Italian pohjoisosassa Gardajärvi on kaikkien tuntema ja turistien suosiossa. Siellä olemme ajelleet mekin ja nyt etsimme uutta nähtävää. Löysimme oikein hyvän, Gardajärveä pienemmän, jossa järven rannoilla on koko matkan pysähtelyyn sopivia pikkukaupunkeja, luontokohteita ja rantoja. Majapaikaksi valitsimme hostellin Loveressa Iseojärven rannalla ja se osoittautui hyväksi myös. Asunto oli mukava ja rauhallinen, ilmainen parkkipaikka löytyi, vaikka se olikin kadun toisella puolella alemmalla katutasolla. Aamiainen oli riittävän monipuolinen ja henkilökunta tosi ystävällistä ja auttavaista. Kiersimme järven, ja päivän huiput olivat Montoisola järvi ja Panchina Giganten tarjoama näköalapaikka.

Ainoa ongelma oli hostellin löytäminen, kun sen edessä ei ollut minkäänlaista pysähdyspaikkaa. Kolmannella kerralla vasta löydettiin ja silloinkin niin, että pysähdyttiin tarkan osoitteen kohdalla, nousin autosta ja sitten näin eteisen. Siinä tuli vastaanottajan avuliaisuus hyvin esille. Hän antoi meidän purkaa tavaramme eteiseen parkkipaikan puutteesta välittämättä ja auttoi itsekin.

Illan näkymät järvelle olivat hyvät.

Parin minuutin kävelymatkan päässä oli kauppa, josta löytyivät hyvien evästarvikkeiden lisäksi myös parilla eurolla sähköpistokkeen adapterit. ¨¨

Seuraavaksi aamuksi olimme miettineet, miten kiertäisimme autolla ajaen koko järven pysähdellen sopivissa paikoissa.

Lähdimme siis liikkeelle kapeaa rantakatua pitkin. Väistelimme vastaantulijoita ja pyöräilijöitä ja katselimme tyytyväisinä tien päälle rakennettuja verkkoja. Eipä rapise kaikki tielle noilta rinteiltä.

Ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikkamme oli järven eteläpäässä sijaitseva 6500 asukkaan pikkukaupunki Sarnico. Käävelimme ensin rannalla katselemassa kauniita maisemia järvelle ja toiselle puolelle järveä..

Ajelimme Sarnicossa pois rannalta vähän ylemmäs ja katselimme puistoa ja Oglio-joen rantaa.

Sitten sattui kohdalle kirkko, joka taas oli sisältä hieno.

Iseojärven hienoin ja takuulla suosituin nähtävyys on järven erikoisuus eli järven keskellä kohoava korkea saari, Montisola. Sen nimikin viittaa vuoreen. Montisola on Euroopan suurin järvessä oleva asuttu saari. Montisolaan pääsee Sulzanosta kymmenen minuutin välein kulkevilla veneillä. Hinta 5.30€ hengeltä edestakaisesta matkasta. Varsinkin kesällä saarelle pääsee myös muista kaupungeista, kuten turistien suosimasta Iseosta.

Montisolan keskellä, vuoren huipulla on luostari, jolle voi kiivetä, jos on kuntoa ja aikaa.

Kartalta löytyvät polut.

Jos Montisolan saari olisi ollut päivämme ainoa kohde, olisimme kyllä harkinneet vuorelle kiipeämistä. Googletin kuvia ja ne houkuttivat. Aika-arvio vuorelle nousemiseen oli noin puolitoista tuntia ja sitten alamäki takaisin, joten luovuimme ajatuksesta. Zoomasin vain kuvan luostarista.

Rentoa oleilua ja kaunista katsottavaa oli järvellä tarjolla myös rantaa kävellessä. Koko saarenkin voisi kiertää kävellen tai pyöräillen. Nämä kuvat kertovat kuitenkin vain eteläisestä rannasta ja sen näkymistä. Ensimmäinen kuva on näkymä kahvilasta, jossa pysähdyimme. Kahviloita ja ravintoloita oli paljon laivalaiturin lähimailla. Nauti kanssamme järvestä, auringosta, ruskasta ja kukista.

Olin nähnyt Lago di Iseon yhteydessä tällaisen kuvan ylhäältä vuorelta ja ymmärrät varmaan, miten palavasti itsekin halusin päästä juuri tänne.

Nämä ”Panchina Gigante” eli jättiläismäiset penkit on toteutettu amerikkalaisen taiteilijan Chris Banglen ”Big Bench Community Projektin” yhteydessä. Big Benchit eli on tarkoitettu sekä paikallisten yhteisöjen tukemiseen että paikallisesti matkailun edistämiseen. Niiden yhteydessä voidaan tehdä tunnetuksi paikallisia tuotteita, esimerkiksi maatalous-, puutarha- tai käsityötuotteita.

Mutta tässä houkutti kyllä aivan pelkkä näkymä.

Lähdimme siis suunnistamaan ylös ensin mutkitellen autolla. Kartta on lainattu paikalliselta matkailusivustolta, jolla oli ohje lähestyä paikkaa tuolta kartan yläreunan suunnasta. Harmi, että löysin tämän vasta jälkikäteen. Piirsin karttaan punaisen viivan valitsemallemme reitille, sinisen pallon siihen (laittomaan) paikkaan, jonne jätimme auton ja keltaisen sydämen penkin kohdalle.

Näyttää kummasti siltä, että auton ja penkin välillä on aivan lyhyt matka, mutta ei se ihan niin ollut. Noin 20 minuuttia kivistä polkua ylämäkeen. Eikä viitoituskaan ollut kovin selkeä.

Mutta maisemat palkitsivat todella.

Penkin koko oli kyllä yllätys. Emme ihan näin isoa penkkiä olleet kuvitelleet näkevämme.

Paikalla oli pari nuorta naista, jotka kuvasivat toisiaan eri asuja vaihdellen. Käytimme tilaisuuden hyväksi ja saimme kuvan itsestämmekin heidän ottamanaan.

Vastapäätä näköalapaikkaa oli äsken käymämme Montisolan saari ja katselimme tietysti täältäkin näkymiä vuoren huipulle.

Ja sitten kivinen polku takaisin. Automme oli saanut sillä välin seuraa. Täällä näköjään voi parkkeerata minne mahtuu.

Nämä jättipenkit olivat siis meille aivan uusi tuttavuus. Kartalta olisi löytynyt paljon lisää erilaisissa paikoissa. Tässä linkki karttaan.

Kartalta voi etsiä alueittain lisää, tämä kartta näyttää tämän meidän alueen penkkejä.

Aurinko alkoi laskea, emmekä ehtineet pysähdellä enää muuta kuin hetkeksi katselemaan järveä ja auringonlaskua vuorten taakse.

Myös iltamaisemat Loveressa lähellä hostelliamme olivat mukavia. Myös Lovere on suosittu paikka, olisi ollut kiva ehtiä pyöriä sielläkin enemmän. Ihan pikkuisen hyvän hetken siellä koimme kävellessämme illalla kauppaan.

Meille jäi Iseojärvestä oikein mukava mielikuva. Gardajärvi on lähellä ja täynnä turisteja, Iseo ei ole ollenkaan niin tunnettu, mutta ilman muuta tutustumisen arvoinen. Punainen piste vasemmalla ylhäällä on Lovere ja meidän hostellimme.

Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Tässä linkki Facebook-sivullemme:

Ailajajuha