Ardalesin järvet

Kun etsin tietoa patikointimahdollisuuksista ja paikoista Ardalesin tekojärvien alueelta, löysin lähes yksinomaan Kuninkaan polkuun liittyviä tietoja. Sen olin jo kävellyt läpi, ja nyt halusin patikoida muualla ja nähdä ihanan turkoosinvihreät järvet, joista olin silloin nähnyt vilahduksen parkkipaikalta, jonne Juha jäi minua ja ystäviäni odottamaan.

Lähdettiin siis vähän summassa matkaan. Jo lähestyminen oli maisemien suhteen lupaavaa. Vuoria, järviä ja vihreää.

Marraskuu ei taida enää olla ranta-alueen turistisesonkia. Kaikki alueet rannan suuntaan olivat kiinni. Verkkoaitojen portit olivat suljettuja.

Olimme juuri tulossa sen pääkohteen parkkipaikalle, kun käännyimmekin pois tieltä ja ylös rinteelle. Nappivalinta! Hetkessä olimme löytäneet ensimmäisen Miradorin. Saman tien lähtivät ensimmäiset Instakuvat nettiin ja hehkutimme olevamme Mirador de Los Embalses -näköalapaikalla.

Näkymät vihreänturkooseille järville olivat juuri sitä, mistä aamulla olimme haaveilleet.

Ja missähän sitten patikoitaisiin askelmittarit tyytyväisiksi?

Sekin näytti selviävän saman tien.

Camino Gaitanes

Automme vieressä oli taulu, jossa oli reitti Camino Gaitanes. Sille vievä reitti oli portilla suljettu, mutta kysyimme neuvoa paikalliselta pakettiauton kuljettajalta, ja hän huitaisi, että sinne vain. Tämän kartan poimin Wikilocista jälkeen päin.

Tälle kartalle piirsin suunnilleen meidän kävelemämme reitin. Sinisellä merkittyä pitkin kävelimme Caminito del Reyn alkukohtaan ja vihreällä merkittyä takaisin. Rinteillä on kyllä polkuja, joilla voi poikkeilla muuallakin ja rannalla se Kioski, joka on mukava kahvila ja ravintola.

Kivalta näytti alamäki metsän ja kallioiden keskellä.

Sitten Juha yhtäkkiä tajusi, että olimmekin sen Kuninkaan polun lähtöpaikalla ja korkean paikan kammoisen muuten rohkean miehen hymy alkoi hyytyä. Sain jo aikamoisen mulkaisun, kun siippani luuli minun johdattaneen hänet petollisesti jonnekin, minne ei pitänyt mennä. Sitten Juha luki infotaulusta, että sauvoja ei saa ottaa mukaan.

Helpottunut mies laskeutui sauvoineen lähtöpaikan vierestä portaita pitkin jokirantaan.

Helpotus syveni, kun opasteet näyttivät tulosuuntaamme.

Tähän maisemaan istahdimme evästauolle. Polun varressa oli siihen pöydät ja penkitkin.

Mukavia näkymiä oli tältäkin polulta, vaikka ei minkään rotkon reunalla keikuttukaan. Vaikka eivät nämä niille rotkonäkymille vedä vertoja, eivät sinne päinkään.

Leppoisaa ja turvallisen oloista oli kävely tällä polulla.

Lopuksi kyllä tajusimme olevamme eksyksissä. Olimme ilmeisesti ohittaneet jonkin viitan jollekin pienemmälle ylöspäin vievälle polulle ja saavuimme El Kioskon ravintolan eteen. Mutta mitäpä tuolla väliä, alhaalta rannasta oli taas kiva katsella ihanan väristä järveä, vaikka oikeasti päämäärämme ja automme oli jossain tuolla ylhäällä.

Caminiton virallisen parkkipaikan vartija yllätti. Ei nimittäin ymmärtänyt, kun Juha kysyi englanniksi, minne meidän pitäisi mennä löytääksemme takaisin autollemme. Luulin, että paikka on niin turistinen, että englannin kieli olisi itsestään selvyys. Onneksi osasin sen verran espanjan sanoja, että pystyin kertomaan, että emme ole ostamassa lippua, vaan ”nuestro coche” on tuolla jossain ”cerca de Mirador”. Ja sitten hän viittasi kädellään suunnan.

Ja hetken päästä olimme kiivenneet pikkupolkua rantatien yläpuolelle.

Saman tien meille selvisi toinen erehdyksemme. Olimmekin parkkeeranneet jonkun nimettömän Miradorin viereen ja varsinainen Mirador de Los Embalses olikin  vielä ylempänä lähes puolen kilometrin päässä. Eipä tuosta huolta, askelmittarit huusivat vielä pientä vajetta muutenkin.

Kävelyreitin varreltakin oli vielä mukavia näkymiä alas järvelle. Padon ylittävällä sillalla kulki sekä autoja että ihmisiä.

Rannan ravintolat tarjosivat portaita ja patioita rantaan.

Tie näköalapaikalle oli taas vaikuttava. Kamerani on kyllä suorassa ja niin on kävelijäkin.

Melkeinpä sanoisin, että siltä pienemmältä ja nimettömältä Miradorilta oli vielä hienommat näkymät kuin täältä. Järvien välissä olivat patorakennelma näkyi kyllä hyvin.

Ja iltapäivällä jo alempana oleva aurinko valaisi järvet ja vuoret.

Päätimme jatkaa näköalakierrosta autolla ja valitsimme paluureitiksemme takaisin Torremolinosiin kiertoreitin pohjoisen kautta. Suunnilleen näin:

Tämä oli yksi onnistunut valinta lisää tähän päivään. Järvimaisemia riitti vielä pitkään.      

Tie oli melko kapea ja mutkainen, mutta myös hiljainen. Eipä tullut onneksi monta autoa vastaan.

Pysähtymisen aiheita riitti.

Kalliot ovat samoja, jotka ympäröivät Torcalin luonnonpuistoa Antequeran eteläpuolella. Hienoja ne ovat tästäkin suunnasta.

Valle de Abdalajís tarjosi vielä syyn pysähtyä. Valkoiset talot jyhkeän vuorenrinteen edessä auringonlaskussa ovat aina kiehtova yhdistelmä.

Ja aina löytyy matkan varrelle jokin sattumanähtävyys, kun vain pitää silmänsä auki.

Oli taas hyvä retkipäivä. Askelmittarit tyytyväisinä ja kameran muistikortin tallennustila täyttymässä. Ei  kun….näimme kaikkea kaunista ja kivaa, kävelimme raikkaassa ulkoilmassa ja tutustuimme uuteen paikkaan. Näin on hyvä.

2022 teimme uuden retken Ardalesiin aivan eri reitille, mutta vähintään yhtä upeisiin näkymiin, parempiinkin, koska kävelimme korkeammilla rinteillä. Sen kuvat löytyvät täältä:

Toinen retki Ardalesin patikkapoluille

Jos sinua kiinnostaa se paikan ykkösnähtävyys, jota varten kaikki tuonne suunnalle menevä menevät, voit lukea minun retkestäni Caminito del Reylle Paulin ja Tarjan kanssa täältä:

Mummi Caminito del Reyllä

Retkeilemme edelleen ja jos tykkäät seurata meidän juttujamme, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook-sivusta, niin pysyt paremmin kuulolla.