Tästä se kaikki alkoi.

Lokakuun lopussa 2015 olimme malagalaisen hostellin kattoterassilla aamiaisella ihan kesävaatteissa. Tästä tuli lempipaikka heti. Juha totesi juuri nyt muistavansa, mistä on koko ikänsä haaveillut. Ei varmaan kuitenkaan paahtoleivästä, itse paistettavista vohveleista, tuoreista hedelmistä, vastapuristetusta appelsiinimehusta, vaan lämmöstä, auringosta ja sinisestä taivaasta lokakuun lopussa. Ihan mielellämme maksoimme aamupalasta Malagassa 5 euroa. Hostellin nimi on Casa al Sur Terraza ja osoite Calle Mármoles 28. Kolmas eläkekuukausi oli menossa ja me olimme siellä, mistä työvuosina aina haaveilimme.

Vaikka hostelli oli edullinen, katsoin äsken (2024) sen sivuilta hintoja, 38€/yö, tämä hostelli ei toistunut. Vain se lämpö, aurinko, sininen taivas – se on se juttu, miksi olemme tuon jälkeen olleet Malagassa ja Aurinkorannikolla lähes joka vuosi (paitsi korona) ja nyt jo kymmenettä kertaa.

Eli muutama muukin mielipaikka löytyy: Malagan puisto, Paseo del Muelle Uno, vanha kaupunki, kauppahalli, katedraali, Gibralfaron linnoitus ja näköalatasanne, Alcazaban linnoitus, Malaguetan ranta, Guadalhorcen ja Malagan välinen ranta, Calle Larioksen kävelykatu ja Mayoralin lastenvaateliike.

Malagan puisto

Malagan puistoon kävellään Yliopiston ja Kaupungintalon ohi.

Tämmöinen patsas Malagan puistossa (Parque de Malaga) herätti tarpeen googlettaa, mistä on kysymys, ja selvisihän se.

Biznagat ovat erityisellä tavalla tehtyjä jasmiinikimppuja. Ne ommellaan nuppuina kerätyistä jasmiineista ja kiinnitetään varsiin, jotka taas kiinnitetään pehmeään puunpalaan ja näitä myydään (tai myytiin) hajusteiksi ihmisten kaappeihin. Myyjäpojat olivat pukeutuneet mustiin housuihin ja valkoiseen paitaan ja vyötäisillä oli kietaistuna punainen kangasvyö.  Näitä näkyi kävelykaduilla nytkin, mutta mitä todennäköisimmin kimput ovat nykyisin silkkisiä matkamuistoja. Biznaguero-patsas on varsin symppis, pysähtymisen ja valokuvan arvoinen, ja aikanaan tämä on ollut arvokas ja työllistävä käsityöperinne perheissä, jotka sitä ovat tehneet. Biznaguerot mainitaan Malagan symboliksi.

Patsaan takana näkyy Malagan kaupungintalo, jonka vieressä puisto on.

Malagan puisto on kiva kävelykohde kaiken kaikkiaan. Kaakelikoristeiset seinät heijastuvat  lampiin, jossa on värikkäitä kaloja, liikenneympyröissäkin on suihkulähteitä, käytävillä hedelmäpuita ja erityisesti Juhan rakastamia palmuja. Ja kaikki rakennukset sen lähistöllä ovat ilta-auringossa jotain aivan ihmeellistä.

Auringon laskiessa täältä ei tee mieli lähteä minnekään.

Paseo del Muelle Uno

Puiston ja sataman välissä pitkin rantaa kulkee upea Paseo del Muelle Uno. Sen katos on näyttävän näköinen, ja väljä alue tekee siitä mukavan ja rauhallisen kävellä. On siellä kyllä välillä pyöräilijöitäkin, jotka tilaan ihastuneina mennä suihkivat mutkitellen ohi. Vieressä on leikkialueita lapsille, penkkejä vanhemmille, ravintoloita ja kaikkea sellaista, johon voi hetkeksi pysähtyä. Kun ei ole kiire mihinkään.

Playa Malagueta

Paseon jälkeen kerrostalokorttelin läpi saavutaan vasta Malagan päärannalle Playa Malaguetalle. Emme listaa sitä lempipaikkoihimme siksi, että olisimme koskaan kokeilleet siellä mitään auringonottoon tai lojumiseen viittaavaakaan, se on meille vain nätti kävelypaikka. On sinisiä penkkejä, kiiltävää kävelykatua, palmuja ja veteen heijastuvia valoja.

