Akku tyhjäksi pyöräillen

Kuinka kauan sähköpyörän akku kestää? Tämän kysymyksen kuulen usein. En ole kertaakaan jaksanut tai ehtinyt yhdessä päivässä ajaa akkua loppuun, mutta nyt sen lopulta tein.

Tuusula tutuksi pyöräillen

”Tuusula tutuksi” on ollut mielessä koko tämän kesän, koska vappuna muutimme tänne. Olemme pyöräilleet paljon, ja myös osallistuneet monenlaisiin tilaisuuksiin. Juhannuksena pyöräilimme Rusutjärvelle seurakunnan juhannusaaton iltaan laulamaan, Tuusula-päivänä kiertelimme pyöräillen Työläiskotimuseon ja Ilmantorjuntamuseon, ja kauppa- ja kirjastokäynnit on myös pyöräilty. Hyvin sujuu. Ilman sähköpyörää ei olisi niin sujuvaa, ei välttämättä edes jaksaisi, eikä hikisenä ole niin kiva osallistua tilaisuuksiin.

Ihan paras pyöräilykohde on kiertää Tuusulanjärvi. Sen olemme tehneet jo monta kertaa poikkeillen eri paikoissa.

Olemme myös pyöräilleet Tuusulasta pois, eli etsineet reittejä sekä meille tuttuihin että uusiin paikkoihin. Espoon, Vantaan ja Helsingin suuntaan olemme tehneet useitakin retkiä. Juhannuksena pyöräilimme Pornaisiin, kerran ajoin yksin Hyvinkäälle ja nyt suunnittelimme reitin Nurmijärven ja Nukarin suuntaan. Tällaisen piirsin kartalle aamulla.

Lahela

Lahelaan on vain muutama kilometri. Kun tämä siltatyömaa joskus valmistuu, yhteys vielä paranee. Autolla ei tästä pääse, mutta pyöräilijöille on oikealle kaartuva lyhyt kiertotie. Siltatyömaan hitaudesta olen nähnyt paljon harmistuneita kommentteja. Tätä yhteyttä odotetaan takaisin kovasti.

Poikkesimme pyörällä myös katsomaan, millainen on kartalla näkyvä Tuhkalanpuisto. Pieni, rauhallinen, varmaan naapuruston lapsille ja koirille kiva ulkoilupaikka, mutta ei se mitään erityistä pyöräretkeilijälle tarjonnut. Penkille olisi voinut pysähtyä.

Tuusulan kunta on kuntalaisten aloitteesta tänä kesänä kylvänyt muutaman kukkaniityn. Olisi pitänyt käydä tutustumassa aikaisemmin.

Pyöräilyssä on autoiluun verrattuna se etu, että hauskaan liikenneympyrään voi pysähtyä kameran kanssa muita häiritsemättä. Tämä on Ristikiven liikenneympyrän perhonen.

Vaunukangas ja Häklin monttu

Lahelan jälkeen käännyimme Nahkelan suuntaan ja poikkesimme ensin Vaunukankaan lammelle hetkeksi ihailemaan tyyneen lampeen heijastuvia puita. Penkki löytyi istumiseen.

Monessa tuusulalaisten viestiketjussa on mainittu Häklin monttu hyvänä uimarantana. Pitihän sekin poiketa katsomassa. Näytti hyvältä. Elokuun lopun arkipäivänä olimme ainoat koko lammella.

Kiertelin yksin rantaa katsellen. Sähköpyöräilyssä meillä on yksi miinus. Pyörät ovat niin arvokkaat ja vaikka olisimme kuinka rauhallisella paikalla, emme jätä niitä vahtimatta tai ainakaan huolellisesti lukitsematta kiinni johonkin. Samalla sidomme ne toisiinsa ja pidämme huolta siitä, että edes etupyörää ei saa erikseen irti. Ja siihen menee aikaa. Ehkä olemme ylivarovaisiakin. Niinpä nytkin Juha ihaili järveä vain kauempaa rinteeltä. Tai oli somessa.

