Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki. Ajoimme sinne ensimmäistä kertaa ja olimme jo etukäteen aivan innoissamme monesta kiinnostavasta nähtävyydestä ja niiden kiertelystä. Linnavuori näköaloineen, sininen sukellusveneen näköinen modernin taiteen museo, joessa kelluva Murinselin keinotekoinen saari, vanha kaupunki ja monenlaiset kirkot ja kulttuurirakennukset olivat suunnittelemani kävelyreitin varrella. Eggenbergin linna, joka on yksi Itävallan merkittävävimmistä barokkilinnoista sijaitsee sen verran kaupungin ulkopuolella, että sinne olisi pitänyt mennä ykkösen ratikalla tai autolla.

Tulimme Graziin illan suussa ja pidimme kiirettä etsiessämme sopivaa parkkipaikkaa kiivetäksemme Linnavuorelle ennen auringon laskua. Onnistuimme ja melkein juoksimme mäen ylös mutkittelevaa kävelypolkua. Näkymät olivat hienot yli kaupungin. Kuuluisa katedraali, vanha kaupunki ja alempana näkyvä puisto houkuttelivat näkemään paljon.

Moderni nykytaiteen museo oli niin erikoisen näköinen, että teki todella mieli päästä myös sisälle katsomaan.

Linnavuoren reunalla on myös kellotorni, joka peräisin vuorella sijainneesta raunioituneesta linnoituksesta.

Linnavuori on nykyisin upea puistoalue, jossa voisi hyvin viihtyä vaikka kokonaisen aurinkoisen päivän.

Meillä oli myös vähän kiire ehtiä lupaamaamme aikaan majapaikkaamme. Tervetulotoivotus oli valtavan lämmin. Isäntämme heilutti meidät tervetulleiksi nähdessään suomalaisen Volvon lähestyvän katua pitkin ja lämmin vastaanotto jatkui kaikin tavoin. Nousimme viidenteen kerrokseen hissillä, ihastuimme siistiin ja kauniiseen huoneistoon, katselimme seinien koristeita, kuulimme hyvät selostukset laitteitten toimimisesta, iloitsimme pyykinpesukoneesta, täytimme koronapassin ja muun majoitusrekisteröinnin vaatimat henkilötiedot ja isännän lähdettyä nostimme jääkaapista meille varatun kuohuviinipullon, kaadoimme itsellemme tervetuliaismaljat ja istahdimme parvekkeelle katsomaan auringonlaskua. Oli yksi matkamme onnistuneista majapaikoista kaikin tavoin. Otimme hetken ollaksemme onnellisia. Suosittelemme. (Komfortables Appartement/Garconniere in Graz für Urlaub und Geschäftsreisen)

Aamulla näkymät palkitsivat taas.

Feldbach

Graz jäi odottamaan, meillä oli luvassa hieno päivä, jota olimme myös innokkaasti odottaneet. Entinen itävaltalainen opiskelijani oli loppukesästä muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleen oltuaan kymmenen vuotta Suomessa ja opiskeltuaan Suomessa sekä lukion että yliopistotutkinnon. Hän oli kutsunut meidät tutustumaan kotipaikkakuntaansa ja järjesti meille upean päivän.

Feldbach on kaupunki Steiermarkin osavaltion kaakkoisosassa , lähellä Slovenian ja Unkarin rajaa. Se sijaitsee Raab -joen laaksossa. Grazista sinne on noin tunnin ajomatka.

Kävelimme Raab-joen laaksoa ja Melanie kertoi meille paljon Itävallan ja paikkakunnan historiasta ja siitä, miten vankityövoimalla oli rakennettu paikalle linnoitusta. Puisto näytti mukavalta ulkoilupaikalta, jokinäkymät rauhallisilta ja yksityiskohtiakin löytyi, kuten esim. kirjojen ilmainen vaihtopiste.

Katua jatkaessamme Juha yhtäkkiä hypähti: Musiikkiliike!

Feldbachin kirkon torni oli mielenkiintoisin, mitä missään olemme nähneet. Se oli toisen maailmansodan aikana tuhoutunut ja sitten rakennettu aivan uudenlainen torni tilalle. Torni on tällä tavalla osa uutta viher- ja virkistysaluetta.

Poikkesimme kirkossa sisälläkin ja alttarilla näkyi lähestyvän kiitospäivän aihe. Paikkakunnalla oltiin kiitollisia maatalouden ja hedelmätarhojen antimista.

Kirkon vieressä Feldbachin pääaukiolla on komea kaupungintalo. Ylpeinä toisistamme asetuimme Melanien kanssa sen eteen kuvaan.

