Vantaan vanha tunnelmallinen kirkonkylä ja suosittu Pyhän Laurin kirkko, sen vastakohtana uusi Kartanonkosken asuinalue ja siihen liitettynä kesäiset soratiet Keravanjoen ja Vantaanjoen varrella – voisiko nautinnollinen pyöräilyreitti enää parempi yhdistelmä kulttuurihistoriaa ja rantaniittyjä olla? Ja tähän vielä jatkoksi seuraavana päivänä pyöräilyä Haltialan, Pitkäkosken ja Vetokannaksen kautta lisää jokireittejä uusia sähköpyöriä kokeillen – lisää kokemuksia.

Tammisto

Tammisto on täynnä outlet-myymälöitä ja urheiluliikkeitä. Siellä on Bauhaus, Plantagen ja pari suosikkiamme, nimittäin Nanson ja Marimekon myymälät. Omasta vaatekaapistani ei juuri muita merkkejä löydykään. Yksi usein vierailemamme liike on Electrobike, josta ostimme ensimmäiset sähköpyörämme silloin, kun muita sähköpyöriä myyviä liikkeitä ei vielä Helsingin seudulla edes ollut. Silloin myymälä oli Munkkivuoressa. Nyt ajoimme Electrobiken pihaan ja nostimme pyörät pois auton perästä. Sille oli syynsä, vaikka lähdimmekin saman tien pyöräilemään.

Ihan lähellä Electrobiken myymälää on Tammiston luonnonsuojelualue. Mukava pistäytymiskohde, mutta tällä kertaa ajoimme ohi. Ei aina viitsi parkkeerata ja kiinnittää pyöriä jonnekin pientä kävelyä varten. Kartanonkosken ja Haltialan väliä koristaa valkoinen puusilta. Varsin tuttu paikka meille monilta pyöräretkiltämme.

Kirkonkylänkoski ja vanha mylly

Keravanjoen yli menee vanha holvisilta, joka nykyisin on vain kevyen liikenteen käytössä

Vanhan myllyn kohdalla kohisee nykyisin yläosastaan padottu Kirkonkylänkoski.

Myllykosken vieressä mukavasti koivujen alla olevat penkit houkuttelevat saman tien pitämään tauon.

Eikä näissä maisemissa kovaa vauhtia edetty vaan ihan leppoisasti ympärille katsellen.

Ennen Kehä kolmosta Keravanjoen yli kulkee Sateenkaaren raittisilta, jonka yli käännytään Helsingin pitäjän kirkolle. Toiseen suuntaan kääntyessä olisi Kehä III:n ylityksen jälkeen saman tien Vantaan puolella Bäckbyn puiston, Viertolan ja Tikkurilan alueella.

Helsingin pitäjän kirkonkylän raitti punaisine puutaloineen henkii historiallista tunnelmaa. Raitti päättyy Pyhän Laurin kirkolle, joka on Vantaan suosituin kirkko monella tavalla. Sekä vihkikirkkona, joulukirkkona että konserttien pitopaikkana. Sisällä olemme käyneet jo monta kertaa, tällä kertaa kurkistelimme kellotapulia puiden takaa.

Kirkon vieressä voi pistäytyä kahvilassa.

Kartanonkosken uudehkon alueen vieressä on vanha Backaksen kartano. Vielä muutamia vuosia sitten siellä myytiin puutarhatuotteitakin, kun se oli HOK-Elannon puutarhamyymälä vuoteen 2009 asti. Muistan itsekin sieltä ainakin multaa hakeneeni. Backaksen kartanolla on värikäs historia aina 1500-luvulta lähtien. Se on alkuaikoina toiminut ratsutilana, joka verovapautta vastaan varusti kuninkaan ratsujoukkoihin sotilaan. 1600-1700 -luvuilla omistajat olivatkin ratsumestareita ja sotilasvirkamiehiä. Mielenkiintoinen käänne historiassa tapahtui vuonna 1916 kun kartano myytiin suomenkieliselle Osuusliike Elannolle (nykyisin HOK-Elanto), joka tarvitsi suurtilan Helsingin läheisyydestä tuottaakseen elintarvikkeita myymälöihinsä ja ravintoloihinsa. Muut kartanonomistajat ja pääkaupungin ruotsinkieliset piirit pelkäsivät vasemmistolaisen osuusliikkeen turmelevan Helsingin pitäjän vanhan ruotsinkielisen kulttuurin ja suomalaistavan sen väestön. Että tällaisia kielikysymyksiä! Tila toimi mallitilana, jolta myytiin sekä puutarhan että karjatalouden tuotteita ja myös leipomotuotteita. Tiiliäkin tehtiin ja artanon oman tiilitehtaan tiilistä rakennettiin 1920-luvulla kartanon nykyiset muhkeat ulkorakennukset ja nykyinen Veromäen koulu. Nyt historiasta kertovat edelleen komeat ulkorakennukset ja päärakennuksen ravintola.

