Grosslockner, Stelvio, Timmelsjoch, Furka – tuttuja nimiä, kun puhutaan vuoristojen maisemareiteistä, mutta tunnetko tämän? Vršič solatie Kranjska Goran ja Trentan välillä tarjoaa samanlaisia haasteita ja maisemia. Viimeksi ajoimme sen lokakuussa.
Vršič on Juliaanisten alppien ja Slovenian korkein kohta ja se toimii erittäin hyvänä paikkana lähteä vuoristoon patikointiretkille. Itse tie on rakennettu alun perin sotilaallisiin tarpeisiin ja sen nimi onkin Ruska cesta eli venäläinen tie. Tie Kranjska Gorasta Trentaan ei ole mahdottoman pitkä, joten ehdimme päivän mittaan kokea myös muuta kuin tämän serpentiinitien.
Aloitimme Ratecen kylän kohdalta kääntymällä vuorten suuntaan Planica Nordic centeriin, jossa on ollut lentomäen maailmanmestaruuskilpailuja viimeksi 2020. Planicalle on myönnetty myös hiihdon maailmanmestaruuskilpailut vuodeksi 2023. Ei hiihdetty, ei lennetty, mutta katsottiin hienoa maisemaa ja seurattiin nuorukaisten lentelyä alas hyppyrimäistä. Alueella oli kyllä mahdollisuuksia olla aktiivisempikin, jos olisi halunnut ja halukkaita näyttikin olevan liikkeellä. Katselin vaijerin varassa alas liukuvia ja hymyillen muistelin parin vuoden takaista lentoani Montenegrossa Tara kanjonin yli. Olisiko pitänyt taas?
Zelencin luonnonsuojelualue, jossa on turkoosivetinen lampi, rantareittejä, harvinaisia kasveja ja kahlaajalintuja sattui olemaan sopivasti lähellä, joten toinen pysähdys oli siinä. Tien vieressä olevalta parkkipaikalta oli lyhyt matka ja helpot polut lammelle, jonka vieressä oli myös lintutorni. Polulla tuli vastaan useitakin lapsiperheitä, joiden pikkuiset katsoivat meitä hymyillen, tervehtivät ja vilkuttivat. Kuulin jonkun äidin sanovankin lapselleen, että vilkuta nyt joulupukille. Parkkipaikan vieressä oleva kahvila ei näyttänyt ruuhkaiselta. Oli mukavaa ja rauhallista luontoa.
Seuraavankin pysähdyksen teimme vielä ennen varsinaiselle solatielle ajamista. Jasna järvialue näytti olevan suosittu pysähdyspaikka. Uimareille vesi taisi olla jo lokakuun alussa vähän kylmää, mutta heitäkin näkyi. Enimmäkseen ihmiset istuskelivat terasseilla ja rannoilla ja rentoutuivat katsellen maisemia ja upean kirkasta vettä. Mekin kaivelimme eväskahvit esille ja istahdimme turvalliseen ja rauhalliseen seuraan nauttimaan kahvimme kauniissa maisemassa.
Ja sitten kohti Vršičin tietä ja ylöspäin vuorille. Tie on kapea ja mutkainen, liikennettäkin näytti olevan, joten pientä varovaisuutta tarvittiin koko ajan. Hidas vauhti sopi kyllä meille hyvin, koska ympäröivät maisemat palkitsivat koko ajan.
Yksi erikoinen pysähtymispaikka reitin varrella on Ruska Kapelle eli venäläinen kappeli. Se kertoo myös tien historiasta. Tie oli olemassa aiemminkin, sitä pitkin kulkivat paikalliset pohjoisesta Trentaan ja trentalaiset vuoriston pohjoispuolelle asioilleen. Nykyisen tien rakensivat ensimmäisen maailmansodan venäläiset sotavangit. Vaaralliset työolosuhteet johtivat useiden vankien kuolemaan, sekä lumivyöryt että sairaudet tappoivat satoja vankeja. Heidän muistokseen venäläiset pystyttivät tien varteen kappelin, muistomerkin ja hautausmaan, joka näyttää olevan suosittu pysähtymispaikka reitin varrella. Hetken sain odottaa, että sain kappelista kuvan ilman muita ihmisiä. Paikasta on jälleen myös upeita vuoristonäkymiä.
Muutkin pysähdyspaikat houkuttivat. Selfienottajat jälleen jonossa ja yksi nuori mies tarjoutui ottamaan meistä päivän kuvan. Kiitos! Olimme kovin tyytyväisiä. Harvoin sitä näin upeaan maisemakuvaan pääsee.
Solatien ylimmällä osuudella odottikin sitten jo parikin yllätystä. Ensimmäisenä ihmettelimme vilkkaalla tiellä kulkevia lampaitten laumoja, jotka todellakin viis veisasivat ympäröivästä liikenteestä. Ympäristössä oli paljon lammaslaumoja rinteillä, eli ei ihme, että niitä oli tielläkin ja silittämään pyrkivät lapset näyttivät olevan tervetulleita myös.
