Hanikka

Hanikka ei ollut meille vieras kohde tällä kertaa. Olemme pari kertaa ennenkin kävelleet siellä, mutta nyt myös pyöräilimme. Hanikka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia ulkoiluun. Jos haluaa työntää lastenvaunuja tai muuten kävellä helppoa soratietä, se onnistuu hyvin ja jos taas tykkää pitkospuista, kallioilla kiipeilyistä ja juurakkopoluista (kuten me), niitä löytyy Hanikan ulkoilualueelta luontopolkujen varrelta. Uimarantakin on, ja Suinonsalmen laiturilta pääsee saaristoveneisiin. Hanikassa on mukava käydä eri vuodenaikoina. Omat kokemuksemme ovat keväältä luonnon herätessä, kesän vihreydestä ja syksyn ruskasta. Hiihtämässä emme ole käyneet.

Hanikka keväällä

Keväinen Hanikka tarjoaa rauhallisia merimaisemia, pitkospuureittejä kosteikkojen läpi ja aurinkoisia kallioita.

Keväällä Hanikan pitkospuureittejä uusittiin. Tulikohan silloin lisää väistämistä helpottavia koronalevennyksiä?

Hanikan luontopolku

Hanikan luontopolku on merkitty keltaisilla täplillä. Niitä on riittävän usein, ja usein niitä tarvitaankin, koska polkuja risteilee alueella.

Luontopolun varrella on opastauluja, jotka kertovat alueen luonnosta. Muurahaispesäjuttu on kyllä tuttu jo lapsuudesta ja Juha aina kummastelee, kun löydämme lähtöpaikkaan poluttomissakin paikoissa ja ilman karttaa. Jääkauden vaikutukset luontoon muistuvat mieleen jo koulun alaluokilta.

Oli niissä tauluissa jotain uuttakin esimerkiksi suokasveista ja männyn kierteiden muodostumisesta. Ja tietysti elävä luonto näyttää ja opettaa kaikkea uutta. Enpä ihan näin hienoa mäntyä muista hetkeen nähneeni.

Eri vuodenaikoina luonnon näkymät ovat huikean erilaiset. Ensimmäinen kuva on huhtikuulta, toinen heinäkuulta. Ei samaksi maisemaksi uskoisi.

Suinonsalmen uimarannan vieressä on Suvisaaristoon vievä silta. Sen vieressä on saaristovenereittien laituri.

Kaksi luontonähtävyyttä oli mainittu Hanikan esitteessä. Suvisaaristontien ja Matasaarentien risteyskohdassa on parisataa vuotta vanha mänty, joka on rauhoitettu 1986. Se on 26m korkea ja sen ympärysmitta on 2,7m. Kilpikaarnapinta on mielenkiintoista. Vanhoja mäntyjä kutsutaan aihkeiksi. Hanikan luontopolun varrella on tällaisia vanhoja mäntyjä useita. Kannattaa pitää silmät auki.

Toinen mainittu kohde on noin viisi metriä korkea siirtokivilohkare muu­taman kymmenen metrin päässä Suvisaarentien ja Soukanniementien risteyk­sestä. Tämäkin on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1986.

Juhalla on aina mielessä vaikuttaa luontoon itse. Kun hän luki taulusta, että lohkare on Viipurin seudulta, hänelle tuli heti mieleen yrittää palauttaa sitä takaisin. Keväällä vaikuttamisen kohteena olivat liian korkeat männyt.

Onneksi Juha ei nähnyt tätä kantoon muodostunutta hyönteishotellia.

Hanikan luontopolku tarjosi myös erinomaisen mahdollisuuden pysähtyä ja täyttää tyhjentyneet eväsrasiat juuri kypsyneillä mustikoilla. Muutama poimija näkyi siellä täällä, mutta kyllä niitä vielä metsään jäi.

Mustikanpoiminta on intohimoni, mutta niin on myös kiipeily ja korkealle meneminen aina, kun siihen on mahdollisuus. Nyt en enää vastustanut kiusausta, vaan luontopolkukävelymme lopuksi kiipesin uudet kuntoportaat. Juttelin niitä viimeistelevän miehen kanssa ja hän kertoi, että työ luovutetaan valmiina vasta ensi viikolla ja siihen tulee vielä kaiteeseen kiinnitettävät led-valot. Minulle 160 askeleen korkeus ja rytmi sopivat hyvin, mutta joku nuorempi nainen oli juuri kertonut harpponeensa aina kaksi askelmaa kerralla. Mutta minähän olin liikkeellä vain näköaloja varten, ei hikiliikuntaa. Otin ylhäältä kuvat Kasavuoren suuntaan paikasta jolla olimme eilen juoneet päiväkahvimme kallion rinteellä.

Hanikka pyöräillen

Luontopolun lisäksi Hanikan voi kiertää helppoa pyöräreittiä tasaista soratietä pitkin.

Pyöräretkellä teimme myös pienen piston Matasaarelle, jolla on Espoon ruotsinkielisen seurakunnan leirikeskus ja kappeli.

Ja kappelin rannasta taas rauhallinen ja kaunis näkymä merelle.

Hanikasta on helppo jatkaa matkaa pyörillä Suvisaariston suuntaan. Aika pian sillan jälkeen on pieni Saariston kauppa. Välipalajäätelön lisäksi näkkärin ystävälle hyppäsi silmiin myös mielenkiintoinen Mammas näkkäri Inkoosta. Pitihän se kokeilla. Tykkäsimme molemmat vähän makeasta siemennäkkäristä. Tavallisten päivittäistarvikkeitten lisäksi oli myynnissä myös joitain erikoistuotteita ja kalaa ja lounasmahdollisuus terassilla.

Ajelimme Suvisaariston suuntaan Bosundin sillalle asti ja käännyimme siitä takaisin.

Pyöräretkemme jatkui vielä vähän matkaa Suomenojan suuntaan. Siellä löysimme kahvilan, jonka ainakin tällä hetkellä voimme sanoa olevan suosikkimme Espoon rantaraitilla. Villa Rulluddin kahvilassa tarjotaan ystävällisesti itse tehtyjä pullia ja suolaistakin kahvinlisuketta. Sisätilat ovat tunnelmalliset, pihaterassi rakennuksen takana kutsuva ja pihan pöydät rauhalliset kahvihetkelle. Kävimme siellä seuraavana päivänä heti uudestaan ja tarjosimme juhlakahvit pojallemme ja hänen vaimolleen, jotka viettivät häidensä vuosipäivää.

Hanikka, Suvisaaristo, Rullud ja edellisenä päivänä Kasavuori. Oikein kivoja kohteita Espoon rantaraitin varrella.

Lopuksi vielä kartta siitä, mitä polkuja seurasimme Hanikassa keväällä ja tänään. Vihreä viiva näyttää kävelyreittimme huhtikuussa, punainen luontopolkumme tänään ja sininen pyöräilymme Hanikan ympäri tänään.

Yksi ajatus artikkelista “Hanikka

  1. Paluuviite: Espoon rantaraitti viikossa | Aila ja Juha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s