Zürichin näköalapaikat

Zürich on väkiluvultaan maan suurin kaupunki ja Zürichin kantonin pääkaupunki. Olemme käyneet siellä kerran aikaisemminkin ja kokemuksemme oli, että Zürich on kallis paikka, pukumiehiä ja liikekortteleita riittää. Otimme päiväretkellemme siis uudenlaisen haasteen. Mennään budjetilla, etsitään kaupungin näköalapaikat.

Näin tehtiin ja hyvin onnistuttiin. Uetliberg, Polyterassi, Grossmünsterin tornit, Lindenhof ja laivaristeily Zürichseellä ehdittiin hyvin nautiskella yhdessä päivässä.

Pienen budjetin päivä alkoi tästä. Eväsleivät ja kahvit termarista Uranian parkkihallissa ennen kuin poistuttiin autosta ollenkaan. Ei tulisi heti nälkä.

Kuvien ottaminen muistoksi on halpaa lystiä. Meillä oli työnjako. Minä otin kuvia nähtävyyksistä ja Juha kuvia minusta ottamassa kuvia. Tässä on edessä Rudolf Brun -silta.

Tämä on Zürichissä se kävelysilta, joka kerää rakkauslukot.

Zürichin päivälippu

Päivä alkoi sen jälkeen turisti-infosta, josta saimme hyvän kartan. Se sisälsi myös joukkoliikenteen reitit. Kysyessämme hyvää vaihtoehtoa liikkumiselle, meille myytiin päivälippu 17,60 frangia, eli vähän yli 16€. Illalla totesimme, että se kannatti. Teimme  junamatkan keskustan vyöhykkeen ulkopuolelle Uetlibergille ja illalla laivaristeilyn, jotka kuuluivat hintaan.

Juna S10 Uetlibergille lähti päärautatieasemalta. Reitti näyttötaululla ei näyttänyt Uetlibergiä ja vaikka kaksi muuta ystävällistä matkustajaa yritti auttaa meitä kännykkäsovelluksiaan selaten, emme päässeet selville, olemmeko oikeassa junassa, vaikka sen kyljessä luki Uetliberg.

Emmekä sitten ihan olleetkaan. Juna meni vain puoliväliin reittiä ja jouduimme odottamaan siellä hetken seuraavaa, joka sitten meni perille asti. No problem! Juna-aseman nurkalta jo ensimmäiset maisemakuvat.

Asemalta oli noin vartin kiipeäminen näkötornille. Ei se mitään, Juhakin kiipeää portaita reippaasti.

Mutta ei tällaisia. Tässä kohtaa tiemme erkanivat. Juha jäi alas jälleen ottamaan kuvat minusta kiipeilemässä. Tämä taitaa parhaiten kuvata Juhan omia tunnelmia.

Tuolta ylhäältä vilkuttelen lopuksi.

Torni on erittäin avoin eikä kovin tukevan tuntuinen. Voisin hyvin kuvitella, että sinne nouseminen ei olisi tuulisella säällä yhtä mukavaa.

Kun olin noussut pari kerrosta, portailla odotti yllätys. Pääsymaksu, josta ei mainittu alhaalla. Onnistuin sähläämään kunnolla, syötin automaattiin 2 frangia, eikä automaatti hyväksynyt sitä. Eikä minulla sitten enää ollut tarvittavaa viittä jäljellä.

Soitin Juhalle, joka rohkaistui tulemaan perässäni tähän asti ja sain lisää rahaa. Juha kävi alhaalla ravintolassa valittamassa, että rouva sähläsi ja itkee, että ei päässytkään torniin ja sai syöttämäni kahden euron sijasta kuusi takaisin. Eli budjettimatkailu onnistui. Maksoin siis pääsymaksua käytännössä vain yhden euron 🙂 .

Kyllä näistä maisemista kannatti maksaa!

