Vallisaari ja Helsinki Biennaali

Vallisaari avattiin virkistys- ja ulkoilukäyttöön 2016 ja sinne avattiin veneyhteys Kauppatorilta. Vallisaari on muodostunut suosituksi ulkoilualueeksi, onhan se mukavan lähellä Helsingin rantoja ja Pohjolan Gibraltarin salmi eli kapea Kustaanmiekan salmi erottaa sen perinteisesti vielä suositummasta ulkoilukohteesta eli Suomenlinnasta. Lähellä on myös Lonna. Kesällä 2021 sen suosiota on kasvattanut vielä Helsinki Biennaali

Veneyhteys Kauppatorilta

Suomen saaristokuljetus liikennöi Vallisaareen Kauppatorilta ja suositus on ostaa lippu etukäteen. Helsinki Biennaalin sisätiloissa sijaitsevat kohteet avautuvat 11.00, joten kymmeneltä lähtevä lautta ja sitä seuraavat ovat usein jo lähellä lähtöaikaa loppuunmyytyjä. Me valitsimme edellisenä iltana yhdeksältä lähtevän lautan, joten raikkaassa aamussa lähdimme Kauppatorin laiturilta merelle.

Vallisaaren ulkoilureitti ja Helsinki Biennaalin teokset

Vallisaaren ulkoilureitti on helppokulkuinen ja selkeä. Lastenrattaita näkyi, mutta sen verran siellä ja erityisesti näköalapaikoille poiketessa oli epätasaisia polkuja ja portaita, että reitti ei ihan esteettömyyden vaatimuksia täytä. Kahvilat aukeavat, kun Helsinki Biennaalin näyttelytilatkin, joten ensimmäisen ohitimme suljettuna. Vesipullojen täyttöpiste oli kyllä käytössä.

Jaakko Niemelän teos Laituri 6 oli ensimmäinen, jota pysähdyimme ihmettelemään. Teos ja sen rakenne pani pohtimaan, olihan meitä matkassa kolme polvea.

  • Me olemme ajaneet maapallon tähän jamaan.
  • Meidän pitää nyt todella tarttua tekemään jotain, että muutamme kehityksen.
  • Meidän sukupolvelle jäävät ongelmat, jos te ette onnistu.

Aika vähän pieniä luotoja lukuunottamatta olisi jäljellä taustalla näkyneestä maisemasta, jos uhka veden nousemisesta punaisen katon tasolle toteutuisi.

Linnoitussaaren kylänraitilla oli tunnelmallisen hiljaista.

Vallisaaren lampi on tyyni keidas keskellä saarta. Sen reunoilla on pari piknikpaikkaa, mutta vaikka ranta houkuttelisi myös uimaan, se ei ole sallittua. Pohjasta voi löytyä vaaroja. Matalassa vedessä oli näkyvissä kaloja ja rapuja. Rauhallinen ympäristö on täydellinen paikka pysähtyä nauttimaan metsästä ja hiljaisuudesta.

Kustaanmiekan näköalapaikka on vastustamattoman hieno kohta pysähtyä. Paikalla on siihen sopivia penkkejä ja rantakallioita.

Kallioilla on myös Alijia Kwaden teos Pars pro Toto, joka koostuu valtavista kivipalloista, jotka on sijoitettu aaltojen hiomille kallioille. Värikkäät kivilajit ovat peräisin eri puolilta maapalloa samalla kun kokonaisuus tuo mieleen kuulapeliksi hajonneen aurinkokunnan. Teos on paikkaansa tehty, mutta siirtyy kesän jälkeen Helsingin Kalasatamaan. Onpa mielenkiintoista nähdä, miten kivipallojen geometria toimii kaupunkiympäristössä.

Hetken käveltyämme istahdimme ensimmäiselle välipalalle ja siinä istuessamme kioski avautui.

Kahvilan vieressä oli hauska pieni raidallinen kivi, joka näytti keräävän paljon selfien ottajia. Kelpasi meidänkin seuralaisellemme.

Tämä EGSin teos lähestyy Helsinkiä historian ja tulevaisuusnäkymien kautta. Eilisen ja huomisen saaristo levittäytyy eri puolille Helsinkiä ja koostuu kahdeksasta kadonneisiin tai mahdollisiin tulevaisuuden saariin viittaavasta veistoksesta. Viisi veistosta sijaitsee paikoilla, joilta on kadonnut veden ympäröimä saari kaupungin rakentamisen myötä. Yhden näistä olemme aikaisemmin nähneet Ruoholahden torilla, toinen löytyy helposti Pikkuparlamentin puistosta.