Palojoki

Sama ongelma pyöri mielessämme, kun tulimme Palojoelle. Paikassa olisi ollut paljon nähtävää. Aleksis Kiven koti ja museo, Taaborin vuori. Mutta emme viitsineet nähdä vaivaa pyörien lukitsemiseen ja sitomiseen. Museokortilla olisi kyllä voinut jompikumpi käydä sisällä ihan muutaman minuutin piipahduksellakin. Päätettiin tulla uudelleen. Edellisestä käynnistä kun on jo aikaa vuosikymmeniä.

Nurmijärvi

Palojoelta Nurmijärvelle ajaessa törmäsimme pyöräillessämme jälleen yhteen harmiin. Jos kerran pyörille on rakennettu oma päällystetty väylä, miksi sitä ei ole päällystetty niin, ettei asfaltti halkeilisi näin? On inhottavaa ajaa tyyliin pomp pomp pomp. Hidastaa matkaa ja hävittää kokonaan rennon nauttimisen. Tässä oli kyllä yritetty paikkailla päällystettä, mutta ei se ihan riitä.

Nurmijärvelle tullessamme alkoi olla jo tauon paikka. Silloin aina ajelemme ja katselemme ympäristöä etsien sopivaa penkkiä tai kiviä, joilla istua. Joskus toki löytyy ihan pöytäryhmäkin. Vessataukoa varten pitää välillä poiketa johonkin kahvilaan tms. Nyt sopiva sellainen pysähdys oli Myllykosken bensa-asema.

Löytyihän meille sitten penkki mukavan rauhalliselta paikalta. Katoimme eväät penkille ja kaadoimme termarista kahvit mukeihin. Tämä on meille pyöräretkien nautinto. Itse valitut terveelliset ja meille sopivat syötävät, oma rauha. Pyörien takabokseihin ja etukoreihin mahtuu aivan riittävästi evästä koko päiväksi. Ja ne tärkeät istuinalustat.

Istuessamme katselimme, kuinka Maaniitun koulun oppilaat liikkuivat aivan ruhtinaallisen tilavalla urheilukentällään. Sinne mahtui jalkapallon pelaajia, frisbeegolfareita ja aitajuoksijoita samaan aikaan.

Nurmijärveltä Nukariin

Helppoa ajettavaa, hyvä pyörätie jatkui Nurmijärveltä Karhunkorven suuntaan. Matkalle osunut pieni tietyön pätkäkin oli hyvin järjestetty pyöräilijöitä ajatellen. Kapea, mutta turvallinen.

Karhunkorven jälkeen tulikin sitten päivän harmillisin pätkä. Ensimmäinen harmi oli tämä pomp pomp pomp pomp pomp pomp pyörätien päällyste. Ikävä on katsoa myös noita pitkittäin olevia rakoja. Entä jos etupyörä sattuu johonkin syvempään rakoon? Olen kerran kaatunut raitiovaunun kiskon rakoon osuttuani ja vaikka nämä eivät tietenkään niin syviä ole, niin syviäkin näkyy. Siis hidasta pomppivaa ajoa taas ja silmä tarkkana, mihin pyörää ohjaa.

Toinen harmi oli Karhunkorven ja Nukarin välillä se, että pyörätietä ei ollut ollenkaan. On paljon pyöräilijöitä, joille tämä ei merkitse mitään, mutta me emme nauti autojen kanssa ajelemisesta varsinkaan kun tie on mutkainen ja mäkinen. Nämä ovat niitä pätkiä, joilla meidän akkumme myös kuluvat, koska ajamme mahdollisimman nopeasti ja suurimmalla avustuksella, että matka kuluisi pian.

