Onpa haikeaa lähteä pois Aurinkorannikolta. Nimenomaan auringosta. Lähdimme länteen, koska erityisesti Extemaduran alue oli meille vieras ja halusimme kokeilla sen suunnan reittiä. Andalusiankin läntisissä kohteissa oli uutta. Eli ensimmäisen päivän reitti on tässä: Fuengirolasta rannan reittiä suunnilleen Gibraltarille, sitten luoteeseen, Jerez de la Fronteran kautta Arcos de la Fronteraan. Alkumatkasta reitti oli tuttu, ensimmäisen päivän ajomatka meni muistellessa. Merkitsin kuvaan tähden niiden paikkakuntien kohdalle, joissa olemm käyneet.

Calahonda ja Cabopino

Cala de Mijas ei ole Fuengirolasta kaukana. Sinne pääsee kätevästi sekä autolla että bussilla. Bussista pois tai auto parkkiin ja askeleet rannan suuntaan – siellä on Senda Litoralin paras tuntemamme kävelyreitti. Moneen kertaan olemme kävelleet ja sen lisäksi vierailleet erikseenkin Cabopinon lankkupoluilla ja aina on ollut hyvä olla.

Voit lukea lisää täältä:

Calahondan ja Cabopinon lankkupolut – helppoa ja hauskaa

 Cañadan ostoskeskus

on paikka, jossa olemme poikenneet monen monia kertoja. Emme niinkään shoppailemassa, vaikka on täältä toki silloin tällöin jotain tarpeellista tarttunut mukaankin, esim kamera Media Marktista tai joskus ruokaa. Mutta paikka on hieno ja tarjoaa usein automatkan varrelle sopivan kahvihetken ja vessan.

Meillä ei ole tästä blogitekstiä, mutta voit lukea lisää heidän omilta sivuiltaan.
La  Cañada

Refugio de Juanar
La  Cañadan kohdalta tie kääntyy Ojeniin. Sekin on kaunis pieni kylä vuoren rinteellä.

Olemme toki Ojenissakin poikenneet, ja se oli kaunis pieni kylä, mutta useimmat muistot ovat tältä näköalapaikalta, koska olemme tosi usein jatkaneet matkaa Refugio de Juanarille ja sen näköalapaikoille ja kävelyreiteille. Näköalapaikoille on helppo ja tasainen kävellä, mutta vuorten rinteiden kävelyreitit Tajo Negro ja kiipeäminen Cruz de Juanarille tai Conchalle ovat paljon hurjempi haaste. Huvittuneina muistelimme nyt erityisesti näitä haastepäiviämme, jolloin olemme kiivenneet kivisiä jyrkkiä polkuja Cruz de Juanarille. Viimeksi tänä keväänä. Taisimme kyllä päättää, että kerta oli viimeinen. Mutta kukapa tietää!

Jos näköalapaikat tai isommat haasteet houkuttelevat, lue täältä lisää:

Refugio de Juanar – monipuolinen vaelluskohde

Marbella

Marbellasta meillä on paljon hyviä muistoja. Kun olimme ensimmäistä kertaa marraskuussa 2015 Aurinkorannikolla, olimme kuukauden Marbellassa kodinvaihtolomalla. Silloin vaihtokumppanimme Antonio esitteli meille myös tuon edellä kuvaamani Refugio de Juanarin alueen. Kävimme myös hänen koululuokassaan kolmekin kertaa kertomassa Suomesta ja laulattamassa suomalaisia lauluja (Paljon onnea vaan, Tiptaptiptaptipetipetiptap), eli meillä on ihan paikallisia muistoja täältä. Haikeaa ajaa nyt vain ohi. Marbella on kaunis ja monipuolinen kaupunki, ja yksi meidän kivoimmista muistoistamme kontaktiemme lisäksi liittyy Marbellan ja Puerto Banuksen väliseen rantaan. Hieno reitti kävellä. Lue siitä, teksti sisältää myös käytännön ohjeita laivareitistä, parkkipaikasta ja bussipysäkistä.

Marbella – Puerto Banus rannalla kävellen

Istán

Istán on pieni erittäin kaunis kylä Marbellasta pohjoiseen. Olemme käyneet pari kertaa. Hienoimpia ovat näkymät järvelle, kylän kauniit kadut ja hautausmaa ja sitten mukava patikointireitti vuoren rinteellä (ei mikään paha).

Jos kylä kiinnostaa, voit lukea lisää täältä:

Istán – kaunis valkoinen kylä

Ronda

San Pedro de Alcantaran kohdalta olemme tosi monia kertoja kääntyneet pohjoiseen serpentiinitielle ja nousseet ylöspäin. Tien varressa varmaan tunnetuin ja suosituin kohde on Ronda. Sielläkin olemme pari kertaa kierrelleet. Ensimmäisen kerran Marbellasta bussilla ja toisella kertaa omalla autolla.

Suosituin asia Rondassa ovat varmaan nämä rotkot.

Mutta on siellä toki muutakin, varsinkin autolla sinne meneminen ja auton parkkeeraaminen kauemmas rotkonäkymistä näytti kävellessä sitä muuta.