Sitten teimme kierroksen valtavan hienosti ja monipuolisesti järjestetyssä Taborin kotiseutumuseossa, joka on sijoitettu vanhaan linnoitusrakennukseen, joka on koko Steiermarkin parhaiten säilyneitä rakennuksia. Museossa on 12 näyttelyä 41 huoneessa ja siellä oli helppoa ja hienoa kävellä senkin takia, että huoneitten seinillä oli hyvät selostukset museon esineistöstä ja niiden taustoista. Paikkakunnalla on paljon kalastukseen, käsitöihin ja maanviljelyyn, puutarhanhoitoon liittyvää historiaa, josta esineistö elävästi kertoo. Melaniellakin oli paljon hienoa kerrottavaa, jopa sellaista, että hän oli itse löytänyt hautoihin liittyvää arkeologista esineistöä.

Mielenkiintoista päivässämme oli myös ajaa pois keskustasta, sille kylälle, jossa Melanie oli aloittanut koulunsa ja kasvanut. Saimme jakaa paljon muistoja ja tunteita lapsuudesta ja koulunkäynnistä ajaessamme hänen kotiinsa, jossa äiti jo odotti.

Poikkesimme matkalla myös kylän aukiolla ja kirkossa, jossa oli hauska yksityiskohta. Värillisten ikkunoiden kautta syntyi auringon luomia väriläikkiä sisätiloihin. Ja täälläkin näkyi se kiitospäivän lähestyminen.

Olikohan tämä loppujen lopuksi koko päivän huippuhetki? Melanie oli tilannut paikalliselta tuottajalta tyypillisen lounastarjottimen. Oli upeasti laitettu ja joka ikinen ruoka-aine oli herkkujen herkku. Voi mikä nautinto! Saisipa joka matkalla kokea jotain näin ihanaa. Ja kaunista.

Matkapäivämme ei vielä päättynyt tähän, mutta iloinen, onnellinen ja tunteellinen tapaaminen oli tehnyt päivästämme ikimuistoisen. Keskustelimme paljon lapsuudestamme sekä koulunkäynnistä ja opiskelusta. Aivan erityisesti pohdimme sitä, miten iso merkitys on sillä, että lasta kannustetaan tai hänet lannistetaan yrittämästä. Aivan olennainen ja iso merkitys ajatellen koko elämän kulkua. Sattumalta tämä päivä oli myös Kansainvälinen opettajien päivä, eli Melanie oli tälläkin tavalla tehnyt päivästäni ainutlaatuisen. Tämän tulen muistamaan aina.

Riegensburgin linna

Saimme häneltä vinkin lähteä tutustumaan myös Riegensburgin linnaan, Ja sinnehän me! Jo nähdessämme linnan tiesimme, että tänne piti tulla.

Lipunmyyjä huomautti, että meidän pitää pitää vähän kiirettä, meillä olisi vain puolisen tuntia aikaa tutustua linnaan, joten sinne meno piti valita nopeimmalla tavalla. Kävellenkin olisi päässyt,

Kuten olettaa sopii, korkealta mäeltä oli hienot näkymät takaisin parkkipaikalle, ympäröivään maaseutumaisemaan, viinirinteille ja Riegensburgiin.

Tätä maisemaa ihaillessamme huomasimme yllättäen, että tästä suunnasta linnalle voi jopa itse kiivetä. Pari reipasta naista nousi jyrkänteen köysien varassa kiiveten. Huh! sanoin minä ja hymyillen peukutin.

Linnassa sisällä on hienoja huoneita ja paljon historiaa. Harmi, että meidän piti vain kävellä läpi paljonkaan pysähtelemättä. Jäipähän hienosta paikasta kuvia ja muistoja kumminkin.

Linnalle olisi päässyt kävellenkin ja myös sieltä pois. Harkitsimme hetken, mutta päätimme sitten niin, että odotellessamme viimeistä hissiyhteyttä käymme katsomassa pikkuisen matkaa alamäkeen. Linnasta oli hienot maisemat täältäkin suunnasta.

Kokonaisuudessaan oikein kiinnostava käyntikohde tämäkin. Tässä vielä opastaulun antama kartta:

Graz ja Grazin ooppera

Illan saapuminen Graziin, Linnavuoren näkymät, yllättävän iloinen saapuminen majapaikkaan ja suunnattoman tunteikas ja hieno päivä Feldbachissa – näiden jälkeen jäljellä olevaan Grazin kävelykierrokseen kohdistui suuria odotuksia. Majapaikkamme ei ollut keskustassa, joten lähdimme etsimään lähintä bussipysäkkiä.

Ihan reippaasti emme sinnekään kävelleet, lähiön pihapuistoissakin oli nähtävää.

