Ihastumisia, yllätyksiä ja yksi paha pettymys sijoittuivat kolmen yön vierailuumme Wieniin. Ihastuksia olivat puistot, kirkot, patsaat ja kaikenlainen kaunis Wienissä sekä kaksi hienoa konserttia hienoissa kansainvälisesti kuuluisissa konserttisaleissa eli Musikvereinin salissa ja Schönbrunnin Orangerie-salissa.

Aloitetaanpa siitä ihastuspuolesta ja listataan myös niitä iloisia yllätyksiä ensin. Wien on meille tuttu paikka yhdeksän vuoden takaiselta kodinvaihtolomalta, jolloin vietimme siellä reilut pari viikkoa ja kiertelimme paljon sekä kaupunkia että ympäristön nähtävyyksiä. Siksi oli hyvin helppo lähteä liikkeelle ja valikoida parhaita paloja aurinkoiseen kävelypäivään.

Jäimme pois Karlsplatzin metroasemalla ja ajatuksemme oli heti kävellä Musikvereinin taloon ostamaan konserttilippua. Katsahdimme kuitenkin toiseen suuntaan ja näimme niin komean kirkon, että ylitimme ensin heti kadun ja saavuimme puistoon. Komea Karlskirche näytti aivan vastustamattomalta, joten menimme sisään.

Vielä ihastuttavampi sisältä, istahdimme katselemaan ympärillemme. Uskomattoman vaikuttava paikka täynnä koristeluja ja yksityiskohtia.

Kirkon sisällä oli outo rakennelma, joka ei oikein tuntunut oikeanlaiselta tähän juhlavaan kirkkoon. Oletimme, että sen sisällä oleva hissi veisi jonnekin näköalapaikoille, jolta näkisi korkealta myös ulos kirkon ympäristöön ja päätin jonottaa hissiin. Sinne sai jonottaa melko pitkään, koska hissiin menijöiden määrä oli rajoitettu kolmeen, eivätkä portaat olleet käytössä ollenkaan.

Ylös pääseminen oli kuitenkin pettymys tässä suhteessa. Ylhäällä oli tiukasti aidattuja lasiseinäisiä koppeja, joilta ei nähnyt kirkon sisällekään oikein mitään saati sitten ulos. Yksi ikkuna ulos oli, mutta ihan turha. Pieni ahdas näkymä pihalle. Ainoa, mitä ylhäältä näki paremmin kuin alhaalta olivat nämä kattoon maalatut taideteokset.

Kirkosta pois mennessämme huomasin aulassa portaat, joissa luki, että niitä pitkin pääsisi näköalaterassille ja urkuparvelle. Sinnepä siis! Ja oli huomattavasti antoisampi kiipeäminen kuin kirkon sisällä ollut hissi. Näköalaparveke ei ollut kovin korkealla, eli lähinnä pihanäkymiä katselin. Musikvereinin talo on kuvan oikeassa reunassa oleva punertava rakennus, eli konserttilippuostoksemme olivat lähellä.

Urkuparvella käynti olikin paras osa kiipeilyä. Oli kauniita yksityiskohtia ja hieno näkymä kirkkosaliin.

Hochstrahlbrunnen

Schwarzenbergin aukiolla on kaupungin komein Hochstrahlbrunnen suihkulähde ja sen takana on Venäläisten taistelijoiden muistomerkki, joka on pystytetty niiden Neuvostoliiton sotilaiden muistoksi, jotka kaatuivat puna-armeijan vapauttaessa Itävallan fasismista. Mutta mitäpä historiasta, suihkulähde on valtavan hieno näkymä.

Belvederen palatsi

Belvederen palatsi ja sen puisto ovat aivan ohittamattomia kauniita paikkoja Wienissä. Olemme kerran käyneet linnassa sisällä ja menisimme kyllä mielellämme uudelleenkin, mutta nyt se ei ollut edes auki. Belvedere valmistui vuosina 1716–1723 ja se muodostuu kahdesta rakennuksesta. Ylempi Belverede on pysyvä taidenäyttely, jonka salien omat maalaukset ja taiteilijoiden näyttelyt ovat hieno yhdistelmä. Aivan erityinen Belvederen tähti on Gustav Klimt. Tästä taiteilijasta meille jäi hieno muisto edellisellä käynnillämme. Hänen kuuluisin teoksensa Suudelma teki meihin silloin niin suuren vaikutuksen, että ostimme sitä kuvaavia postikortteja kasan ja jaoimme samana kesänä nuorimman poikamme häiden vieraille ja Juha piti puheen kuvan innoittamana.