Täältä voit lukea lisää meidän Rondakokemuksistamme:

Ronda bussilla tai autolla – aina hyvä

Júzcar

Tätä serpentiinitietä voi hyvin poikkeilla muissakin mielenkiintoisissa paikoissa. Vuorten rinteillä on melko pieniä teitä, mutta totta kai niillä pärjää. Yksi tällainen hauska kohde on sininen Júzcarin smurffikylä. Siis koko kylä on valkoisesta maalattu siniseksi.

Täältä voit lukea lisää käynnistämme siellä

Júzcar – sininen smurffikylä

Parauta

Toinenkin pieni ja kiva käyntikohde löytyy läheltä. Parautan kylä ja seutu tunnetaan syksyn ruska-ajan kuparimetsistään, mutta on siellä käveltävää muinakin vuodenaikoina. Kävelimme Bosque Encantadon reitin, jossa puissa ja puiden juurella on tonttuja, keijuja ja muita satuolentoja. Reitin varrella näin useita vanhempia ja isovanhempia lasten kanssa, eli tämä on erityisesti lapsiperheiden kohde. Mutta toki meidänkin ja kylässä ja sen lähellä olevassa Cartajiman kylässä oli paljon kaunista nähtävää.

Täällä lisää:

Parauta ja Cartajima

Benahavis

Yksi tämän seudun hienoja käyntikohteita on Benahavis, josta sanotaan, että se on Espanjan rikkain kylä. Niin ilmeisesti onkin, sinne on hakeutunut erityisesti rikkaita loma-asunnon hankkineita. Heitä saattaa kiinnostaa myös paikan 14 golfkenttää. Me emme golfia pelaa, mutta kaupungin kiertäminen oli näkymiltään tosi hienoa ja sitten teimme ympäröivässä luonnossa kahtena eri päivänä kivan patikkaretken.

Benahaviksen tekstit löydät täältä:

Benahavis – Espanjan rikkain kylä?

Benahavis – hieno vaelluskohde

Estepona

San Pedro de Alcantaran kohdalla edellä olevat paikat, kuten Istán, Ronda, Júzcar, Parauta, Cartajima ja Benahavis olivat melkein hidastaneet kulkuamme, kun toivat niin paljon muistoja mukanaan, mutta etenimme silti. Melkeinpä vaikeinta oli olla kääntymättä jälleen kerran Esteponaan. Se olisi ollut viides kerta, mutta tuskin huono idea, koska se on niin nätti kohde ja sen viidenkymmenen muraalin uudelleenkin katselu olisi varmaan ollut kivaa.

Otin kuvan kaikista muraaleista kahden eri käynnin aikana. Nekin löytyvät täältä, mutta on myös kukkia ja katumaisemia.

Estepona uudelleen

Casares

Esteponan jälkeen olisi voinut kääntyä Casaresiin. Se on mainittu yhtenä Andalusian kauneimmista valkoisista kylistä ja ilman muuta se sitä onkin.

Kävimme siellä kerran ja käynti jäi kesken yllättävän kaatumisen takia. Piti lähteä lääkäriin ja jotain jäi näkemättä, vaikka paljon oltiin jo ehdittykin. Ne kauniit maisemat ja kokemus on täällä:

Casares – jäi syy mennä uudelleen.

Gibraltar

Gibraltarin ohi oli helppo ajaa. Kävimme siellä joitain viikkoja sitten ja vaikka siellä oli hienoja näkymiä ja huikeita luolia, tuntuu siltä, että kerta riitti. Ihan yleissivistyksen vuoksi se kerta on hyvä, mutta miksi uudelleen?

Täällä kuvaus käynnistämme:

Gibraltar – kyllä vai ei?

Arcos de la Fronteraan

Gibraltarin jälkeen alkoivatkin meille vieraammat maisemat. Olivat kyllä hienoja. Aurinkoisena päivänä ajoimme illaksi Arcos de la Fronteraan näin kauniissa maisemissa.

Olimme varanneet itsellemme huoneiston, Apartamento Duque de Arcos, Avenida Duque de Arcos 5 2 b. Huoneisto oli oikein hyvä ja tilava, tavaroitten kantaminen kolmanteen kerrokseen ja hintaan sisältyneen parkkihallin sijainti noin 300 metrin päässä olivat pieniä miinuksia. Mutta ei 90€/kaksi yötä yhteensä ole sellainen hinta, että ihan kaiken pitäisi kymppi plussaa olla. Tämä oli joka tapauksessa hyvä ja sijoittumisen ja päivän ajon jälkeen jaksoimme ihan hyvin lähteä iltakävelylle kylään. Oli kiva, varsinkin linnan näköalatasanteiden maisemat olivat hienoja.

Tämä ensimmäinen matkapäivämme oli täynnä muistoja, mutta illalla oli oikein mielekästä saapua paikkaan, joka ei ollut tuttu. Kirjoitan Arcosista seuraavaksi lisää, kunhan ehdin. Matkan kuudes päivä on menossa ja yksitoista vielä jäljellä. Voit seurata meitä myös Facebookissa Ailajajuha