Toinen yllätys oli valtava autojen määrä. Tästä näkyi, miten suosittuja ympäristön patikkareitit oikeasti ovat. Tällaisella kauniilla säällä ihmisiä oli liikkeellä paljon.
Tästä tulosuunnastamme ei meille parkkipaikkaa löytynyt ja ajoimmekin sitten vain läpi ja vähän alaspäin, jossa parkkeerasimme jyrkänteen viereen kapealle pientareelle niin kuin moni muukin.
Ylhäällä rinteellä näkyi reippaita ja rohkeita patikoijia, joita muutaman muun katsojan kanssa ihaillen ja ihmetellen katselimme.
Jatkoimme maisemareittiä alaspäin Trentan suuntaan. Navigaattorin näyttö ilmaisi aika uskomatonta ajoreittiä. Tuolta tultiin.
Ennen Trentaa piti pari kertaa pysähtyä katsomaan tien vieressä virtaavaa kirkasvetistä jokea. Näin syksyllä joki ei ollut ihan yhtä turkoosi kuin edellisellä kesäkuuhun ajoittuneella käynnillämme.
Trentassa alkoi mietityttää, pysähtelisimmekö lisää vaiko emme. Olimmehan kuitenkin reitillä, jolla olimme tutustuneet ympäristöön rauhallisemmin ja monipuolisemmin jo muutama vuosi sitten. Emme pysähtyneet, eli ajoimme tällä kertaa näiden paikkojen ohi. Trentassa oli mielenkiintoinen kirkko kattomaalauksineen ja Kobarikissa palkintojakin saanut sotamuseo. Molemmat hienoja pysähtymiskohteita.
Lähellä oli myös muita kohteita, jotka jäivät haikailun kohteeksi. Ei olisi ollut kovin pitkä matka. Näistä yksi olisi ollut Velika Korita Soče -rotko, jossa Soca-joki kapenee kallioiden väliin kapeaksi uomaksi. Paikka on kaunis ja vaikka siellä yleensä on jokin verran väkeä, jopa kallioilta veteen hyppiviä, ei tungosta kuitenkaan. Tästäkin oli hyvä muisto turkooseista vesistä ja kivoista maisemista.
Yksi Slovenian upeista putouksista oli myöskin kohtuullisen lähellä, eli Boka. Sielläkin olimme jo käyneet. Ylös kiipeämiseen polkua pitkin olisi pitänyt kuitenkin olla vähän enemmän aikaa kuin meillä nyt oli.
Mietimme myös, olisiko pitänyt kääntyä Trentasta idän kautta takaisin, mutta matkasta olisi tullut reilusti pitempi, emmekä tykkää vieraista reiteistä pimeällä. Eli tämäkin ihana maisema Soca joen varrelta jäi näkemättä tällä kertaa.
Matkamme jatkui Bovecin kautta sitten Italian suuntaan. Bovecissa pysähdyimme hetkeksi ruokakauppaan ja jälleen vuoria katselemaan.
Ja sen jälkeen vasta auringonlaskussa kylpevät vuorimaisemat alkoivatkin toden teolla viihdyttää.
Italiaan koukkaava reitti ei ollut ollenkaan huono valinta. Yhtäkkiä olimme niin kauniin järven rannalla, että päivän toinen eväshetki oli aivan välttämätön. Paikka on Lago di Predilin näköalapaikka. Kartan mukaan lähistöllä olisi ollut vaikka kuinka paljon kaunista nähtävää, eli sääli, että laskeva aurinko hätisteli kiirehtimään eteenpäin.
Päivään oli mahtunut upea palanen Sloveniaa ja Italiaa, monta ennestäänkin tuttua paikkaa ja muutama uusi, mutta päivää olivat värittäneet myös hyvät muistot edellisestä Slovenian matkasta, maisemista ja käyntikohteista. Slovenia on edelleenkin yksi niistä kohteista, jonne tekee mieli palata ja olimme iloisia palattuamme.
Tältä kartalta näkyvät päivän etapit.
Parina seuraavana päivänä jatkoimme muisteluamme kiertelemällä Bled- ja Bohinj-järvien rannoilla ja rinteillä.
Edellisen päivänhän olimme jo pyöräilleet ihaninta maisemareittiämme. Lue tästä:
Maisemareitti Sloveniassa pyöräillen
Heidin Maailman äärellä -blogissa oli hieno teksti samoista seuduista. Erityisesti tässä tekstissä on lisää ideoita vuorilla patikoinnista, joka meidän tekstistämme puuttuu. Ja aivan mahtavia kuvia.
Road trip Slovenian kauneimmissa maisemissa
Aila ja Juha 
Onpa upeita maisemia! Ja nuo alkavan ruskan värit näyttävät taas valtavan hienoilta. Itselleni on jäänyt Sloveniasta mieleen upeiden vuorimaisemien lisäksi kirkkaat vedet. Mukava päästä lukemaan juttua myös Bled- ja Bohinj-järvestä ja päästä samalla muistelemaan omaakin reissua.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Kirkkaat vedet ovat olleet meillekin joka kerta Sloveniassa suuri ihastuksen aihe. Nyt olimme siellä ensimmäistä kertaa syksyllä ruskan aikaan ja yllätys oli, että vesiä oli paljon vähemmän kuin alkukesästä. Olivat ne kirkkaita kyllä, mutta ne ihanat turkoosit värit, joita aikaisemmin olemme ihailleet, olivat nyt paljon vähäisempiä. Blediä kirjoittelen juuri.
