Lähdimme huhtikuun ensimmäisenä päivänä ajamaan kotiin oltuamme matkassa jo kaksi kuukautta. Ensimmäistä kertaa lähdimmekin pidempää reittiä Extremaduran suuntaan, eli matkalle osui paljon uusia teitä ja paikkoja. Oli tosi onnistunut valinta ja hyvä matka. Majapaikatkin onnistuivat hyvin. Tässä tekstissä on yhteenvedon lisäksi linkit, joista voit lukea lisää niistä paikoista, jotka kiinnostavat. Linkkien teksteistä löytyvät tiedot myös hotelleista ja muista majapaikoista.
Olimme jo tulomatkaan käyttäneet kokonaisen kuukauden, eli helmikuun. Vaikka lähtiessämme oli lakkouhkia, kaikki sujui, ja matkasta tuli hyvä. Hyvä selitys sille, miksi matkamme oli ajallisesti noin pitkä, oli se, että vietimme pari viikkoa Barcelonan lähellä kodinvaihdossa.
Tässä teksti tuosta matkasta:
Kuukaudessa Helsingistä aurinkoon
Kuukausi Aurinkorannikolla oli ollut lähes sellainen kuin odotimmekin. Säät suosivat ulkoilua kuten aina ja löysimme uusiakin retkikohteita. Vasta maaliskuun viimeinen viikko oli pikku pettymys. Espanja tarvitsi sateita, mutta miksi juuri silloin, kun pääsiäisviikon kulkueet ja näytelmät olisivat olleet nähtävissä. Eivätpä olleet. Pari kulkuetta ehdittiin palmusunnuntaina nähdä, suurin osa muista oli peruutettu sateiden takia.
Pääsiäisviikon jälkeen lähdimme sitten kohti kotia. Ensimmäinen päivämatkamme oli Fuengirolan Carvajalista Arcos de la Fronteraan, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Matkan varrelle toki jäi paljon sellaisia tienviittoja, jotka toivat muistoja mieleen. Niistä tein heti kootun kertomuksen.
Fuengirolasta Arcos de la Fronteraan.
Arcos de la Frontera ei ollut ennestään tuttu. Oli kuitenkin kiva tutustua. Itse kylä on mainittu yhtenä Andalusian kauneimmista valkoisista kylistä, mitä se kyllä olikin. Ja näkymät olivat kauniit sekä kylään että sieltä pois.
Olimme varanneet täältä kaksi yötä ja teimme päiväretken Jerez de la Fronteraan. Siellä kävelyä kaupungilla, linna, katedraali, puistoja – oikein hyvä käynti tämäkin.
Seuraava etappimme oli Merida, joka oli kyllä matkallamme varsinainen helmi, ainakin ensimmäinen niistä. Merida on osa Extermaduraa, joka kokonaan oli meille uusia maisemia. Rooman valtakunnan aikaiset akveduktit, sillat ja muut nähtävyydet olivat fantastisia. Onneksi olimme täältäkin varanneet kaksi yötä, että aikaa riitti kävellä nämä kävelyetäisyydellä olleet kohteet.
Meridasta jatkoimme pohjoiseen, teimme parin tunnin pysähdyksen ja kävelimme tutustumassa Cáceresissa. Oikein mielekäs pysähdys. Oli kauniita katuja, iso keskustori, näkymiä linnan tornista, katedraali ja yllätykseksemme Juha löysi itselleen vielä tärkeän ja mieleisen matkamuiston. Muusikko kun on.
Sitten alkoi yllätykseksemme jo näkyä lumihuippujakin.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Casablanca. Siellä oli niin valtavan paljon nähtävää, että jo vähän harmittikin, että olimme jättäneet tutustumisen vain yhden yön varaan. Hienoin paikka, johon ehdimme tutustua, oli Katedraali, mutta kiertelimme kyllä keskustaa muuallakin.
Ajoimme Bilbaon suuntaan ja pysähdyimme matkalla muutamaksi tunniksi Valladolidiin. Sekin oli oikein kiva kaupunki tutustua ja kierrellä ja siellä meitä kohtasi yllätyksiäkin, kuten esimerkiksi tämä:
Ja taas totesimme, että tuollainen pari tuntia kävelyä oli tälle paikkakunnalle niin vähän, että ensi kerralla sitten vielä lisää. Riikinkukkoja oli Campo Granden puistossa, kaupungilla oli sitten lisää rakennuksia, aukioita ja puistoja.
