Kiersimme tänään Tuusulanjärven pyöräillen. Koimme Järven, maalaismaisemia, kulttuurihistoriaa ja ajelimme hyvää pyörätietä. En ihmettele, että vastaantulijoita riitti, myös jonkin verran ohittelijoita tai ohiteltavia. Päivästä muodostui itsellemme myös historian, elämänfilosofian ja omakohtaisten kokemusten päivä. Tuusulanjärven kohteet olivat tuttuja ja koskettavia ja ohjasivat miettimään ja muistelemaan elämää.
Lue loppuun
Espoon rantaraitin kohteet Helsingin päässä sijoittuvat Laajalahden rannoille. Nostimme pyörät pois auton perästä Munkkiniemen Tarvon parkkipaikalla ja lähdimme polkemaan kohti Tarvaspäätä ja Gallen-Kallelan museota. Seuraava kohde oli Villa Elfvik, josta jatkoimme Laajalahden kautta Keilarantaan, Otaniemeen, Karhusaareen ja siitä Westendin kautta Haukilahteen. Paluumatkalla valitsimme Hanasaaren, Koivusaaren ja Kaskisaaren ja Kuusisaaren kautta reitin takaisin Munkkiniemeen.
Lue loppuun
Hanikka ei ollut meille vieras kohde tällä kertaa. Olemme pari kertaa ennenkin kävelleet siellä, mutta nyt myös pyöräilimme. Hanikka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia ulkoiluun. Jos haluaa työntää lastenvaunuja tai muuten kävellä helppoa soratietä, se onnistuu hyvin ja jos taas tykkää pitkospuista, kallioilla kiipeilyistä ja juurakkopoluista (kuten me), niitä löytyy Hanikan ulkoilualueelta luontopolkujen varrelta. Uimarantakin on, ja Suinonsalmen laiturilta pääsee saaristoveneisiin. Hanikassa on mukava käydä eri vuodenaikoina. Omat kokemuksemme ovat keväältä luonnon herätessä, kesän vihreydestä ja syksyn ruskasta. Hiihtämässä emme ole käyneet.
Lue loppuun
Kasavuori Soukassa on Espoon korkein kohta, josta on hienot näkymät merelle ja ympäristöön. Kalliolle kiipeämiseen ei ole merkittyjä polkuja, mutta sinne on helppo nousta, eikä näin pienellä alueella mihinkään eksy.
Toissapäivänä olimme pyöräilemässä Kivenlahdessa ja Soukassa ja pysähdyimme juttelemaan ystävällisen miehen kanssa. Saimme monta hyvää vinkkiä ja ensimmäisenä kiinnosti tämä Kasavuori. Kasavuorella on ollut muinoin rannikon puolustusketjuun kuulunut merkkitulipaikka ja siitä se on saanut nimensäkin. Kasavuoria on samasta syystä muitakin, Espoossakin Kauniaisten lähellä on toinen.
Luin juttuja Kasavuoresta ja kaikissa sanottiin, että polun löytämisessä oli vaikeuksia. Ei se niin kovin vaikeaa ollut, vaikka mitään viittoja sinne ei ole eikä merkittyjä polkuja, eipä juuri polkuja ollenkaan, mutta mutkitellen kalliota pitkin ylös vain.
Lue loppuun
Linlon ulkoilualue eli Linlon saari vilahti ensimmäisen koronakevään teksteissä, kun lueteltiin pääkaupunkiseudun ruuhkautuneita ulkoilualueita ja päiviteltiin Porkkalanniemen ruuhkia. Joku kirjoitti, että Linlon ulkoilualue olisi sille hyvä ja rauhallinen vaihtoehto. Kyllä olikin!
Linlo on Helsingistä nelisenkymmentä kilometriä Kirkkonummen suuntaan. Kirkkonummelta käännytään vasemmalle etelään Upinniementielle ja siitä taas vasemmalle Eestinkyläntielle. Navigaattorille kannattaa antaa osoitteeksi Linlontie 136. Linlon satama-alueella on parkkitilaa, vaikka veneitäkin on valtavasti.