Nukarinkoski

Nukarinkoski oli pieni poikkeaminen reitiltä, mutta ilman muuta se piti tehdä. Autoille merkityltä parkkipaikalta oli jyrkät portaat alas kosken ylittävälle sillalle. Juha jäi tosi mielellään ylös parkkipaikalle vahtimaan pyöriä. Ei kuulemma tehnyt mieli portaisiin. Minulle tällainen sopii aina, ja nautin niin, että merkitsin päivän askelmäärän tähän kuvaan.

En tietenkään sillalle laskeutunut askeleita keräämään vaan katsomaan, miltä koski näyttää. Tänne tulen kyllä uudelleen keväällä, kun vettä on huikeasti enemmän. Silloin kuulemma vesi pärskii jopa sillan yli ja kuohuu kivissä.

Pysähdyimme koskialueella toiseenkin kohtaan. Siellä oli kaksi miestä, jotka päivittelivät sitä, että kosken vesissä näkyy isoja kaloja, mutta yksikään ei tartu syöttiin. Taitaa olla tuloksellisempaa käyttää kameraa kuin virveliä.

Jokela

Nukarinkoskelta Jokelaan oli taas toisenlainen akkuja syövä osuus reitillämme. Valitsimme Vanhan Jokelantien, koska se oli rauhallisempi kuin vilkas autotie. Valinta oli hyvä, mutta tällaiset mäet vaativat enemmän sähköavustusta kuin tasainen asfalttitie. Juhan akusta hävisi tässä jo kolmas palkki.

Jokelaan tullessa tien vieressä oli taas kahvitauolle houkutteleva puisto penkkeineen ja lampimaisemineen.

Jokelasta lähtiessä kohtasimme taas ärsyttävän pyörätiepätkän.

Onneksi tätä ei kestänyt kauan. Ennen pitkää pyörätie muuttui aivan loistavaksi. Oli leveä ja tasainen, ja Juha totesi, että päivän paras pätkä, kun oli vielä paljon kevyttä alamäkeäkin.

Tuusulanjärven pyöräilyreitti

Vaakkolassa käännyttiin sitten Ruskelan suuntaan tutulle Tuusulanjärven ympäri kiertävälle pyörätielle, joka myös on aivan erinomainen. Reitin varrella on mukavia pysähtymispaikkojakin, esimerkiksi Vanhankylänniemi ja Vanhakartano kahviloineen ja Pytingin käsityömyymälöineen. Sen pihalla ihastuin viimeksi värinokkosiin niin että niitä on jo useita omallakin pihallamme.

Kahville voisi pysähtyä myös Lammaskallion tilalle ja samalla ostaa paikallisia tuotteita. Tai vain ihailla kukkapeltoa ja lampaita.

Tämän reitin varrelle sijoittuu myös Sarvikallion luontopolkujen alue, jolla emme kyllä tällä kertaa poikenneet. Sarvikalliolta on hienot näkymät, mutta polut sopivat paremmin patikointiin kuin pyöräilyyn. Ja tänään Juha alkoi huolestua siitä, riittäisikö akku enää muuhun kuin pyöräilyyn kohti kotia lyhintä mahdollista reittiä.

Sen verran vielä pysähdyimme, että vietimme hetken Paijalan hautausmaalla.

Sitten tiemme erkanivat. Juha pyöräili kotiin ja minä kävin vielä Tuusulan kirkolla asti katselemassa maisemia. Järvi on aina kaunis. Kirkon vieressäkin on kesäkukkaniitty ja sen vieressä laidunalue, jolla lampaat pitävät huolta luonnon hoidosta.

Kuinka kauan akku riittää?