Sitten tuli päivän ystävällinen kohtaaminen. Korkeimmalla näköalatasanteella oli vieressäni tähtäillyt kameransa kunnioitettavan pitkällä putkella samoja maisemia vähän aasialaisen näköinen mies. ”Would you like me to take a picture of you?” ”Yes, please!” johti mukavaan kuvaussessioon, jossa hän valikoi hyviä kuvakulmia ja tarkensi kameran sopivasti, oli varmaan alan ammattilainen. Näissä kuvissa oli helppo hymyillä.

Sitten vain hymy huulilla taas portaat alas.

Juha uskaltautui näin lähelle maisemia.

Mäellä oli aika hauskan näköiset lyhtypylväät. Kenelle tämmöisiä tulee mieleen?

Mäeltä alas innokas opettajamieheni käveli reippaasti kotoisesti tutussa äänimaailmassa koululaisryhmän keskellä.

Junassa sitten budjettimatkailun seuraava osa. Omat eväät repusta.

Polybahn ja Polyterasse

Polybahn, joka vie Polyterasselle paikallisen yliopiston viereen on ilmainen lyhyt ja jyrkkä matka.

Tässäkin vaunussa meidät yllätti sama kotoinen äänimaailma. Muutama lapsi sai sellaisen metelin aikaan kiljuen ja huudahdellen, että meitä vastapäätä istuva mies uhkasi tappaa lapset. Hymyilin miehelle ja sanoin, että ehkä tätä puolitoista minuuttia sentään kestää. Mies suuttui hymystäni ja sanoi, että en ymmärrä mitään. Hän on sentään ollut 20 vuotta opettajana ja saanut tällaisesta tarpeekseen. Minulla olisi ollut kivoja vastaväitteitä meidän 40 vuoden opettajaurasta, mutta olin hiljaa tuon vihaisen miehen edessä. Pelkäsin, että hän on jotenkin tosissaan ja vähintään huitaisee mennessään.

Polyterassin näkymät kaupungin yli olivat kauniit.

Terassilla oli nuorta väkeä, olihan teknillinen yliopisto vieressä.

Terassilla oli mukava istahtaa ja kaivaa repusta seuraavat eväsleivät. Terassilla olisi kyllä saanut ostaakin syötävää, mutta noin kymmenen frangia hampurilaisesta ei houkutellut.

Ja ei kun sama vaunu takaisin ja reippaahko kävely seuraavalle näköalapaikalle vanhan kaupungin katuja pitkin.

Grossmünster kirkko

Grossmünsterin kirkon torniin pääsee kiipeämään viiden frangin pääsymaksulla. Juha hymyili lippuja myyvälle tytölle: ”Nur einmal, ein ticket.” Ja tyttö hymyili takaisin, luuli varmaan, että Juha kiipeää yksin.

Väärä luulo, Juha jäi kirkon penkkiin odottamaan ja minä lähdin portaisiin. Oli muuten ahtaat ja pienet kierreportaat. Onneksi välillä oli joitain pienen pieniä levennyksiä, joille jäin odottelemaan, kun kuulin jonkun muun olevan tulossa vastaan.

Oli taas oikein kiva katsella kaupunkia ylhäältä. Näkymä Zürichseelle.

Siltaa pitkin kulki sinivalkoisia ratikoita koko ajan kumpaankin suuntaan.

Kaupungin yli oli oikein mukavat näkymät. Tässä kuvassa häämöttävät metsän reunan takaa myös Uetlibergin tornit, joista näköalamatkamme aloitimme.

Täältä ylhäältä näkyivät myös jo lumihuippuiset vuoret.

Alastulo oli tarkkaa. Alhaalla olivat ne kierreportaat, täällä ylhäällä tosi kapeat ja jyrkät puiset portaat. Sivuittain piti näillä astua ja pitää tiukasti kaiteista kiinni.

Kirkossa sisällä ei saanut kuvia ottaa, mutta kirkon vieressä seisoi uskonpuhdistaja Zwingli kuudessa eri roolissa ja oikein kyltissä kehotti ottamaan selfiet kanssaan.

Zwingille oli soviteltu kuusi eri ”uskonpuhdistajan” roolia nykyaikaan. Niissä rooleissa hän kutsui ihmisiä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin syksyn mittaan. Tässä roolissa hän ihmettelee nykyajan lasten oppimista: ”Eivätkö kirjat enää riitä?”

