Linlon ulkoilualue eli Linlon saari vilahti ensimmäisen koronakevään teksteissä, kun lueteltiin pääkaupunkiseudun ruuhkautuneita ulkoilualueita ja päiviteltiin Porkkalanniemen ruuhkia. Joku kirjoitti, että Linlon ulkoilualue olisi sille hyvä ja rauhallinen vaihtoehto. Kyllä olikin!
Missä Linlon ulkoilualue on?
Linlo on Helsingistä nelisenkymmentä kilometriä Kirkkonummen suuntaan. Kirkkonummelta käännytään vasemmalle etelään Upinniementielle ja siitä taas vasemmalle Eestinkyläntielle. Navigaattorille kannattaa antaa osoitteeksi Linlontie 136. Linlon satama-alueella on parkkitilaa, vaikka veneitäkin on valtavasti.
Helsingistä Turkuun lennähtää moottoritietä pitkin alle kahdessa tunnissa – jos siis haluaa. Entä jos sinulla ei olisikaan mitään kiirettä tai muuten vain haluaisit pysähtyä? Kuljemme tuota väliä usein ja pysähtelemmekin usein. Design Hill, Muurlan lasi, Lahnajärvi, Haukanpesä tai Ykköspesä, Kasvihuoneilmiö, Hiidenpirtti ja Myllylampi ovat toimineet, kun olemme halunneet kahvit tai vessan tai jaloittelutauon, mutta matkan varrelle jäävät esimerkiksi Paimio ja Salo, joissa voi poiketa ja viettää vähän pitemmänkin hetken. Nautiskeluna koemme usein sen, että tulemme vanhaa Turuntietä (110) illalla Helsinkiin päin. Kun aurinko paistaa mukavasti takaa, ajelu on ihan nautinto. Monet näistä paikoista ovat vanhan tien varrella, mutta eivät mitenkään kaukana moottoritiestäkään.
Nämä järjestyksessä Turusta Helsingin suuntaan
Taukopaikat Turun ja Helsingin välillä
Paimio
Tammisillan liittymän ja ABC:n vieressä oleva leipomon kahvila Tanniset on pieni, mutta sitäkin parempi kahvitaukopaikka. Leipomon tuotteita on myynnissä muuallakin Turun seudulla, esimerkiksi Turun torilla.
Paimio on parin kilometrin päässä moottoritieltä. Ajelu Vistan eli Paimion keskustan läpi näyttää viihtyisän varsinaissuomalaisen pienen kaupungin keskustan josta löytyy myös useitakin paikallisia kahvioita tai lounaspaikkoja. Näistä kahvila Asta on oikein mukava ja herkullinen paikka. Siellä leivotaan kaikki itse, ja tarjolla on myös lounas. Asta on tosi suosittu paikka, etenkin lounasaikaan.
Luin kerran artikkelin Alvar Aallon suunnittelemasta Paimion parantolasta, joka on nyt avattu yleisölle. Tutustun paikkaan niin pian kuin ehdin. Tässä linkki Ylen artikkeliin: Paimion parantola.
Paimiolainen ystäväni lähetti tällaisen vinkin kesäkuussa 2021: Paimiossa on kesäkahvila Café Atsalea (Paimion keskustasta Tarvasjoen suuntaan ~5km). Siellä saa kierrellä upeaa puutarhaa ja kahvila on ihana leipovat itse kaiken omakotitalon kellariin perustetussa ”teollisuuskeittiössä”. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.
Design Hill
Saloon kääntyvän risteyksen vieressä Shellin bensa-aseman naapurissa on Design Hill. Jos minun pitäisi valita yksi suosikki koko tästä taukopaikkojeni luettelosta, se olisi tämä. Myymälässä on esillä eri suomalaisten valmistajien tuotteita. On esimerkiksi Arabiaa ja ja Iittalaa, Fiskarsin tuotteita, Aarikan koruja, Finnlaysonin tekstiilejä, Nanson vaatteita ja Marimekkoa sekä Globe Hopen valmistamia tuotteita. Kahvila on viihtyisä ja monipuolinen ja sen vieressä hyllyillä on paikallisia elintarvikkeita.