Tulin kotiin, matkamittarini näytti 76km ja ajomittarin arvio oli, että ECO-avustuksella voisin vielä pyöräillä 9km. Päätin kokeilla. Lähdin kiertelemään lähikaduilla parin – kolmen kilometrin lenkkiä ja odotin avustuksen nollaantuvan minä hetkenä hyvänsä. Mutta ei niin käynytkään. Kiersin lisää, pyöräilin, vaikka alkoi olla jo pimeä. Reilu tunti meni, mittari näytti lopulta 92km ja avustusta jäljellä nolla. Viimeisen kilometrin kotiin poljin ilman mitään avustusta. Pitkän päivän jälkeen se kyllä tuntui jo vähän raskaalta. Minusta sähköpyörän ajaminen näin on raskaampaa, koska se on tavallista pyörää painavampi.

Juhan mittarissa oli kotiin tullessa ollut 72km ja muutama jäljellä. Tämä kertoo siitä, että raskaampi ajaja kuluttaa enemmän, pitempi kohtaa vähän enemmän ilmanvastusta ja myös siitä, että hän hiukan useammin nappaa avustuksen vähän isommaksi.

Sähköautojen akun toimintamatkan kerrotaan vaihtelevan merkittävästi ajotyylin, nopeuden, sähkölaitteiden käytön, ulkolämpötilan, kuormituksen ja ajo-olosuhteiden mukaan. Ihan sama koskee sähköpyörää. Kerran Juhan akku loppui 65km:n kohdalla, kun reitillä oli tosi paljon jyrkkiä mäkiä ja vastatuulta, ja ilma oli selvästi viileämpi. En ihmettele oikeastaan yhtään, että ilta-ajeluni muodostuikin monta kilometriä pitemmäksi kuin olin ensin laskenut. Pyöräilin alimmalla avustusteholla tasaisia katuja, ei ollut mäkiä, vauhti oli rento (ehkä noin 15km/t) ja sää lämmin. On ihan mahdollista, että akun avustus olisi riittänyt pitempäänkin kuin tänään riitti, jos matkalla ei olisi ollut sitä yhtä ajoväylää, jolla ajoimme autojen kanssa ja pidimme nopeutemme mahdollisimman suurena tai sitä yhtä varsin mäkistä soratieosuutta. Tasainen pyörätiekin olisi voinut vielä tuoda muutaman kilometrin lisää.

Miksi halusin kokeilla akun tehoa? Ihan vain uteliaisuudesta ja siksi, että siihen näytti kotiin tullessa tarjoutuvan mahdollisuus ja siksi, että sitä usein kysytään. Ei meillä akun teholla niin paljon merkitystä ole, tosi harvoin päivän retken kilometrimäärä nousee näin isoksi. Rentoa ja nautinnollista päivää vietämme pyörän päällä usein, mutta pysähtely, tauot, rento vauhti ja ympäristöihin tutustuminen on pääasia, ei matkan pituus.

Iloisena kuitenkin taidan vähän leuhkia kilometreilläni tänään. Juha otti kuvan tullessani kotiovelle.

Olemme pari kertaa aikaisemmin ajatelleet kokeilla samalla tavalla sähköavusteisen matkan pituutta, mutta emme ole onnistuneet ennen pimeää. Tässä niistä kirjoittamamme tekstit:

Mä tein sen!

En onnistunut tänäänkään!

Ja vielä yksi pitkä matka parin viikon takaa. Sinä päivänä poikkesimme hetkeksi lataamaan akkuja tuttuun kotiin.

88,8km aloitti kahdeksannen eläkevuoden.

Olet tervetullut seuraamaan myös muitakin matkojamme.

Ailajajuha

20 ajatusta artikkelista “Akku tyhjäksi pyöräillen

  1. Eila / Metkaamatkustelua

    Sähköavusteiset pyörät mahdollistavat pidemmät pyörälenkit kuin osasin kuvitellakaan ennen kuin hankin neljä vuotta sitten omaan silloin uudehkoon pyörääni muuntosarjan, jolla siitä tehtiin ns. sähköpyörä. Akun kestoksi kerrottiin noin 50 km ja ajattelin, etten taida koskaan tehdä niin pitkiä lenkkejä. Sähköpyöräilyn helppous on kasvattanut pyöräilymatkoja ja valitettavasti akkuni kestävyys on laskenut, joten olen hankkinut vara-akun. Pidemmille matkoille otankin nykyään mukaan molemmat akut. Mieheni hankki itselleen ”oikean” sähköpyörän, kun oli huomannut kuinka mukavaa ajelu on sellaisella.

