Caminito del Rey on Andalusian suosituin vaellusreitti. Ei ihme! Fantastiset maisemat, mukava kävelypolku lankkuhyllyillä ja rauhallinen luonto ympärillä. Muutama vuosi sitten tehty vaellus jätti toiveen tehdä se uudelleen.
Caminito del Reytä kuvaavat tekstit alkavat usein siitä, että se on maailman vaarallisin vaellusreitti. Moni on sillä kuollut, kun jalka on lipsahtanut kapeilla ja sortuneilla, kallioon kiinnitetyillä poluntapaisilla ja uskalikko pudonnut rotkojen syvyyksiin,
Ja höpö höpö. Tuo on ollutta ja mennyttä. Nykyisin reitti on turvallisesti kallioon pultattu hyllymäinen rakennelma, jonne voi aivan turvallisesti mennä. Selfie-tikkuja, kamerajalustoja, lastenrattaita ja alle kahdeksanvuotiaita lapsia sinne ei kuitenkaan päästetä, eikä reitti ole esteetön, muutamat portaat pitää pystyä suorittamaan. Siitä on uudelleen rakentamisen jälkeen tullut yksi Andalusian suosituimmista nähtävyyksistä, jonne lippu pitää ostaa hyvissä ajoin etukäteen.
Lippuja ei kuitenkaan tarvitse ostaa ihan niin hyvissä ajoin kuin aluksi, jolloin matkatoimistot varasivat liput kuukausiksi etukäteen omille ryhmilleen. Nyt varaamiseen pitää rekisteröityä ja antaa sähköpostiosoite, puhelin ja passin numero. Lippuja on rajallinen määrä, koska hyllyille ei tietenkään päästetä massoja yhtaikaa. Varasin omani Caminito del Reyn omilta sivuilta ja jäljellä oli vain opastettujen kierrosten lippuja (18€), niistä ensimmäiset viikon päästä. Eli näillä mentiin.
Juha toi minut lähtöpaikkaa lähimmälle parkkipaikalle, mutta se oli täynnä, eli jäin siihen ja hän palasi pari kilometriä takaisin viralliselle ja maksulliselle parkkipaikalle (2€). Sieltä sitten El Chorroon odottamaan kävelyreittini lopettamista. Ihan ok näin.
Parkkipaikalta on parisataa metriä tunnelille, josta alkaa 1,5 kilometrin polku portille. Tunneli on vähän pimeä, mutta valo ei ole onneksi kovin kaukana.
Reitin alkua voi käydä vilkaisemassa vähän matkaa menemättä itse reitille, eli kävellä sinne reitin alkuportille sen ensimmäisen puolitoista kilometriä. Jo matkalla on maisemia.
Etukäteislipun lisäksi kannattaa lukea info paikan virallisilta hyviltä nettisivuilta. Ja retken toteutuminen voi myös peruuntua kovin huonolla säällä.
Portilla pidettiin info ja päähän piti laittaa kypärä. Ehkä kallioiden seinämistä voisi putoilla irtokiviä. Tuskin sitä kypärällä ainakaan paikalla risteileviä kotkia vastaan varustauduttiin. Reitin alun kuvat ovat kahdelta vaellukseltani. Ensimmäinen tapahtui kahden ystävän kanssa, toisen tein yksin. Ja vaikka olin ostanut opastetun vaelluksen lähdin omatoimisten vaeltajien kassa yksin. Suosittelen, oli parempi näin pysähdellä koko ajan ja katsoa ympärilleen.
Maisemat olivat niin upeat ja kokemus niin ainutlaatuinen, että jos yli kahdeksanvuotiaista lastenlapsista joku joskus tuonne haluaisi, niin mummi lähtisi tältä istumalta uudestaan. Korkeanpaikankammoinen taata saa kyllä jäädä edelleenkin parkkipaikalle. Reitin näkymät alas rotkoon voivat heikompaa huimata, vaikka mitenkään vaarallisen oloista kulkeminen ei ole.
Alas rotkoon on kyllä hauska katsella veden virtaamista, ja vaikka sitä on vähän, solina ja pieni pauhukin kuuluu selvästi koko ajan.
Polku on kiviseiniin pultattua hyllyä, mutta ei sen käveleminen tunnu yhtään pahalta. Näistä kuvista kyllä näkyy, että ei tänne korkeanpaikankammoisen kannata lähteä.
