Harvinainen päivämatka. Tuttua, tuntematonta, suunniteltua, suunnittelematonta, nähtävyyksiä, shoppailua, melko pitkä ajomatkakin, 455km. Mannheimissa piti paikata yksi aukko, eli käydä katsomassa Luisenpark, joka viime syksynä jäi väliin. Sitten piti ajaa Saar-joen varsi muistellen viime syksyn ruskaa, käydä Mettlachissa Villeroi & Bochilla täyttämässä yksi mieliteko, Luxembourgissa täyttämässä tankki, muistella Mosel-joen ruskamaisemat ja olla illalla Bonnissa. Menikö kaikki näin? Ei ihan, tuli sekä nega- että plusyllätyksiä.

Viime syksynä kävimme Mannheimissa. Mannheimin linna on upea nähtävyys, kiersimme sen ja kaupungilla oli paljon muutakin nähtävää. Niistä hienoimmat olivat vihreiden+ valkoisten + kultaisten koristeiden ja värien Jesuiittakirkko ja Wasserturm puiston keskellä.

Silloin meiltä jäi näkemättä monipuolinen ja kaunis Luisenpark. joka on kaunis puisto- ja virkistysalue Mannheimissa. Puisto on suuri ja monipuolinen, ja siellä on kauniita kävelyreittejä, vehreitä nurmikoita, lampia ja kukkapenkkejä. Siellä on myös lasten leikkipuisto, eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joka esittelee erilaisia kasvilajeja ympäri maailmaa. Luisenparkia kuvaillaan ihanteelliseksi paikaksi rentoutumiseen ja ulkoiluun koko perheelle. Ajoimme sen lähelle nyt ja ajattelimme pistäytyä edes vilkaisemassa sitä. Mutta sitten tuli stoppi. Luisenparkiin ei saanutkaan pistäytymislippua vaan pelkkiä päivälippuja ja 12,50€/henkilö tuntui turhalta puolen tunnin pistäytymisestä. Aidan takaa sitten katseltiin, mutta eihän sieltä 40 hehtaarin puistosta paljon näkynyt.

Ensi kerralla sitten – jälleen tämä ajatus. Puiston vieressä näytti olevan ihan ok hotellikin parkkipaikkoineen.

Viime syksyn onnistunutta käyntiä sitten muisteltiin. Voit muistella sinäkin täältä:

Mannheim

Mannheimin linna

Saar-joen maisemat

Saar-joen maisemissakin kiertelimme viime syksynä ruska-aikaan. Pyöräilimme ja poikkeilimme Saarbrückenissä, Saarlouisissa ja Saarburgissa ja tietysti myös Mettlachissa, jossa majoituimme. Kauniita paikkoja, mukavia pyöräreittejä ja kivoja muistoja. Nyt emme pysähtyneet ennen Mettlachia, mutta täältä voit lukea näistä maisemista.

Saar-joen varrella

Mettlach

Mettlach on ollut yksi suosikkipysähdyskohteemme jo kauan. Se johtuu Villeroi 6 Bochin outlet-myymälästä, josta olemme vuosien mittaan tehneet välillä tosi edullisiakin löytöjä. Viime vuosina näitä edullisimpia ei enää samalla tavalla ole löytynyt, ja henkilökunta sanoikin, että erityisesti koronapandemia romahdutti asiakasmäärät, tuotannon ja henkilökunnan. Harmi. Mutta nyt kävimme siellä, koska minulla oli yksi mieliteko, eli tämä, Mariefleurin muki:

Tämä ei mikään varsinainen alennustuote nyt ollut, mutta hinta oli noin 7€ vähemmän kuin esim Stockmannilla. Meillä oli niitä jo ennestään, mutta halusin lisää.Nuo takana olevat siniraitaiset Casa-mukit on aikanaan ostettu parilla eurolla, samoin alhaalla olevat pinotut lautaset. Casa-tuotteet olivat silloin loppuunmyynnissä.

Jos kotona olisi ollut tilaa tai lasten perheet olisivat vielä tarvinneet jotain, kyllä jonkinlaisia löytöjä olisi nytkin voinut tehdä, mutta mitään pilkkahintaista siellä ei enää näytä olevan.

Mettlachissa on pari muutakin ostospaikkaa, jossa tykkäämme poikkeilla. Yhden parkkipaikan vierellä on ALDIn hyvä ruokamyymälä ja Rossmannin myymälä, josta löytyy kaikenlaista, esim kemiallisia tuotteita. Yksi esimerkki on kallis hammastahna, jota hammaslääkäri minulle suositteli viimeksi. Suomessa 7,99€, täällä 4,99€. Ravinnelisiä ja vitamiineja löytyy ja tällä kertaa sattui siemenpusseista olemaan 20% alennus, joten meillä ja lasten perheillä on nyt vähäksi aikaa riittävästi auringonkukansiemeniä, pellavansiemenrouhetta, sesaminsiemeniä, kaurarouhetta ja muutamaa muutakin.