Alemmassa Belvederessä järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Myös sen salit on koristeltu kattomaalauksin ja freskoin.

Kiertelimme siis puiston. Belvedere tarkoittaakin kaunista näköalaa ja se toteutuu jo puistossa, vaikka ei näkymiä pääsisi linnan ikkunasta katselemaankaan.

Stadtpark Wien

Hienoon kaupungin puistoon kävellessä huomasimme vilkkaasta lasten laumasta, että ohitimme koulun. Etsiskelimme jo paikkaa istahtaa hetkeksi, mutta koulupojat olivat täyttäneet penkit. Otimme siis vain kuvan hienosta Beethovenin patsaasta koulun viereisessä puistossa. Tämä muistomerkki on saksalaisen kuvanveistäjän Kaspar von Zumbuschin teos ja se pystytettiin vuonna 1880. Se kuvaa Beethovenia sankarina ja vakavana yksilönä, jota ympäröivät ihailijahahmot Beethovenin alapuolella olevan suuren jalustan ympärillä

Sitten olimmekin jo Stadtparkissa, joka tarjosi viihtyisät puitteet pysähtymiselle. Lisää kauniita rakennuksia, puiston penkkejä ja kulttuuri-ihmisten patsaita. Wien on sekä taiteilijoiden että säveltäjien kaupunki. Patsaissa on sekä kunnioitusta että symboliikkaa.

Päiväkahvitkin tarjoutuivat turvavälein hyvässä seurassa. Strauss oli todella merkittävä päiväkahviseuralainen.

Stephansdom

Sitten tulimmekin jo kaikkein turistisimmille kaduille. Sen näkee aina näistä näkymistä.

Itse Stephansdomin kirkko ei ihan tyhjä ollut, mutta menimme maskien kanssa sisään kuitenkin. Ei yhtä Wienin päänähtävyyttä voi jättää väliin.

Kirkko jäi taakse ja jatkoimme Stephansplatzilta Kärntengassea myöten etelään muiden kävelijöiden joukossa, joita oli melko paljon, ja ennen pitkää seisoimme Oopperatalon vieressä. Seurasi päivän pikku pettymys. Viimeinen opastettu kierros oli jo ohi, emmekä päässeet sisälle katsomaan. Onneksi olimme jo vuosia sitten täälläkin käyneet. Olisi vain ollut kiva päästä uudelleenkin.

Burggarten ja Mozart

Lisää puistoja, lisää muistomerkkejä, Burggartenissa erityisesti Mozartin muistomerkki, jossa musiikinopettajan selfie oli pakollinen. Oli puisto todella muutenkin kaunis. Paikassa liikkuu tietysti myös paljon turisteja, mikä näkyi siinäkin, että täälläkin olivat paikalla konserttilippujen myyjät, jotka iloisesti hymyilivät meille ja peukuttivat, kun sanoimme, että meillä on jo kahdet konserttiliput hankittuna.

Puiston laidalla näimme ison kasvihuoneen näköisen rakennuksen, jonka sanottiin olevan Schmetterlinghaus, eli perhostalo. Voi kunpa olisimme olleet liikkeellä vähän aikaisemmin, olisi ollut kiva nähdä, mistä oli kysymys. Tosin Googlesta löytämäni arvostelut eivät olleet kovin myönteisiä. Pääsymaksua pidettiin korkeana (7€) ja valitettiin, että tarjonta oli odotettua niukempi.

Minulle riittäisi muutamakin kaunis perhonen, mutta on niitä kotipihallakin.

Tässä suunnilleen kartta ensimmäisen Wienin päivämme kävelyreitistä.