Kaikkein vaativin korkeanpaikankammoiselle voisi olla tämä ritiläriippusilta, joka vähän heiluikin kulkiessa. Mutta ei se mitenkään huono kokemus ollut. Sillalle oli suositus korkeintaan kymmenestä vaeltajasta kerrallaan. Näin joidenkin opastettujen ryhmien vähän jonottelevan.
Kaikkein upeinta ja antoisinta on kuitenkin koko ajan katsella maisemia ja valtavan hienoja kallioita. Tässä loput tunnelmat kuvina. Osa on ensimmäiseltä vaellukselta, osa toiselta.
Ihan reitin lopussa oleva kallionseinäportaikko näyttää aika hurjalta. Kokemus ei kuitenkaan portailla ollut ihan niin paha, kuin miltä se kuvassa näyttää. Portaitten kiipeäminen kallion vieressä tuntui paljon turvallisemmalta kuin tästä kuvakulmasta voisi kuvitella. Toisessa kuvassa näkyy reilusti enemmän kulkijoita, mutta ei se ilmeisesti mikään ongelma tässä ole, koska mistään rajoituksista ei ole kylttejä.
Ensimmäisellä kerralla täällä kulkiessamme portaat näyttivät paljon tyhjemmiltä ja kallio harmaammalta. Voisikohan syynä olla se, että toisena vaelluspäivänäni oli Calima, eli Afrikan punaista sumua oli ilmassa. Nopeastihan se kaiken värjää punertavaksi, on se nähty.
Tähän siis kallioreitti loppuu. Seiniä on ihanaa vielä kääntyä katsomaan moneen kertaan.
Caminito del Reyn sisäänkäynti on Ardalesin pohjoisesta sisäänkäynnistä. Sinne pääsee autolla ajamalla, tai junalla Malagasta El Chorroon ja jatkamalla sieltä bussilla Ardalesiin. Reitti päättyy El Chorroon, josta taas pääsee junalla takaisin Malagaan tai bussilla takaisin Ardalesin pohjoiselle parkkipaikalle, jossa se sinne jätetty auto odottaa. Meidän työnjakomme oli tällä kertaa niin kiva, että kuski jätti minut Ardalesiin ja tuli hakemaan Chorrosta.
Kivoja maisemia hänkin oli ympäristössä nähnyt. Chorron asema on lähellä shuttle-bussin päätepysäkkiä.
Tässä kartta reitistä.
Ardales on täynnä hienoja maisemia ja vaellusreittejä. Olemme kierrelleet siellä kaksi kertaa muuallakin, tässä linkit niihin.
Tervetuloa seuraamaan meitä Facebookissa Ailajajuha, niin näet helposti, mihin huomenna suuntaamme.
Ardalesin järvet näköaloja ja patikointia
Ardalesin järvet – näköaloja ja patikointia uudelleen
Kokemuksista löytyy lisääkin blogikirjoituksia, tässä yksi hyvä, joka kuvailee reittiä hyvin.
Aila ja Juha 
Paluuviite: TUNNUSTUS ESPANJAN TURISTIBLOGGAAJILLE | Aila ja Juha
Kuvia tältä reitiltä on tullut katseltua useita kertoja. Ne näyttävät todella hienoilta, ihan mahtava reitti. Pitää yrittää tämä päästä itsekin joskus kokemaan. Mitenköhän aikaisin liput kannattaa tällä hetkellä varata?
TykkääLiked by 1 henkilö
Minä varasin viikkoa aikaisemmin ja saatavilla oli vain korkeamman hintaisia opastettujen kierrosten lippuja. Pääsiäisviikolle ei niitäkään. Sesonkiaikoina varmaan tosi ajoissa. Joidenkin matkanjärjestäjien lippuja saattaa saada nopeammin, mutta niissä on hinta vielä korkeampi. Tämä on mahtava reitti todella. Hyvin erikoinen. En pidä tätä erityisesti liikuntareittinä (noin 8km kylläkin), mutta näkymät ovat huikeat.
