Otsikon kuusi viikkoa on hieman harhaanjohtava, koska aika sisältää neljän viikon pysähdyksen Sveitsissä. Otsikko on sikäli oikea, että lähdimme kotoa 15. syyskuuta ja olimme perillä Aurinkorannikolla 1. marraskuuta. Matkamme oli valtavan onnistunut, näimme todella paljon kaikkea kivaa. Rüdesheim am Rhein, Baumwipfelphad Bad Wildbadissa, Weinfelden, Locarno, Ranskan Alpit, Verdonin luonnonpuiston rotkomaisemat, Angeles sur Mer, Puigcerda Pyreneillä, Zaragoza, Ciudad Encantada ja Cordoba. Näistä kolme viimeksi mainittua on ollut reitillämme aikaisemminkin, mutta meillä oli syy palata ja nähdä niistä lisää. Ja tietysti se neljän viikon pysähdys Sveitsissä oli todella hyvä.

Finnlinesillä Itämeren yli

Aloitimme matkamme niin kuin usein ennenkin, eli matkustimme Finnlinesin lautalla Helsingistä Travemündeen. Tämä sopii meille. Lähtöhässäkän jälkeen on enemmän kuin tervetullutta viettää yksi välipäivä merellä ennen kuin lähdetään ajamaan eteenpäin. Tällä kertaa Itämeren ylitys ei ollut aivan yhtä onnistunut kuin aikaisemmin. Törmäsimme  näiden lähes kolmenkymmenen vuoden kokemusten aikana ensimmäistä kertaa syysmyrskyyn, joka sai aikaan vähän pahoinvoinnin sävyttämän illan. Fiilis parani seuraavan päivän yllätyksestä. Pääsimme tuttavan kutsumana tutustumaan laivan komentokannelle ja juttelemaan yliperämiehen kanssa sekä laivan ohjaamisesta että sen liikennöinnistä. Kyselimme myös ympäristön huomioon ottamisesta ja saimme kuulla Finnlinesin laivoilla käytössä olevista rikkipesureista, jotka vähentävät Itämeren saastumista. Hienoa. Oli mielenkiintoinen keskustelu ja mielenkiintoinen paikka seurata etenemistä täältä.

Hotelli Lyypekissä

Laiva tulee Travemündeen niin myöhään (21:30), että voi olla vähän haasteellista löytää sopivan joustava hotellivaihtoehto, varsinkin kun aikataulu voi joskus venyä tuostakin. Toimivaksi on kuitenkin osoittautunut Hotel Schweizerhaus Travemünderalleella Lyypekissä. Respan sulkeutumisen jälkeen avain löytyy boxista etukäteen saadulla koodilla ja kun paikka on muuten jo tuttu, löytyy helposti ja on siisti ja edullinen, niin varaamme tämän mielellämme. Lisäplussia ovat vielä parkkipaikka pihalla ja hyvä aamiainen.

Olemme kokeilleet muitakin paikkoja, osa niistäkin hyviä, täältä niistä tekstiä: Travemünden lautalta illalla hotelliin

Lyypekistä Rüdesheimiin

Saksan läpi ajaminen alkaa jo olla rutiinia, joskus pysähtelemme paljon. joskus loikkaamme heti pidemmälle. Jos aiomme jatkaa heti yhden yöpymisen jälkeen pitemmälle, jokin Frankfurtin, Luxembourgin tai Ranskan rajan liepeillä oleva paikka tuntuu sopivalta. Nyt halusimme pysähtyä Reinin varrella ja edetä rauhassa ja  varasimme heti kaksi yötä Rüdesheim am Rheinistä Aulhausenin kylästä. AirBnb:n kautta löytynyt pikkustudio omistajan naapurissa osoittautui oikein hyväksi. Isäntä antoi myös hyvät vinkit seutuun tutustumiseen karttoineen ja parkkipaikkoineen. Oli erittäin onnistunut pysähdys ja paljon hienoa nähtävää. Parhaita Reinin näkymät, Rüdesheimin monenlaiset katumaisemat, Soitinmuseo, viinirinteet ja ne ylittävä vaijerihissi. Kirjoitin pysähdyksestämme oman tekstin ihanine maisemakuvineen.

