Ensimmäinen käyntikohteemme oli Bastei, Saksin Sveitsin tunnetuin ja suosituin kohde. Oli upea! Mutta alueella on paljon muutakin nähtävää. Kansallispuisto on täynnä vaellusreittejä ja maisemia, näistä vierailimme Lichtenhainen vesiputouksella ja Kuhstallin näköalapaikalla. Alueella on myös viihtyisiä ja kauniita pienempiä kyliä ja kaupunkeja. Näistä kävimme Hohnsteinissa, Sebnitzissä, Pirnassa, Königsteinissa ja Bad Schandaussa. Majapaikkamme oli AirBnb:n kautta löytynyt huoneisto Ulbersdorfissa. Huoneisto oli upea ja isäntäväki ylitti kaikki odotukset. Ei niin keskeinen sijainti tarjosi mukavasti näkökulmia koko alueeseen, kun ajelimme sieltä milloin mihinkin suuntaan. Kaikkein ihanin aktiviteettimme oli pyöräily Elben rannoilla. Oli hyvät pyörätiet ja upeat maisemat koko ajan.
Magdeburgissa on perinteisten nähtävyyksien lisäksi pari sellaista erikoista paikkaa, joita oli aivan pakko pysähtyä katsomaan, eikä vain ajaa ohi, kun olimme matkalla Cellestä Leipzigiin. Hundertwasser-kortteli ja Elbauen-puiston Jahrtausendturm ovat paikkoja, joita ei mistä tahansa löydy. Olivat todella ainutlaatuiset kokemukset.
Pyöräily Leipzigin puistoissa oli hieno kokemus. Wildpark, Clara-Zetkin puisto, Friedenspark, Wilhelm-Kulz puisto, Kansojen taistelun muistomerkki, Eteläinen hautausmaa ja Markkleeberg ja Cospudener järvet mahtuivat kaikki yhden päivän pyöräilyretkeen. Illalla kävin vielä ihailemassa auringonlaskun Bistumshöhen näkötornista Cospudener Seen rannalla ja sen jälkeen saimme jo pyöräillä ihan viimeiset kilometrit pimeällä majapaikkaamme, mutta eipä haitannut, Leipzigissa on hyvät pyörätiet. Leipzigissä käyntimme ei ollut ensimmäinen, eli Bach-museon, Tuomaskirkon, konserttisalit ja Bach-festivaalit ja Leipzigin A Cappella festivaalit olemme käyneet jo aiemmin. Kannattaa ehdottomasti käydä nekin, koska Leipzig on Bachin kotikaupunki ja yhteys Bachiin tarjoaa paljon koettavaa.
Celle on tunnettu ristikkotaloistaan ja joulumarkkinoistaan kävelykaduilla. Viimeksi vierailimmekin täällä juuri joulumarkkinoilla, jotka todellakin olivat fantastisen ihastuttavat. Tällä kertaa tutustuimme Celleen ja sen ympäristöön toisella tavalla, eli pyöräillen. Siihenkin Celle tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet.
Majapaikkamme oli pari kilometriä keskustasta länteen, joten olimme saman tien pyöräteillä ja maalaismaisemissa suunnatessamme Aller-joen rantareittejä Winsenin suuntaan. Teimme aamupäivällä tämän Winsenin retken ja iltapäivällä jatkoimme ihanan kauniin Cellen puistoja, katuja ja jokivarsia.
Aila sanoi, että tämän päivän matkan varrelle osuu musiikkimuseo. Hetken päästä kävi ilmi, että sinne pitää varata aika. Soitin Harrylle, ja sovittiin, että kello neljä oltaisiin perillä. Kyllä oli uskomaton talo! Niissä huoneissa, joissa käytiin, ei ollut muuta kuin soivia laitteita. Meidän lisäksemme toinen saksalainen pariskunta oli varannut esittelyaikaa ja Harry oli heille ehdottanut, että hekin tulisivat samaan aikaan, eli meitä oli kierroksella sitten neljä vierasta.
Yksityinen museo syntyi intohimosta löytää vanhoja musiikkiteoksia, restauroida niitä ja herättää ne uuteen elämään. Nämä vanhan tekniikan ihmeet ovat kulttuuriomaisuutta, ja ne ovat yleisön saatavilla arvokkaassa ympäristössä. Jokaisen kappaleen kekseliäisyys hämmästyttää.
Jokaisella sen noin 99 itse soittavasta soittimesta on oma tarinansa, jonka 1800- ja 1900-luvun alun keksijät ja taiteilijat kertovat. Musiikkia tuottavat automaatit ovat peräisin pariisilaisten koneenrakentajien studioilta Vichystä Lambertiin. Harvinaisten musiikkilaatikoiden sointi tekee korvistasi katseenvangitsijan. Täällä on nähtävissä monia musiikillisia harvinaisuuksia.
Urut ja piano soivat itsekseen, kun kappaleet ladattiin rullalta soittimeen. Soittimien vasemmalla puolella on kappalevalikoima.
