Oletko nähnyt kuvia Parautan Bosque Encantadosta? Puissa ja puiden juurella on tonttuja, keijuja ja muita satuolentoja ja netissä jaetuissa kuvissa niiden edessä seisoo lapsia. Olimme uteliaita ja lähdimme katsomaan. Paikka on helposti reitillä, jos ajat San Pedro de Alcantarasta Rondaan tai poikkeat sillä reitillä myös Júzcarin siniseen kylään. Parautan lähellä on myös Cartajima, jonne voi Parautasta kävelläkin katsomaan maisemia ja maalailtuja seiniä jälleen yhdessä Andalusian valkoisessa kylässä. Parauta on myös alueella, jossa ruska-aikaan on näyttävän näköistä kastanjametsää.

San Pedro de Alcantarasta mennään serpentiinireittiä ylös. Ihan helppo ja tarpeeksi leveä tie kyllä.

Muutamat viimeiset kilometrit ovat sitten kapeampina vähän haasteellisempia, mutta muuten ihan ok.

Olimme lukeneet, että kylän parkkipaikka on helposti jo aamusta täynnä. Toisaalta sanottiin, että kun tämä lasten leikkipuiston vieressä oleva alue täyttyy, avataan vieressä oleva urheilukenttä. No, eipä tässä täyttä ollut.

Ja sitten itse asiaan, eli Parautan keskeinen nähtävyys: Parautan lumottu metsä Rondan sydämessä on maaginen metsä, joka on täynnä tonttuja, keijuja ja kaikenlaisia ​​lumottuja olentoja , ja se on myös yksi lapsiperheiden suosima käyntikohde. Heitä täällä näimmekin, jotkut juoksivat, joitain työnnettiin rattaissa. Tämä siis on lyhyt vaellusreitti, nelisen kilometriä parkkipaikalta edestakaisin. Ensimmäinen käyntimme oli maaliskuussa, mutta marraskuussa 2026 tulimme katsomaan Parautaa uudelleen. Oli uusia veistoksia reitillä ja halusimme myös nähdä, millainen olisi mahdollisesti jo ruska.

Lähtiessämme kävelemään, kylän maisemat keltaisten kukkien takana keväällä olivat jo viihdyttävät ja toiseen suuntaan vuorillekin oli upeaa katseltavaa.

Marraskuussa näkymä oli vähän värikkäämpi, mutta ei mitään erityistä ruskaa suomalaisin silmin.

Reitin varrella oli kannoilla ja puiden rungoissa kuvia. Näiden veistosten luoja on Diego Guerrero paikallinen taiteilija, joka on kaivertanut puita ja muita esineitä luodakseen näitä fantastisia olentoja. Luimme etukäteen yhdestä espanjalaisesta tekstistä, että kaikki puukaiverrukset tehtiin talvella, marras-helmikuun välisenä aikana, koska niin puut eivät kärsisi, koska silloin ne ovat kuivia. Tällaisetkin asiat on aina hyvä tietää.

Nämä kuvat nähtyäsi, et varmaan ihmettele, että lapsilla on hauskaa, he hyppivät ja juoksevat näiden välillä.

2026 reitillä oli joitain uusia teoksia ja uusi penkki istumiseen:

Yhdellä kohdalla rinteessä on myös mökki. Sen takana on yksi reitin varrella olevista piknikpöydistä.

Piknikpöydän takana on näkymä rinteille. Ei kovin keltainen vielä tämäkään marraskuun alussa.

Pöytiä ja penkkejä on monenlaisia pitkin matkaa.

Suurin osa matkasta on päällystettyä helppokulkuista polkua, ihan vähän tällaista yllättävää kuoppaisuutta.

Jonkin verran nyt marraskuussa polulla myös kastanjoita, eniten kyllä polun reunalla, ei itse polulla.

Olimme ajatelleet kävelevämme laakson yläpuolellla näkyvään Cartajiman kylään asti, mutta laaksoon tullessamme törmäsimmekin ihan valtavan jyrkkään alamäkeen, jonka hienoinen sorapäällyste ei houkutellut. Entä jos tuossa liukastuisi? (kuvassa polku ei kyllä näytä yhtä jyrkältä)

Kylä sinänsä houkutteli kyllä. Ja edestakainen kävelyreitti olisi ollut noin 9km, eli 4,5km suuntaansa. Pientä ruskan tuntumaakin jo maisemassa marraskuussa.

