Salzach ja Zell am See – pyöräilynautinto

Salzach-joki välähti viime kesänä otsikoissa, kun uutisoitiin Saksan järkyttävistä tulvista, jotka vähän levisivät Itävallankin puolelle, jossa juuri Salzach-joen varrella vesi nousi. Olimme kuulleet myös joen varren pyöräteistä, ja ne houkuttelivat. Etsimme majapaikan pienestä Uttendorfin kylästä ja vierailtuamme Berchtesgadenissa Kehlsteinhausissa suuntasimme sinne.

Hyvältä näytti, vaikka ensin olimme vähän ymmällä. Soittelimme isäntäväen ovikelloa, eikä kukaan tullut. Ovikin aukesi, mutta ei sisällä ollut ketään. Sitten hoksasin nimelläni olevan kirjekuoren parvekekukkien laatikossa. Sielläpä oli avain ja viesti siitä, että huoneistomme oli ensimmäisessä (eli toisessa) kerroksessa.

Ei mitään ongelmaa. Tällaisia kontaktittomia sisäänkirjautumisia olimme kokeneet jo useita matkallamme ja meille se sopi mainiosti. Kun sisätilat vielä olivat tervetulleen viihtyisät, kaikki oli hyvin.

HUH! Vai oliko sittenkään? Avasimme terassin oven ja pöydän ja tuolien ympärillä pyöri tolkuton määrä pieniä itikoita. Tässä kuvassa ne näkyvät pieninä valkoisina pisteinä.

Viereisissä puissa visersi iso parvi pieniä lintuja ja hetken seisottuamme totesimme itikoitten olevan jotain vaaratonta, ei pistelevää lajia, joten kaikki oli sittenkin hyvin.

Iltapyöräily

Lähdimme katsomaan jokirannan pyöräreittiä, vaikka aurinko oli jo kohta laskemassa. Näytti tosi lupaavalta.

Juha jäi lukitsemaan pyöriä uudelleen yöksi ja minä halusin tehdä vielä pienen kävelylenkin kylän pienen lammen ympäri. Ympäristömme vaikutti tosi viihtyisältä, ihan siltä mitä olimme etsineetkin. Rauhallista paikkaa, josta tehdä retkiä.

Kaprun ja Zell am See

Seuraavana päivänä otimme suunnaksi turistien suosiman Zell am Seen ja katsoimme, että mukava reitti Salzach-jokea seuraten sinne kulkisi Kaprunin kautta.

Ihan ensimmäinen pysähdyksemme oli kuitenkin Niedernsill. Emme yleensä malta ohittaa kylien kirkkoja, ja usein ne ovat auki. Ei ollut pettymys tämäkään. Kaunis kirkko pienessä kylässä, kaunis kynttelikkö ja paikallisten koululaisten askartelema taulu ”Jumala pitää meitä kädessään”, jossa värikkäät kädet oli merkitty lasten omilla kuvilla.

Kaprun on selkeän ensisijaisesti laskettelupaikka, mutta kyllä hisseillä olisi nytkin päässyt ihailemaan näköaloja ja patikoimaan rinteille. Kaunis kylä tarjosi muutakin hauskaa ja kaunista nähtävää. Pakko kyllä sanoa, että lumipeitteiset huiput eivät meidän suosikkejamme ole. Paitsi valokuvissa tietysti, siinähän ne ovat vaikuttavan kauniita.

Zell am See

Aika helposti navigoiden tulimme kauniiden maisemien kautta Zell am Seen puistoihin ja rannoille.

Pienestä puistosta löytyi pari pöytää ja niiden ympärillä penkit, eikä meidän tarvinnut kuin katsahtaa toisiimme, niin suunnitelma oli selvä: Eväät esille ja tietysti myös kamera.

Pyöräilimme Zell am Seen kaupungin läpi rantoja seuraillen järven pohjoista rantaa kohti. Näkymät hurmasivat, mutta pyöräilijöiden kaistat eivät ihan koko matkalta. Kevyen liikenteen kaistoilla oli paljon sekä kävelijöitä että pyöräilijöitä ja erilaiset risteykset ja katujen ylitykset eivät olleet kovin helppoja. Mutta eihän pyöräilijöille tietenkään tällaisessa paikassa omaa rauhaa voida taata, joten mentiin sitten enemmän kävelijöiden ehdoilla rantakatujen läpi ja katseltiin järvelle huikeita maisemia.