TykkääTykkää
Jätin omalla reissullani tämän välistä. Ensin ajattelin, että ei kiinnosta kun niin ruuhkainen (olen nähnyt vain kuvia peräkanaa kulkevista tyypeistä) . No kun muutin mieleni, niin lippuja ei enää saanut. Nämä sinun kuvat kyllä niin mielettömät, että pitää kyllä mennä joskus.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei se reitti ruuhkainen ole, koska sinne päästetään vain rajattu määrä ihmisiä kerralla. Liput on tosi usein myyty loppuun. En minäkään enää muuta saanut kuin opastetun kierroksen lipun, eli maksoin 8€ ylimääräistä, vaikka teinkin kävelyni ihan omatoimisesti. Mene ihmeessä!
TykkääTykkää
Meinasin jo hätääntyä, kun malttamattomana katsoin google mapsista että Malagasta menee julkisilla tuonne 12 tuntia, ennen kuin luin jutun loppuun 🙂 Auton vuokraaminen ainakin yksin jotenkin kammottaa. Mietin, saisinkohan pojan lähtemään mukaan, koska kyllähän tuonne pitäisi päästä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo, kyllähän tuonne helposti pääsee eri tavoin. Junalla El Chorroon ja sieltä bussilla Ardalesiin reitin lähtöpaikalle tai oikeammin sen polun päähän, josta on 1,5km lähtöpaikalle. Jos tulee autolla, voi parkkeerata Ardalesin päähän, kävellä ja sitten tulla sillä bussilla takaisin omalle autolle. Tai jättää auton El Chorroon ja mennä bussilla reitin alkupisteeseen, jolloin oma auto on odottamassa, kun reitti loppuu. Toinen helppo tapa on ostaa valmis opastettu matka joltain matkanjärjestäjältä. Meriatur on sellainen, jota monet suomenkieliset suosittelevat. Hinta on tietysti paljon enemmän, mutta siihen sisältyy myös matkat. Yritä vain päästä, on tämä hieno!
TykkääTykkää
Tuonne pitää päästä! Hienot maisemat ja upea kokemus varmasti muutenkin. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä oli itselleni täysin vieras alue. Oli tosi kiva lukea kokemuksia ja katsoa kuvia sekä karttaa. Jäi vahvasti mieleen, että tänne voisi lähteä itsekin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiva, että löysit vinkin. Tämä on niin kiva, että haaveilen jo kolmannesta kerrasta.
TykkääTykkää
Huiman upeita maisemia. Ei tosiaan taida kovin vaarallinen tuo reitti enää olla, kun se on noin ”rakennettu”. Tämäkin kohde tulee jossain vaiheessa itselläni ajankohtaiseksi ja tähän postaukseen on silloin kiva palata.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä on kyllä minun mielestänikin sellainen reitti, joka on kiva kokea. On turvallinen, pidetään kunnossa ja kontrolloidaan väkimäärää päästäen reitille ryhmä kerrallaan.
TykkääTykkää
Tämä ei yksinkertaisesti olisi minun vaellukseni. Pelkkien kuvien katsominen ritiläsillasta tai seinästä tulevista portaista tekee jo pahaa. Hieno varmasti kokemuksena, mutta ei minun paikka.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ymmärrän tosi hyvin tuon, koska rotkoihin katselu pelkän verkkoaidan takaa ei todellakaan kaikille sovi. Niinpä meistäkin vain toinen vaeltaa ja toinen jää parkkipaikalle kauas kaikista rotkoista. Minulle tämä sopi hyvin. Eikä tämä kävellessä minusta tunnu yhtään niin vaikealta kuin kuvista voisi päätellä. Sillat ovat tukevia. Haaveilen jo seuraavasta kerrasta.
TykkääTykkää
Huh, melkein iskee korkeanpaikankammo, kun näitä kuvia katselee! Toki tuo nykymuotoinen toteutus kuulostaa varsin turvalliselta, mutta voisin kuvitella, että omaan mieleen hiipisi silti joissain kohdissa pieni pelko. Upealta kuitenkin näyttää, maisemat ovat fantastiset, joten varmasti ollut hieno kokemus!
TykkääLiked by 1 henkilö
Turvallinen se tosiaan on. En kokenut, että pelko kovin helposti iskisi, mutta kun noita korkeita paikkoja ja rotkoja katselee, sellainen huimauksen tunne voi tulla, että ei ole välttämättä pelkkää nautintoa. Kyllä tämä minulle oli hieno kokemus, mutta ymmärrän niitäkin, jotka eivät lähde ollenkaan, kuten esim Juha, joka jäi autoon odottamaan paluutani.
TykkääTykkää