Helsingistä Turkuun lennähtää moottoritietä pitkin alle kahdessa tunnissa – jos siis haluaa. Entä jos sinulla ei olisikaan mitään kiirettä tai muuten vain haluaisit pysähtyä? Kuljemme tuota väliä usein ja pysähtelemmekin usein. Design Hill, Muurlan lasi, Lahnajärvi, Haukanpesä tai Ykköspesä, Kasvihuoneilmiö, Hiidenpirtti ja Myllylampi ovat toimineet, kun olemme halunneet kahvit tai vessan tai jaloittelutauon, mutta matkan varrelle jäävät esimerkiksi Paimio ja Salo, joissa voi poiketa ja viettää vähän pitemmänkin hetken. Nautiskeluna koemme usein sen, että tulemme vanhaa Turuntietä (110) illalla Helsinkiin päin. Kun aurinko paistaa mukavasti takaa, ajelu on ihan nautinto. Monet näistä paikoista ovat vanhan tien varrella, mutta eivät mitenkään kaukana moottoritiestäkään.
Nämä järjestyksessä Turusta Helsingin suuntaan
Tammisillan liittymän ja ABC:n vieressä oleva leipomon kahvila Tanniset on pieni, mutta sitäkin parempi kahvitaukopaikka. Leipomon tuotteita on myynnissä muuallakin Turun seudulla, esimerkiksi Turun torilla.
Paimio on parin kilometrin päässä moottoritieltä. Ajelu Vistan eli Paimion keskustan läpi näyttää viihtyisän varsinaissuomalaisen pienen kaupungin keskustan josta löytyy myös useitakin paikallisia kahvioita tai lounaspaikkoja. Näistä kahvila Asta on oikein mukava ja herkullinen paikka. Siellä leivotaan kaikki itse, ja tarjolla on myös lounas. Asta on tosi suosittu paikka, etenkin lounasaikaan.
Luin kerran artikkelin Alvar Aallon suunnittelemasta Paimion parantolasta, joka on nyt avattu yleisölle. Tutustun paikkaan niin pian kuin ehdin. Tässä linkki Ylen artikkeliin: Paimion parantola.
Paimiolainen ystäväni lähetti tällaisen vinkin kesäkuussa 2021: 
Paimiossa on kesäkahvila Café Atsalea (Paimion keskustasta Tarvasjoen suuntaan ~5km). Siellä saa kierrellä upeaa puutarhaa ja kahvila on ihana 
leipovat itse kaiken omakotitalon kellariin perustetussa ”teollisuuskeittiössä”. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.
Saloon kääntyvän risteyksen vieressä Shellin bensa-aseman naapurissa on Design Hill. Jos minun pitäisi valita yksi suosikki koko tästä taukopaikkojeni luettelosta, se olisi tämä. Myymälässä on esillä eri suomalaisten valmistajien tuotteita. On esimerkiksi Arabiaa ja ja Iittalaa, Fiskarsin tuotteita, Aarikan koruja, Finnlaysonin tekstiilejä, Nanson vaatteita ja Marimekkoa sekä Globe Hopen valmistamia tuotteita. Kahvila on viihtyisä ja monipuolinen ja sen vieressä hyllyillä on paikallisia elintarvikkeita.
Lähiruokahyllystä löytyy laadukkaita paikallisesti tuotettuja mehuja, hilloja, chili- ja kurkkusäilykkeitä, jauhoja sekä jauhoseoksia, härkäpaputuotteita sekä hunajaa, öljyjä ja kahveja sekä erilaisia mausteita, kuivatuista marjoista, hedelmistä ja juureksista valmistettuja elintarvikkeita sekä makeisia.
Design Hilliin on avattu myös Suklaastudiosta ja Viini- ja siiderimyymälästä. Suklaastudio näytti oikein lupaavalta.
Salo on mukava viihtyisä pieni kaupunki, jonka läpi virtaa Salonjoki. Sen varrella on tori, joka on kesäisin normaalisti auki kolmeen asti iltapäivällä. Torstai-iltaisin Suvisalo on järjestänyt ohjelmallisen iltatoritapahtuman. Olen joskus katsellut mukavaa kirpputoritarjontaa. Oikein hyvä.
Salon taidemuseo Veturitalli on myös mainitsemisen arvoinen paikka. Kannattaa tarkistaa aukioloajat.
Salo-Uskelan kivinen kirkko on vähän keskustan ulkopuolella, hieno historiallinen rakennus.
Salossa voi myös mennä meren rantaan. Salo on Halikonlahden pohjukassa.
Salon vieressä on Halikko. Viurilan kartano on hyvä taukopaikka.Tässä linkki Sikses kiva paikka -blogiin, jossa on kuvia ja hyvä teksti sieltä: Viurilan kartano.