Ajoimme pohjoiseen rantaan Seecampin leirintäalueelle asti. Katsoimme vähän, olisiko reitti jatkunut mukavasti mahdollisesti myös järven länsipuolelle. Pyörätie kyllä jatkui, mutta sellaisena omana kaistana autotien vieressä, josta emme oikein tykkää, niin päätimme ajaa samaa reittiä takaisin. Yllättäen varjotkin alkoivat jo pidentyä ja matkaa takaisin oli noin kolmekymmentä kilometriä, eli ei kun menoksi.

Kiersimme takaisin Kaprunin suuntaan Bruckin kautta. Ei huono.

Kaprunissa olisi ollut myös linna.

Matkan varrelle sattuu aina jotain hauskaa nähtävää. Esimerkiksi eläimiä tai kuten tässä, iso voimalaitos ja valtavat sähköjohdot maisemassa.

Salzach joen rannalla näkyi paikoitellen jälkiä siitä, että tulva oli täälläkin nostanut veden mukana oksia ja roskaa rannoille. Kaikkia ei ollut vielä siivottu pois.

Enimmäkseen joki oli kuitenkin vain kaunista maisemaa.

Nautinnollinen pyöräilypäivä oli täyttänyt odotukset. Sportstrackerin rekisteröimä kartta näyttää erittäin selkeästi, mitä meidän pyöräilymme on. Hidasta nauttimista ja pysähtelyä. Eikä meillä ole tätä tapaa mitään tarvetta muuttaa.

Ensin Uttendorfin kirkko sunnuntaiaamuna, sitten taas pyörille seikkailemaan

Hakeudumme usein paikkakunnan kirkkoon, jos satumme olemaan kirkon lähellä sunnuntaina. Monasti silloin tapaamme paikallisia ihmisiä, joiden kanssa on mukava jutella tai näemme muuten, miten paikkakunnalla toimitaan esimerkiksi juuri jumalanpalveluksessa. Tällainen tilaisuus tarjoutui meille nyt, meillä oli lähimpään katoliseen kirkkoon vain viiden minuutin kävelymatka.

Olipa mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Papin kanssa alttarille tuli kaksi kymmenen korvilla olevaa pikkutyttöä, jotka avustivat. Sytyttelivät kynttilöitä, soittivat kelloja, lukivat päivän tekstit ja rukoukset. Kuvassa he näkyvät alttarilla papin vieressä, jos oikein tarkasti katsot.

Seuraava yllätys oli saarna, jollaista en olisi katolisessa kirkossa luullut kuulevani. Pappi viittasi uskonpuhdistukseen ja siihen, että se oli uudistanut kirkkoa. Hän sanoi nykyajan tuoneen mukanaan paljon uudistuspaineita ja niiden kohtaamisessa olisi tärkeää muistaa, mitä Jeesus todella opetti: lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta. Luulin katolista saarnaa ilman muuta konservatiivisemmaksi.

Tämän kuvan kävin ottamassa vasta kun seurakunta oli jo poistunut paikalta. Katoliset kirkot ovat aina koristeellisia ja kauniita.

Toinenkin iso yllätys jumalanpalveluksessa oli. Parvelta kuuluva musiikki oli enimmäkseen yhtyelaulua englanniksi, esimerkiksi useita Andrea Crouchin kappaleita. Tämänkin kuvan otin vasta messun lopuksi, kun kansan poistuessa yhtye jäi iloksemme soittamaan vielä yhden kappaleen.

Yllätys sai selityksen vasta tultuamme ulos, kun huomasimme kirkon ovella tämän mainoksen.

Juha googlasi yhtyeen nimen ja se paljastui liettualaiseksi ryhmäksi, joka oli esiintymismatkalla.

Kirkosta poistuessamme meillä ei ollut kiire minnekään, katselimme kylän erikoisuuksia.