Toinen vaihtoehto itsestään soiville soittimille olivat erilaiset nuket, jotka musiikin tahdissa liikehtivät. Berliiniläisten suosikki on kuulemma olutta juova karhu. Karhu on Berliinin tunnuseläin, ja kun se vielä juo marssimusiikin siivittämänä olutta, ei ihme. Pianoa pimputtava tyttönukke oli kovin luonnollisen kuuloinen, ja musiikin tahdissa telinevoimistelua harjoittanut nuori mies oli varmasti vaatinut aikamoisen työn.
Sitten oli katsaus tallennetun musiikin historiaan. Posetiivin lisäksi on erilaisia metalli- ja savikiekkoja, lieriöitä ja rullia, joiden avulla musiikki soi taidokkaista koriste-esineistä ja erilaisista kelloista. Harry kertoi harrastuksekseen erityisesti erilaisten soittorasioiden tekemisen. Tutun kuuloisia kappaleita oli joukossa useita. Ainakin Mozartia ja Straussia tunnistin.
Osa soittorasioista ja itsestään soivista esineistä soi kellon tahdissa.
Viimeisin laite oli huoneen kokoinen ”soittorasia”. Harry varoitti etukäteen kovasta äänestä. Koneen sisällä oli erikokoisia rumpuja ja puhaltimia, joista tosiaan lähti kova ääni. Kaikkien museossa olevien soitinten musiikki oli tuttua 1700-ja 1800- lukujen kevyttä klassista ja marssimusiikkia. Kun nykyisin kuunnellaan musiikkia langattomilla korvanapeilla kännykästä, täällä voi nähdä musiikin. Museo oli ilmainen, mutta viimeisessä huoneessa oli rasia, johon Harry ystävällisesti ohjasi meitä antamaan tippiä laitteiston kunnossapitoon.
Ilman muuta kannatti käydä. Ihmettelen aina, miten Aila löytää tämmöisiä kummallisia käyntikohteita, ei nimittäin ollut ollenkaan ainoa harvinaisuus matkareiteillämme. Jos haluat tänne, katso osoite- ja puhelintiedot täältä: https://www.mvnb.de/museumssuche/detail/harrys-klingendes-museum
Ratzeburgin järvimaisemat, Soltaun Designer Outlet, Bergen-Belsenin keskitysleirin muistomerkki ja Harry’s Klingendes Museum eli erikoinen musiikkimuseo Schwarmstedtissa olivat tällä kertaa ensimmäisen matkapäivämme pysähdyspaikat. Olimme kyllä perillä Cellessäkin niin aikaisin, että iltalenkki Cellen ristikkotalojen kaduille maistui. Meillä ei ole tapana ajaa lyhintä reittiä ja mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Poimimme matkan varrelle jotain nähtävää ja pysähdymme katselemaan maisemia tai pitämään taukoa, kun siltä tuntuu. Näin on hyvä.
Lähdimme matkaan ja suunnittelimme reitin niin, että moni asia oli jo aikaisemmilta matkoiltamme tuttu. Ensimmäinen oli Finnlinesin laiva Helsingistä Travemündeen, joka on ollut monien lomamatkojemme alku. Meillä on kokemuksia jo 90-luvulta, jolloin Finnhansa oli nykyistä selkeämmin rahtilaiva. Uusimpia laivoja on nyt uudistettu huomattavasti matkustajien tarpeisiin, joten tekemistä ja virikkeitä on vielä enemmän.
Bastei on Saksin Sveitsin kansallispuiston huippukohde Dresdenin ja Tšekin rajan välillä. Elbe virtaa sen läpi ja joen rannat luovat hienoja mahdollisuuksia katsoa hioutuneita lähes kahdensadan metrin korkeuteen kohoavia hiekkakivikallioita myös etäämmältä ja alhaalta. Saksin Sveitsillä ei Sveitsin kanssa ole mitään tekemistä, ellei sitten ajatella molempien kivisiä ja vuorisia näkymiä. Bastei on alueen turistisin paikka ja samalla näyttävin. Aivan huikea!
Miten Bastei löytyy
Bastei on helppo löytää ja sinne saapuminen on sujuvaa.
Matkamessujen teemaksi 2022 on valittu: ”Lupa matkustaa”. Finnlines aloittaa mainoksensa: ”Omalla porukalla, omalla autolla”. Me teimme juuri näin. Lähdimme, kun se oli mahdollista ja mielestämme pystyimme ratkaisemaan turvallisen tavan matkustaa. Kokosin tähän tekstiin vinkkejä omista valinnoistamme ja kerron myös, miten koronarajoitukset tulivat esille. Matkamme oli automatka, joka alkoi Finnlinesin laivalla Helsingistä Travemündeen ja siihen sisältyi kohteita Saksassa, Tsekissä, Itävallassa ja Sloveniassa.
Aamun suunnitelma oli pyöräillä Kuusisaareen Didrichsenin taidemuseon Tove Jansson -näyttelyyn ja sitten pyöräillä takaisin kotiin paistamaan lättyjä pienille lastenlapsille. Päivän suunnitelmat eivät toteutuneet ollenkaan, ja päivä oli täynnä pelkkiä yllätyksiä. Onneksi yhtä lukuun ottamatta hyviä yllätyksiä.
Aila ja Juha 