Salosta kannatta jatkaa Muurlan suuntaan vanhaa Turuntietä. Silloin tulee suoraan Muurlan lasin tehtaanmyymälään, jonka yhteydessä on myös kahvio. Jos on moottoritiellä, Muurlan liittymästä kilometrin verran Muurlan suuntaan. Myymälässä on Muurlan lasin omaa tuotantoa ja usein myös monenlaisia tarjoushintaisia tuotteita.
Lahnajärvi on ollut suosittu perinteinen taukopaikka. Se on alunperin avattu jo1952, mutta se hiljeni moottoritien valmistuttua ja suljettiin kannattamattomana 2008. Linja-autot eivät enää pysähtyneet siihen tauolle, muukin autoliikenne sujahti sen ohi, ja harva viitsi kääntyä liittymästä, vaikka itse kahvilaan ei monta sataa metriä moottoritieltä ole. Uusi omistaja on tehnyt siitä uudelleen houkuttelevan ja houkutteleva on myös ympäristö uimarantoineen.
Lahnajärven vieressä voi poiketa myös luontoon. Kun Lahnajärven jälkeen muutaman sadan metrin päästä kääntyy vasemmalle Varesjärventielle, hetken ajon jälkeen on tien vieressä tällainen nähtävyyskyltti:
Männyn juurelle voi ajaa autolla ja nousta kummastelemaan pari sataa vuotta vanhaa mäntyä, jonka runko on erilainen kuin tavallisella männyllä. Runko on paksun kilpikaarnan peitossa. Se tuntuu kovemmalta ja kuivemmalta kuin tavallisen männyn runko.
Muutama askel männyltä Rotonmäen suuntaan ja poimin suuhuni kesän ensimmäiset mustikat. Oli hieno ja yllättävä pysähdyspaikka vain parin kilometrin päässä Turku-Helsinki -tieltä.
Jos kaipaa vain nopeaa taukopaikkaa moottoritien varressa, toisiaan vastapäätä sijaitsevat Ykköspesä ja Haukanpesä tarjoavat helpon ja viihtyisän paikan siihen. Turusta päin tullessa on Ykköspesän puolella. Oli eilen illallakin hyvät kahvit, hyvä munkki ja juustosämpylä, hyvä palvelu ja viihtyisä ravintolasali.
Moottoritien toisella puolella on toinen samanlainen, eli Haukanpesä. Tämä on se paikka, jossa todella usein tulee tehtyä pieni pysähdys, varsinkin jos takapenkillä on nuorempaa väkeä. ”Onko vessahätä, haluaako joku jäätelön?” ”Ei ja joo” on vakiovastaus ja sitten pysähdytään.
Kasvihuoneilmiö on yhtä yllättävä paikka kuin sen nimikin on. Ihan uskomaton ”sisustusmyymälä” tien varressa. Sekin on ollut viime vuosina hiljaisempi kuin ennen, koska sille on moottoritieltä tehtävä mutka, mutta jos haluaa ihmetellä tavaroita ja mahdollisesti ostaakin jotain hassua, se mutka kannattaa kyllä. Ja lapset saavat halata lehmiä kerrankin läheltä.
Sisätilat yllättävät. Valikoima on ihan uskomaton, eivätkä hinnatkaan hirvitä.
Vanha Turuntie ylittää Hiidenveden siltaa myöten, jolta on hyvät näkymät järven yli kumpaankin suuntaan. Poikkeaminen Hiidenpirtin pihan parkkipaikalle antaa mahdollisuuden katsella järveä rannalta käsin.
Bistron terassikin houkuttelee. Toisella puolella tietä olisi Grilli ja kioski.
Myllylampi näyttää olevan yksi vanhan Turuntien varrelle jäänyt paikka, joka on moottoritien myötä unohtunut ja kadonnut. Kahvilaa ja ravintolaa ei enää ole, mutta uimarannalle menevät portaat näyttävät kutsuvilta.
Näin rannan laiturilla tytön joka hyppi ja sukelteli, mutta muita en nähnyt. Ehkä parempi niin, pääsin itse nauttimaan ihanasta auringonlaskuhetkestä.
