Näin luimme jostain. Emmekä ihmettele, vaikka olisikin. Ainakin rikkaimmalla seudulla lähellä Marbellaa, Rondaa ja Esteponaa. Andalusian kauneimpana valkoisena kylänä sen voisi mainita myös. Se nimittäin on! Ja se tarjoaa monenlaisille matkailijoille nähtävää ja toimintaa. Kapeat valkoiset maalaukselliset kujat, helpot ja kauniit retkeilyreitit, monet hyvät ravintolat ja suuri määrä golfkenttiä ovat kylän tarjontaa.

Kävimme ensimmäisellä vierailukerrallamme kävelemässä noin viiden kilometrin reitin Guadalmina-joen kanjonin rinteillä. Hieno reitti! (Siitä oma teksti tämän tekstin lopussa.)

Toisella kerrallamme ajoimme kylään. Jo liikenneympyrä kylään tullessa kertoo, miten huolellisesti hoidettua ympäristöä Benahavisin puistot ja kujat ovat. Näin tässä kaksi miestä ruohonleikkuuhommissa.

Ja heti Leonoran tornin puistossa vaikutelma vain parani. Tässäkin tornin ja leikattujen puiden lähellä näin kaksi miestä puutarhahommissa. Muuten tämän puiston vieressä on parkkipaikkoja, joille kannattaa auto jättää ja kävellä kylälle, jossa kapeilla kaduilla ei meikäläinen aja eikä pysäköi.

Puistossa oli paljon kauniita ja huoliteltuja yksityiskohtia. Lampi, sen keskellä haikara ja kilpikonna, pieni kaunis putous ja hienosti väritetyn aidan takana lasten päiväkoti.

Puistoon oli rakennettu myös esiintymislava katsomoineen muinaisten roomalaisten amfiteattereiden tapaan. Tuli jo mieleen, että olisi voinut olla kitara mukana.

Ja ihan uskomatonta. Tämä rakennus on vessa. Sama tyyli, kuin itse vanhassa tornissa.

Itse kylään oli kutsuvia näkymiä.

Ja toiseen suuntaan toisenlaisia.

Ajoimme kuitenkin pitemmälle ja parkkipaikka löytyi kylän pohjoispuolelta Calle la Fragualta. Ajoimme kylän pääkatujen läpi, en suosittele! Kapeita katuja, jyrkkiä mutkia, ala- ja ylämäkiä. Leonora-puistosta voi jatkaa kylän sivuitse esimerkiksi urheilukenttien suuntaan ja etsiä sielä parkkipaikan. Näin teemme ensi kerralla.

Calle Fraguan suunnasta kylä näytti tältä.

Portaat ylös kylään, niin nähtiin paljon terasseja ja majapaikkoja. Benahavis onkin juuri ravintoloittensa takia suosittu kohde. Sitä nimitetään myös Andalusian keittiöksi. En ihmettele, niin paljon oli tarjontaa ja niissä istui ihmisiä.

Ja kukkia, kukkia, kukkia – niitä riitti joka paikassa. Oli ruukkuja seinillä ja muita istutuksia.

Ja nämä portaat vasta näyttävät olivatkin. Kiipesimme ylemmälle kadulle, ei voinut vastustaa.

Asuintalojenkin portaissa oli huolellisesti hoidettuja koristeellisia kaakeleita ja samoin seinissä espanjalaiseen tapaan.

Katunäkymät olivat samaa huoliteltua kuljettavaa. Leikattuja puita näkyi usein sekä kaduilla että kadulta näkyvillä pihoilla.

Kylän keskustan eteläisemmällä reunalla näkyi kartalla houkutteleva nimi: El Balcón de Benahavis. Mikä siinä houkutteli? No tietysti se, että Nerjan suosittu näköalapaikka on El Balcón de Europa. Kävelimme paikalle, mutta se olikin vain yksityinen kiinteistönvälitystoimisto. Sen alapuolella oli kyllä nähtävää. Oli yllättävän moderni näköalatasanne, jonka alla on pysäköintitalo ja jolta näkyi alas kylän itäosaan ja myös Torre Leonoran puistoon, jossa olimme jo käyneet.

Kävelimme takaisin kylään. Tuohon kirkkoon tai edes sen pihalle olisi ollut kiva päästä, mutta ei päässyt. Portit kiinni.

Kujille parkkeeratut autot vahvistivat käsitystä siitä, että Benahavis on kansainvälisten ihmisten suosima varakas kylä.

Kävelimme urheilukentän ja uima-altaiden luokse ja liityimme mukaan Andalusian elämysretkien ryhmän seuraan kiertämään Sudenkorentojen reittiä Benahavisin pohjoispuolella. Oli tosi mukava kävely tämäkin. Roy Roos kertoili kiinnostavia tietoja matkalla näkemistämme asioista, kuten esim. näiden kalkkikivikallioiden historiasta. Andalusian valkoiset talot on maalattu kalkkikivestä sulatetulla maalilla. Se oli myrkyllistä ja lähes tuhatasteisten kalkinpolttouunien käyttö johti myös siihen, että kalkinpolttajien keski-ikä ei noussut kovin korkeaksi.

Kävelyreitti oli mukava, vaihteleva ja tasainen, ei erityisiä nousuja tai laskuja tai kivisiä osuuksia. Mukavat näkymät jälleen.

Korkealla mäellä näkyi olevan muutakin asutusta kuin Benahavisin laaksossa oleva kylä. Mutta onneksi tämä vaellusreitti ei suunnannut sinne. Kameran zoomaaminen riitti.

Näistä kuvista näkyy, miten vähissä vesi tällä hetkellä Andalusiassa on. Joki ja iso lampi olivat aika vähävetiset.

Ilmeisesti kuivuudesta johtui myös se, että näimme sudenkorentoja vain infotauluissa. Niissä kuvatut sudenkorennot houkuttelisivat kyllä näkemään niitäkin, ne nimittäin ovat hyvin näyttävän näköisiä hyönteisiä. Tämä kuva ei ole retkeltämme, vaan viime kesänä omassa olohuoneessamme Suomessa lennelleestä sudenkorennosta.

Oli näkyvissä muitakin eläimiä kyllä. Tämä kääntyi katsomaan meitä, kun huikkasin: ”Hymyile, otan susta kuvan!”

Kylästä pois ajaessamme katselimme jälleen näitä seudun monipuolisen mielenkiintoisia taloja pitkin matkaa.

Roy Roos ja Andalusian elämysretket ovat aina olleet meille hieno kokemus. Tämä tapaaminen kesken retken oli minulle yllätys, Juha oli sopinut tapaamisen ja minut yllätettiin laulamalla ”Paljon onnea vaan!” syntymäpäiväni kunniaksi.

Osallistu retkille, näet tulevat täältä

Andalusian elämysretket

Edellisen Benahavisin retkemme muutama päivä sitten löydät täältä:

Benahavis – hieno vaelluskohde