Lähiruokahyllystä löytyy laadukkaita paikallisesti tuotettuja mehuja, hilloja, chili- ja kurkkusäilykkeitä, jauhoja sekä jauhoseoksia, härkäpaputuotteita sekä hunajaa, öljyjä ja kahveja sekä erilaisia mausteita, kuivatuista marjoista, hedelmistä ja juureksista valmistettuja elintarvikkeita sekä makeisia.
Salo on mukava viihtyisä pieni kaupunki, jonka läpi virtaa Salonjoki. Sen varrella on tori, joka on kesäisin normaalisti auki kolmeen asti iltapäivällä. Torstai-iltaisin Suvisalo on järjestänyt ohjelmallisen iltatoritapahtuman. Olen joskus katsellut mukavaa kirpputoritarjontaa. Oikein hyvä.
Salon taidemuseo Veturitalli on myös mainitsemisen arvoinen paikka. Kannattaa tarkistaa aukioloajat.
Salo-Uskelan kivinen kirkko on vähän keskustan ulkopuolella, hieno historiallinen rakennus.
Salossa voi myös mennä meren rantaan. Salo on Halikonlahden pohjukassa.
Salon vieressä on Halikko. Viurilan kartano on hyvä taukopaikka.Tässä linkki Sikses kiva paikka -blogiin, jossa on kuvia ja hyvä teksti sieltä: Viurilan kartano.
Muurlan lasi
Salosta kannatta jatkaa Muurlan suuntaan vanhaa Turuntietä. Silloin tulee suoraan Muurlan lasin tehtaanmyymälään, jonka yhteydessä on myös kahvio. Jos on moottoritiellä, Muurlan liittymästä kilometrin verran Muurlan suuntaan. Myymälässä on Muurlan lasin omaa tuotantoa ja usein myös monenlaisia tarjoushintaisia tuotteita.
Muurlan lasin tehtaanmyymäläMuurlan lasilla on paljon emaliastioiden tuotantoa. Muumeja, Peppi Pitkätossua yms. Muurlan lasin omaa tuotantoa on myös alennustarjouksina.Muurlan lasin kahvio
Lahnajärvi
Lahnajärvi on ollut suosittu perinteinen taukopaikka. Se on alunperin avattu jo1952, mutta se hiljeni moottoritien valmistuttua ja suljettiin kannattamattomana 2008. Linja-autot eivät enää pysähtyneet siihen tauolle, muukin autoliikenne sujahti sen ohi, ja harva viitsi kääntyä liittymästä, vaikka itse kahvilaan ei monta sataa metriä moottoritieltä ole. Uusi omistaja on tehnyt siitä uudelleen houkuttelevan ja houkutteleva on myös ympäristö uimarantoineen.
Lahnajärvi
Lahnajärven uimaranta
Lahnajärven kahvila
Lahnajärven vieressä voi poiketa myös luontoon. Kun Lahnajärven jälkeen muutaman sadan metrin päästä kääntyy vasemmalle Varesjärventielle, hetken ajon jälkeen on tien vieressä tällainen nähtävyyskyltti:
Rotomänty
Männyn juurelle voi ajaa autolla ja nousta kummastelemaan pari sataa vuotta vanhaa mäntyä, jonka runko on erilainen kuin tavallisella männyllä. Runko on paksun kilpikaarnan peitossa. Se tuntuu kovemmalta ja kuivemmalta kuin tavallisen männyn runko.
Muutama askel männyltä Rotonmäen suuntaan ja poimin suuhuni kesän ensimmäiset mustikat. Oli hieno ja yllättävä pysähdyspaikka vain parin kilometrin päässä Turku-Helsinki -tieltä.
Ykköspesä ja Haukanpesä
Jos kaipaa vain nopeaa taukopaikkaa moottoritien varressa, toisiaan vastapäätä sijaitsevat Ykköspesä ja Haukanpesä tarjoavat helpon ja viihtyisän paikan siihen. Turusta päin tullessa on Ykköspesän puolella. Oli eilen illallakin hyvät kahvit, hyvä munkki ja juustosämpylä, hyvä palvelu ja viihtyisä ravintolasali.
