Säntis on 2 500 metriä korkea vuorenhuippu Koillis-Sveitsissä. Se kuuluu Appenzellin Alppeihin. Käydessämme pari päivää sitten Appenzellin kylässä siellä tapaamamme sveitsiläinen nainen suositteli meille lämpimästi sen näkemistä ja niin olivat suositelleet myös sveitsiläiset isäntämme. Nainen merkitsi meille kartalle Urnäschin ja Nesslaun kylät ja näiden rinkuloiden varassa laitoimme navigaattoriin määränpään: Urnäsch.

Urnäsch

Olimme jo jonkin verran nousseet, kun saavuimme Urnäschin kylään. Katsoimme karttaa. Olimme 869 metriä korkealla, seuraava etappimme Säntis-vuoren juurella olisi vielä noin 500 metriä ylempänä. Päätimme pitää pienen tauon.

Heti alkuun huomasimme taas olevamme sveitsiläisessä kylässä, jossa väriä riitti. Tänään enemmän kylläkin kukkia kuin maalattuja taloja.

Lähdimme kävelemään rinteelle ja katselimme ihaillen ympärillemme.

Ruska alkoi tuoda jo luontoonkin väriä. Vuoret olivat metsän takana.

Ruohikkoiset rinteet olivat vielä kauniin vihreitä. Ihan kuin pehmeää poimuilevia mattoa.

Kylä alhaalla oli viehättävästi vuorten rinteiden sylissä.

Tätä lehmää katselimme pitkään. Miten ihmeessä eläin pärjää tuollaisen ämpärinkokoisen kellon kanssa. Eikö se jo stressaa? Miksi pitää olla tällainen?

Kylän kirkko oli auki. Alttaripöytä oli hauska. Urut kuorissa keskellä alttarin takana.

Säntis

Lähdimme kierroksen jälkeen ylöspäin. Vähän väliä oli tarvetta pysähtyä ottamaan kuva. Vuoret näyttivät joka mutkasta upeammilta.

Säntis-vuoren juurella oli parkkipaikat melko täynnä. Väki jonotti hisseihin päästäkseen vuoren huipulle. Tuonne meidän ei tehnyt mieli. Siihen oli montakin syytä. Tuollaiset hissit eivät houkuttele. Ja lähes 50 euron maksunkin takia siitä on helppo kieltäytyä.

Katselimme silmät pyöreinä ja ihaillen auringon valaisemaa vuorenrinnettä.

Emme toki niille sijoillemme jääneet. Juha otti sauvat, eväät reppuun ja vaihtoi vaelluskengät jalkaan. Minä vaihdoin vain sandaalit lenkkareihin. Ja sitten lähdettiin ylöspäin.

Säntis-vuoren huipun juurella Schwägalpenin hissin lähtöpaikan lähettyvillä on rinteellä helppoja tunnin – parin kävelyreittejä, joilta voi katsella maisemia ylös ja alas. Reitit löytyvät kartoista parkkipaikkojen lähelt

Ylös astikin on patikointimahdollisuus. Polun kiipeämiseen sanotaan hyväkuntoiselta menevän noin 3,5 tuntia. Meille moinen ei ehdi edes harkintaan, mutta alarinteet tarjoavat mukavaa liikuntaa.

Harvemmin löytyy hienompia päiväkahvipaikkoja. Oli kiva istahtaa ja olla vain.

Eikä tietenkään pelkästään olla vain, olihan kameralla käyttöä taas joka suuntaan.

Nesslau ja Neu St. Johann

Säntis-vuori oli tehnyt vaikutuksen ja seuraava osoite navigaattoriin oli alas toiseen suuntaan sveitsiläisnaisen suosituksen perusteella. Eli länteen. Nesslau ja Neu St. Johann. Taas mentiin samettisia vuorenrinteitä ihaillen.

Nesslaun Neu St. Johann osoittautui katoliseksi luostariksi, jossa oli jälleen kaunis ja koristeellinen kirkko.

Alttarin lisäksi koristelua riitti myös uruissa.

Kirkon vierestä oli mahtava näkymä sinne, mistä juuri olimme tulleet. Laskeva aurinko sai lumihuiput hohtamaan. Tässä viivyimme kauan.

Oli huikea tunne ajella takaisin Weinfeldeniin. Mietimme, miten on mahdollista, että päivä toisensa jälkeen löydämme aina vain hienompia paikkoja. Ensin Reinin putoukset ja Schaffhausen, sitten Appenzell, sitten Stein am Rhein ja nyt Säntis. Mitähän seuraavaksi? Säätiedotus lupaa sadetta.

Voit seurata meitä ja retkiämme Facebookissa: Ailajajuha.