuri tänne, kun tulimme uudelleen Sloveniaan.
Lue loppuun
Millstätter See oli meille tuttu paikka. Olimme jo kerran pyöräilleet sen ympäri ja juuri siksi halusimme tehdä sen jälleen. Koko järven ympäri kulkee pyörätie kauniissa maisemissa ja matkaksi tulee vain reilut 30km.
Aamunäkymä terassiltamme kiirehti matkaan lähtöä. Tuonne ja pian!
Salzach-joki välähti viime kesänä otsikoissa, kun uutisoitiin Saksan järkyttävistä tulvista, jotka vähän levisivät Itävallankin puolelle, jossa juuri Salzach-joen varrella vesi nousi. Olimme kuulleet myös joen varren pyöräteistä, ja ne houkuttelivat. Etsimme majapaikan pienestä Uttendorfin kylästä ja vierailtuamme Berchtesgadenissa Kehlsteinhausissa suuntasimme sinne.
Hyvältä näytti, vaikka ensin olimme vähän ymmällä. Soittelimme isäntäväen ovikelloa, eikä kukaan tullut. Ovikin aukesi, mutta ei sisällä ollut ketään. Sitten hoksasin nimelläni olevan kirjekuoren parvekekukkien laatikossa. Sielläpä oli avain ja viesti siitä, että huoneistomme oli ensimmäisessä (eli toisessa) kerroksessa.
Ei mitään ongelmaa. Tällaisia kontaktittomia sisäänkirjautumisia olimme kokeneet jo useita matkallamme ja meille se sopi mainiosti. Kun sisätilat vielä olivat tervetulleen viihtyisät, kaikki oli hyvin.
Lue loppuun
Aila ja Juha 