YkköspesäYkköspesä
Moottoritien toisella puolella on toinen samanlainen, eli Haukanpesä. Tämä on se paikka, jossa todella usein tulee tehtyä pieni pysähdys, varsinkin jos takapenkillä on nuorempaa väkeä. ”Onko vessahätä, haluaako joku jäätelön?” ”Ei ja joo” on vakiovastaus ja sitten pysähdytään.
Kasvihuoneilmiö
Kasvihuoneilmiö on yhtä yllättävä paikka kuin sen nimikin on. Ihan uskomaton ”sisustusmyymälä” tien varressa. Sekin on ollut viime vuosina hiljaisempi kuin ennen, koska sille on moottoritieltä tehtävä mutka, mutta jos haluaa ihmetellä tavaroita ja mahdollisesti ostaakin jotain hassua, se mutka kannattaa kyllä. Ja lapset saavat halata lehmiä kerrankin läheltä.
Kasvihuoneilmiö
Sisätilat yllättävät. Valikoima on ihan uskomaton, eivätkä hinnatkaan hirvitä.
Hiidenvesi
Vanha Turuntie ylittää Hiidenveden siltaa myöten, jolta on hyvät näkymät järven yli kumpaankin suuntaan. Poikkeaminen Hiidenpirtin pihan parkkipaikalle antaa mahdollisuuden katsella järveä rannalta käsin.
Bistron terassikin houkuttelee. Toisella puolella tietä olisi Grilli ja kioski.
Myllylampi
Myllylampi näyttää olevan yksi vanhan Turuntien varrelle jäänyt paikka, joka on moottoritien myötä unohtunut ja kadonnut. Kahvilaa ja ravintolaa ei enää ole, mutta uimarannalle menevät portaat näyttävät kutsuvilta.
Näin rannan laiturilla tytön joka hyppi ja sukelteli, mutta muita en nähnyt. Ehkä parempi niin, pääsin itse nauttimaan ihanasta auringonlaskuhetkestä.
Myllylampi on Lohjanharjulla. Tässä tavallisesti loppuu meidän ajelumme vanhaa tietä myöten ja siirrymme moottoritielle loppumatkaksi. Vanha tie kulkisi esimerkiksi Veikkolan ja Bembölen kautta.
Jos haluat huoltoasemavinkin, meidän suosikkimme on Lohjan ABC. Se on muutakin kuin huoltoasema, eli siellä on muutamia myymälöitä. Olemme tehneet löytöjä erityisesti Orthexin outletistä. Pinottavia säilytyslaatikoita ja sen tyyppistä. Normaalin ruokakaupan lisäksi asemalta löytyy tietysti kahvila ja sen lisäksi mukavan oloinen leipomon myymälä.
Ehdota sinä lisää. Voisin kokeilla muitakin paikkoja, kuljen tätä väliä niin usein, että kyllä matkalle aina joku taukopaikka mahtuu. Rauhallista ja rentoa matkaa sinullekin!
Kirjoittelemme lisää kesän pyöräretkistä ja toivottavasti jostain muustakin. Voit seurata meitä Facebookissa sivullamme: Ailajajuha
Oletko joskus haaveillut, että voisit piipahtaa mielenkiintoisille pihoille katsomaan ja ehkä juttelemaan vieraankin asukkaan kanssa? Puutarhaliitto ja Svenska Trädgårdsförbundet on järjestänyt Avoimet puutarhat -teemapäivän vuodesta 2012 lähtien. Mukana on noin 500 puutarhaa. Osa on yksityisiä puutarhoja, osa julkisia ja osa kauppapuutarhoja. Kävijöitä on vuosittain ollut jopa 50 000.
Kohteet löytyivät tapahtuman nettisivuilta sekä listana että karttana. Me katselimme lähiseudultamme sopivan valikoiman pyöräretkeä varten ja tältä se näytti:
Tikkurila on hyvä lähtökohta pyöräretkelle. Vantaanjokea pitkin Viertolan ja Bäckbynpuiston ohi, Kylmäojaa seuraten pohjoista kohti. Matkalle osuivat myös Koivuhaan arboretum, eli Ystävyydenpuisto, Ruskeasannan hautausmaa ja kappeli, kiertelyä Helsinki-Vantaan lentokentän ympärillä ja Ristisillan puisto. Lemminkäisen kalliot ovat hieno paikka bongata lentokoneita, mutta se jäi ensimmäisellä kierroksella haaveeksi. Retki katkesi sadekuuroon. Jatkoimme kuitenkin toisena päivänä. Tikkurilasta taas liikkeelle. Ristisillan puiston jälkeen Hiirilammet, perennapuisto, Malminiitty, Hiekkaharjussa Punaisten muistomerkki, Hakunila, Nissbackan kartano, Fazerila, Vaarala ja minulle päivän kohokohta: Håkansbölen kartano ja sen puisto.