Rüdesheim am Rhein kuvina – yllätti meidät iloisesti

Maisemat olivatkin täällä ikimuistoiset. Mutta myös pieni kaupunki oli kaunis ja viihtyisä. Turisti-infossa koimme yllätyksen, kun meille ojennettiin suomenkielinen kartta. Juhalle hieno elämys oli soitinmuseo.

Kahden yön pysähdys täällä oli tosi hyvä. Kolmannenkin olisimme varmasti saaneet kulumaan, ja jos olisimme viipyneet neljä, olisimme jo yhden päivän pyöräilleet joenrantoja.

Rüdesheimista Bad Wildbladiin – Baumwipfelpfad

Siirryimme uteliaina parisataa kilometriä etelään päin Schwarzwaldiin. Olin lukenut parista blogista ilmiöstä nimeltä Baumwipfelpfad, joka tarkoittaa luonnonmukaisesti puusta rakennettua kiipeilyä puiden latvojen tasalla ja näköalapaikkaa. Tällaisen matkailuesitteessä olleen kuvan olin nähnyt täältä:

Tämähän oli tietysti hyvän tilaisuuden tullessa pakko nähdä. Siispä kaksi yötä Bad Wildbadissa, eikä odotuksiamme petetty nytkään.

Iltapäivällä olimme jo tehneet kierroksemme metsässä ja nostimme pyörät pois auton perästä. Oli mukava ajella pätkä jokirantaa.

täältä löytyy lisätietoa paikasta: https://treetop-walks.com/schwarzwald/

Kirjoitin tästäkin seikkailustamme oma tekstin:
Baumwipfelpfad Schwarzwald  Bad Wildbad – elämys metsässä

Sveitsiin

Nyt tuli tämän matkamme jännittävin päivä. Siirryimme Sveitsiin Weinfeldeniin, jossa sveitsiläispariskunta oli tarjonnut meille Intervacin kautta omakotitaloaan kuukaudeksi. Tällä kertaa ei ollut kysymys tavanomaisesta kodinvaihdosta, koska he olivat lähdössä muualle lomalle ja tarjosivat meille kotiaan, että puutarha ei sateen puuttuessakaan kuivuisi ja myös verannan ja sisätilojen kukat saisivat vettä. Uusien ihmisten kohtaaminen jännitti, kuten aina vähän.

Jos olisimme tienneet, miten pahasti navigaattorimmekin meidät petti juuri tänään ja vei pyöräilijöille tarkoitettua metsäpolkua pitkin perille, olisimme ehkä jännittäneet vielä enemmän. Mutta ennen kuin ilta tuli, kumpikin jännityksen aihe osoittautui turhaksi. Olimme tutustuneet ystävälliseen sveitsiläispariskuntaan ja kömmimme nukkumaan ihanan omakotitalon yläkerrassa. Aamulla herätessämme isäntäväkemme oli jo lähtenyt matkalleen.

Tästä kodinvaihtolomamme alusta on oma teksti:
Tervetuloa vaihtokotiin – hieno alku kodinvaihtolomalle Sveitsissä

Tässä kohtaa matkamme Espanjaan pysähtyi kuukaudeksi. Hoitelimme puutarhaa, katselimme auringonlaskuja vuorille yläkerran terasseilta ja oleilimme vain.

Siis eiku. Emme todellakaan pysähtyneet! Koko kuukausi oli täynnä kaikkea mielenkiintoista menemistä. Vuoria, kaupunkeja, pyöräilyä, kylän tapahtumia

Tekstejä tältä kuukaudelta on useita. Näiden linkkien jälkeen matkakertomus jatkuu Sveitsistä Espanjaan. Harmi, että Rantapallon alustan lopettaminen estää nyt näistä joidenkin tekstien näkemisen, kunnes olen ehtinyt tarkistaa ja päivittää linkit.