Maisemat eivät suomalaisen silmissä oikein ruskalta vielä nyt marraskuussakaan näyttäneet. Pientä kullan ja kuparin alkua ehkä.

Mutta päädyimme sitten kääntymään takaisin ja tullessamme poikkesimme valkoisen kylän pienille koristeellisille kaduille. Tällä suukkopenkillä sain maaliskuussa syntymäpäiväonnittelut. Muitakin penkkejä oli.

Oli myös kukkia espanjalaisissa koristeellisissa ruukuissa pitkin seiniä.

Ja lähes jokaisen talon seinällä roikkuu samanlainen tuoli – miksi? No  tuolit roikkuvat korkealla talojen julkisivuilla jotta keijuhaltiat saavat levätä, kun he lähtevät yöllä retkelle Parautan metsäreitille kävelemään. Hah! Kaikkeen sitä kylissä törmää!

Näitä kauniita näkymiäkin tietysti koko kylä täynnä.

Sen verran oli aikaa ja halua ajaa pidemmälle, että kun Google Maps laski, että Cartajiman kylään olisi autotietä vartin matka, niin lähdettiin sitten siihen suuntaan. Tie oli kallioiden ja rotkon reunan välillä aika kapea, joten vastaantuleva auto oli joka kerta vähän haaste.

Ihan kiva paikka pysähtyä ja kävellä ympäriinsä. Kapeita katuja, jyrkkiäkin, mutta seinillä oli yllättävän paljon muraaleja ja paikka oli siisti. Jostain luin, että asukkaita olisi vain 350, mutta kuulostaa liiankin vähäiseltä ollakseen totta. Tässä kävelykierroksemme kuvina.

Automme oli parkissa suunnilleen siinä, mihin ylämäkeä pitkin olisimme kävellen Parautasta tulleet. Kukat ja maisemat kivoja.

Pois lähtiessämme pysähdyimme sen verran kapean tien varrelle, että sain vielä kuvan Parautan kylästä. Siitä oikealle näkyy vaeltamamme metsäreittipolun alku. Oli pieni kiva kylä ja nämä mahtavat näkymät tien varrella.

Alaspäin merta kohti serpentiinitietä takaisin San Pedro de Alcantaraa kohti. Tien varrella oli muutamia pysähdyspaikkoja, eli levikkeitä tien varressa. Piti poiketa ja katsella vuorimaisemia ja lopulta näkyi jo merikin.

Ja matkan varrella on aina kaikkea kivaa nähtävää. Ei tarvitse edes pysähtyä, jos tuulilasi ei ole ihan likainen.

Tällainen hauska kohde oli päiväretkemme ensin maaliskuussa, sitten uudelleen marraskuussa. Oikein kiva. Erityisesti voimme suositella pysähdyspaikaksi kumpaakin kylää, jos on vaikka tulossa Rondasta Aurinkorannikolle tai kun samalla pysähtyy katsomaan Júzcarin sinistä kylää. Siellä olemme käyneet aikaisemmin ja siitä on oma teksti. Pari viikkoa sitten kävimme lähellä myös Pujerrassa ja Igualejassa, niistäkin oma tkesti.

Nyt täällä oli kohtuullisen hiljaista, mutta turistisivujen mukaan hiljaittain julistettu Sierra de las Nievesin kansallispuisto on vielä paljon suositumpi ruska-aikaan loka-joulukuussa, jolloin sitä kutsutaan Kuparimetsäksi. Vaikka eipä meidän marraskuun vierailummekaan ruuhkainen ollut.

Tervetuloa seuraamaan meitä Facebookissa Ailajajuha.

Tässä kolme muuta tekstiä tältä seudulta, eli Júzcar, Ronda ja Pujerra + Igualeja

Júzcar sininen smurffikylä

Júzcar – sininen smurffikylä

Ronda bussilla tai autolla – aina hyvä.

Ronda – bussilla tai autolla, aina hyvä

Pujerra ja Igualeja

Igualeja ja Pujerra