Kartanonkosken alueella on helppo pyöräillä. Suuntasimme sen keskelle Illen puistoon, jonka keskellä on lasten leikkipaikka. Puisto näytti ihanalta. Keskellä ruusupensaita oli huvimaja ja lammen yli kulki puusiltoja. Oli jo vähän vaikea valita, mille mukavasti varjossa olevalle penkille nostelisimme eväät. Päädyimme pensaan varjoon lammen rannalle.

Kunnolla nautiskeltuamme jatkoimme matkaa takaisin Tammiston suuntaan. Emme malttaneet olla pysähtymättä Vaasan leipomon myymälään. Juhaa onnisti tälläkin kertaa. 72 leivän säkki ohuita Ruispaloja, kolme pakettia viipaloitua Pehtoorileipää ja kolme pakettia kauraleipiä lähti mukaamme alle kympillä. Onneksi Electrobiken parkkipaikalle ei ollut enää pitkä matka, näitä oli jo vaikea pakata pyörän kanssa kuljetettavaksi.

Vihjaisin jo tekstin alussa, että olimme tarkoituksella parkkeeranneet Electrobiken myymälän pihalle. Niin siinä kävi, että seuraavana päivänä ajoimme sieltä ulos uusien sähköpyörien kanssa. Harrastuksemme jatkuu!

Haltiala ja Pitkäkoski

Seuraavat pari päivää olivat niin helteisiä, että emme halunneet lähteä kotoa tuulettimien vierestä yhtään mihinkään, mutta mieli paloi tietysti kokeilemaan uusia pyöriä. Lähdimme kotoa Pakilasta pyöräilemään ja valitsimme Vantaan pyöräilyreiteiltä sopivan jatkon edelliselle eli jatkoimme Haltialasta länteen.

Haltialan kotieläintila tarjoaa varsinkin lapsille nähtävää. Kesällä lampaita, vuohia, kanoja, lehmiä ja sonneja voi katsella ulkona, talvella sisällä. Pääsiäisen aikaan lampolassa on ruuhkaa, mutta näytti sitä olevan tällaisena kesäisenä sunnuntainakin. Ravintola Wanhan Pehtoorin ja Pikku Pehtoorin pöydätkin olivat täynnä, samoin lasten leikkipaikat.

Haltialan tilalla tarjotaan kaupunkilaisille muitakin aktiviteetteja. Kesäisin siellä järjestetään heinätalkoopäivä, jolloin ihan vanhanaikaisesti laitetaan heinät seipäille, mutta tänä vuonna kaikenlaiset kokoontumiset on peruttu, ja niinpä heinät olivat täälläkin pyöreinä paaleina. Loppukesällä Haltialan pelloilta on saanut käydä poimimassa auringonkukkia, hunajakukkia ja pellavaa sekä herneitä. Ohjeissa sanotaan, että ilmaiseksi ja itselleen, kohtuullisia määriä. Viime vuosina olen kyllä nähnyt ikävänlaista hamstrausta myös.

Haltialasta voi kävellä Ruutinkoskelle Vantaanjoen varteen. Sinne ei pääse pyöräillen, joten tänään emme siellä käyneet. Useita kertoja aikaisemmin kyllä. Kuva on keväältä, jolloin puut eivät olleet vielä yhtä vihreitä kuin nyt.

Haltialan ympäristössäkin on rauhallisempia hetkiä. Tämä seesteinen iltakuva on otettu keväällä tilan takaa ilman minkäänlaista ruuhkaa.

Toinen hyvä paikka lähteä Ruutinkosken suuntaan on Niskalan Arboretumin parkkipaikka. Niskala on myös puineen mukava pysähdyspaikka. Sen ympäristössäkin on sopivia rauhallisia paikkoja vaikka piknikille. Parinkymmenen metrin päähän ulkoilureitiltä katoimme koronakeväänä vappupiknikkimme ja ohikulkijat huutelivat meille iloisia hyvän vapun toivotuksia aikamoisen määrän.

Tällä kertaa ajoimme ohi Kuninkaantietä Pitkäkoskelle, emmekä poikenneet edes Pitkäkosken luonnonsuojelualueelle. Jokirannassa kulkevalle polulle ja portaille pääsee tämän aidan vierestä.

Pitkäkosken ulkoilumaja näyttää ulospäin hyvin vaatimattomalta ja sitä se onkin. Sisällä on kuitenkin kotoisa vanhanajan tunnelma. Seinillä on täytettyjä eläimiä, suksia ja ja muuta ulkoilurekvisiittaa ja tarjolla on joka päivä tuoreita munkkeja. Nyt maja on kiinni heinäkuun.

Pitkäkoskelta Vantaan suuntaan ylitetään Vantaanjoki Pitkäkosken kohdalta.

