Vanha kaupunki ristikkotaloineen, Linna, upea tuomiokirkko ja Lahn-joen ympäristö ovat esillä kaupungin omilla matkailusivustoilla, ne nostamme mekin ilman muuta. Auto parkkiin joen rannalle, vanhan kaupungin katuja myöten Tuomiokirkolle ja linnalle, vähän toista reittiä takaisin, jolloin myös modernimmat näkymät ja suihkulähteet osuivat näkyviin, onnistunut päiväkävely.

Kävelyalue oli jo sillan toisella puolella, kun keksimme kääntää rattia ja ilmainen paikka löytyi. Siitä sitten siltaa pitkin kävellen kaupungille.

Alte Bahnbrücke Limburg eli Vanha Lahn-joen silta on näyttävän näköinen.

Ylitettyämme sillan näimme viitan ”Katzenturm”. Mikähän tuollainen ”Kissatorni” oikein on, eli käännös siihen suuntaan. Tällainen löytyi ja sen seinässä oli tieto historiasta. Ei varsinaisesti kissahistoriaa vaan paikka, josta on aikanaan ammuttu kissan pään kokoisia kuulia kaupungin puolustamiseksi.

Rannalla olisi voinut viihtyä pitempäänkin.

Ja joessa oli sekä putous että lintuja.

Sitten suunta rinnettä ylöspäin kohti Tuomiokirkkoa ja linnaa pienten koristeellisten ristikkotalokujien kautta. Täällä oli paljon sellaisiakin koristeita, joita ei ole kaikkialla.

Limburg Cathedral – Limburger Dom on komea punavalkoinen tuomiokirkko, joka sijaitsee korkealla mäellä. Nykyinen kirkko rakennettiin noin vuosina 1206–1235. Vähän harmitti, että emme ihan livenä nähneetkään tätä kaupungin matkailusivuston kuvaa kirkosta, koska jotain remonttia oli menossa.

Onneksi kirkkoon pääsi sisälle.

Ja kirkossa sisällä oli myös kaunis pienoismalli.

Kirkon edessä on hautausmaa ja aukio, jonka reunoilla myös on komeita ristikkotaloja.

Sitten tuli toinen pettymys. Kirkon vieressä on iso hieno linna. Täälläkin remppa. Pääsimme vain pihalle ja katsomaan sieltä maisemia Lahn-joelle.

Linnan pihalta näkyi myös Tuomiokirkko toisesta suunnasta.

Sitten vain jatkettiin kaduille. Aina vain upeampia taloja ja niiden koristeita. Kaupungin matkailusivustojen mukaan Limburg an der Lahn on yksi parhaiten säilyneistä Saksan ristkkotalokaupungeista.

Yksi vanhankaupungin kauneimmista aukioista on Fischmarkt. Hyvä paikka pysähtyä myös kahville tai syömään ja katsella ristikkotaloja.

Tällä aukiolla on myös yllättävä patsas. Viiniä rakastava mies, joka kaataa sitä suuhunsa noin tynnyrillisen. Takana istuskelevat miehet tuskin samaan pystyisivät.

Tällaiseenkin Berliini-patsaaseen törmättiin ja kuuklettelemalla löytyi selitys:  Pylväässä oleva metallinen karhureliefi perustuu tunnetun berliiniläisen kuvanveistäjän Renée Sinteniksen vuonna 1953 suunnittelemaan Isoon Berliinin karhuun. Näitä muistomerkkejä pystytettiin 1950- ja 1960-luvuilla eri puolille Länsi-Saksaa pääteiden varrelle ja kaupunkeihin osoittamaan solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta eristetyn Länsi-Berliinin kanssa. Kivipylväässä on usein myös etäisyysmerkintä kilometreissä silloiseen pääkaupunkiin tai historialliseen nollapisteeseen, eli täällä merkintä olisi ”BERLIN 300 km – BONN 300 km” osoittamassa tätä maantieteellistä ja poliittista yhteyttä. Pylvään huipulla oleva malja on tulimalja (Feuerschale), johon sytytettiin liekki muistopäivinä symboloimaan vapauden ja yhtenäisyyden kaipuuta.

Kävelimme vähän toista reittiä takaisin autolle ja näimme myös modernimpaa kaupunkia. Suihkulähde isolla torilla.

Sen vieressä iso komea Evangelische Kirche.

Tällä suunnalla Limburgia on jo modernimpaakin näkymää. Olimme liikkeellä sunnuntaipäivänä ja yllätykseksemme myös kaikenlaisia kauppoja oli avoinna. Karstadtissa pitää aina poiketa.

Myös monet modernimmat rakennukset ja tiilitalot ovat koristeellisia.

Kaiken jälkeen kuitenkin juuri tämä perinne jäi eniten mieleen. Sitä olimme tulleet katsomaankin.

Pois ajaessamme emme tulleet suoraan majapaikkaamme, koska yksi meidän jatkuvista suosikeistamme, eli Baumwipfelpfad Bad Camberg oli matkan varrella. Näillä on aina kiva kiipeillä ja katsella maisemia.