Alpeilla ja Dolomiiteilla

Autolla vuorten yli Saksasta Italiaan – paljon vaihtoehtoja, paljon upeaa nähtävää. Emme pitäneet kiirettä. Timmelsjochin ja Stelvion alppitiet ovat suosittuja ja tunnettuja, aivan yhtä hienoja ovat The Great Dolomites Road ja meidät yllättänyt Mortirolon solatie. Reitille mahtui myös muuta nähtävää, kuten Stuibenfallin vesiputous, Geisler Almin vaellus ja se päättyi kauniin Iseojärven kierrokseen. Olipa hieno viikko! Tässä kartta viikostamme:

Olimme tulleet jo Saksan läpi ja viettäneet tätä ennen pari päivää Aschaussa ja vierailleet sieltä Herreninselissä ja Fraueninselissä, nähneet kauniin kylän ja upean linnan. Niistäkin on tekstit:

Aschau is A Schau

Chiemsee Herreninsel ja Fraueninsel

Kufstein on kuuluisa maisemistaan, tapahtumistaan ja linnastaan. Tällainen kyltti odotti meitä heti joen rannassa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on dsc00598.jpeg

Kaupungin näkymät olivat upeat ja komea linna odotti turisteja.

Ja sitten tuli se yllätys. Miksi kadun varrella oli valtava määrä ihmisiä? Yhtäkkiä olimme seuraamassa paikallisten nuorten maatalousyrittäjien näyttävää kulkuetta. Onneksi oli aikaa!

Lue lisää täältä: Kufstein

Stuibenfall

Lähdimme jatkamaan matkaa, koska seuraavan varauksen olimme tehneet Umhausenista käydäksemme tutustumaan Stuibenfallin vesiputoukseen ja sen huikeisiin ritiläportaisiin. Navigaattori ohjasi meidät putouksen yläpuolelle parkkipaikalle, josta oli reilun kilometrin matka putouksen näköalapaikoille ja portaisiin. Hyvä kävely sekin, vaikka matkan pituus olikin meille yllätys. Ja sitten se huikea porraskävely! Suosittelemme todella, oli sellainen elämys.

Parkkipaikan vieressä odotti myös toisenlainen yllätys, eli tosi kaunis pieni kirkko.

Täältä voit lukea lisää: Stuibenfall

Timmelsjochin Alppitie

Seuraavana aamuna katselimme ikkunasta ulos ristiriitaisin tuntein. Lähdetäänkö tällaisessa sumussa Timmelsjochin Alppitielle ollenkaan?

Lähdimme. Vaikka sumu ja pilvet olivat kyllä haaste.

Sen verran sumu vaikutti valintoihimme, että luovuimme jatkamasta Jaufenpassille, vaikka sekin on tosi hieno. Olemme aikaisemmin ajaneet sen, mutta nyt tuntui siltä, että tänään voisimme tehdä jotain muutakin, vaikka rinteet kohtuullisen selkeitä olivatkin jo.

Ei tämäkään kerta Timmelsjochin alppitiellä huono ollut. Täältä voit lukea lisää:

Timmelsjochin alppitie – sumua ja ruskaa

Jatkoimme Santa Maddalenaan ja sieltä vähän eteenpäin, koska tavoitteename oli nähdä Geisler Alm.

Geisler Alm

Näin hieno kuva houkutteli meidät tänne. Se oli ilmestynyt Juhan Facebookin seinälle ennen matkaa, eikä sitä voinut vastustaa.

Parkkipaikka löytyi helposti ja siltä oli viitoitus vaelluspolulle kohti näitä maisemia, myös muille reiteille.

Valitettavasti emme sateen yllättäessä ihan päämääräämme asti päässeetkään, mutta paikka oli kyllä kiva kävelyyn muutenkin.

Täältä voit lukea, mitä ehdimme nähdä ja kokea:

Geisler Alm

Viivyimme yön yli Santa Maddalenassa viihtyisässä pienessä majapaikassa ja seuraavana päivänä koimmekin sitten yhden ihan parhaista Dolomiittien reiteistämme.