Tämän jälkeen pohjoisen suuntaan voi jatkaa joko Vetokannaksen kautta Vantaanjoen rannan pyörätietä Vantaankoskelle tai Silvolan tekojärven länsipuolta Ylästöntielle asti. Ajoimme melkein Vantaankoskelle, jossa kävimme juuri muutama päivä sitten. Kannattaa kyllä käydä.

Voutila

Nyt käännyimme Vantaankoskelta Kuninkaantielle ja siltä Voutilantielle. Ajoimme pientä tietä läpi viehättävän vanhan kylän. Punaisia ja keltaisia puutaloja, kukkien ja puiden koristamia vihreitä pihoja. Enpä ole tajunnut, että Vantaalla on tällaista idyllistä maaseutua.

Tuupakantie

Saavuimme Tuupakantielle ja poikkesimme Ritakujalle. Sen varrella oli pieni erikoinen Tuupakanlampi. Yritin etsiä lammesta jotain tietoa, mutta löysin vain tällaisen lauseen Vantaan vesistöselvityksestä: ”Alueella ei sijaitse ulkoilureittejä. Yleiskaavassa ulkoilureitti on linjattu suhteellisen lähelle lampea. Alueella ei nykyisellään ole juurikaan virkistysarvoa.” Lisäksi lampi oli mainittu hulevesiselvityksessä. Lammesta nousevat kelopuut saivat aprikoimaan, miten lampi oli syntynyt ja miksi sen keskeltä kasvoi näitä kelottuneita puita. Oli lampi nätti, mutta sen ympäri ei mennyt edes polkua. Metsässä oli joitain polkuja, mutta ne ilmeisesti olivat syntyneet sinne piilotettuja geokätköjä etsiessä, ei niinkään lammen takia. Katselimme lammen ympäristössä lentelevää isoa lintua, joka pitkine jalkoineen näytti vähän haikaralta, mutta se pysyi liian kaukana tunnistamista varten.

Seuraavat Vantaan pyöräilyreittikarttaan nimetyt kohteet olivat tämän retken pettymys. Kivikkoinen polku Hakasuonkallioille ei erityisesti houkutellut jatkamaan tästä.

Mustikkasuon kallioille ei löytynyt reittiä sieltä mistä piti, ellei sitten pitänyt vain jättää pyörää yhden omakotitalon pihaan ja jatkaa kävellen metsään. Tuupakantielle näkyvät louhitut kalliot näyttivät lupaavilta, mutta ehkä nämä eivät olleet oikea paikka ollenkaan oikeat kalliot ovat jossain tuolla takana. Paikka mainitaan hyvänä mustikkametsänä, eli ehkäpä pitäisi palata lähiviikkoina.

Krakanojaa ei löytynyt ollenkaan. Syynä saattoi olla paikalla ollut rakennustyömaa, joten epäilen, että Vantaan pyöräreittien esitteen yksityiskohtia ei ole ihan äskettäin tarkistettu.

Backas – Pitkäkoski

Ajelimme meille tuttuja reittejä Backaksen ja Tolkinkylän kautta takaisin Pitkäkoskelle. Reitti kulkee lähellä Vantaanjokea ja siltä voi poiketa Pitkäkosken luonnonsuojelualueen Vantaan puolelle.

Pitkäkosken sillalla sai hetken odottaa, että sai kuvan tyhjästä sillasta auringon laskussa. Paikalla on aina ulkoilijoita ja sen päässä on pöydilläkin varustettu alue retkeilijöille.

Enää muutama kilometri Keskuspuiston ja Paloheinän läpi niin olimme kotona Pakilassa. Matkamittari näytti 34km, ja totesimme, että tuollainen matka uusilla sähköpyörillämme oli varsin rento ja helppo. Pyörät olivat kevyet polkea, ne kulkivat tasaisesti, ajoasento oli mukava ja toivomaamme rentouttavaan maisemien katseluun erittäin oiva valinta. Paljon pidemmänkin päivämatkan niillä pääsisi. Pyörissämme on kolme eri vaihtoehtoa avustukselle: Eco, normal ja high. Ecolla lataus riittäisi yli 160 kilometriin, high:lla jäisi sadan paikkeille. Tällä retkellämme käytimme molemmat lähes koko ajan ecoa ja normalia, jotka riittivät hyvin. Tätä jatketaan!

Näidenkin reittien pääkohdat löytyvät Vantaan pyöräilyreittien sivustolta. Reitti kahdeksan Aviapolis – Kirkonkylä näyttää suunnileen ajamamme reitin, jonka aloitimme Tammistosta ja päätimme samaan paikkaan Electrobiken myymälän pihaan. Pidemmän reitin pääkohdat löytyvät reitiltä yhdeksän, eli Aviapolis – Haltiala. Reittikartalla sen pituudeksi on annettu 15km, me lähdimme kotoamme Pakilasta, ja kiertelimme vähän ylimääräistä, siksi ajamamme matka oli yli kaksinkertainen. Mitäpä matkan pituudella on väliä, kun on mukavat pyörät!