Vantaan vanha tunnelmallinen kirkonkylä ja suosittu Pyhän Laurin kirkko, sen vastakohtana uusi Kartanonkosken asuinalue ja siihen liitettynä kesäiset soratiet Keravanjoen ja Vantaanjoen varrella – voisiko nautinnollinen pyöräilyreitti enää parempi yhdistelmä kulttuurihistoriaa ja rantaniittyjä olla? Ja tähän vielä jatkoksi seuraavana päivänä pyöräilyä Haltialan, Pitkäkosken ja Vetokannaksen kautta lisää jokireittejä uusia sähköpyöriä kokeillen – lisää kokemuksia.
Lampia, koskia, metsää, kartanoita, siltoja ja tunnelmallista jokivarsipyöräilyä – kaikkea tätä sisältyi reittiimme, joka alkoi Myyrmäestä. Lammaslampi Pähkinärinteessä on kaunis ympäripyöräiltävä, Hämeenkylän kirkko ja kartano näkemisen arvoiset, Kakolanmäen luonnonsuojelualue paikka, josta emme ikinä olleet kuulleetkaan ja samanlainen paikka oli Koivurinne, jonne eksyimme vahingossa. Raappavuoret eivät myöskään olleet nimeltä tuttuja, emmekä tienneet, että myös Martinlaaksossa on Alppiruusupuisto. Vantaankoski oli sitten jo vähän tutumpi ja sieltä seuraamamme joenvarsireitin päässä oli Vetokannas, varsin suosittu uimapaikka.
Tämän päivän paras anti oli luonto. Aurinko paistoi, metsä oli metsää, pellot vihreitä, ja joet virkistivät sekä maisemaa että mieltä. Metsätiet Havukosken ja Matarin välillä ja Leppäkorven ympäri olivat rauhallisia ja mukavia ajaa. Maalaismaisemista nautimme Vallinojan ympäristössä ja Korsosta Rekolaan loi Keravanjoki rantakasvustoineen tunnelmaa. Oikein onnistunut pyöräilypäivä tänään.
Kaikkiin otsikon nimiin liittyi meillä mielikuvia, jotka päivän mittaan muuttuivat paljon. Petikko on paikka, josta olemme ostaneet huonekaluja ja muuta kodin tavaraa, Iskusta, Askosta, Maskusta ja Kodin Anttilasta. Keimola tuo mieleen moottoriurheilun, Seutula lentokentän ja Kivistöön liittyy henkilökohtaisia muistoja esimerkiksi koulusta, jota ei enää edes ole. Tänään jokaiseen paikannimeen tuli uusia näkökulmia.
Petikko
Petikko on edelleenkin kauppakeskus, mutta on se muutakin. Ajoimme auton parkkiin Petikon virkistysalueelle, nostimme pyörät pois auton perästä ja hetken päästä viiletimme mäkistä metsätietä Keimolan suuntaan. Mäkiä tosiaankin riitti ennen kuin vasemmalla oli Keimolan golfrata, oikealla Isomäen suoalue ja edessä Keimolanmäki.
Kylmäojan korpi kuulosti lähes eksoottiselta, kun katselimme Vantaan karttaa. Luvassa olisi 37 hehtaaria metsää ja ainutlaatuinen tervaleppäkorpi. Olimme lähdössä pyöräilemään, mutta Vantaan pyöräilysivuston mukaan pyörä kannatti tällä kohtaa jättää parkkiin ja kävellä metsään. Näin teimme, katsoimme ensin metsän ja sitten vasta otimme pyörät esille. Etsimme siis parkkipaikan. Tahtitien päästä sellainen löytyi. Liikennemerkin lupaamat 24 h riittäisivät hyvin. Pieni polun pää houkutteli metsään.
Käveltyämme hetken ruohikossa, tulimme kaunille hiekkatielle.