Arenenbergin Napoleon-museo – mainio sadepäivän elämys 

Reinin putoukset ja Schaffhausen – värikäs päivä  (valmis)

Appenzell – värikkäitä taloja ja alppimaisemia 

Stein am Rhein – väriä taloissa, seimimuseo ja maisemia linnasta  

Säntis – huikeita vuorimaisemia (valmis)

Zürich – näköalakierros pienellä budjetilla (valmis)

Mainau – kukkia koko kesän Bodenseen rannalla (valmis)

Päiväretki Rigi-vuorelle (valmis)

Viktorinox – vierailukeskus ja tehdas Schwyzissä (valmis)

Rapperswil – puusilta järven yli ja ruusuja (valmis)

Pyöräilyä Bodenseellä (valmis)

Weinfeldenistä Locarnoon

Kuukauden Sveitsissä oleskelun lopuksi isäntäparimme tuli kotiin. Vietimme heidän kanssaan viihtyisän illan syömällä suomalaista ruokaa ja vaihtamalla kuulumisia ja sitten aamulla lähdimme ajamaan kohti Espanjaa. Ensimmäinen etappimme oli Locarno Italian puolella. Matka Sveitsin kauniissa vuorimaisemissa oli hyvä, ja Locarnossa ehdimme kävellä mukavan iltalenkin. Kaunista.

Locarnosta Ranskaan Tallardiin

Tämän päivänkään matka ei ollut pitkä, noin 400km, mutta emme ajaneet sitä kovin nopeasti, koska matkalla oli valtavan paljon kauniita maisemia, jotka houkuttelivat pysähtelemään. Matkan varrelle olisi osunut myös esim Torino, mutta olemme käyneet siellä jo, eli ei tällä kertaa.

Kuvia matkan varrelta:

Tallardissa majapaikkamme oli tosi söpö, ja aamiainen huolella meille laitettu, sisällölle oli luotu jopa suomenkieliset tekstit.

Tallardista Verdoniin

Edellinen päivä oli ollut vähän sateinen, mutta silti valitsimme vuoristossa kulkevat pienet tiet reitiksemme.

Ja olipa ihanaa! Ruskan värittämät maisemat eivät varmaan ikinä unohdu. Nämä kuvat ovat lokakuun lopulta. Myöhemmin näimme, että talvikuukausina reitti ei ollut käytössä. Ei mikään ihme.

Olimme varanneet majapaikaksemme mökin Castellanon leirintäalueelta ja matkalla sinne oli jo hienoja järvimaisemiakin.

Verdonin rotko

Gorges du Verdon eli Verdonin rotko on 25 kilometriä pitkä ja paikoin jopa 700 metriä syvä. Kanjonin pohjalla virtaa Verdon-joki, jonka turkoosinvihreää vettä ihailimme korkealta rinteiltä. Kyllä sinne uimaankin pääsee ja näimme myös kanootin tai polkuveneen vuokranneita.

Näimme myös kiipeilijöitä ja aivan huikean vaijerilla kävelijän, joka horjahti alas ja jäi tietysti turvaköysiensä varaan, mutta silti tilanne näytti ihan kamalalta..

Maisemien lisäksi tällaisetkin asiat voi katsella rotkon yläpuolella kulkevalta autotieltä. Ajoimme rotkon ympäri, eli ensin toisen laidan ja sitten takaisin toista. Uskomattomia näkymiä. Jos ajelet Etelä-Ranskassa, älä jätä väliin. Tässä on kuvia reitiltä ja vaikka niitä on paljon, ne ovat vain murto-osa päivän mittaan kertyneistä.