Illaksi saavuimme Bilbaon lähelle, majoituimme ja lähdimme aamulla päiväksi kiertelemään Bilbaon nähtävyyksiä. Vähän sateinen aamupäivä, mutta näimme silti Vizcayan sillan, Getxon alueen rantamaisemat, San Mamésin stadion, Doña Casildan puiston ja muitakin näkymiä ennen kuin olimme Bilbaon päänähtävyyden eli Guggenheimin museon vierellä. Ja sitten alkoi aurinko paistaa ja näimme paljon lisää. Emmekä vieläkään tiedä, miksi museo oli tällaisen höyryn peitossa sinne tullessamme.
Bilbaon jälkeen seuraavana päivänä matka jatkuikin jo sitten Ranskaan. Ensimmäinen osuus matkasta oli vuorenrinteitä, sitten teimme tulliteiden suhteen valinnan siitä, että päivän matka Vichyyn oli niin pitkä, että ajoimme suuren osan matkasta maksullisilla teillä. Ne ovat Ranskassa yleensä erittäin hyvin hoidettuja, melko ruuhkattomia ja niillä on myös hyviä levähdysalueita. Maisemat alkoivat olla vihreämpiä (ja keltaisempia) kuin Espanjassa.
Vichyssä pysähdyimme viime vuonnakin paluumatkallamme. Hyvä niin, koska viime vuonna kiertelin kauniissa puistossa, joka nyt olikin perusteellisen remontin keskellä. Varmaan kesäksi jo käyttökunnossa jälleen.
Bilbaosta Vichyyn – Espanjasta Ranskaan
Seuraavana päivänä ajoimme Colmariin, joka on Alsacen viinialueen keskeinen paikka ja osa Alsacen viinireittiä. Me keskityimme kylläkin Saksan vaikuttamiin ristikkotalonäkymiin ja Pikku Venetsiaan, joka on keskustan keskeinen nähtävyys. Tänään emme etsiytyneet maksullisille teille. Ei ollut mitään syytä.
Pikku Venetsia oli viehättävä alue Colmarissa.
Ja seuraavaksi sitten ylitimmekin Saksan rajan. Olimme valinneet Saksan puolelta pysähtymiskohteiksi neljä houkuttelevaa linnaa. Näistä ensimmäinen oli Bruchsalin linna, jossa oli myös mekaanisen musiikin museo ja kaunis puisto sen lisäksi, että sisätilat oli remontoitu aivan huikealla tavalla toisen maailmansodan pommitusten jälkeen.
Käytimme Bruchsalin kiertämiseen vain aamupäivän, ja parikymmentä kilometriä siitä eteenpäin oli toinen linnakohde eli Schwetzingenin linna. Tuon linnan puisto on laaja ja hyvin hoidettu, siellä kävelemiseen kannattaa varata reilusti aikaa, me kävelimme noin kolme ja vieläkin olisi ollut yksi kolkka, jota emme nähneet. Hoidetussa puistossa on paljon kukkia, leikattuja pensasaitoja, kukkivia puita, lampia, polkuja ja erikoinen nähtävyys, eli suvaitsevaisuuden osoitukseksi rakennettu Moskeija.
Schwetzingenin linna ja puisto
Seuraavana päivänä teimme mutkikkaan ajomatkan, eli emme ajaneet ollenkaan suorinta reittiä Bonniin, jonne olimme varanneet kaksi seuraavaa yötä. Mutkat johtuivat eniten siitä, että olimme viihtyneet näillä seuduilla pari viikkoa viime syksynä, käyneet eri paikoissa, pyöräilleet jokirantoja ja nyt oli mukava ajella tuttujakin teitä välillä. Eli Saar-joen rantoja (Saarbrücken, Saarlouis, Saarburg, Mettlach) ja myös Moselin rantamaisemia. Sitten keksimme Trierin lähellä Konzissa Roscheider Hofin ulkoilmamuseon ja poikkesimme sinne. Samalla näimme Moselin näköalapaikkoja Panoramawegiltä.
Mannheim – Saar – Mettlach – Konz – Bonn
Bonnistakin olimme varanneet kaksi yötä vieraillaksemme Bruhlissä Augustusburgin ja Falkenlustin linnoissa. Kannatti käydä. Näimme taas valtavan koristeelliset linnat, aivan käsittämätöntä, miten ne on remontoitu noin hienoiksi vuosikymmenten kuluessa. Erityisesti sisätilat olivat ihan uskomattomia, mutta näiden kahden linnan välillä oleva parin kilometrin puistoreittikin oli kivaa käveltävää.
Tämä on Augustusburgin linna.
Ja tämä Falkenlustin metsästysmaja.
Bonnista lähtiessämme pistäydyimme Drachensburgin linnan läheisellä näköalapaikalla, mutta emme linnassa.