Malaguetan ranta on myös kiva lähtöpaikka, jos haluaa kävellä pidemmälle rantaa pitkin. Ei tarvitse mennä kauas, kun on jo Playa del Palolla, jossa on hieno valikoima terasseja, joilla voi nauttia alueelle tyypillisistä grillatuista kaloista ja paljon muustakin.

Me tykkäämme kävellä rantojen kävelyreittejä pitkin ja kerran kävelimme noin 15km täältä Rincon de la Victoriaan. Oikein kiva. Parasta oli, kun tulimme perille ja kiipeilimme portaita La Cala del Moralin rannoilla.

Malagan rantapaseo Guadalhorcen suunnasta

Toinen kiva pidempi rantapaseokokemus on se, kun kävelimme Guadalhorcen puistosta Malagan vanhaan kaupunkiin. Ranta oli tietysti helppoa käveltävää.

Ja kävely tästä suunnasta toi meidät Sohoon, jossa viime vuosina on maalattu muraaleja seiniin.

Malagan kauppahalli

Halli on näyttävän näköinen ulkoa päinkin.

Joku muu voisi mennä halliin ruokaostoksille. Meidän haaviimme tarttui täältäkin enemmänkin valokuvia. Mitä kaikkea siellä myydäänkään! Olisipa mielenkiintoista ihan oikeasti lähteä kokeilemaan, tulisiko kaikesta myytävästä ruokaa. Hedelmiä voisin kokeilla, mutta nuo sienet ja merenelävät epäilyttävät. Tietävätkö espanjalaiset ihan varmasti oikeasti, mitä pyydystävät, tai mikä niistä kiinni otetuista on syötävää?

Varsinkin nuo kuvassa olevat likaisen näköiset sienet epäilyttävät. Niin vain näimme jonkun niitä lappavan pussiin ja vielä maksavankin niistä. Nuo oikealla olevat taas näyttävät liikankin mauttomilta.

Totta kai tiskeillä on myös sellaista, joka viehättää jopa asettelullaan. Nämä varmaan tulisivat syödyksi.

Näitä chirimoya-hedelmiä ostimmekin ja sain Juhankin maistamaan, minkä jälkeen niitä ostettiin uudelleenkin. Suomalainen nimi ”kermaomena” kuulostikin jo houkuttelevalta. Helposti saa tämän tarjolle, kun halkaisee hedelmän ja ottaa lusikan käteen. Siinä syödessä sitten syljeskelee mustat siemenet sivuun.

Plaza del Obispo

Malagan katedraalin edessä on yksi eniten minun mieleeni oleva aukio. Värit aivan hehkuvat. Kerran pysähdyimme syömään siinä jotain. Ei varsinaisesti olisi kannattanut. Kuvista on enemmän iloa kuin ruoasta.

Malagan Katedraali

Malagan katedraali on upea. Ihan ilmaiseksi sitä ei pääse sisältä ihailemaan, mutta pääsymaksut kannattaa aina maksaa, kun on hienoa nähtävää.

Joskus harmittaa, että nämä hienot turisteja keräävät paikat keräävät myös kerjäläisiä. Kolikoita helisteltiin useassakin pahvimukissa ja sille sivistyneemmällekään versiolle, eli Ave Mariaa ihan kohtuullisesti laulaneelle tyypille emme viitsineet kilauttaa kuppiin mitään, kun hän vieressään mainosti firmansa levyjä ja nettisaittia, joka päättyi .ru. Olisi nyt päättynyt vaikka .es, niin olisi jotenkin tuntunut aidommalta. Aito laulu tuossa kohtaa kävelykatua kuulosti kyllä hyvältä.

Yksi hieno juttu Malagan Katedraalissa on mahdollisuus päästä kiipeämään katolle. Pieni lisämaksu. Lipunmyyjä varmisti, että 200 askeleen portaat eivät olisi este. No, eivät toki olleet, mutta hiukan hankala välillä mennä ryhmässä kierreportaita, kun pää tarvitsisi pyörimisestä pientä taukoa. Katolle pääsee vain ohjatuissa ryhmissä, mutta varsinaista opastusta ei ainakaan minun kierroksellani ollut.

Katedraaliin kiivetessä sellainen tauko oli jo puolivälissä, josta jo oli kiva katsella pihalle ja läheltä kirkonkelloja.

Puolivälistä ylöspäin olivat sitten nämä pienemmät kierreportaat.

Katolla näkyivät sisäosan kupolit tästä suunnasta. Katon pääsi kiertämään kaiteellista muurinreunaa pitkin.