Tässä kohdassa nautimme majapaikkamme verannasta ja katoimme itsellemme lounaan ennen iltapäivän pyöräretkeä.

Pyöräretki Mittersilliin

Tämän päivän pyöräretki ei ollut ollenkaan niin sujuva ja sileä kuin eilinen Zell am Seen suuntaan oli ollut. Lähdimme taas Salzachin rantaan ja ajattelimme nyt ajaa toiseen suuntaan, eli länteen Mittersilliin.

Eipä löytynytkään pyörätietä. Tai se, jota lähdimme ajamaan, päättyi umpikujaan ja piti tulla takaisin. Lähdimme sitten pitemmälle vuoren rinnettä kohti ja ajattelimme tien kulkevan siellä. Google mapsin kartta vihjasi siihen.

Ja olihan siellä tie. Mutta yllätys, tie päättyi aitaan ja veräjään, jonka takana näkyi lehmiä. Ja mitä sitten? Päätimme avata veräjän, mennä laitumelle ja jatkaa. Lehmiä ei tullut lähelle, mutta tien varren maisemat muuttuivat aika harmaiksi.

Ja kohta tiekin muuttui vähemmän houkuttelevaksi. Näytti kiviseltä ylämäeltä. Onneksemme paikalle sattui koiraa ulkoiluttava pariskunta ja kysyimme, minne pitäisi suunnata, jos haluaisimme Mittersillin suuntaan. He näyttivät sinne kiviselle rinteelle ja sanoivat, että se on kyllä aika rankka reitti. Kysyimme, onko se vanhoille ihmisille liian rankka, ja he nauroivat, että ihminen on niin vanha kuin sanoo olevansa. Sitten mies avasi veräjän pellolle ja sanoi, että jos ajamme heinäpellon reunaa hetken, löydämme sillan, josta pääsemme joen toiselle puolelle ja kunnon pyörätielle. Sanoimme: ”KIITOS!” ja lähdimme ajamaan.

Löytynyt pyörätie ei ollut kovin leveä, mutta hyvä kuitenkin. Eikä kulkenut enää laitumella.

Tulimme muutaman mutkan jälkeen Stuhlfeldeniin ja istahdimme syömään eväitämme paikallisten maanviljelijöiden seuraan.

Juha löysi infotaulun, josta yritti saada esille karttaa, mutta tulos oli vain ”No signal.” Eli mentiin sitten jonkinlaisella näppituntumalla suunnilleen jonnekin suuntaan ja lopulta oltiin Mittersillissä.

Täälläkin huomion kiinnitti kaunis kirkko.

Tämmöinenkin erikoisuus löytyi.

Paluumatka sujui jo paljon paremmin. Näimme, että tällä kohtaa pyöräreitti ei kulkenutkaan jokirantoja, vaan suorempaan rinteellä Uttendorfiin. Päivän sekoilut taas karttana.

Uttendorf oli myös sopiva paikka lähteä käymään Krimmlin vesiputouksilla. Siellä sitten seuraavaksi.

Krimmlin vesiputoukset

Näiden pyöräilypäivien jälkeen seuraavaksi olikin vuorossa ajopäivä ja Grossglocknerin Alppitie. Siitä seuraava teksti. Voit seurata meidän matkaamme myös Facebookin kautta:


Aila ja Juha

3 ajatusta artikkelista “Salzach ja Zell am See – pyöräilynautinto

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kaprun ja Zell am See tuli nähtyä viime kesänä, mutta meidän siellä ollessa säät eivät parhaalla mahdollisella tasolla suosineet, pilvet olivat suurmman osan ajasta turhan alhaalla. Miksi lumihuippuiset vuoret eivät ole suosikkejanne? Meidän mielimaisemiin ne ilman muuta kuuluvat.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Meille kylmä on aina kylmää ja vastenmielistä, eli siksi ne lumihuiput eivät miellytä. Emme myöskään viitsi hiihtää, joten senkin takia katsellaan hiihtohissejä ja rinteitä mieluummin vain kuvissa. Ymmärrän kyllä, että on paljon ihmisiä, jotka näistä nauttivat.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Paluuviite: Grossglockner – alppiteiden suosikki | Aila ja Juha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s