Taideteos se on tämäkin. Puun runkoa kiertävät käävät.

Tämä rakennelma näytti vähän siltä, että se olisi voinut kuulua saarelle muutenkin kuin taideteoksena, esimerkiksi lintutornina tai majakkana. Mutta taidettapa tämäkin:

Sisätiloissa sijaitseviin videoteoksiin oli ulkona jo vähän jonoa, vaikka vielä olimmekin tulijoiden ensimmäisiä. Tämän Lazarus-teoksen mikrokirurgiakuvat olivat erityisen vaikuttavia.

Tosi vaikuttava oli myös seuraava. Tossut piti piilottaa suojuksiin, että pääsi kävelemään tunneliin rakennetun suoliston läpi. Älä missaa tätä!

Vallisaaressa on tarjolla näkymiä merelle siellä täällä, mutta upein näköalapaikka on ehdottomasti Aleksanterin patteri.

Oli hauska palata takaisin muutaman viikon takaisiin muistoihin, jolloin katselimme tuolta vastarannalta Lauttasaaresta merelle. Lauttasaari – onnellisten saari

Portaitten juurella on kiinnostavan näköistä punaista. Näihin sidottuihin liinoihin on kirjoitettu viestejä niille ihmisille, joille on tehnyt mieli. Nimettömänä toki.

Tänne alkoi jo kuulua jyrinää lähistöltä. Ukkonen vai tykkejä? Polku vei metsään.

Metsässä on teos nimeltä Metsä. Sen äänimaisemaa istutaan kuuntelemaan pölkyille ja koko ajan taustalla pyörii äänimaailma siitä, mitä metsä on kokenut. Kaikkea löytyy tykistökeskityksestä, ilmapommituksista ja hevosten hirnunnasta musiikkiin ja lintujen lauluun. Hiljaisina kuuntelimme. Kokemukset tulivat lähelle, kullekin myös omia. Yksi meistä oli itsekin laulanut taustalla kuuluvaa Arvo Pärtin musiikkia ja itselleni nousivat kyyneleet silmiin sodan metelissä, kun ajattelin isääni, joka on aikoinaan nuo äänet kokenut ja samalla kokenut myös kranaatinsirpaleen aiheuttaman kivun.

Matka jatkui metsäpolkua. Vähän väliä polun varressa oli myös paikkoja, joissa olisi voinut pysähtyä ja istua hetken.

Torpedonlahden satamassa on kaikkea huoltoon liittyvää. On terassiravintolat, vessat, matkamuistomyymälät ja lasten leikkipaikat. Niiltä voi siirtyä jonottamaan seuraavaan lauttaan. Ennakkolippu varataan Kauppatorilta lähtiessä tiettyyn aikaan, mutta paluumatkalle lähdetään jonottamalla silloin kun itselle sopii tai lauttaan mahtuu.

Emme jääneet vielä jonottamaan seuraavaa lauttaa varten, vaan lähdimme kannasta pitkin Kuninkaansaareen. Kierros sielläkin oli oikein mukava. Näytti siltä, että Kuninkaansaaren kärjessä jotkut ottivat rauhassa aurinkoa ja kai menivät jopa uimaan, mutta en nähnyt oliko se virallisesti tarkoitettu niin.

Kannakselta löytyy myös saaren paras selfiepaikka.

Ja siltä voikin siirtyä lauttajonoon ja nauttia merellisestä paluumatkasta.

Vallisaari oli hieno kokemus. Yksi monista saarista, joihin pääsee joko Merisataman ja Kaivopuiston tai Kauppatorin tai Hakaniemen laitureista. Tällä matkalla näimme Korkeasaaren lautan ja tulimme lähes yhtä matkaa tämän Suomenlinnan lautan kanssa Kauppatorille. Oli hieno päivä.

Mukava oli rantaan tullessa myös poiketa Kauppahalliin, joka on siinä vieressä.

Oletko jo käynyt Vallisaaressa?

15 ajatusta artikkelista “Vallisaari ja Helsinki Biennaali

    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kyllä Vallisaari on mukavan antoisa saarikohde ilman sitä modernia taidettakin. Itse nautin kaikkein eniten näköalapaikoista merelle, eivätkä ne mihinkään häviä. Ja vaikka Vallisaari antaakin aika hienot puitteet joillekin taideteoksille ja samalla ajattelemisen aihetta, on se taide välillä aika ympäristöstään irrallinenkin elementti. Kiitos, kun kommentoit!

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa, Helsingin lähistöllä ja Espoossa on paljon kivoja pieniä saaria, ja vaikka niille on ihan mukavasti reittiliikennettäkin, emme ole paljon tulleet niihin tutustuneeksi. Tämä Vallisaaren käynti innosti lähtemään muillekin. Ehkä ihan järjestelmällisesti.