Ja sitten ne maisemat. Satamaan ja merelle, kaupungin yli Malagan vuorille, Gibralfaron ja Alcazaban linnoituksille ja lähikortteleiden pihoille.

Calle Larios

Calle Larios on se keskeinen tapahtumapaikka, jota kukaan ei voi välttää. Tämä on näyttävän näköinen aina, mutta täällä on myös kulkueita, kun jotain juhlittavaa on ja aivan erityinen juhlaympäristö tämä on jouluvalojen ja pääsiäiskulkueiden aikaan. Eri vuosina jouluvalot ovat erilaisia, aika usein kuitenkin kahtena tai kolmena peräkkäisenä vuotena on samat valot.

Kerran katselimme Calle Larioksella Malagan karnevaaliin kuulunutta värikästä lasten karnevaalikulkuetta. Mukana oli paljon tanssivia aikuisia ja lapsia.

Gibralfaron linnoitus ja näköalapaikka

Calle Lariokselta on helppo jatkaa seuraavalle turistirysälle. Tai ei millekään rysälle, se kuulostaa niin negatiiviselta. Ylös Gibralfaron linnoitukselle ja näköalapaikalle voi mennä kolmella eri tavalla.

Yksi helppo tapa on lähteä rinteellä olevaa kävelyreittiä pitkin ja kiivetä ylös. Polku on kuitenkin melko jyrkkä, ei ihan lyhyt, ja jos sataa, se voi olla jopa vähän liukas kivipinnoiltaan. Kävelyreitti menee näköalapaikan ohi, eli jos on menossa sinne, tämä voi olla ihan ok reitti.

Jos ei ylöspäin kävely kiinnosta, Calle de Alamedalta pääsee bussilla 35 ylös asti. Bussi kiertää vähän, mutta tämä on varmaan helpoin tapa, eikä bussi ole kallis vaihtoehto.

Harvojen tuntema ja käyttämä tapa kiivetä ylös on kävellä Alcazaban roomalaisen amfiteatterin ohi ja lähteä patikoimaan hiljaisempaa puiston läpi kulkevaa reittiä. Menimme näin kerran, ja parasta oli juuri rauhallisuus ja ennen Gibralfaron linnoituksen sisäänkäynnille tuloa todella hieno turistitungoksesta vapaa näköalapaikka.

Pieni pätkä tältä näköalapaikalta ylöspäin ja sitten ollaan Gibralfaron linnoituksen portilla. Sisäänkäynti maksoi eläkeläiseltä 5€, kun osti samalla lipun myös Alcazaban linnaan. Linna on mukava paikka kävellä ja kiipeillä ja sieltä on mahtavat näkymät ympäristöön.

Yksikätinen leidi – tällainenkin nimi katedraalilla on. Tästä näkökulmasta jotenkin näyttääkin siltä, että toinen torni on jäänyt rakentamatta.

Vieressä on Alcazaban linna.

Linnan muureilla kävely ei ihan esteetöntä ole, eli kannattaa miettiä, käveleekö täällä vai tyytyykö pelkkään linnan ulkopuolella olevaan näköalatasanteeseen. Aikalailla samat näkymät molemmista, linnasta vain vähän ylempää ja laajemmalti.

Myös alas kaupungintalon viereiseen puistoon näkee täältä. Ja kiva, jos on kamera, jossa on zoom.

Alcazaban linnan sisäänkäynnillä on pienoismalli, josta näkyvät molemmat linnoitukset.

Täältä katseltiin jo alaspäin menevää bussia, mutta sinnikkäästi tultiin sitten alas rinteellä olevaa kävelyreittiä. Ottaa vähän pohjelihaksiin jalkaterän asento, kun kävelee alaspäin viettävää väylää, mutta muuten ok, koska olimme saman tien menossa Alcazaban linnoitukseen.

Alcazaban linnoitus

Alcazaba on alempana ja sinne sisään päästäkseen ei vielä tarvitse kiivetä. Sisäpuolella sitten on kiipeämistä ja portaita. Sisäpuolella on myös runsaampia istutettuja aukioita ja suihkulähteitä. Ylimmällä tasanteella on jo muutakin nähtävää, eli koristeellisia sisätiloja.

Ja tietysti myös täältä on hienoja näkymiä ympäristöön.

Linnoituksen ulkopuolella ovat Roomalaisen amfiteatterin rauniot.