TykkääTykkää
Upeita maisemia ja toi mieleen omat matkani seudulla vuonna 2010 jolloin ajoin saman vuoristoisen tien. Pidimme majapaikkaa Bled-järvellä kolmen vuorokauden ajan kunnes jatkoimme kohti etelää. Sloveniasta pidin kovasti – helppo ja pienehkö maa matkustaa. Kävin myöhemmin 2013 Sloveniassa uudestaan ja voisin hyvinkin käydä siellä vielä uudemman kerran. Erityisesti pidin Ptujin kaupungista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että sinullakin on Sloveniasta hyviä muistoja. Niin meilläkin. Itse asiassa katselin juuri kuvia kahdelta Slovenian matkaltamme. Vuonna 2013 olimme juuri noilla seuduilla eli Godz Martuljekissa noin kolme viikkoa ja retkeilimme autolla tosi paljon. Edelliset kuvat olivat vuodelta 2007 ja sekin oli jo ainakin kolmas kerta siellä, tosin kyllä vain muutaman päivän pysähdys matkalla Kroatiaan. Eli muutama päivä juuri Bledissä ja Ljubljanassa. Slovenia on välimatkoiltaan tosiaankin niin pienehkö, että siellä on helppo matkustaa omalla autolla. Mekin tykkäsimme Ptujsta.
TykkääTykkää
Todella upeita maisemia! Slovenia on yksi suosikeistani Euroopassa, koska siellä on niin paljon kaunista nähtävää pienellä alueella. Katselin tuota karttaa ja mietin, että olemme kyllä ajelleet tuolla suunnalla, mutta emme ilmeisesti juuri tätä reittiä. Hyvä vinkki siis tulevia reissuja ajatellen!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Kyllä vain, jos tuolla suunnalla ajelette, tämä kannattaa kyllä ottaa reitille. Ja vielä tämän reitin lähellä on niin paljon muitakin paikkoja, joihin kannattaa pysähtyä hetkeksi patikoimaan tai kahvilaan tai museoon – eli ei pelkkä reitti ja ajo. Nämä asiat, jotka meidän tekstissämme oli, mahtuivat yhteen päivään, eli se kertoo jotain välimatkoista.
TykkääTykkää
Olipas ihana päästä tämän jutun avulla muistelemaan omaa Slovenian road tripiä, missä olimme muutama vuosi sitten. Aivan samoja paikkoja kierrettiin. Mekin koukkasimme Italiassa kauniin Predil-järven luona. Jännä, miten paljon lokakuun alussa siellä vielä on ollut porukkaa. Lokakuun loppu oli nimittäin jo hyvinkin hiljainen.
Linkkaan tähän oman Slovenia-juttuni, jos haluatte kurkata:
https://maailmanaarella.com/road-trip-slovenian-kauneimmissa-maisemissa/
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi ja kiitos aivan ihanasta linkistä omaan postaukseesi. Oli aivan valtava määrä yhteisiä paikkakuntien nimiä, eli samoilla Triglavin seuduilla olemme kulkeneet ja nähneet myös Bledin, Bohinjin ja Kobaridin + monta muuta. Me olimme siellä vuonna 2013 noin kolme viikkoa kodinvaihtolomalla, jolloin meillä oli käytössämme mökki Gozd Martuljekissa ja omat pyörät mukana. Vuorten patikkaretket meidän matkaltamme puuttuivat, teimme vain lyhyitä pistoja sinne tänne, mutta ajelimme paljon sekä autolla että pyörillä. Tuo meidän ajopäivämme solatiellä oli lauantaipäivä ja sää oli hyvä, mikä varmaan selittää osaltaan kokemaamme ruuhkaa parkkipaikalla. Slovenia on todellakin upea kohde luonnosta ja maisemista nauttimiseen. Suosittelen, että muutkin lukevat sinun tekstisi ja ihailen jälleen aivan ihania kuviasi. Näen niistä, miten taitava olet kuvaamaan, omani samoilta paikoilta ovat niihin verrattuna kovin vaatimattomia.
TykkääTykkää
Paluuviite: Maisemareitti Sloveniassa pyöräillen | Aila ja Juha
Paluuviite: Bled | Aila ja Juha
Paluuviite: Bohinj – Slovenian kaunein järvi | Aila ja Juha
Mun yksi vuori -haave on huiputtaa Mount Triglav. Tuolla on niin kaunista kertakaikkiaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Meille tuo vuorilla kiertely alkaa olla jo vähän vähemmän mahdollista, mutta luitko tuon Heidin Maailman äärellä -blogin kirjoituksen, jossa patikoinnista kerrottiin? Pyysin saada linkata sen tähän juuri siksi, että se täydentää mainiosti näitä meidän autoilu/pyöräily -matkojamme. Ihanan kaunista seutua kaikin puolin on, kannatan matkailua sinne.
TykkääTykkää