Myllylampi on Lohjanharjulla. Tässä tavallisesti loppuu meidän ajelumme vanhaa tietä myöten ja siirrymme moottoritielle loppumatkaksi. Vanha tie kulkisi esimerkiksi Veikkolan ja Bembölen kautta.
Jos haluat huoltoasemavinkin, meidän suosikkimme on Lohjan ABC. Se on muutakin kuin huoltoasema, eli siellä on muutamia myymälöitä. Olemme tehneet löytöjä erityisesti Orthexin outletistä. Pinottavia säilytyslaatikoita ja sen tyyppistä. Normaalin ruokakaupan lisäksi asemalta löytyy tietysti kahvila ja sen lisäksi mukavan oloinen leipomon myymälä.
Ehdota sinä lisää. Voisin kokeilla muitakin paikkoja, kuljen tätä väliä niin usein, että kyllä matkalle aina joku taukopaikka mahtuu. Rauhallista ja rentoa matkaa sinullekin!
Kirjoittelemme lisää kesän pyöräretkistä ja toivottavasti jostain muustakin. Voit seurata meitä Facebookissa sivullamme: Ailajajuha
Oletko joskus haaveillut, että voisit piipahtaa mielenkiintoisille pihoille katsomaan ja ehkä juttelemaan vieraankin asukkaan kanssa? Puutarhaliitto ja Svenska Trädgårdsförbundet on järjestänyt Avoimet puutarhat -teemapäivän vuodesta 2012 lähtien. Mukana on noin 500 puutarhaa. Osa on yksityisiä puutarhoja, osa julkisia ja osa kauppapuutarhoja. Kävijöitä on vuosittain ollut jopa 50 000.
Kohteet löytyivät tapahtuman nettisivuilta sekä listana että karttana. Me katselimme lähiseudultamme sopivan valikoiman pyöräretkeä varten ja tältä se näytti:
Tikkurila on hyvä lähtökohta pyöräretkelle. Vantaanjokea pitkin Viertolan ja Bäckbynpuiston ohi, Kylmäojaa seuraten pohjoista kohti. Matkalle osuivat myös Koivuhaan arboretum, eli Ystävyydenpuisto, Ruskeasannan hautausmaa ja kappeli, kiertelyä Helsinki-Vantaan lentokentän ympärillä ja Ristisillan puisto. Lemminkäisen kalliot ovat hieno paikka bongata lentokoneita, mutta se jäi ensimmäisellä kierroksella haaveeksi. Retki katkesi sadekuuroon. Jatkoimme kuitenkin toisena päivänä. Tikkurilasta taas liikkeelle. Ristisillan puiston jälkeen Hiirilammet, perennapuisto, Malminiitty, Hiekkaharjussa Punaisten muistomerkki, Hakunila, Nissbackan kartano, Fazerila, Vaarala ja minulle päivän kohokohta: Håkansbölen kartano ja sen puisto.
Lue loppuun
Vantaan vanha tunnelmallinen kirkonkylä ja suosittu Pyhän Laurin kirkko, sen vastakohtana uusi Kartanonkosken asuinalue ja siihen liitettynä kesäiset soratiet Keravanjoen ja Vantaanjoen varrella – voisiko nautinnollinen pyöräilyreitti enää parempi yhdistelmä kulttuurihistoriaa ja rantaniittyjä olla? Ja tähän vielä jatkoksi seuraavana päivänä pyöräilyä Haltialan, Pitkäkosken ja Vetokannaksen kautta lisää jokireittejä uusia sähköpyöriä kokeillen – lisää kokemuksia.
Lue loppuun
Lampia, koskia, metsää, kartanoita, siltoja ja tunnelmallista jokivarsipyöräilyä – kaikkea tätä sisältyi reittiimme, joka alkoi Myyrmäestä. Lammaslampi Pähkinärinteessä on kaunis ympäripyöräiltävä, Hämeenkylän kirkko ja kartano näkemisen arvoiset, Kakolanmäen luonnonsuojelualue paikka, josta emme ikinä olleet kuulleetkaan ja samanlainen paikka oli Koivurinne, jonne eksyimme vahingossa. Raappavuoret eivät myöskään olleet nimeltä tuttuja, emmekä tienneet, että myös Martinlaaksossa on Alppiruusupuisto. Vantaankoski oli sitten jo vähän tutumpi ja sieltä seuraamamme joenvarsireitin päässä oli Vetokannas, varsin suosittu uimapaikka.
Lue loppuun
Aila ja Juha 