Sekä Calle Larios  että puistokatu Alameda ovat pääsiäisviikolla pääsiäiskulkueiden näyttämönä. Silloin kadunvarret ovat täynnä katsomoksi aseteltuja penkkejä, joille pitää maksaa pääsymaksu. Ihan lähelle ei ilman pääsylippua ole asiaa. Upeaa nähtävää, olemme käyneet katsomassa kulkueita useita kertoja.

Tässä viimeisin kuva sieltä.

Kaduilla on toki paljon muutakin mukavaa katseltavaa, kauniita rakennuksia, näyteikkuinoita, puistoja ym.

Kolme shoppailukohdettakin olemme löytäneet, vaikka muuten shoppailu ei varsinaisesti matkoilla kiinnosta lähes ollenkaan. Nämä ovatkin enemmän sellaisia täsmäjuttuja, paitsi vanha kaupunki, jossa ikkunashoppailu on aina hauskaa. Jos ei meillä jo olisi ainakin neljä teekannua, ostaisin tästä ikkunasta vielä yhden.

Seimet ja niihin liittyvä rekvisiitta pysäyttää aina. Tätä volkkaria en valitettavasti silloin ostanut, eikä sitä enää seuraavana vuonna ollut.

El Corte Inglesin jouluosastolta sen sijaan on matkaan tarttunut paljonkin seimien rakentamiseen liittyvää. Tämän kotonamme olevan seimen kaikki tavarat eivät ole sieltä, mutta viimeksi toimme palmuja, kalakauppiaan ja mausteitten myyjän ja lähteen, jossa oikea vesi virtaa.

Juhan lempipaikka on Mayoralin lastenvaateliike. Yllättävää. Sieltä on ilmeisesti helppo ostaa kivan näköisiä ja tervetulleita neuleita taatan pikkupojille. Viimeksi löytyi kyllä pikkutytöllekin sopiva tonttuneule.

Aika usein kuljemme myös Larios-ostoskeskuksen kautta ja sen lähellä on sitten Maria Zambranon Renfe-asema, eli sopiva takaisinpaluun paikka.

Joku voi tästä tekstistä kuvitella, että emme ole tutustuneet Malagan kulttuurikohteisiin. Olemme kyllä. Picasson hienoista museoista, Musiikkimuseosta, Kristallimuseosta, Carmen Thyssen -museosta ja Pompidou-keskuksesta löytyy tietoa hyvin Malagan omilta nettisivuilta. Näistä lempipaikka taitaa olla interaktiivinen Musiikkimuseo, jossa pääsee itsekin soittamaan.

Malaga on ilman muuta käymisen arvoinen  kohde. Joka kerta löytää jotain uutta.

Jos tulee Aurinkorannikolle ihan vain rantalomalle esimerkiksi Torremolinosiin, Benalmadenaan tai Fuengirolaan, Malagaan on helppo tulla suoraan junalla. Malaga Centron (päätepysäkiltä) asemalta ylös noustessa on viiden minuutin kävelymatka ihan keskeisimmille vanhan kaupungin aukioille. Jos on sinne menossa, kannattaa kävellä ulos pitkän käytävän kautta, eli jatkaa junan tulosuuntaan niin pitkälle kuin pääsee. Siten on heti muutaman risteyksen toisella puolella. Omalla autolla en niistä paikoista tulisi, joista pääsee helposti junalla tai bussilla. Calle Alameda on pari vuotta sitten remontoitu ja siinä on nyt hyvät kävelytilat ja siellä ilahduttaa erityisesti puisto ja kukkakioskit.

Andalusiassa on valtavasti muutakin nähtävää kuin Malaga, mutta kaupungista ei kannata lähteä yhtään mihinkään, jos aikaa on vain muutama päivä. Malagassa itsessään on niin paljon.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa?

Tässä on vielä linkit niihin kohteisiin, joissa me olemme harrastaneet kävelyä ja maisemia,

Tämä teksti kertoo siitä, miten Gibralfaron linnan takaa nousimme kävellen ylös.

Gibralfaron vaellus Malagan jouluvaloja odotellessa.

Gibralfaron vaellus Malagan jouluvaloja odotellessa

Tässä kuvaus vaelluksestamme Malagasta Rincon de la Victoriaan rantaa pitkin.

Malagasta Rincon de la Victoriaan kävellen

Malagasta Rincon de la Victoriaan kävellen

Tämä kertoo siitä, miten kävelimme Plaza Mayorilta Guadalhorcen luonnonpuiston läpi Malagaan.

Guadalhorce Senda Litoralilla

Guadalhorce Senda Litoralilla