Mettlachissa on kyllä muutakin nähtävää kuin shoppailu, esimerksi melko uusi Baumwipfelpfad.

Lisää Mettlachin kokemuksistamme täältä:

Mettlach

Mettlachista ei ole mikään ongelma eteenpäin ajaessa tehdä pieni mutka Luxembourgin puolelle ja laittaa tankki täyteen. Heti rajan jälkeen on kaikkien ketjujen asemat.

Konz ja Roscheider Hofin ulkoilmamuseo

Tämä oli spontaani valinta matkan varrella. Reittiä navigoidessani tämä pompahti esille. Katsoin aukioloajat ja reitin ylös rinteelle ja sitten mentiin.

Ja sitten tulikin pettymys. Museon kassa olikin sairastapauksen takia suljettu.

Vieressä oleva portti oli kuitenkin auki ja astuimme puistoon, ajattelimme, että näemme edes jotain.

Puisto oli tosi kaunis, tämän alueen nimi on ruusupuisto. On hoidettua puutarhaa, näkymiä alas Mosel-joen toiselle puolelle ja myös ilmeisesti koululaisryhmiä varten tarkoitettuja istutuksia ja niiden selityksiä.

Vieressä oli myös iso avoinna oleva huone, jossa oli kaikenlaista museotavaraa, eniten kaikkea ruokien tekemiseen liittyvää. Taisi olla ulkoilmamuseon keittiöosa.

Mikään ei estänyt jatkamasta, ja kohta katsoimme alueen karttaa.

Kassa oli siis kiinni, mutta museo meille (ilmaiseksi) auki – hauska toteamus.

Vieressä oli pieni kappeli, jossa oli yhden hengen rukouspaikka ja sen vieressä hautapaikka.

Seuraavaksi polun varrella oli Konzin rautatieaseman tavararakennus ja sen sisällä matkatavarahyllyjä.

Rakennusten malleja on pitkin matkaa. Tällä alueella on pieni kylä, jonne on siirretty kymmenen eri ristikkotaloa.

Kylässä on nähtävissä tyypillinen raatihuone, koulu, leipomo, luudantekijöiden ja kutojien työpajat, sepät ja suutarit.

Tämä oli jokin vähän arvokkaampi talo, sisällä oleva sisustus ja tavarat näyttivät siltä.

Sisällä oli myös käsitöiden tekemiseen liittyviä välineitä.

Koulu näytti meille yllättävän tutulta – kyllähän tällaisia pulpetit olivat vielä 60 vuotta sitten, eikä helmitaulukaan ihan vieras idea ollut.

Koulun vessa ei kylläkään ollut tutun näköinen.

Maatalouskoneissa oli tuttua myös. Olen itsekin joskus istunut tällaisen haravan penkillä ja haravoinut heinää.

Kauniisti sisustettuja koteja.

Harjatehdas.

Kauppa.

Mielen polkupyöräverstas.

Kyllä näitä oli hauska kierrellä. Historia on aina mielenkiintoista ja kun museossa näkee jotain itselleen tuttua, tulee hymy huulille.

Ja vaikka nyt oma kierroksemme oli tällainen varsin yksinäinen ja hiljainen, museoalueella järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja esitellään toimintaa niissä. Olisi varmaan tosi mielenkiintoista osua sellaiseen.

Lapsillekin on historiallinen leikkipaikka.

Itse ympäristö on myös kaunis, tällaista huhtikuussa, kesällä varmaan vielä näyttävämpää.

Autoon tullessamme huomasimme, että ihan lähellä on tie, jonka nimi on Panoramaweg. No, pitäähän sellainen käydä katsomassa. Se oli merkitty autotieksi, mutta ei kyllä ollut!

Näkymät Moselille olivat mahtavat. Hyvä, että tiellä oli penkkejä, niin voi vaikka istahtaa katsomaan maisemia ja joella kulkevia laivoja.

Tässä kohtaa monien tapahtumien päivämme alkoi olla siinä vaiheessa, että navigaattoriin majapaikan osoite ja suunnilleen pysähtymättä Bonniin asti. Olimme perillä juuri ennen auringonlaskua.

Päivän matka oli ollut tämän näköinen. Mutkia, jotka kannatti tehdä.

Seuraavat kaksi yötä täällä ja siinä välillä tutustuminen Bruhlissä Augustusburgin ja Falkenlustin linnoihin. Kohta tulee lisää tekstiä.

Tervetuloa seuraamaan meitä Facebookissa! Ailajajuha.