Schönbrunnin linna

Schönbrunnin linna on ehdottomasti Wienin ykkösnähtävyyksiä. Linnassa sisällä olemme käyneet aikaisemmin, eli nyt kiertelimme aamupäivällä puistossa ja aikaa siihenkin meni kolmisen tuntia.

Suihkulähteitä oli puistossa useampiakin ja niissä erilaisia yksityiskohtia valtavasti. Vesi, aurinko, veistokset ja alkava ruska olivat aivan ihastuttavia.

Puiston ylimmältä paviljongilta ja sen terassilta oli ihastuttavia näkymiä yli koko puiston alempana sijaitsevaan Schönbrunnin linnaan ja yli koko kaupungin.

Alaspäin kävellessä maisemia riitti ja kukkia tuli näkyviin lisää. Tässä kohtaa muistelimme Schönbrunnin linnan puistokonsertteja, joita olemme joskus televisiosta katselleet. Olisipa mielenkiintoista olla joskus livenä täällä kuuntelemassa.

Katse taaksepäin ylhäällä olevaa linnaa ja suihkulähdettä kohti.

Nurmikoille istutetuissa kukka-asetelmissa toistuivat useissa Itävallan lipun värit. En tiedä, onko tuolla pinkilläkin värillä joki merkitys, koska se on sama, jolla Mozartin muistomerkin eteen oli taiteiltu nuottiavain.

Musikvereinin konsertti

Iltapäiväksi olimme ostaneet lipun Musikvereinin konserttisaliin. Tarjolla ei tällä kertaa ollut Mozartia ja Straussia, niin kuin varsin yleisesti on, eikä orkesterikaan ollut Wienistä. Mutta Baselin sinfoniaorkesteri ja Haydnin musiikki olivat toki hyviä ja tärkeintähän meille oli päästä konserttisaliin, josta lähetettävää juhlavaa konserttia taas uudenvuoden päivänä katsomme. Silloin on kiva sanoa: ”Tuollahan me just syksyllä oltiin.”

Jo sisääntuloaulassa oli mahtavia näkymiä.

Schönbrunnin linnan Orangerien konsertti

Kun kerran olemme Wienissä, voi aivan yhtä hyvin nauttia kahdesta konsertista samana päivänä. Tulimme siis takaisin majapaikkaamme, söimme vähän ja kävelimme Schönbrunnin linnan Orangerie-siipeen, jossa on ravintolatiloja ja konserttisali.

Konserttisali oli upea ja täällä olivat Schönbrunnin linnan orkesteri ja laulajat, jotka soittivat ja lauloivat taitavasti ja tunnelmallisesti Mozartin ja Straussin tuttuja kappaleita. Tätä on Wien, aivan ihanaa tunnelmointia. Salissa vaihtuivat valot katossa koko ajan, sekin oli hienoa. Sama orkesteri tulee muuten jälleen kiertueelle Helsinkiin musiikkitaloon tammikuun 2. päivä 2022, Tampere-taloon 3.1., Turun konserttitaloon 4.1., Jyväskylän paviljonkiin 8.1. ja Oulun Madetojan-saliin 9.1.

Pois kävelimme linnan porttien ohi ja olimme tosi tyytyväisiä kahden päivämme antiin. Oli ollut kiva kävellä taas Wienin katuja ja puistoja sekä nauttia näistä konserteista.

Parkkipaikka on Wienissä vaikea

Tämä oli se pettymys, josta tekstin alussa vihjasin. Majapaikkamme oli todella hieno ja onnistunut, olin löytänyt sen AirBnb:stä. Ennen kuin varasimme sen, lähetin majoittajalle kysymyksen auton parkkipaikasta ja pyörien säilytyksestä. Kun sain vastauksen, että pyörät voi säilyttää heidän pyörävarastossaan ja maksullinen parkkihalli (vain 3,60€/vuorokausi) löytyy viiden minuutin päästä, teimme varauksen kolmeksi yöksi. Kadunvarsiparkki maksaisi monta euroa per tunti. Kuvittelin tietysti, että viisi minuuttia tarkoittaa kävelymatkaa ja että kadun varrellakin olisi paikkoja. Tämä oli mielestämme ihan kohtuullista, vaikka paikka ei ollut keskustassa.