Jatkoimme Hotel Papp-Mühleen Zerzigiin lähelle Hamelnia ja siellä teimme upeissa maisemissa iltakävelyn.
Seuraavana päivänä aloitimme Hamelnista, joka on tuttu Grimmin veljesten kertomasta Hamelnin Pillipiipari -kertomuksesta. Näimme Pillipiiparin ja muutakin kivaa.
Sitten jatkoimme Mindeniin, jossa muistelimme 34 vuoden takaista edellistä käyntiämme, jolloin olimme liikkeellä asuntovaunun ja neljän tenavan kanssa. Kävimme katsomassa samat nähtävyydet, eli Keisari Wilhelmin muistomerkin ylhäällä rinteellä ja vesireittien risteyksen, jossa laivat kulkevat pitkin kanavaa joen yli.
Seuraava päivä olikin sitten jo rutiininomainen tuliaisten shoppailupäivä. Olutkori, Lindtin suklaakonvehdit, Cornyn myslit ja myslipatukat, Schwartaun hillot ja vähän muuta. Osa tuliaisista oli toki jo ollut auton tavaratilassa Espanjasta asti, mutta aina varaamme tilaa ainakin Schwartaun hilloille niin kauan kuin lastenlapsemme ovat lapsia.
Tuliaisten shoppailu
Ja sen jälkeen ei enää tarvitse ajaa Travemünden Skandinavienkaita pidemmälle kun on jo löhöämällä Vuosaaressa asti. Oli vähän harmaa, mutta onneksi myrskytön meripäivä laivalla.
Harmaa meripäivä Finnlinesilla
Ja sitten oltiinkin jo onnellisesti kotona. Tätäkö kohti me 17 päivää ajoimme???
Viime vuonna teimme vähän lyhyemmässä ajassa saman matkan, tosin tietysti aivan eri reittiä.
Espanjasta kotiin 12 päivässä.
Tervetuloa seuraamaan meitä Facebookissa! Ailajajuha.
Aila ja Juha 
Teillä oli kyllä todella mainio kotimatka! Olisipa itsellämme yhtä paljon aikaa, niin mielellään matkustaisi molemiin suuntiin kotoa auolla pysähdellen kaikissa itseä kiinnostavissa paikoissa. Suomen ja Eteläisen Euroopan välillä on erittäin paljon sellaisia paikkoja, joissa mielellään pysähtyisi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Niitä kyllä riittää. Vaikka olemme näissä maisemissa jo vuonna 1990 ajelleet ekat kerrat ja nyt eläkkeellä ollessamme yhdeksän vuoden aikana jo lähes joka vuosi kaksi kertaa ajaneet Espanjaa (miinus koronavuodet), aina löytyy paljon uutta, kuten nytkin. Tämä on meidän juttu!
TykkääTykkää
Paljon olette nähneet erilaisia paikkoja ja niitähän tuolla reitillä riittää. Onko teille koskaan sattunut auton kanssa mitään haaveria, kun paljon ajatte?
TykkääLiked by 1 henkilö
Tosi vähän mitään ongelmia on tullut. Kerran joskus yli 30 vuotta sitten kun meillä oli vielä asuntovaunu, sen rengas osui jalkakäytävän reunaan ja puhkesi. Ja kerran joku roisto oli pistänyt ruuvin renkaaseen, niin että se tyhjeni. Mutta hän ei mistään tiennyt, että meillä oli parikymmentä kilometriä asunnollemme ja autotalliin, joten rengas ei tyhjentynyt tiellä, vaan yön aikana autotallissa. Onnekkaasti on ulkomailla selvitty.
TykkääTykkää
Upeita kohteita olette kyllä nähneet ja erityisesti nuo Saksan puolen hienot linnat ovat todella säväyttäviä. Colmar oli näistä meillekin tuttu ja se on kyllä niin silmänkarkkia!
Mekin ajatettelimme, että tulemme Australiasta kätevästi suoraan Suomen ihanaan kevääseen ja saatiin sitten kokea pikakelauksena Suomen kaikki vuodenajat parissa viikossa. Onneksi nyt näyttää aika ihanan keväiseltä jo.
TykkääLiked by 1 henkilö
On itselläkin sellainen olo, että tekee mieli koko ajan kerrata tätäkin matkaa ja sen pysähtymiskohteita. Moni paikka olisi ansainnut pidemmän pysähtymisen, mutta ei tämä toivottavasti viimeinen automatka ollut.
Tänään on onneksi jälleen kaunis ja aurinkoinen päivä. Pihallamme riittää töitä. Vaikka toisaalta tekisi mieli lähteä muualle kukkivaan kotiseutuun.
TykkääTykkää