    Nurmijärven seutu voisikin olla kiva pyöräilykohde varsinkin, jos osan matkasta kulkisi junalla esimerkiksi Keravalle. Mukavia syksyisiä pyörälenkkejä teille!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Mukavia lenkkejä sinullekin! Me olemme nauttineet sähköpyöristä jo yhdettätoista kesää ja se on todellakin ollut ihan fantastisen kivaa tehdä pitempiä pyöräretkiä. Usein juuri näin, että ollaan liikkeellä koko päivä. Ei sitä tavallisella pyörällä jaksaisi.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuollainen tauko pyöräretkellä kuulostaa todella kivalta ja sellaiselta, joka olisi myös omaan mieleen. Nukarinkoski on sellainen kohde, jonka haluan itsekin päästä näkemään, mutta vielä ei ole aikataulu oikein antanut myöden. Onhan tuo varsin kiinnostavaa tietää, minkä verran akku loppujen lopuksi omassa käytössä kestää. Tuo lähemmäs 100 km on todella paljon, harvoin sitä tuollaista määrää tulee suurimmalla osalla ajettua, ainakaan usein.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Itse ajattelin käydä Nukarinkoskella uudelleen keväällä, kun siellä on enemmän kuohuja. Minusta oli kiva kerrankin kokeilla, milloin avustus loppuu. En ole jotenkin ehtinyt aikaisemmin. Ja harvoin mekään ihan noin pitkästi ajamme.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Mari / Kodinvaihtaja

    Olipa kiva postaus itselle. Hyppäsin pyörän kanssa junaan perjantaina ja ennen Hämeenlinnan työpäivää ajoin Katumajärven ympäri. Sitten työpäivän jälkeen ajoin kotiin Lempäälään. Mittarissa oli lopulta 79,5 km ja yksi palkki jäljellä eli noin satasen omalla Helkaman akulla ajaisi. Reitti oli helppo, joten todella vähän käytin muuta kuin Ecoa.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiva kuulla, että sinäkin olet pyöräillyt pitkän matkan pikku avustuksella. Suurimman osan ajasta se ECO oli minullakin, vaihdoin kyllä välillä ylämäissä jopa HIGH:lle ja sitten se autotiematka, josta kerrroin. Ne ajan aina HIGH:lla jotenkin siltä varalta, että tulee jokin hankala tilanne eteen. Nyt ajattelen, että joku kerta kokeilen akun kestoa eri avustuksilla. Pyöräily on meistä molemmista kivaa, eikö! Jatketaan.

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Sähköpyörä on normaalia raskaampi poljettava ilman avustusta, koska itse pyörä on raskaampi. Voi olla, että on jotain muutakin, mikä vaikuttaa. Siksi teinkin tämän testin pyöräillen lopuksi oman kotini lähellä olevia pikkukatuja, eli en ollut paljon yli kilometrin päässä kotoa missään vaiheessa, vaikka ajelinkin 16km. Viimeisen kilometrin siis poljin ilman avustusta. Onneksi oli alamäki.

      Tykkää

      Vastaa
  4. elinanmatkalaukussa

    En oo koskaan pyöräillyt sähköpyörällä, joskus olis kiva kokeilla, kuulostaa ainakin helpolta kun noin pitkiä matkoja jaksaa päivän aikana pyöräillä 🙂 Oottepa kyllä ihailtavan pitkän ajon pyöräilleet ja pääseepä yhdellä latauksella pitkästi, vaikka käytännössä jos pyörällä ajaa lyhyempiä pätkiä niin tarvii sit vaan ladata harvemmin. Eihän sitä tiedä, minkä pituisen pyörämatkan sitä itsekin innostuis sähköpyörän päällä tekemään, jos sellainen olis. Pääseekö noilla normaalia pyöräilyvauhtia lujempaa vai onko itse pyöräily vaan kevyempää?