Ja tuon kellon takana hän kummasteli, miten vähän ihmisillä on enää aikaa toisilleen. On vain kiirettä ja aikatauluja. Mistähän saisin tuollaisen kellon?

Budjettimatkailumme ulottui vähän myös shoppailuun tällä kertaa. Juha katseli kesällä XXL:ssä sopivia ja mukavia lenkkareita, mutta totesi ne aivan liian kalliiksi. Laitoin merkin muistiin. Nyt törmäsimme kirkon vieressä Merrellin liikkeeseen ja sen alennusmyyntiin. Samat lenkkarit kuin Suomessa, noin kolmanneksen halvemmalla, eli alle satasella. ”Buy now or cry later” ei Suomen kesän näkökulmasta pitänytkään ihan paikkaansa. Tämä ostos tuskin itkettää. En ostanut näyteikkunan sukkia. Itkettääköhän myöhemmin? Dilly Socks näytti aika hauskalta.

Poispäin kävellessämme käännyin vielä muiden turistien tavoin ottamaan kuvan Grossmünsterin kirkosta ja sen torneista. Tuonne nuolen osoittamalle parvekkeelle kiipesin. Kuulostaako tämä vähän leuhkimiselta? Sitähän se juuri on! Olen pikkuisen ylpeä ja onnellinen siitä, että vielä pystyn.

Laivaristeily Bürkliplatzilta

Ja sitten reippaasti Bürkliplatzin laivalaitureille risteilyjä katselemaan. Olimme vähän epävarmoja, kuuluivatko nämä kivannäköiset risteilylaivat oikeasti ostamaamme päivälippuun, mutta kysyimme ja meille nyökättiin, joten saman tien olimme laivan kannella ja hurmaannuimme leppoisasta tasaisesta menosta ja auringonlaskusta.

Näitä auringonlaskun valaisemia vuoria katsellessa kameran akusta loppui lataus.

Kuu alkoi jo nousta.

Auringon viime säteet heijastuivat veteen.

Ja valaisivat komean suihkulähteen.

Laiva tuli laituriin ja lähti saman tien pois ilman matkustajia. Olimme olleet päivän viimeisellä puolentoista tunnin risteilyllä.

Oli tosi mukava olo sen jälkeen. Olimme jopa unohtaneet päätöksen tehdä tästä pihi budjettipäivä ja ostaneet noin 9 euron kahvit laivalla.

Satamassa oli lauma joutsenia.

Ilta alkoi jo pimetä, kun kävelimme takaisin parkkitaloa kohti.

Viehättävät ja somat pikkukaupat olivat jo kiinni. Kun katsoimme näiden shamppanjatryffeleiden hintaa (79 frangia 500g) ei yhtään harmittanut, että putiikki oli suljettu.

Vähän sattumalta kuljimme vielä viimeisen suunnittelemamme näköalapaikan kautta, koska se oli ihan parkkitalomme vieressä. Näkymä Lindenhofin mäeltä joelle.

Pitikö budjetti? Kyllä. Päiväkortit noin 33 €, pääsymaksuni 6€, kahvit 9€, parkki 37€. Yhteensä päivä Zürichissä 85 € + Juhan lenkkarit. Parkki näyttää paljolta, mutta junaliput sinne olisivat olleet meiltä yli 80 €, joten tämä oli oikea ja kätevä ratkaisu meille.

Oliko päivä hyvä? Kyllä. Jokainen näköalapaikka, Uetliberg, Polyterassi, Grossmünsterin kirkontorni ja vielä laivaristeilykin ja vilaus Lindenhofista olivat kaikki paikkoja, joita voimme suositella muillekin. Ja etukäteen mietitty kierros oli hyvä juttu, ei mennyt pahemmin haahuiluksi ja silti nähtiin kaikenlaista kivaa ja kohdattiin mukavia ihmisiä.

Matkamme jatkuu, vielä pari viikkoa Sveitsissä. Voit helposti seurata meidän matkajuttujamme Facebookin sivustosta tykkäämällä.