Jos joltakulta ystävältä kysyisi, millaisia olemme, ja pyytäisi mainitsemaan vain tärkeimmät, vastaus mitä luultavimmin olisi tämäntyyppinen: ”Ne on musikaalinen perhe, niillä on paljon lastenlapsia ja ne reissaa aina.” Tuon voisin hyvin allekirjoittaa. Juha on musiikinopettaja, kodissamme lauletaan ja soitetaan paljon, kaksi neljästä aikuisesta lapsestamme saa elantonsa laulamisesta, lapsenlapsia on yksitoista ja nykyisin, kun työelämä ei enää kahlitse, saattaa vuodesta 4 – 5 kuukautta kulua ihan muualla kuin kotona. Kolmen viime vuoden aikana suosikiksi on noussut Espanja, mutta muuallakin olemme viihtyneet. Kodinvaihtolomailu on meille mieluisaa ja esimerkiksi viimevuotiset lomat Hollannissa ja Sveitsissä olivat aivan huippukokemuksia.
Aila: Matkustamme yhdessä. Parempi varmaan niin, koska yksin matkustaessani matkani olisivat aivan erilaisia. Autolla lähtisin tuskin minnekään Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomessa toki ajan automaattivaihteisella Volvolla paikasta toiseen, jos se on valmiiksi tankattu. Matkakohteissa kävelisin tai menisin julkisilla aina, ei tulisi mieleenkään altistua taskuparkkeerauksille tai liikenneympyröille vieraissa paikoissa. Minulla ei olisi avaimia mukana läheskään aina, eikä paperiversioita varauksista ja matkalipuista. Eväitä kuljettaisin vain sen, mitä kameralaukun taskuun mahtuisi, enkä ikinä kantaisi mukana niin paljon syötävää, että siitä olisi jotain jäljellä vielä palatessa. Ja on kyllä hyvä, että Juha on rauhallinen tyyppi. Minä olen se, joka ensimmäisenä heittelee esineitä, nakkaa niskojaan ja vaihtaa suuntaa.
Juha: Luulen, että koko idea matkailusta on lähtenyt Ailalta. Totta kai tykkään matkustaa, mutta jos Aila ei näyttäisi kartalta, minne pitää mennä, en ehkä tietäisi itsekään. Enkä ikinä löytäisi niitä kummallisia tai pieniä tai halpoja majoituksia, jotka Aila netistä kaivaa. Enkä löytäisi paikasta toiseen. Kerran Aila jätti minut yksin ajamaan Göteborgista kotiin. Valmiiksi varatun majapaikan onnistuin löytämään yksinkin, mutta Tukholmassa tarvitsin jo poliisin apua ennen kuin onnistuin ajamaan Siljan lautalle. Kaikkein erilaisinta meissä on puhumisen tarve. Rouva puhuu kaikille ja aina. Joku saksalainen ystävä määritteli meidät näin: ”Sie redet viel und versteht nichts, er versteht alles, aber sagt nichts.” Ja nyt kun opiskelemme espanjaa, sama jatkuu: ”La mujer habla mucho pero no entiende nada, el marido entiende todo pero no habla nada.” Kotien vaihtaminen ulkomaalaisten perheitten kanssa on minulle lähes kauhistus, eikä pelkästään siksi, että koko talo pitää aina siivota, vaan siksi, että siinä pitää kumminkin puhua jollekulle, mutta Aila käy tutuissa paikoissa kylässä vielä jälkeenkin päin. Espanjaan matkaaminenkin on hidasta, kun pitää poiketa Saksan, Ranskan ja Katalonian tuttavilla. Ja kerran se sai aikaan aikamoisen prosessin, kun sanoi yhdelle belgialaiselle miehelle: ”My husband is a music teacher as well.” Sen seurauksena belgialainen koululaisorkesteri teki viikon vierailun Suomeen ja oma orkesterini vietti toisen viikon Brüggessä.
Paimiossa on kesäkahvila Café Atsalea (Paimion keskustasta Tarvasjoen suuntaan ~5km). Siellä saa kierrellä upeaa puutarhaa ja kahvila on ihana 
leipovat itse kaiken omakotitalon kellariin perustetussa ”teollisuuskeittiössä”. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.
Aila ja Juha 