Kanjonille voi tehdä myös päiväretken Nizzasta vuokraamalla auton. Välimatka on vain noin 150 kilometriä. Itse kyllä varaisimme ehdottomasti enemmän kuin yhden päivän, koska jo pelkkään rotkon kiertämiseen kuluisi helposti enemmän kuin yksi päivä.

Moustiers-Sainte-Marie

Hyvä lähtöpiste rotkon reunoilla ajelemiseen on Moustiers-Sainte-Marien kylä. Me poikkesimme sinne lähtiessämme ajamaan pois täältä. Kiva paikka tämäkin. Kylä on Ranskan kauneimpien kylien listalla. Minä näin portaat. Korkealla kallioilla tuolla portaitten päässä on kirkko, jonka halusin nähdä – eikun, jonne siis halusin kiivetä. Kiipesin.

Näkymä kylään sieltä oli täynnä monenlaisia kattoja – vai samanlaisia?

Moustiers-Sainte-Marie on kuuluisa fajanssitaiteestaan. Koko kylä oli täynnä tällaisia ateljeemyymälöitä. Oli nättejä ja monenlaisia. Kun ei kumminkaan tarvita mitään, niin sinne jäivät.

Kylä on myös keskellä laventelialuetta. Jos myymälässä ei myyty fajanssia, niin jotain lilaa ja tuoksuvaa. Tuoksupusseja, saippuaa, öljyä… jopa lelut olivat tämän värisiä

Täältä lähtiessämme oli aamupäivä jo kulunut ja meillä oli edessämme yksi valitsemamme pitempi ajomatka. Kun kokonaismatka on pitkä, on ihan hyvä välillä loikata joku pidempi hyppy, ettei kokonaisaika veny niin pitkäksi. Tässä oli yksi niistä. Matkan pituus vaikutti siihenkin, että makselimme Ranskan moottoriteistä 40€.

Pysähdykset olivat kyllä iloisia ja lämpimiä.

Argeles Sur Merissä meitä odotti majapaikka (Hotel Acajou), jossa olemme olleet ennenkin. Halpa, ja paras puoli on se, että auton saa huoneen oven eteen, on helppoa majoittua.

Argeles Sur Meristä Zaragozaan

Käännyimme Perpignanista Pyreneitten suuntaan, päämääränä Puigcerda. Seuraava pikku pysähdys oli La Seu d’Urgellissa ja sitten jatkettiin suoraan Zaragozaan. Melko pitkä päivämatka meille tämäkin, mutta seuraavana päivänä ei sitten ajettu minnekään.

Mutkaista ylämäkeä riitti, mutta oli hienoja maisemiakin toki.

Puigcerda on nätti pieni kylä, joka on siitä erikoinen, että osa siitä on Ranskan puolella, osa Espanjan.

Kävimme siellä uudelleen keväällä 2023. Yövyimme silloin tosi mielenkiintoisessa rautatieasemasta tehdyssä hotellissa Hotel Parada Puigcerdassa ja teimme mukavan kävelylenkin kaupungilla sekä Espanjan että Ranskan puolella. Tämä oli hauska paikka sisällyttää matkareitille.
Lue täältä lisää: Puigcerdá

La Seu d’Urgell tarjosi kivan näköalapaikan. Kahvit ja terassit sopivat matkaamme hyvin.

Matkamme siis jatkui Zaragozaan, josta olimme varanneet kahden yön majoituksen Hotel YIT Ciudad De Zaragozasta. Kriteereinämme jälleen hinta ja parkkipaikka autohallissa. Ei ole ihan keskustassa, mutta bussiyhteys keskustaan on helppo. Olemme olleet siellä jo kaksi kertaa aiemminkin.

Zaragoza on Zaragozan maakunnan ja Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki ja Espanjan viidenneksi suurin kaupunki, väkiluku on noin 850 000, mutta silti tuntuu, että se ei ole mikään kovin tunnettu. Meille se on ollut mukava pysähtymispaikka.