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Me kyllä lataamme akut täyteen joka kerta pyöräiltyämme, että ovat täydet, kun tulee mieleen vaikka aamulla lähteä pyöräilemään. Me toissa kesänä pyöräilimme joitain reissuja tavallisella pyörällä ja kun koimme ylämäet hankalina ja matkat jäivät noin pariinkymmeneen kilometriin, luovuimme ja annoimme pyörämme pois. Sähköpyöräily on tosiaan tuonut meidän elämäämme nämä retkeilypäivät, jolloin voi lähteä pitemmällekin, jos sää ja olosuhteet houkuttelevat. Pyöräily on kevyempää, mutta en koe, että sähköpyörällä sinänsä voisi ajaa lujempaa. Avustus nimittäin loppuu 25 kilometrin tuntivauhtiin, ja ilman avustusta polkeminen on sitten jo raskaampaa. Kyllä jotkut jaksavat, mutta en minä. Kokeile ihmeessä, moni hankkii pyörän, kun kokee kevyemmän polkemisen hyödylliseksi. Esim työmatkoilla, ei tule hiki töihin ajaessa.

      Tykkää

      Vastaa
  5. In Via

    Minäkään en usko, että pystyisin polkemaan 93 km päivässä ilman avustusta. Joskus kävimme Saariston rengastiellä ja tuli poljettua 76 km ihan lihasvoimalla. Aivan puhki olin sen jälkeen.

    Tuusulan seudulla on paljon katsottavaa ja koettavaa, ja ilmeisesti pyörä on siihen paras kulkuneuvo. Olisi kiva joskus nähdä paikallisia nähtävyyksiä omin silmin.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Jaksaminen on tosi paljon kiinni kunnosta, iästä, olosuhteista ja teiden kunnosta. Ei meidän iällä enää monikaan jaksa monen kymmenen kilometrin pyöräilyä ilman avustusta ja olen kyllä saanut kuulla, että ei avustuksellakaan. Tuusulassa on tosiaan paljon sellaista läheltä koettavaa, että paljon ennemmin pyörällä tai kävellen kuin autolla. Tuusulan Rantatien museot voi toki kiertää autolla tai bussillakin, mutta muista kohteista saa paljon paremman nautinnon näin pyöräillen.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  6. Ne Tammelat

    Kunnioitettavan pituinen reissu! Sain itse ihan hiljattain sähköpyörän pitkän odottelun jälkeen ja eka satanen on jo plakkarissa. Kävimme viime kesänä koluamassa noita Tuusulan ympäristön reittejä ja harmittavan huonoa tosiaan tuo asfaltti monin paikoin. Siksi lenkkimme usein kiertääkin lentokentän, koska siellä on niin hyvä ja hiljattain uusittu pinta.

    Tuo Ristikiven liikenneympyrän perhonen on jäänyt mieleen, vähän erilainen ympyräkoriste ja oikein kaunis sellainen!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Onnea ja iloa sähköpyöräilyyn! Se on niin kiva tapa nauttia ympäristöstä. Tuusulan ympäristöstä löytyy kyllä hyviäkin pyöräteitä. Onneksi esimerkiksi Tuusulan järven ympäri pääsee pyöräilemään oikein mukavia pyöräteitä. Tuusulasta Keravan suuntaan en lähde enää pyörällä, en! Emme ole löytäneet hyvää reittiä. Tai ehkä jotkut metsäpolut ovat vielä kokeilematta, mutta varsinaiset pyörätiet ovat yhtä pomppua koko ajan. Harmi. Lentokentän viertä pyöräilin itsekin viimeksi eilen, kun oli asiaa Pakilaan Helsinkiin ja sitä kautta on mukava, joskaan ei lyhin reitti.