The Great Dolomites Road

Dolomiittien huippuja kiertelevä reitti on nimensä veroinen. Reitti kulkee Cortina d’Ampezzosta Bolzanoon ja sen varrella on solateitä, serpentiinejä ylös ja alas ja aivan huikeita maisemia laaksoihin ja vuorten rinteille. Ajoimme reitin lisäksi myös Valparolan alppitien saapuessamme pohjoisen suunnasta Dolomiittien maisematielle. Tässä kartta päivästämme:

Reitin varrella meitä kiehtoivat erityisesti vuoriston ja rinteitten maisemat, jotka omalla matkallamme ruska-aikaan olivat aivan fantastisia. Oli aurinkoinen ja värikäs päivä.

Tien varrella oli paljon myös paikkoja, joihin olisi voinut jäädä vaeltelemaan tai nousta rinteille hisseillä. Jos tällainen kiinnostaa, varaa aikaa enemmän kuin yksi päivä.

Täältä voit katsoa lisää kuvia upeista maisemista ja lukea reitin yksityiskohdat.

The Great Dolomites Road

Tämän päiväajelun jälkeen käännyimme Bolzanon kohdalta vähän etelään ja yövyimme lähellä Trentoa. Sieltä lähdimme seuraavana päivänä yhdelle näyttävimmistä Alppien reiteistä, eli Stelvion Alppitielle.

Stelvion alppitie

Lokakuun lopulla saa jo vähän jännittää säitä, koska Stelvion huippu on sen verran korkealla, että joskus tie suljetaan jo ennen säännöllistä sulkemista (yleensä 1.11.) ja lumihuiput näkyivät jo edessä matkaan lähtiessämme.

Vuoren huipulla parkkipaikkojen ympärillä oli jonkin verran jo valkoista, mutta nämä serpentiinit tulimme ylös ihan mukavasti ilman mitään ongelmia.

Ja pysähdyksen jälkeen toista puolta rinnettä alas Bormion suuntaan. Oli aivan fantastisia näkymiä täälläkin.

Täältä voit lukea lisää Stelvion alppitiestä:

Stelvion alppitie

Bormioon tullessa voi kääntyä Livignoon Sveitsin suuntaan, mutta me olimme menossa etelään suuntana Italia, joten käännyimme sitten etelään. Sitten koimme seuraavan hauskan yllätyksen. Navigaattori ohjasi meidät uudelle alppitielle, eli Mortirolon alppitielle. Oletko sinä kuullut tällaisesta?

Mortirolon solatie

Mutkia oli edessä, emmekä tienneet, mitä odottaa, mutta maisemat palkitsivat jälleen.

Lopulta olimme huipulla, jossa näimme, että reittiä suositellaan myös pyöräilijöille.

Eikä tämä ollut ainoa, jonka matkalla näimme.

Oli hauska kokemus tämäkin. Täältä voit lukea lisää reitistä.

Mortirolon solatie

Illaksi olimme Lovereressa Lago di Iseolla. Seuraavana päivänä kiersimme järven ja sen maisemissa olisi ilman muuta kannattanut olla kauemminkin. Niin monta kivaa kohdetta. Näköaloja, kyliä ja vaeltelua.

Iseojärvi

Tässä vielä uudelleen kartta viikostamme:

Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Esimerkiksi tämä matka jatkui jälleen kerran Espanjan Aurinkorannikolle asti. Tässä linkki Facebook-sivullemme:

Ailajajuha

3 ajatusta artikkelista “Alpeilla ja Dolomiiteilla

  1. Satu

    Vierailisin näissä maisemissa mielelläni mutta kärsin lievästä korkean paikan kammosta ja tuo serpentiinitie Juhan takana sai tuskan hien otsalle 🙂 Ja koska valitettavasti olen seurueemme ainoa kuljettaja, on pysyttävä tasaisemmassa maastossa.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Tuo korkean paikan kammo on ilman muuta asia, joka pitää ottaa huomioon, kun reittejä ja käyntikohteita valitsee. Toisaalta Juhalla on aikamoinen korkean paikan kammo, joka näkyy ja tuntuu heti, jos ollaan esim. jossain rotkon reunalla tai näköalatasanteella, jolta on reunan vieressä putous alas. Hän ei tule kanssani esim. minnekään torneihin tai portaille. Mutta hänellä se ei tunnu mitenkään silloin, kun hän ajaa autolla rinteillä, vaikka niiden reunoillakin olisi jyrkkiä putouksia. On vaikea sanoa, mistä se johtuu, mutta hänellä se toimii näin.

      Tykkää

      Vastaa

Jätä kommentti