Komeita nähtävyyksiä on ja niitä kiertelimme tällä kertaa koko päivän.

Puente Santiago kannattaa kävellä ja katsoa näkymät.

Basilica de Nuestra Señora de Pilar on komea, ja sinne kiipesin katselemaan maisemia.

Härkätaisteluareena

Parque de Aljaferia ja Aljaferian linna ovat hienoja. Täällä teimme hienon kierroksen vielä vähän ennen kuin aurinko laski.

Museo del Teatro de Caesaraugusta. Arkeologinen museo.

Ja kaikenlaista kivaa katunäkymää.

Kävimme me Basilica de Nuestra Señora de Pilarissa sisälläkin.

Francisco de Goyan taidemuseo kannattaa käydä vilkaisemassa.

Zaragozasta Cordobáan

Seuraavaksi ajoimmekin sitten jälleen Cordobán suuntaan. Emme kuitenkaan päivässä eikä suoraan, teimme kolme pysähdystä.

Ensimmäiseksi ajoimme Aragonin linnan rinteille katselemaan muureja ja näköaloja.

Ciudad Encantada huvitti jo nimellään (=Hauska tavata -kaupunki). Mitähän tällainen tarkoittaa? Pysähdyimme ja löysimme oikein kivan lenkkipolun luonnossa. Valtavasti erityisesti monimuotoisia kallioita ja niiden keskellä kiertelevä reitti.

Kolmas pysähdyksemme oli täydennys aiempaan retkeilyymme Don Quijoten ja Cervantesin maisemissa. Silloin emme ehtineet poiketa Don Quijoten tyttöystävä Anan kotipaikkakunnan museossa Dulcinea del Tobosossa. Nyt kävimme. Kannatti, oli kivaa nähtävää.

Ulkona toreilla näkyi erityisesti se, että seuraava viikonloppu oli pyhäinpäivä ja haudoille hankittiin kukkakimppuja.

Cordobassa emme olleet ensimmäistä kertaa ja olikin hauskaa ruokakauppaan poiketessa ihan ensimmäiseksi törmätä tällaiseen tervetulotoivotukseen:

Cordobassa on valtavasti hienoja nähtävyyksiä. Suosituin ja tunnetuin on varmasti Mezquita, joka on yhdistelmä sekä kristinuskon että muslimien jumalanpalveluspaikkaa.

Siellä olimme jo aiemmin käyneet, ja nyt kiertelimme muuta. Kiipesin katedraalin torniin katselemaan ympäristöä korkealta, sitten kiertelimme patioita, katselimme kukkia ja kuljimme juutalaisalueella.

Käy lukemassa täältä edellisistä perusteellismmista vierailuistamme, joilla kävimme Mezquitassa, kiertelimme kaupunkia iltavaloissa, vierailimme linnassa ja kävelimme vanhan kaupungin kadut ja pihapatiot:
Cordoban ihanat illat, sillat, patiot, linnat ja moskeija.

Kuusi viikkoa poissa kotoa jo, siitä noin neljä Sveitsissä – vihdoin sitten jälleen Aurinkorannikolla. Tällä kertaa jälleen meille tutussa paikassa, Torremolinossissa lähellä Bateria puistoa ja Montemar Alton renfe-asemaa. Aika mones kerta täällä, näidenkin kuukausien perusteella kirjoitimme tekstin Torremolinosista:
Torremolinos – älä jätä väliin!

Täällä olimme jälleen. Ranskalainen vuokraemäntämme otti miehensä kanssa meidät vastaan, istuimme parvekkeella tervetulleiksi toivotettuina, katselimme uima-allasta ja sitten vetäydyimme kaikki nukkumaan. Aamulla he lähtivät, me jäimme ja monta viikkoa aurinkoa oli edessä.

Voit seurata meidän matkojamme myös Facebookissa Ailajajuha