Bussipysäkki näytti löytyvän, mutta miten täällä maksetaan, minne bussi menee – ne normaalit kysymykset olivat ilmassa. Onneksi pysäkillä oli ystävällinen mies, joka yritti vastata kysymyksiimme ja kun ei ihan kaikkea tiennyt, vinkkasi mukaansa bussiin, kysyi toiselta matkustajalta, joka katsoi ensin kännykästään ja sitten kävi kysymässä kuskilta ja lopuksi bussin päätepysäkillä Murpark-ostoskeskuksen vieressä ystävällisesti neuvoi meille, miten ostamme automaatista päivälipun ja miten jatkamme. Voi miten meistä pidettiin huolta! Monta ihmistä auttoi turisteja ja toivotti hyvää päivän jatkoa.

Bussissa näkyivät Itävallan tiukat koronarajoitukset, joiden takia kuljettajan vieressä olevaa bussin etuovea ei saanut käyttää. Sekin tuntui vain hyvältä.

Grazin keskustassa kiertelimme aluksi kauniita katuja ihaillen, kävimme turisti-infossa hakemassa kartan ja poikkesimmepa yhdessä kirkossakin.

Ennen kuin lähdimme suunnistamaan Modernin taiteen museoon, Murinselille ja uudelleen Linnavuorelle, etsimme Grazin oopperan rakennuksen. Sinne mennessämme olisi jopa tehnyt mieli istahtaa tähän paviljonkiin, jos se olisi ollut auki.

Oopperalippujen ostossa näkyi koronan vaikutus selvästi. Jono eteni melko hitaasti, koska kaikilta kerättiin koronapassin lisäksi myös henkilötiedot kotiosoitteita, puhelinnumeroja ja sähköpostiosoitteita myöten. Olimme odottelusta huolimatta tyytyväisiä siihen, että tiesimme osallistuvamme tilaisuuteen, jossa osallistujien turvallisuudesta huolehdittiin kaikin mahdollisin keinoin ja näin myös haluttiin pitää kulttuuripaikat auki. Hetken päästä meillä oli liput illaksi.

Ja sitten tuli mutka matkaan. Ensin kaivoimme vain sateenvarjot esille repusta, mutta sitten jouduimme pian jo hyppimään lätäköissä. Luikahdimme sisälle kahvilaan, jossa ei ollut lisäksemme kuin yksi asiakas ja ajattelimme odotella hetken, voisimmeko jatkaa kävelyä. Ei muuten ollut yllätys, että meiltä taas kerättiin henkilötiedot ja paperiin merkittiin myös, missä pöydässä istuimme ja milloin olimme tulleet. Yllätys ja pettymys oli, että sade tuli koko ajan rankemmaksi.

Eipä siinä sitten oikein muuta voinut tehdä kuin etsiytyä ratikkapysäkille ja keskeyttää ulkoilmakierros. Teimme sen sijaan takit märkinä kierroksen ratikkamatkan jälkeen Murpark-ostoskeskuksessa. Paikka oli oikein hyvä, suosittelen kyllä, jos shoppailu kiinnostaa.

Illalla sitten pettymys vaihtuikin tunteelliseen juhlaan. Olimme lähes tuntia ennen oopperan alkua Oopperatalossa, näytimme rokotustodistukset ja meillä oli aikaa katsella ympärillemme, ottaa toisistamme kuvat portailla ja siirtää maski käteen kuvan nappaamisen ajaksi. Lopuksi asetuimme rauhassa melkein tyhjään saliin. Oi, miten ihanaa!

Ja sitten se ihanuus vasta alkoi. Grazin ooppera on täynnä erittäin hyviä laulajia ja orkesterisoittajia. Kaikki oli hienoa lavastusta myöten. Melkein kyyneleet silmissä kuuntelimme ja haikailimme päästä Suomessakin taas pitkästä aikaa oopperaan. Oli hienoa kokea elämys, jonka jälkeen aplodeille ei tuntunut loppua tulevan.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme Wieniin. Sielläkin meitä odottivat koronapassivaatimukset, laadukas huoneisto majapaikkana ja konserttielämykset. Ihan ilman pettymyksiä ei sielläkään selvitty, mutta siitä seuraavassa tekstissä.

Kävin matkamme jälkeen lueskelemassa lisää Feldbachin matkailusivuja ja varsinkin yksi paikka tuntui tosi kiinnostavalta näiden käymiemme lisäksi, nimittäin Nostalgiewelt-Posch, jossa on tila- ja hyllykaupalla kaikkea nähtävää autoista ja kodin esineistä nukkeihin ja nalleihin ja vieläpä Antonov-lentokone. Tällaisen kuvakaappauksen otin heidän omalta sivultaan.

Siihen pääsee tutustumaan virtuaalisesti kävellen tästä linkistä: https://www.nostalgiewelt-posch.at