      Tykkää

      Vastaa
  7. Sini matkakuumeessa

    En ole uutta pyörää hankkinut sen jälkeen, kun edellinen varastettiin. Helsingissä on pärjännyt hyvin kesät Alepa -fillarilla. Niillä ei tosin ajella tuollaisia kierroksia. Mutta kyllä Helsingistäkin kivoja lyhyempiä reittejä löytyy. ☺️

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Onpa kurja kuulla pyörävarkaudesta. Ne ovat niin yleisiä, että olemme itse ryhtyneet aivan ylivarovaisiksi, koska arvokkaat sähköpyörät ovat vielä niitä kaikkein halutuimpia. Helsingissä on todella paljon kivoja pyöräreittejä. Olemme niitä ja aivan erityisesti merenrannan reittejä pyöräilleet paljonkin ja kaipaammekin niitä. Nyt yritämme kartoittaa tämän uuden kotipaikkamme Tuusulan näkymiä. Ihan kiva tämäkin.

      Tykkää

      Vastaa
  8. Eveliina / Reissukuume

    Ihania kukkapeltoja ja lampaita! Mulla on myös ollut sähköpyörä mielessä, mutta toistaiseksi on jäänyt vain suunnittelun asteelle. Tuntuu, että jokaisesta löytyy jotain moitittavaa (usein juurikin akun kestossa), mutta kuten itsekin kirjoitit, niin harvoinpa sitä _oikeasti_ tulee ajettua tyhjäksi. Ehkä pitäisi siis siirtyä joskus ihan kaupantekoon asti 😀

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Me olemme olleet tosi tyytyväisiä sähköpyöriimme. Elektrobikesta kesällä 2020 ostetut Husqvarna Gran City 2 pyörät sopivat meille. Eivät ole halvimmasta päästä, mutta eivät niitä kalleimpiakaan. Nämä sopivat hyvin esim. työmatkapyöräilyyn ja tällaiseen retkeilyyn, mitä me teemme. Maaston kivisille ja mutkaisille poluille puiden juurten sekaan näillä ei ole tarkoitus lähteä. Meidän edelliset sähköpyörät olivat käytössämme kahdeksan vuotta. Elektrobike ei enää myy niitä Kalkhoff pyöriä, mutta ilmeisesti Larun pyörän valikoimiin ne vielä kuuluvat. Ostaessa kannattaa katsoa myös huollon tilanne ja varaosien saatavuus. Elektrobike on ollut meille hyvä. Ne entiset Kalkhoffit huollettiin lopuksi Larun pyörässä, koska luovutimme ne perhepiiriin.

      Tykkää

      Vastaa
  9. Matkalla lähelle tai kauas

    Mulla on sähköpyörä. Akku riittää säästä ja olosuhteista riippuen 70-80km. Ilman sähköä pyörä tuntuu raskaammalta kuin tavallinen pyörä. Mikä on outo asia.
    Kesällä Gotlannissa vuokrasimme sähköpyörät. Niissä akku olisi kestänyt pidempään n200 km. Myös teho oli parempi. Vissiin sähköpyörän merkistä kiinni.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Tuo on ihan totta. Tehot vaihtelevat, akkujen kesto on erilainen, polkemisen keveys ja raskaus ovat erilaiset. Meillä on ollut hyvä kokemus omistamme. Ensimmäiset Kalkhoff-pyörät ostimme jo 2012 ja pyöräilimme niillä kahdeksan vuotta. Nykyiset Husqvarna Gran City 2 pyörät ovat käytössä kolmatta kesää. Meille yksi tärkeä valintakriteeri tehojen lisäksi oli myös matala runko, johon pääsee nousemaan ja laskeutumaan pois helposti. Iloisia pyöräretkiä sinullekin! Pyöräily on niin kovin mukava tapa nähdä maailmaa.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s