Ajoimme siis paikalle ja ensimmäinen pettymys oli, että korttelissa eikä lähelläkään ei löytynyt yhtään vapaata parkkipaikkaa. Missä ihmeessä purkaisimme siis edes tarvittavat tavarat autosta ja nostaisimme pyörät varastoon? No, puolen kilometrin päästä löytyi. Kannoimme sitten kaiken ja talutimme pyörät kaksi kertaa autolla käyden. Voi jopa olla, että parkkeerasimme tämänkin hetken laittomasti, kun ei mitään parkkimittaria maksamiseen ollut.

Hissi huoneistoomme viidenteen kerrokseen ei oikein innostanut sekään. Toisen piti kävellä, muuten siihen ei olisi mahtunut tavaroita ollenkaan. Eikä pyörävarastokaan vastannut kuvitelmiamme. Jouduimme kantamaan pyörät kaksia portaita pitkin kellarikerrokseen.

Sitten syötimme navigaattoriin saamamme parkkitalon osoitteen, jonka kuvittelimme olevan ihan lähellä. Navigaattori ilmoitti kuitenkin ajomatkaksi melkein kuusi kilometriä ja 12 minuuttia. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin ajaa auto Hütteldorfin P+R -parkkitaloon ja varmistaa, ettei autoon jäänyt mitään, mitä olisimme tarvinneet.

Google mapsin avulla osasimme tulla takaisin junalla ja kävellä kymmenen minuutin matkan asemalta taas kattohuoneistoomme. Jännitimme, miten selviäisimme lähtöaamustamme, mutta kun lauantaina Orangerien konserttiin lähtiessämme näimme lähistöllä kadun varrella muutamia vapaita paikkoja, päätimme, että haemme auton valmiiksi konsertin jälkeen, ettei sunnuntaiaamuna tarvitse ensimmäiseksi lähteä hakemaan autoa, vaan saamme aloittaa heti tavaroitten kantamisesta. Kohtuullisesti sujui strategiamme, vaikka parkkipaikkaa ei ihan talomme vierestä löytynytkään. Onneksi viikonloppuna se oli ilmainen.

Onneksi olimme muutenkin suunnitelleet Wienissä vierailumme kävelyksi, ja metrolla pääsi hyvin keskustaan. Lähin asema oli noin kymmenen minuutin päässä.

Ja kattohuoneisto oli hyvä, eikä edes laatuun verraten kallis, eli 61€/vrk. Siisti keittiö, kylppäri, olohuone ja mukava sänky makuuhuoneessa. Jos olisi ollut vähän lämpimämpää, olisimme nauttineet myös kattoterassista. Suositus niille, jotka eivät matkusta autolla. Paikka on vielä ihan lähellä Schönbrunnin linnaa, sekin on mainio asia.

Yritimme myös etsiä Sacherkakkua iltaherkuksi, mutta ei löytynyt. Ostimme sitten jotain keksejä, joissa luki Mozart. Kuohuviinipullo odotti jääkaapissa ja tyydyimme sen lisäksi meille tyypilliseen tapaan omiin eväisiin.

Toivottavasti pettymykseen lopettaminen ei luonut mielikuvaa, että visiittimme Wieniin olisi ollut pettymys. Ei suinkaan! Nautimme puistoista, rakennuksista, kävelystä ja konserteista ja ilman muuta palaamme Wieniin, kun se on mahdollista. Ja pyöräilystä haaveilemme silloin.

Olimme tulleet Wieniin Grazista. Se oli meille uusi tuttavuus ja oikein hieno. Sielläkin meitä kohtasi pieni pettymys, mutta sattuuhan niitä. Kohokohtia olivat Grazin kaupungin lisäksi erinomainen majapaikka, ystävän tapaaminen Feldbachissa, Riesenburgin linna ja ilta Grazin oopperassa. Teksti on täällä:

Graz – oopperaa, tunnelmia ja tunteita

Voit seurata retkiämme myös Facebookissa Aila ja Juha