Viisi viikkoa erittäin onnistunutta matkaa takana, vielä muutama päivä. Jatkuuko hyvä loppuun asti?

Kannoimme tavarat autoon, nostimme pyörät auton perään ja käänsimme rattia hetken Wienin katuja katsellen. Ei tehnyt mieli lähteä suoraan pois. Oli kiva pieni ajelu. Sitten syötimme navigaattoriin sanan Melk.

Jopa moottoritie tarjosi mukavaa nähtävää verrattuna muihin maihin. Värikkäät ja kukin koristellut meluaidat olivat hyvin yleisiä ja Rettungsgasse -opastetaulu oli lähes taideteos verrattuna esimerkiksi Saksan vastaaviin.

Miksi sitten Melk? Melkin kaupunki ja sen huikean hieno luostari olivat jääneet mieleemme hyvänä muistona yhdeksän vuoden takaa, jolloin teimme sinne päiväretken Wienistä Wachaun kautta jokea pitkin risteillen. Sekä Melk että Wachau ja Tonava olivat elämys.

Wachauhun ja Tonavaan liitttyy omia vieläkin vanhempia muistojamme. Olimme lasten ja asuntovaunun kanssa toisella vaunumatkallamme vuonna 1991 ja ensimmäisellä, jossa meillä oli myös etuteltta. Olimme opettaneet 4 – 13 -vuotiaille lapsillemme teltan pystytyksen ja organisoineet heille sopivan työnjaon. Meitä huvitti, kun näimme muiden leiriytyjien vaivihkaa jäävän katsomaan, miten lapsiperhe selviää ison etuteltan pystytyksestä ja olimme ylpeitä saadessamme näyttää, miten hienosti suomalaisperhe homman osaa. Melkein odotimme aplodeja, mutta saimme tyytyä muutamaan hymyyn ja tervehdykseen. Tonavalla risteillessämme nämä muistot valtasivat mielen, kun näimme jokirannan leirintäalueen ja Schönbühelin linnan.

Wachaun laakso on muutenkin näkemisen arvoinen. Oikein kaunis.

Nämä risteilymuistot siis yhdeksän vuoden takaa. Ihan vain vihjeeksi, jos sinulla on tilaisuus risteillä Wienistä Kremsin ja Wachaun kautta Melkiin, tee sinäkin se. Kremsiin asti voi hyvin mennä junalla, ja sitten jatkaa tämä Wachaun laakson etappi risteillen. Näin mekin silloin teimme.

Nyt ajoimme siis vanhojen suloisten muistojen innostamana jälleen Melkiin. Jo parkkipaikka antoi mukavat näkymät.

Meidän oli tarkoitus vain pysähtyä vähäksi aikaa ja etsiä sopiva penkki eväskahveille ja hyvin onnistuimme.

Puiston käytävät olivat kauniit ja niiden vieressä oli myös hieno puisto, jolla oli hautausmaa. Emme lähteneet kiipeilemään sinne, se kun oli vielä 8€:n pääsymaksun takana, eikä meillä olisi ollut aikaa muuta kuin pistäytyä.

Puiston suihkulähteellä pysähdyimme. Peiliä muisttuttava veden pinta oli näyttävä.

Piha oli kaunis, täynnä kaikenlaisia yksityiskohtia ja yhdestä nurkasta löytyi oikein mukava penkki kahvitteluun.

Tällä kertaa emme käyneet sisällä muuta kuin ihan vähän kurkistamassa portaikkoon.

Yhdeksän vuotta sitten teimme kunnon kierroksen. Luostarin sisätilat ja kirkko olivat vaikuttavan hienot. Alue on ollut beniktiiniläismunkkien hallussa jo yli tuhat vuotta. Nykyinen barokkityylinen luostari on rakennettu vuosina 1702 – 1736.

Oikeastaan kaikkein uskomattomin näky oli luostarin kirjasto. Siis oikeasti kirjasto, ei kirkko eikä kappeli, vaikka koristelu saattaisikin antaa kirkkomaisen vaikutelman.

Olin silloin ottanut myös enemmän kuvia luostarin rakennuksista.

Ja luostarin korkeammilta kohdilta oli myös hienot näkymät Melkin kaupunkiin. Toisen maailmansodan aikaan kaupungissa sijaitsi Mauthausen-Gusenin keskitysleirin alaleiri, mutta en löytänyt tietoa, olisiko siitä jotain nähtävissä vieläkin.

Näkyi myös Tonavalle, jossa jatkuvasti oli näkyvissä myös risteilijöitä.

Linzin jälkeen valitsimme Tonavan pohjoispuolella kulkevan pienemmän tien, suuntanamme majapaikkamme Erlau, joka on jo Saksan puolella, Passaun lähellä.

Pieni tie mutkineen tarjosi jälleen hienoja näkymiä ja tullessamme lähellä Saksan rajaa pieneen kauniiseen Putzlensdorfin kylään oli lähes pakko pysähtyä katselemaan värikästä kylää ja kukkia.

Pikkutiellä oli taas muutama Umleitung, mutta ei mitään kovin hankalaa, vähän kapeammille teille vain piti taas ajaa. Ennen iltaa olimme Erlaussa. Vielä sen verran ennen, että ehdimme nauttia pyöräilystä ja auringonlaskusta Tonavan rannalla. Pyöräilimme lähes Passauhin asti. Tonavan rantojen auringonlaskupyöräilyistä olen kirjoittanut oman tekstin.

Tonavan rantoja pyöräillen.

https://ailajajuha.com/2021/11/13/tonavan-rannat-pyoraillen/

Seuraava päivä alkoi vähän toisin kuin olimme suunnitelleet. Erlaun ja Passaun välillä olikin tietyömaa, jonka vuoksi koko yhteys oli poikki, ja jouduimme kiertämään aikamoisen matkan aikamoisia pikkuteitä. Oli hetkiä, jolloin nautimme maisemista ja oli hetkiä, jolloin toivoimme, ettei kukaan juuri niillä kilometreillä tulisi vastaan.

Tässä vaiheessa matkaa meillä on tapana poikkeilla myös kauppoihin, siltä varalta, että löytäisimme jotain tarpeellista tai muuten sopivia tuliaisia kotimaassa odottavalle perheelle. Niin teimme nytkin. Donau-Einkaufszentrum Regensburgissa oli siihen nyt sopiva. Kyllä, löysimme sopivan ruokakaupan ja Juha löysi etsimänsä uudet urheilupaidat. Mitä muuta loppumatkasta mahtui auton takakonttiin, siitä seuraavassa tekstissä. Tulee myös muutama ostospaikkavinkki.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 ja myös kesä 2021menivät lähialueilla retkeillessä, mikä oli hyvin antoisaa, mutta syksyllä 2021 teimme jo eristäytyen, pyöräillen ja kävellen omassa kuplassa toteutetun automatkan Eurooppaan. Espanjasta taas kovasti haaveillaan. Ja jos ei se toteudu, niin toivottavasti joku muu automatka onnistuu.