Etsitkö hauskaa ja helppoa kohdetta matkasi varrelle? Tekemistä lapsille? Esteetöntä kiipeilyä? Näköaloja? Luontoa? Tietoa luonnosta? Joskus tapahtumiakin? Oletko jo kokenut Baumwipfelpfadin? Näitä on Saksassa noin viisitoista, joitain Itävallassa, Tsekissä ja Slovakiassa. Ja olikohan totta, kun näin että Tanskassakin? Löysimme tällä matkallamme uuden Bad Cambergista. Mikä tämä on?
Baumwipfelpfad on erilainen ja erikoinen puusta rakennettu näkötorni metsän keskellä ja mäen päällä. Niissä tuotetaan elämyksiä luonnossa, erityisesti metsissä, ja järjestetään tämä kaikki niin, että elämyksiin pääsee esteettömästi, pyörätuoleilla, kävellen ja lastenvaunuja työntäen. Joihinkin voi vähän kiivetä portaitakin ja joissain on lapsille alaspäin liukumäkiä tai -putkia. Elämyksiin kuuluu puinen rakennelma korkealla, niin että sieltä voi katsella metsää ja muuta ympäröivää luontoa. Puisen, rakennetun polun varrella on levähdyspaikkoja ja mukavaa tekemistä erityisesti perheille. Samalla jaetaan tietoa metsästä, luonnosta ja metsäteollisuuden merkityksestä. Paikoille järjestetään opastettuja teemaretkiä ja tapahtumia, jopa konsertteja tai häitä. Näitä Baumwipfelpfadeja on useita Saksassa, Itävallassa, Slovakiassa ja Tsekissä.
Bad Cambergin Baumwipfelpfad osui reitille, kun olimme kierrelleet Limburg an der Lahnissa. Parkkipaikka löytyi helposti navigaattorilla ja viitoitusta seuraten, siellä oli tilaa ja sieltä noin puolen kilometrin metsäkävely Baumwipfelpfadille. Oli vähän kostea sää, mutta vain aluksi tarvittiin vähän sateenvarjoa.
Ensimmäisen kerran näimme metsää koristellun myös tällaisilla keinotekoisilla koristeilla. Sieniä, pensaita, tulppaaneja, perhosia. Nämä ovat yleensä niin luontoa korostavia paikkoja, että tämäntyyppisiä asioita ei juuri näe.
Pääsymaksu kiipeilyyn oli 12,90€ (syyskuu 2026), mutta kahvilaan pääsi ilmaiseksi ja Juha valitsi sen. Lähdin siis ”yksin” kiertämään puisia siltoja, joissa oli välillä (helppoja) portaita, eli nousin vähitellen ylöspäin. ”Yksin” on lainausmerkeissä, koska en kävellyt yksin, reitillä oli useita lapsiperheitä ja muitakin vanhuksia.
Reitti oli tosi helppoa. Tasainen puinen silta puiden latvojen yläpuolelle nousten ja sillalla hyvät kaiteet. Pitkin kaiteita oli varsinkin lapsia kiinnostavia infoja linnuista, väreistä, puista yms ja myös kysymyksiä niistä.
Maisemat olivat hienoja. Sekä pidemmälle että lähelle syvemmälle metsään.
Parissa kohdassa oli vielä ylimääräinenkin torni, jonne olisi voinut poiketa vielä ylemmäs. Ellen juuri sillä kohtaa olisi ollut yksin, olisin kyllä tehnyt senkin.
Lopulta tulin paikkaan, josta olin kierrokseni aloittanut. Olin nyt tornin huipulla ja laskeuduin portaat alas kahvilan ovelle. Juha otti kuvan, mutta niin kaukaa, että olen vain piste tuolla itse piirtäen lisäämäni punaisen renkaan sisällä. Torni näyttää hurjalta, mutta portaat olivat ihan helpot ja niiden rinnalla oli koko matkan mukava kaide.
Alhaalla oltiin sitten jälleen polulla, joka veri parkkipaikalle. Tämäkin oli rakennettu lankuista. Yksi näiden kiipeilyreittien tarkoitus onkin, että ihmiset eivät tallaa luontoa, vaan pysyvät näillä.
Aurinko oli laskemassa, metsä oli vielä valoista kirjava.
Tämä kuva parkkipaikan reunalla näyttää, miltä tuntui kierroksen jälkeen.
Olemme aikaisemmin jo kierrelleet useita Baumwipfelpfadeja. Monet ovat olleet pyöreitä puisia näkötorneja, mutta on tällaisia siltamaisia polkuja ollut muuallakin. Tässä muutamia linkkejä.