      Tykkää

      Vastaa
  1. Eveliina / Reissukuume

    Olen lukenut sekä Vallisaaresta että Biennaalista useammastakin blogista, ja mielenkiintoisilta vaikuttavat! Saa nähdä, ehdinkö itsekin vierailemaan saaressa vielä tänä kesänä 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Useita blogikirjoituksia olen jo nähnyt minäkin, eikä ihme, paikka on suosion ja luonnon lisäksi myös Biennaalin takia ajankohtainen. Useita kirjoituksia lukemalla näkee myös erilaisia kokemuksia, rikasta matkailua sillä tavalla.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Asko Leppilampi

    Kiitos erittäin valaisevasta postauksesta. Vallisaari on ollut listoillamme keväästä lähtien, kun näimme satamassa sen biennaalirakennuksen. Sitten olen lueskellut ja katsellut teoksia blogeista ja Vallisaarta laivasta, kun kävimme 1. risteilyllä korona-aikakaudella. Otin ihan kuvan, kun ohitimme saaren aloittaessamme illallista 🙂 Hyvä, että muistutit tuosta, sillä kesä on kiitänyt sellaista vauhtia, että moni asia on jäänyt mietintämyssyasteelle. Onneksi kesää on jäljellä ja pitää yrittää käväistä tuolla vielä loppukuusta. Kiitos vinkeistä!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi Asko! Ja onneksi kesää on vielä jäljellä. Nämä Helsingin edustan saaret ovat meilläkin vielä mietintälistalla. Vallisaari on tämän kesän juttu, mutta on se luonnoltaan ja näköaloiltaan ilman Biennaaliakin käymisen arvoinen juttu. Ihan vain vihjeeksi, jos tänä kesänä ette kerkiä. Eri blogeissa on tosiaankin ollut paljonkin erilaisia elämyksiä, niitä lukemalla kannattaa valmistautua.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Sanna I Seven Seas

    En ole vielä käynyt Vallisaaressa tai Biennaalissa, mutta tarkoitus oli kyllä tänä kesänä vielä poiketa. Onneksi aikaa on vielä syyskuullekin käydä siellä. Varmasti vähän hiljaisempaakin silloin, kun tuntuu että tämä on ollut todella suosittu kohde tänä kesänä. Kiva postaus ja odotan innolla teoksien näkemistä livenä!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Toivottavasti vielä ehdit, kyllä tuo saari ja Biennaali sen arvoisia ovat. Ja olet ihan oikeassa, nyt kun lomat alkavat olla ohi, laivat alkavat varmaan olla vähemmän täynnä ja jonotus sisätilojen taiteelle lyhyempää. Me kun menimme aamulla yhdeksältä, huomaisimme jo sillä välttäneemme pahimmat ruuhkavuorot.

      Tykkää

      Vastaa
  4. INDIVUE

    Sotaisa Helsinki Biennaalin metsä-teos toi vedet silmiin myös minulle. Tein muuten omasta Vallisaaren visiitistäni musiikkivideon YouTube-kanavalleni, jos et ehtinyt kaikkea siellä nähdä ja jos vielä kiinnostaa.

    Kiva kuulla, että Pars Pro Toto siirtyy Kalasatamaan – Se sopiikin sinne mainiosti!

    Tykkää

    Vastaa
  5. Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Kiitos taas Aila kokemuksistasi. Te sitten löydätte sieltä Helsingin edustalta jatkuvasti kaikenlaisia mielenkiintoisia käyntikohteita. Itselleni nämä Helsingin lähialueen saaret ovat ihan tuntemattomia. Luin tuosta biennaalista, mutta jotenkin jäi mieltämättä, että se on juuri tuolla. Mahtava miljöö taiteelle!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Eivätpä nämä Helsingin lähialueen saaret meillekään kovin tuttuja ole olleet, niemet ehkä, mutta saaret, joille pitää mennä veneillä ovat jääneet huomattavasti vähemmälle. Mutta nyt on aikaa. Ja tämä oli kyllä kokemisen arvoinen.

      Tykkää

      Vastaa
  6. Pasi

    Hieno tarina. Vallisaareen tosin Kauppatorilta pääsee Suomen Saaristokuljetuksen vesibussilla. JT LINE taitaa ajaa parin mutkan kautta Hakaniemestä.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi ja kiitos oikaisusta. Kävin saman tien muokkaamassa oikean tiedon tekstiin tarkistettuani sen vielä ensin. Näin on.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s