Mannheim on Saksan Baden-Württembergin osavaltion toiseksi suurin kaupunki Stuttgartin jälkeen, yli 300 000 asukasta. Kaupunki on historiallisesti merkittävä teollisuuskeskus, yliopistokaupunki ja kulttuurin keskus, mutta jo pelkällä muutaman tunnin iltakävelyllä ja linnavierailulla ehdimme nähdä paljon ja myös tutustua helppoon ruudukkokuvioiseen katujen rakenteeseen.

Yksi Mannheimin tunnetuimmista nähtävyyksistä on barokkityylinen Mannheimin linna. Tämä upea rakennus on yksi Saksan suurimmista barokkilinnoista ja toimi aikoinaan pfalzilaisten vaaliruhtinaiden asuinpaikkana. Nykyään linna on avoinna yleisölle ja sisältää useita museoita kulttuurista, paikallisesta historiasta ja myös musiikista. Tämä teksti kertoo muista nähtävyyksistä ensin.

Laitoimme siis navigaattoriin aivan ensimmäiseksi linnan osoitteen, mutta rouva TomTom ei ollut yhtään ajan tasalla, ja ajoimme pahasti ohi, eivätkä P-viittojenkaan seuraaminen onnistunut. Lopulta olimme pahassa ruuhkassa ja meiltä meni lähes tunti ihan pelkkään parkkipaikan etsimiseen. Tällainen on vähän kurjaa, mutta lopulta olimme parkkitalossa Lauer-puiston kulmalla. Puistossa oli lapsille hyvän näköinen leikkipaikka, ja sitten Juha pysähtyi katsomaan jonkun oppilaansa (?) patsasta ja huokaisi helpotuksesta, kun tiesi ukulelen korvanneen nokkahuilut kouluissa jo aika hyvin.

Kulmilla oli myös mielenkiintoisen näköinen talo. Googlettamalla löysin selitykseksi, että se on vanhusten asuintalo.

Kävelimme Mannheimin linnalle, vaikka se oli juuri sulkeutumaisillaan. Kävimme sisällä ja saimme esitteen, jonka perusteella päätimme seuraavana aamuna tulla kiertämään linnan. Näytti tosi hienolta. Nämä hienot kierreportaat näyttivät kylläkin olevan suljetut.

Linnan pihalla oli historiaan liittyvät patsaat. (Denkmal Karl Ludwig von der Pfaltz)

Mikähän tuolla on? Näyttää niin hienolta, mennäänpä katsomaan! Vasemmalla tässä kuvassa on linnan kappeli, joka infotaulun mukaan on sekä jumalanpalvelus- että juhlakäytössä. Mutta mitä tuolla edessä oikein on?

Sinne mennessä törmäsimme myös tällaiseen erikoiseen rakennuksen seinään. Kartalta sille löytyi nimi: Yliopiston kirjasto, mutta näille palloille emme selitystä löytäneet. Kylläkin muutaman kuvan, jossa näkyi, että toinen puoli pallosta oli sisäpuolella.

Talon päädyssä oli tällaista taidetta.

Ja sitten lähempää ne tornit, joita olimme tulleet katsomaan.

Seinässä luki Jesuiittakirkko ja ovi oli auki. Voi mikä näkymä! Yhdellä turistisivulla näimme tällaisen arvion: ”Jokainen jesuiittakirkkoon astuva pidättelee automaattisesti hengitystään – katolisen seurakunnan kirkon sisustus on niin upea.” Totta.

Sisustuksessa on runsaasti barokkitaideteoksia, kuten korkea alttari ja kattofreskot. Vihreä, valkoinen ja kulta väreinä ovat vaikuttavia.

Jatkoimme kävelyä. Tämä patsas on Schillerin muistomerkki.

Seuraava kohde tuli vastaan vähän yllättäen. Paradeplatz näytti suositulta ajanviettopaikalta. Kaunis puisto, paljon paikkoja, joissa istua ja viereisissä kortteleissa paljon kauppoja ja ravintoloita – ei mikään ihme, että väkeä riittää. Hiukan yllättäen näytti myös olevan enemmän kuin yksi kerjäläistä alueella. Jostain luin, että se on tavanomaista. Mutta kerjätähän pitää siellä, missä ihmisiä rennosti ja ilman kiireitä muuten liikkuu.

Kävelymme päämääränä oli Wasserturm, joka on tosi näyttävä kohde keskellä puistoa. Valokuvissa olen nähnyt tornin komean suihkulähteen vieressä, mutta jostain syystä juuri nyt ei vettä missään näkynyt. Mutta torni oli hieno ja helpot portaat veivät ensimmäiselle tasanteelle.

Iltakävely Mannheimissa oli näin mukava. Auringon laskiessa ajoimme joen yli takaisin Ludwigshafenin majapaikkaamme.

Seuraavana aamuna olimme Mannheimin linnan aulassa, kun linna aukesi ja teimme siellä kierroksen valtavan hienoissa saleissa. Laitan siitä seuraavaksi runsaat kuvat omaan tekstiin, hyvää yötä nyt näin.

Mannheimissa olisi ollut muutama muukin asia, jotka olisimme halunneet vielä nähdä. Yksi niistä olisi ollut Luisenpark, joka on kaunis puisto- ja virkistysalue Mannheimissa. Puisto on suuri ja monipuolinen, ja siellä on kauniita kävelyreittejä, vehreitä nurmikoita, lampia ja kukkapenkkejä. Siellä on myös lasten leikkipuisto, eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joka esittelee erilaisia kasvilajeja ympäri maailmaa. Luisenparkia kuvaillaan ihanteelliseksi paikaksi rentoutumiseen ja ulkoiluun koko perheelle.

Toinen kiinnostava piirre olisi ollut osallistua johonkin oopperaan tai muuhun konserttiin. Tarjontaa ilmeisesti on.

Mutta seuraavaksi siis Mannheimin linna.